Ficin nimi: Kuulustelun makua
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Yotsuba&!
Ikäraja: S
Genre: Riitelyä
Paritus: Koiwai/Yanda taustalla
Summary:
”Minä muuten tiedän sinusta ja Yandasta.”A/N: En ole muistaakseni aiemmin kirjoittanut varsinaista riitaficciä.
Tämän tarinan tarkoitus ei muu ollutkaan kuin parhaiden kavereiden välinen sanaharkka. Kohtaus toimii itsenäisenäkin tarinana, mutta jollain tavalla minusta tuntuu, että kirjoittamani ja tuumimani Yotsuba&!-ficit pyörivät kaikki jotenkin samassa sopassa ikään kuin ainesosina.
***
”Minä muuten tiedän sinusta ja Yandasta.”
Jambon kommentti ei olisi voinut tulla yhtään enempää puun takaa. Kymmenen sekuntia aiemmin he olivat vielä jutelleet jostain tyystin jonninjoutavasta perjantai-illan televisiovisailun pyöriessä taustalla.
”Tiedät mitä?” Koiwai kysäisi tyynesti, vaikkakin inha, vajoava tunne hiipi hänen vatsansa pohjaan ja suorastaan veti alaspäin. Keksiäkseen jotain oleellista tekemistä hän siemaisi oluttaan ja iskosti kirotun syyllisenä harhailevan katseensa jälleen televisioruutuun, jottei hänen olisi tarvinnut katsoa kaveriaan silmiin.
”No sitä”, Jambo totesi latteasti erittelemättä sen tarkemmin.
Huoneeseen laskeutunut hiljaisuus oli epämiellyttävä, mutta Koiwailla ei ollut halua alkaa täsmentää mitään ja sitä kautta antaa ymmärtää Jambon olevan oikeassa. Ikäväkseen hän tiesi hyvin, ettei puheenaihe ottaisi jäädäkseen unholaan ihan heti, kun Jambo kerran oli päässyt jyvälle asioista orastavalla tasolla. Miten tämä sen oli tehnyt, sitä hän ei tiennyt eikä välittänyt arvailla.
”Mitä minun pitäisi tuohon sanoa?”
”Minä siis olen oikeassa?”
”Oletko nyt jotain palkintoa vailla?”
”Tuskinpa sentään. Olisin vain kuvitellut, että sanoisit edes jotain kiistävää.”
Koiwain oli vaikea olla tuhahtamatta. Jos hän olisi vaivautunut kieltämään jutun todenperäisyyden, hän olisi vain joutunut entistä tiukempien pihtien kuulusteluun ja saanut osakseen todennäköisesti kasapäin vastarinnan kumoavia faktoja, joita Jambolla takuulla oli hihassaan hänen naamalleen hierottavanaan. Väittämällä vastaan hän olisi vain yllyttänyt kaveriaan osoittamaan ylivertaisen päättelykykynsä ja ennen kaikkea tehnyt itsestään täysin naurettavan.
”Turha sitä kai on itkeä, kun maitolasi on jo kaatunut”, Koiwai sanoi tylsistyneenä ja poimi kaukosäätimen lattialta. Viihdeohjelma ei alun perinkään ollut ollut järin mielenkiintoista sorttia, ja Jambon tuotua esiin meneillään olevan puheenaiheen se kiehtoi entistä vähemmän.
”Niin, tosimies se aina myöntää virheensä”, Jambo sanoi. Toteamus särähti pahasti hänen korvaansa, mutta Koiwai ei ollut täysin varma, oliko kyseessä vain suora siteeraus yleistä sananlaskua. Siinä kohtaa häntä ei tosin olisi yllättänyt tippaakaan, vaikka heitto olisikin tarkoitettu suoraksi piikiksi.
”Oliko vielä muuta?”
”Oikeasti:
Yanda?” Jambo lopulta möläytti. ”Mitä ihmettä?”
”Mitä sillä on väliä?” Vastaus tuli ulos ärtyneemmin kuin hän oli alun perin suunnitellut, mutta Jambon asennoituminen sai sapen kiehumaan yllättävän nopeasti.
Jambo kulautti oluestaan ja vilkaisi häntä kulmiensa alta. ”Pystyt parempaankin, Koi.”
”Aha.” Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs.
”Kauanko tuota kutemista on jatkunut?”
”Hittoako se sinulle edes kuuluu?”
”Tekisi kyllä sinullekin hyvää vähän aikuisempi seura.”
Koiwai puristi kaukosäädintä melkein rystyset valkeina. ”Onneksi edes sinä olet niin pahuksen kypsä. Olen niin kiitollinen, että oksat pois.”
”Se jätkähän on lapsellisempi kuin Yotsuba”, Jambo tuhahti raivostuttavasti antaen hänen ivansa leijua toisesta korvasta ulos. ”Ihan toista maata kuin vaikka Ayasen Fuuka.”
”Ai sitäkö sinä ajat takaa?” Koiwai puri huultaan jopa hitusen huvittuneena. ”Vau, minun siis pitäisi vehdata jonkun lukiolaisteinin kanssa vaikuttaakseni kunnon aikuiselta? Joko se olen vain minä, tai sitten logiikkasi ontuu ja pahasti.”
”Tiedät kyllä, mitä tarkoitan.”
”Itse asiassa en”, Koiwai tuumasi ja kääntyi viimein kaveriaan kohti kykenemättä tympääntymiseltään esiintymään enää välinpitämättömänä. ”Jotenkin minusta tuntuu, että tässä on kyse ainoastaan Yandasta. Tuskin saisit tuollaista kohtausta, jos kyseessä olisi joku toinen.”
”Kuule, vehtaa ihan kenen kanssa huvittaa – ”
”Aivan! Pidä sinä huoli – ”
” – mutta mieti nyt vähän Yotsubankin kannalta!” Jambo alkoi korottaa ääntään heidän puheidensa osuessa päällekkäin. Koiwai hieman epäili takaraivossaan, mahtaisiko Yotsuba herätä moiseen. Onneksi tyttö oli harvinaisen sikeä nukkuja. ”Millä ilveellä ajattelit selittää toilailusi hänelle?”
”Ei ole oikeastaan mitään selitettävää”, Koiwai totesi täysin todenmukaisesti. ”Eikä minun tarvitse varsinkaan sinulle alkaa avata yhtään mitään”, hän lisäsi pisteliäästi.
”Suvaitsisi minunkin olla vähän kärryillä sinun tekemisistäsi”, Jambo murahti ilmeisesti aikoen vedota siihen, että he olivat parhaita kavereita keskenään. Sinänsä ymmärrettävää, mutta valitettavasti oli olemassa sellainenkin asia kuin henkilökohtaisuus.
”Ei, tämä ei kuulu sinulle tippaakaan”, Koiwai tuhahti yksioikoisesti ja tömäytti kaukosäätimen viimein lattialle. ”Joko käsität sen nyt, tai saat painua kotiisi.”
”Oho, kovat piipussa?”
”Näin on. En jaksa kuunnella tuota lätinääsi.”
”Sitä kutsutaan
järkipuheeksi”, Jambo oikaisi ja nousi. ”Se vain lienee tuntematon käsite, kun et viitsi ajatella sillä oikealla päällä.”
”Ovi löytyy tuolta”, Koiwai tokaisi ja vinkkasi sormellaan eteisen suuntaan.
”Vaikea uskoa, että Yasudan perse voi saada jonkun noin pihalle.”
Siinä kohtaa viimeinenkin kärsivällisyyden ripe alkoi olla jo koetuksella. Jos Yotsuba ei olisi nukkunut tai olisi ollut kotona, hän olisi varmasti ärjähtänyt kaverilleen kunnolla.
”Haista
pitkä paska, Jambo.”
”Tee kuitenkin yksi palvelus, Koi. Säästyt hämmentäviltä kysymyksiltä”, Jambo kehotti olohuoneen suulta ennen kuin poistui.
”No mitä?”
”Pyyhkäise nuo pari vaaleaa hiusta paidastasi.”
