Nimi: Ranskassa hiekka on vaaleaa
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Paritus: Fleur/Bill
Genre: Angst
Yhteenveto: Elämä Britanniassa saa Fleurin kaipaamaan takaisin Ranskaan
Disclaimer: En omista muuta kuin mielikuvitukseni
A/N: Osallistuu haasteisiin
12+ virkettä,
Perspektiiviä parittamiseen III parituksella perheparitus,
Taikakouluhaaste koululla Beauxbatons,
Se oikea ja sen haaremi II ja FF100 aiheella puoliveriset
Meri vaahtosi jäätävän näköisenä harmaata taivasta heijastaen, vaikka Ranskassa olisi vielä kesä. Katsellessaan hyytävää myrskyä, Fleur tunsi kolkon tunteen sydämessään tajutessaan, miten kauas kotoa hän oli joutunut. Tietysti tämä oli nyt koti: simpukoiden ja ruskean hiekan ympäröimä pieni mökki, joka oli täytetty vain tarpeellisella, vaikka seiniä Fleur oli yrittänyt koristaa pienillä krumeluureilla, jotka muistuttivat entisestä kotimaasta.
Ranskassa hiekka oli vaaleaa, niin vaaleaa, että se melkein heijasti auringonlaskun oransseja sävyjä. Kylmän viiman leikkiessä Fleurin hiuksilla, hän kaipasi takaisin Beauxbatonsiin, jossa ei tarvinnut huolehtia vuotavasta katosta, vaan sai nukkua yönsä rauhassa lämpimässä ja turvallisessa huoneistossa parhaiden ystävien kanssa. Täällä Fleurilla ei ollut ketään muuta kuin Bill, jonka puolesta hän tietysti antaisi vaikka oikean kylkiluunsa, mutta silti, ei se ollut ihan sama asia.
Fleur kaipasi kouluaikojaan: jopa stressiä olla luokan paras, jopa läpi yön läksykirjojen ääressä valvottuja öitä ja jopa sitä vihaamaansa ameebalta näyttävää taulua makuusalissa. Hän kaipasi vihreää puutarhaa, jossa kukkii hänen lempidaalioitaan, hän kaipasi helakoiden tuulikellojen kilinää makuusalin parvekkeella, niitä, jotka kuulostivat kuin metsänhenkien kuiskauksilta, eivätkä kivilouhimon kolinalta niin kuin ne tuulikellot, jotka hänen yllään porstualla nyt kolisivat. Kaikista eniten hän kaipasi elämää vailla sodan varjoa.
Ranskassa kaikki oli ollut paremmin, sillä silloin Fleurin ei koskaan ollut täytynyt pelätä henkensä puolesta.
Tuokion ajan Fleur oli ollut maailman onnellisin tyttö: Hän oli halunnut Billin ja Billin hän oli saanut, mutta hän ei ollut pysähtynyt miettimään mitä Billin saaminen tarkoitti. Se tarkoitti pysyvää muuttoa Britanniaan, jonka hän oli ensin ottanut innokkaasti haasteena vastaan, miettimättä ollenkaan miten naarmuiseksi se jättäisi sydämen. Hän oli sanonut hyvästit aamukävelyille Beauxbatonsin vieressä sijaitsevan ranskalaista historiaa hehkuvan kylän mukulakivikaduille ja siirtynyt kävelemään kilometrien mittaista tasaista ruskeahiekkaista tietä, jonka varrella näkyi vain pieniä puita ja ruohikkoa. Ehkä hän vielä joskus saisi suostuteltua Billin muuttamaan Ranskaan, ennen kuin joutuisi krematorion asiakkaaksi.
Fleur veti kylmää ilmaa keuhkoihinsa ja yritti kovasti nauttia tumman maiseman tutkailusta. Heidän valittuaan paikkaa kodilleen, Fleurilla oli ollut mielessä Välimeren syvänsininen ja leuto merimaisema, ei tämä synkkä ja harmaa merenranta, jonka pihalle banaanipuun istuttaminen jäi haaveeksi. Hänen makuusaliinsa ikkunasta Beauxbatonsissa oli nähnyt palmupuiden välistä pilkottavan Välimeren, joka kauniin näköalan lisäksi oli toimittanut heille usein meren antimia pöytään. Fleur rakasti Välimerta; se oli lohduttanut häntä useasti silloinkin, kun hän ei ollut pystynyt nukkumaan kulmahampaansa kivistäessä.
Ehkä rakkaus ja kaipuu Ranskaa kohtaan oli hänen DNA:ssaan ja siitä oli vain mahdotonta päästä irti. Avioliitto oli täynnä kompromisseja, ja kumpikin heistä oli tehnyt uhrauksia heidän avioliittonsa eteen, mutta Fleur epäilemättä oli joutunut luopumaan eniten. Katsellessaan alati tummentuvaa horisonttia, Fleur pohti mahtaisiko Bill tuntea saman kaipuun kuin hän nyt, jos he muuttaisivat Ranskaan? Hän halusi uskoa ettei tuntisi, koska Ranskassa iltahämärä tuli myöhemmin, eikä Fleur ollut ikinä kuullut liian valon masentavan ketään. Syksyn tuoma valonpuute oli jättänyt jälkensä muihinkin kuin ikkunalaudalla istuvan saniaisen kupruileviin lehtiin.
Tuulikellot kolisivat porstuan kaaritukea vasten yhä voimakkaammin, kun aurinko painui horisontin taa niin paksun pilvimassan alla, että auringonlaskun värejä hädin tuskin huomasi. Oli niitä pilviä tietty Välimerelläkin, mutta ei näin tukahduttavia, ei ainakaan Fleurin mielestä: täksi päiväksi luvattu superkuukaan tuskin näyttäytyisi paksun pilviseinämän takaa.
Fleur antautui viimein vilunväreilleen ja suuntasi sisälle.
Spoiler: Sanalista: näytä 1. meri
2. kolkko
3. krumeluuri
4. oranssi
5. vuotaa
6. kylkiluu
7. ameeba
+jokeri
8. vailla
9. henki
10. tuokio
11. naarmuinen
12. tasainen
13. krematorio
14. tutkailla
15. banaani
16. toimittaa
17. kulmahammas
18. DNA / koodi
19. kumpikin
20. tapahtumahorisontti / horisontti
21. iltahämärä
22. kupruilla
23. kaarituki
24. superkuu
25. antautua