Käskyvallan alla | S, Kalkarosten perhe

[FractaAnima]

Title: Käskyvallan alla
Author: FractaAnima
Genre: drama, slice of life
Rating: S
Characters: Severus, Eileen, Tobias
Summary: Eileen osasi valmistaa lihakeiton ja vaistota, milloin Tobias tarvitsi lisää juotavaa.
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Raapale

Haasteisiin:
Kirjoitusterttu
Aakkoshaaste III
Kerää kaikki hahmot
FF100 sanalla 027. Vanhemmat
OTS20 #2
Kun adjektiivit katosivat


Käskyvallan alla

"Missä sinä olet ollut?" Eileen puristi kädet lanteilleen.
"Ulkona", poika kuiskasi.
"Näenhän minä sen", nainen riuhtaisi takin pojan yltä ja puhdisti sen sauvallaan. Likatahroja jäi sinne tänne, mikä kertoi naisen taidonpuutteesta. Loitsujen osaamista ei heillä arvostettu, joten niitä ei käytetty. Sen sijaan Eileen osasi valmistaa lihakeiton ja vaistota, milloin Tobias tarvitsi lisää juotavaa. Sen oli oppinut myös Severus, ja ennen kuin äiti ehti ymmärtää olevansa myöhässä, Severus jo luimisteli hänen käsissään.

"Eileen!" Tobias karjaisi. Uhma naisen kasvoilta valahti pois.
"Tämä on sinun syytäsi", Eileen sähähti.
"Anteeksi, äiti", Severus luikahti takkeineen yläkertaan ja jäi kuuntelemaan, kuinka keittiössä auktoriteetti siirtyi vanhemmasta toiseen.

[pilami]

Hmm, olipa mielenkiintoista lukea Kalkaroksen perheestä kertova ficci. Olit luonut vähillä sanoilla paljonpuhuvan kuvauksen talossa vallitsevasta tunnelmasta. Voimakas perheensisäinen hierarkia tuli vahvasti esille ja harmillisesti pieni Severus sattui olemaan nokkimisjärjestyksessä aivan pahnanpohjimmaisena. Eipä ole ihme, että hänet oli myöhemmin helppo houkutella liittymään kuolonsyöjiin ja kasvattamaan tällä tavoin tunnetta vallasta ja hallinnasta. Severuksen menneisyys kyllä selittää paljon hänen myöhempiä valintojaan (niin kuin se kai on vähän jokaisen kohdalla). Mielestäni ficci täydentää hyvin Rowlingin canonia ja juuri tällaista Kalkaroksen perheen elämän voisi kuvitella olleenkin - valitettavasti. Kiitos ajatuksia herättävästä ficistä.

[Sokerisiipi]

Kiintoisa katsaus Severuksen lapsuuteen. Onnistui kertomaan kyllä paljon vähin sanoin. Juuri tuo, millaisen vastaanoton Severus saa kotiin tullessaan: vain huutoa ja moitteita. Kuin Eileen olisi odottanut poikaa kotiin vain siksi, että saisi huutaa tälle :< Pidin myös tuosta Eileenin taidonpuutteesta taikojen suhteen. Kertoo hyvin huushollin sisäisestä valtarakenteesta, vähän niin kuin Dursleyn perhe, mutta lievempi eikä niin kammoksuva tietenkään. Kalkaroksen perheessä mennään kuitenkin lähinnä yhden ihmisen ehdoilla (Tobiaksen), ja se aiheuttaa konflikteja, kun ei Eilenkään ihan ovimatto ole. Ymmärrän hyvin sitä, ettei Severus mielellään halua jäädä vanhempiensa ristituleen, vaikuttavat sen verran temperamenttisilta ja aggressiivisilta molemmat.

Tuntuu vähän, että kukin taloudessa pitää vain omia puoliaan, paitsi Severus, joka alistuu vanhempiensa edessä (vastaa kuiskaten äitinsä tivauksiin ja tietää isänsä ryyppäysrytmin), mikä korostaa raapaleen lohduttomuutta. Vanhemmat eivät ole lapsensa tukena vaan ikään kuin vain potkivat tämän pois jaloista, jotta voivat huutaa toisilleen. Inhottavaa :< Tämä onnistui kyllä olemaan havainnollistava ja vaikuttava, vaikka kyseessä oli vain yksi hetki.

Pidin kovasti. Kiitos

[Fiorella]

Voi pikku raasu Severus. Ei ole helppo elämä hänelläkään lapsena tuollaisessa kodissa. Vihainen juoppo isä ja äksy, taitamattomasti taikova äiti.

Sen sijaan sinä olit taitava, tajusin vasta jälkikäteen että tämä tosiaan oli adjektiiviton teksti. Ilman niitäkin tunnelma tuli todella vahvasti esille kaikessa karuudessaan, ja se on melkein kuin omanlaistaan taikaa sekin.

[Angelina]

Tekstin kirjottaminen ilman adjektiiveja tuntuu musta ihan mahdottomalta, mutta näköjään se toisilta sujuu

Tykkäsin paljon tän rapsun nimestä ja siitä, miten se välittyi itse tekstissä! Tässä oli muutenkin lyhyestä mitasta huolimatta sellainen... ahdistava, mutta ehdottomasti todella uskottava tunnelma.

Severus luikahti takkeineen yläkertaan ja jäi kuuntelemaan, kuinka keittiössä auktoriteetti siirtyi vanhemmasta toiseen.

Hyi, tää oli jotenkin karmiva mutta samaan aikaan hieno! Käy kyllä pieni Severus niin sääliksi :< Ja kieltämättä Eileen vähän myös - miten hän ei osaa kunnolla enää loitsiakaan miehensä vallan alla.

Näitä sun Severus-tekstejä on kyllä aina kiva lukea. Näistä niin välittyy se, miten tärkeä hahmo se sulle on ja miten oot perehtynyt siihen ja luonut myös omat fanonit :3 Kiitos taas!