True Detective (S2): Alkukantaisuus, siveys ja ristiriita (K-11 • kaksoiselämädraama, Paul Woodrugh/Miguel Gilb • 3,5-raapale)

[Waulish]

K-11 • True Detective (S2, Paul Woodrugh/Miguel Gilb) • FinFanFun1000 sanalla 190. mistä; Otsikoinnin iloja -kevätkurssi 2020 kolmen elementin otsikolla
True Detective ei ole minun omaisuuttani. Tämä teksti on fanifiktiota, jota kirjoittelen vain omaksi (ja mahdollisesti muiden) iloksi.

Olen viime aikoina kesämuusani Thelinan innostamana maratonannut True Detective -antologiasarjan kaksi ensimmäistä kautta. Toisessa kaudessa oli paljon sellaista, mistä en niinkään pitänyt, mutta jaksoin kuitenkin katsoa sen loppuun osittain siksi, että minua kiinnosti Woodrughin seksuaalisuuskamppailu. Minua säälitti hänen epäonninen tarinansa, kuluttava kaksoiselämänsä ja se, miten Emilykin tietämättään joutui hänen kulissiensa kannattelijaksi. Niinpä inspiroiduin kirjoittamaan siitä, kuinka Paul tapasi entisen sotasäätönsä Miguelin ollessaan tutkimassa prostituoituja Santosin klubilla ja antautui pitkään piilotettujen himojen vietäväksi.


Humala kohisee kaikkialla Paulin kehossa, eniten päässä. Se sumentaa hänen näkökenttänsä äärirajat värien ja valojen sekamelskaksi, kuin abstraktiksi öljyvärimaalaukseksi. Äänet kantautuvat jostain kaukaa, kuin pinnan yläpuolelta, mumisevina ja voimakkuudeltaan vaihtelevina. Paul kuulee Miguelin puhuvan, mutta sanat ovat alkukantaistuneet merkityksettömiksi äänteiksi.

He ovat jossain. Paul ei tiedä, missä. Ympärillä on lämmintä valoa ja kodikkaita huonekalujen hahmoja. Se on kai jonkinlainen asunto. Miguelin asunto? Paul ei muista, miten ja mistä he ovat asuntoon saapuneet. Hänen hämärtyneessä muistissaan häälyy kuva Santosin klubista, johon hän soluttautui Casperen murhatutkimuksessa, mutta hän ei osaa yhdistää sitä nykyhetkeen. Klubi välkkyvaloineen ja bassonjytkeineen tuntuu kaukaiselta.

Yhtäkkiä Paulilla ei ole enää paitaa. Hän sävähtää Miguelin karheiden sormenpäiden kosketusta, kun ne sivelevät hänen rintakehäänsä alemmas, alemmas, aina alavatsalle asti. Miguelin kädet kiertävät Paulin lantion ja hyväilevät pakaroita housujen läpi. Matkan varrella ne irrottavat Paulin pistoolin vyöltä. Se kalahtaa osuessaan lattiaan.

Samassa Paul muistaa olleensa virantoimituksessa aikaisemmin illalla. Hän muistaa olevansa yhä poliisi. Silti hän seisoo Miguelin syleilyssä, painautuu lähemmäs ja haluaa lisää. Ristiriita ammottaa tuskallisen ilmeisenä humalassakin. Paul on jo pitkään vakuutellut itselleen, että vääryyden ja kunniattomuuden ajat ovat takanapäin. Hän on onnistunut hankkimaan naisystävän ja napsimaan salaa sinisiä pillereitä. Hän on pidättäytynyt itsensä tyydyttämisestä, ja märät unensa hän on kuitannut painajaisiksi. Paul on elänyt tavallista heteromiehen elämää niin pitkään ja niin onnistuneesti, että rakennelman luhistuminen yhdessä hetkessä on käsittämätöntä.

Toisen miehen kiihottunut keho ja kiihkeät kosketukset tuntuvat kuitenkin niin oikeilta, ettei Paul pysty pysähtymään tai perääntymään. Alkukantainen ihminen voittaa siveellisen poliisimiehen. Pienetkin yksityiskohdat Miguelissa saavat Paulin kehon reagoimaan tavalla, johon Paul ei ole koskaan pystynyt Emilyn kanssa, huolimatta raivoisista yrityksistä ja ajatusleikeistä. Paul kiihottuu Miguelin kiristyneistä hauiksista, sängen varjosta Miguelin leukaperissä, boksereihin johtavasta karvavanasta, jopa aataminomenan nytkähdyksistä. Humalaisessa mielessä kosketus ja kiihotus korostuvat. Aika ja paikka ovat hämärtyneet, mutta Paul ja Miguel ovat yhtä kiinni toisissaan kuin vuosia sitten armeijan harmaissa, piilossa muulta maailmalta, haureellisille himoilleen antautuneina.

Paulin silmäkulmista pusertuu kyyneliä. Hetkeen tiivistyy kaikki, mitä vastaan hän on kamppaillut; kaikki, minkä puolesta hän on taistellut; kaikki, mitä hänellä on ja mitä hänellä voisi olla.

Paul puristaa silmänsä kiinni ja tarttuu Migueliin lujempaa, koska tämän taistelun hän on jo hävinnyt.

[Thelina]

Ihanaa, että olen saanut levitettyä True Detective innostusta sinullekin Piti heti tulla lukemaan tämä, vaikka itse en tosiaan tainnut koskaan katsoa toiselta kaudelta kuin pari ensimmäistä jaksoa - olisi ehkä pitänyt, sillä tuo Paulin kamppailu seksuaalisuutensa kanssa rikosjutun ratkaisemisen ohessa kuulostaa mielenkiintoiselta, mitä Wikipediasta nopeasti kurkistin Niillä tiedoilla pysyi tässä hyvin mukana, vaikka jaksot ovatkin katsomatta!

Tässä oli hieno, hieman sekava tunnelma, jossa sekoittuivat hetkeen heittäytyminen, ajatukset ja niistä johtuva ristiriita. Ympäristön kuvailukin on hieman utuista, mikä sopii tunnelmaan. Samaan aikaan moni yksityiskohta kuitenkin tuntuu terävältä: pistoolin kolahdus, kosketuksen aiheuttamat tuntemukset, hetken kiihkeys, jossa Alkukantainen ihminen voittaa siveellisen poliisimiehen (Tämä oli hienosti sanottu! Ja tykkäsin siitä, miten muutkin otsikon sanat löytyivät tekstistä).

Tunteita ja ajatuksia ei tästä pätkästä puutu ja tuo viimeinen lause oli jotenkin erityisen onnistunut kaiken sen ristiriitaisuuden jälkeen, jota Paulin päässä tapahtumien aikana vilisee. Taisteluviittaus on hieno myös kaksikon sotataustan tähden ja ehkä tuo ajatus sen häviämisestä ja tietynlaisesta luovuttamisesta antaakin Paulille hetken helpotuksen, kun hän sallii sillä tavoin itsensä antautua Miguelille. Vaikka kohtaaminen ei silti välttämättä ratkaise mitään eikä poista Paulin ristiriitaisia ajatuksia, vaan ehkä jopa lisää tämän sisäistä kamppailua siitä, millainen hän voi ja saa olla.

Kiitos, tykkäsin tästä tosi paljon vaikka hahmot eivät niin tuttuja olekaan

P.S. Tuo banneri on todella hieno ja sopii tähän tosi hyvin
P.P.S. Kirjoita ihmeessä ekastakin kaudesta jotain, olisi ihanaa lukea sinulta Marty/Rustia

[Waulish]

Thelina, olen kiitollinen siitä, että tutustutit minut uuteen fandomiin! Toivon, että True Detectivestä tulee kirjoiteltua vielä lisääkin. Mielessä pyörisi pari muutakin teksti-ideaa Woodrughista, mutta lisäksi haluaisin kyllä kirjoittaa Marty/Rustiakin. Siitä on kauan, kun olen viimeksi kirjoittanut fanifiktiota originaalin sijaan, joten tämä uusi aluevaltaus on oikein kiva piristysruiske kirjoittamisen kannalta.

Paulin kamppailu seksuaalisuutensa kanssa oli kyllä todella mielenkiintoista seurattavaa. Aavistelin jotain sellaista jo ensihetkistä lähtien, ja oli pakko vain ahmia eteenpäin, kun halusin tietää lisää ja saada selville, kuinka Paulin lopulta käy. Olen loputtoman kiinnostunut seksuaalisuuskamppailuista, identiteettikriiseistä, itsensähyväksymisvaikeuksista ja sen sellaisesta. Mielenkiintoisen lisätwistin tähän tilanteeseen tuo kieltämättä vielä se, että Paul työskentelee poliisina ja haluaa ylläpitää tietynlaista julkisivua.

Hienoa, että pidit tunnelmasta! Tavoittelinkin sellaista utuista hämyisyyttä, jossa aistit kuitenkin korostuneesti kiinnittäisivät huomiota joihinkin yksityiskohtiin. On myös ihana kuulla, että teksti välitti ajatuksia ja tunteita. Paulilla on tässä tosiaan aikamoinen ristiriita ratkottavanaan. Minustakin tuntuu, että hetken hellittäminen ja antautuminen on Paulille helpotus, vaikkakin valitettavasti vain hetkellinen sellainen.

Kiitos kovasti ihanasta kommentista, joka todella piristi päivääni! -Walle

[Kelsier]

Kommenttikampanjasta hei!

True Detective on mulle tuttu vain ekan kauden osalta, mutta pidin tästä pikku tarinasta. Paulin ristiriita ei vain yhteiskunnan vaan myös oman itsensä kanssa tulee tässä hyvin esille. Hänelle on varmasti pienestä pitäen painotettu, että homous on väärin ja hän uskoo niin. Jotenkin luettuani tuon esiselityksesi kuvittelin, että Miguel oli vain joku random yhden illan juttu ja olikin kiva, kun selvisi, että miehillä oli yhteistä historiaa.

Paul kiihottuu Miguelin kiristyneistä hauiksista, sängen varjosta Miguelin leukaperissä, boksereihin johtavasta karvavanasta, jopa aataminomenan nytkähdyksistä.

Tykkäsin tästä erityisesti, koska tää voisi olla suoraan jostain fluffysta, oikein rakkaudentäyteisesti seksikohtauksesta. Mikä ristiriita onkaan, ettei Paul saa/salli itsensä elää siinä.

Kiitos, kun kirjoitit!

-Kel

[Waulish]

Kelsier, olipa iloinen yllätys, että valitsit juuri tämän tekstin! Tämä on yksi omista suosikeistani viime vuoden kirjoitussadosta, kun jotenkin imeydyin niin vahvasti Paulin kamppailuun ja traagiseen tarinaan ja siitä kirjoittaminen kävi yllättävän luontevasti. Paulin lapsuudesta ja nuoruudesta ei sarjassa muistaakseni kovin laveasti kerrottu, mutta mieleeni on painunut elävästi kohtaus, jossa hänen äitinsä kommentoi pisteliäästi tietäneensä kyllä, mitä Paul nuorempana puuhasi kylässä olleiden miespuolisten kavereidensa kanssa. Siitä ainakin voi päätellä, ettei kotioloissa ole vallinnut kovin suopeaa suhtautumista homoseksuaalisuutta kohtaan, ja sillä varmasti on iso vaikutus siihen, miten aikuinen Paul kokee jopa pakottavaa tarvetta salata todellisen identiteettinsä.

Ihanaa, että tekstistä löytyi myös fluffisia sävyjä, vaikka yleistunnelma onkin mitä on! Paulilla voisi tosiaan olla tämä kaikki ja enemmänkin, jos hän vain sallisi sen itselleen, ja se tekee ristiriidasta kenties entistäkin raadollisemman.

Kiitoksia kovasti piristävästä kommentista!

[Sisilja]

Oi kun tämä oli hieno! Joudun nyt minäkin myöntämään, etten ole katsonut True Detectiveä ekaa kautta pidemmälle, koska en aikoinaan innostunut ajatuksesta, että sarja jatkuu aivan eri hahmoilla (sama juttu kävi mulla myös Fargon kanssa, ei kiinnostanut katsoa enää pidemmälle sarjaa jossa kakkoskaudella aloitetaan ns. alusta), mutta olin utelias kurkkaamaan, millaista kaksoiselämää täältä löytyy. Ja just hyvää! Tai siis aivan hirveetä ja tuskaisaa, mutta niin nautinnollista luettavaa. Kävin muuten googlettamassa Paulin ja Miguelin naamat ja ilokseni huomasin, että Miguelin näyttelijä oli mulle tuttu The Last of Usista. Tosin kun katselin kuvia molemmista sarjoista, niin hahmot olivat kyllä aika eri näköisiä... mutta kuitenkin! Koska harrastan näyttelijöiden bongailua, niin ilahduin löydöstäni kovasti. Nuo sun alkusanasi kyllä kuulostavat siltä, ettei ehkä riitä kärsivällisyys katsoa True Detectiven kakkoskautta. Muistaakseni veljeni suositteli, että kannattaisi hypätä ykköskauden jälkeen suoraan kolmannen kauden pariin, mutta sekin pääsi jäämään. Mutta hei, seksuaalisuustuskailut ovat aiheena sen verran universaali juttu, että tähän tekstiin pääsi mielestäni tosi hyvin sisälle ilman vahvaa hahmotuntemustakin.

Ja siis miten makee tunnelma tässä olikaan! Häilyvä ja sumuinen ja silti nopeasti poukkoileva, kuin hypäyksittäin ja välähdyksinä nähty uni. Aivan ihana. Paulin tuska tuntuu ja huokuu lukijalle asti ja oikein panee ahdistamaan, vaikka tunnelmakuvaus on myös kiihkeää ja vangitsevaa - ja kaikista vangitsevimmat ovat Miguelin sormet ja niiden kosketus. Oijoih. Oon ihan myyty.

Hän on onnistunut hankkimaan naisystävän ja napsimaan salaa sinisiä pillereitä. Hän on pidättäytynyt itsensä tyydyttämisestä, ja märät unensa hän on kuitannut painajaisiksi.

Ai vitsit kun siniset pillerit ja erityisesti painajaisiksi kuitatut märät unet viilsivät mun sydäntä. </3 Mitä onkaan pitää sellaisia unia painajaisina. Niin murheellistavaa ja ahdistavaa. Tosi pysäyttävä kohta. Aivan lempparini. Tällainen vieläpä pudotettuna keskelle kiihkeitä kosketuksia!! Niiiin hyvä.

Paulin silmäkulmista pusertuu kyyneliä. Hetkeen tiivistyy kaikki, mitä vastaan hän on kamppaillut; kaikki, minkä puolesta hän on taistellut; kaikki, mitä hänellä on ja mitä hänellä voisi olla.

Paul puristaa silmänsä kiinni ja tarttuu Migueliin lujempaa, koska tämän taistelun hän on jo hävinnyt.

Ai kauhea tätä fikin loppuakin. Romantikko minussa haluaisi ajatella, että ehkä Paulin elämä tästä helpottuu, kun hän päättää antautua hävityn taistelun edessä. Ehkä kamppailu on lopultakin ohi ja elämä ilman teeskentelyä voisi aikaa? Toisaalta tämä on tosi herkullisen tuskaisa lopetus, jos Paulin antautumisen tulkitsee vain yhdeksi hetken helpotukseksi. Ja tämän hetken jälkeen palataan takaisin pitelemään pystyssä kulisseja. Ajatteleehan Paul että kyse on heidän kohdallaan haureellisista himoista. Ei siis rakkaudesta, josta olisi syytä pitää kiinni. Voi Paulia. <3 Joo, kyllä päätän toivoa hänelle rohkeutta jatkaa antautumista (ja himon alta myös sen mahdollisen rakkauden kaivamista)!

Kiitos tosi paljon tästä viiltävän tunteikkaasta fikistä! Tämä oli upea!