Kirjoittaja Aihe: Hobitti | Hyvästi rakkaani, S, yksipuolinen Dwalin/Thorin  (Luettu 2719 kertaa)

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 665
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Title: Hyvästi rakkaani
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: yksipuolinen Dwalin/Thorin
Beta & Personal trainer: Evelix
Genre: angstihtava
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Dwalin suree yksin Thorinin haudan äärellä.
Challenges: Rare10 #2 (Dwalin/Thorin) & Kirjoita ja kommentoi (Hobitti-rare)
A/N: Vilna heitti ylläripylläri IRC:issä ilmoille parituksen, josta sitten lähdin pyörittelemään ideaa ja tässä on tulos. Taustalla soi Negativen kappale nimeltä Goodbye, että halutessaan sen voi laittaa itsekin soimaan taustalle. Ideakin tähän lähti sitten loppujen lopuksi tuosta biisistä, että senkin takia sen kuuntelu voi auttaa pääsemään siihen tiettyyn tunnelmaan.



Hyvästi rakkaani

Dwalin seisoi yksin hautakammiossa syvällä Yksinäisen vuoren syvyyksissä. Hautajaisseremonia oli ollut ja mennyt, ja sen jälkeinen muistotilaisuuskin päättynyt jo ajat sitten, mutta hän oli edelleen paikalla. Dwalin taisi olla ainoa kääpiö koko vuorella, joka ei ollut mennyt jo nukkumaan. Hän oli halunnut sanoa viimeiset jäähyväisensä kuninkaalleen. Miehelle, josta oli pitänyt tulla hänen kuninkaansa ja jota hän oli rakastanut lähes koko elämänsä. Häntä ei ollut haitannut edes se, että Thorin Tammikilpi ei ollut vastannut hänen tunteisiinsa. Se oli kaikki yhdentekevää. Ainoa, jolla oli jotain merkitystä sillä hetkellä oli se, että hän ei ollut kyennyt pelastamaan rakkaintaan. Hän oli pettänyt Thorinin luottamuksen, eikä hän ollut pystynyt edes kostamaan tämän kuolemaa.

Dwalin seisoi Thorinin hautapaaden äärellä pää kumarassa. Hänellä ei ollut sanoja tähän hetkeen, joten hän suri hiljaisuudessa. Viimein hän pakottautui ojentamaan kätensä koskettamaan kylmää paatta.
”Anteeksi, etten ollut arvoisesi. Anteeksi, etten kyennyt pelastamaan sinua. Anteeksi, etten ollut paikalla kun tarvitsit minua eniten. Anteeksi…” Dwalinin ääni särkyi ja hän vietti hetken kasaten itseään.
”Anteeksi, etten ehtinyt pelastaa sisarenpoikiasi. Anteeksi, että petin luottamuksesi. Hyvästi ystäväni!” hän lopetti ja painoi otsansa kylmää paatta vasten. Noustessaan hänen kasvonsa olivat kovettuneet, eikä niiltä paistanut tunteiden häivääkään.
Hyvästi rakkaani, hän kuiskasi ilmaan poistuessaan, eikä koskaan palannut hautakammioon elävänä.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

päivänkukka

  • Vieras
Oukei, ehkä tästä kommentointiryhdistäytymisestä tulee edes jotain.

Ensinnäkin nyyh & toisekseenkin nyyh. Vaikka itse näenkin Thorinin ja Dwalinin suhteen täydellisenä kääpiöbromancena, yksipuolisen Dwalin/Thorinin ideaa on tullut joskus pyöriteltyä mielessä. Ja se on kyllä aina yhtä sydäntä särkevä. Plus BotFA-tuska tuli tän tekstin myötä jälleen kerran pintaan.

En tiedä onko mulla mitään fiksua sanottavaa tästä, mutta tykkäsin kyllä kovasti. Osasit hyvin luoda tuskallisen haikean tunnelman, ja Dwalinin mielenmaailma oli hyvin esillä. Kiitän tästä, ja odotan innolla jatkossakin näitä sun lyhyitä hobittificcejä.

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 665
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
päivänkukka: BotFA-tuska nosti täälläkin päätä tätä kirjoittaessani, koska nyyh. Thorin ja Dwalin on kyllä ehkä eniten just tollaista bromancea, mutta näin yksipuolisenakin sen saa jotenkin toimimaan. Fiksut kommentit on yliarvostettuja, tykkään, että jätit puumerkkkiä tänne(kin)! (: Lyhykäisyyksiä on tulossa lisääkin, joten kenties pääset jatkossakin stalkkaamaan näitä Hobitti-pätkiä! Kiitos kommentista! (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Vilna

  • pinkki bebe
  • ***
  • Viestejä: 1 590
  • bii-boh-bi
Jos sulla on joku yritys tappaa mut Dwalin-feelseihin niin onnea vaan, oot onnistunut.

En mä oikein osaa sanoa enää mitään, kun aloin lukea näitä uudelleen siinä järjestyksessä, jossa oon nyt kommentoinut: ensin luin siirappifluffia, sitten vähän yksipuolista angstia ja nyt sitten aika hc-haikailuangstia, että joo. En ikinä pääse tunnelmaan näin lyhyissä pätkissä, mutta kohta tirauttelen täällä kyyneleitä ja se oon niin harvoin mun tapaistani ficcejä lukiessa! Oot pilannut mut. ♥ Voisin tehdä muuten valituksen genre-merkinnästä näin btw. En odottanut tällaista sen perusteella, kun ensimmäisen kerran luin tän. :D

Mulla oli koko tämän lukemisen ajan sellainen olo, että voi hitto Thorin, herää nyt jo henkiin, et sä voi jättää Dwalinia tuollaiseen tuskaan! Mulla on paljon Dwalin-headcanoneita eri AU:issa ja yksi niistä on se, että Dwalin on rakastanut Thoriniin, eikä ikinä voi antaa itselleen anteeksi sitä, että "petti" kuninkaansa. Tää kuvasi kyllä niin hyvin mun mielikuvia siitä tilanteesta. Se voisi olla tällainen ihan canonissakin, mutta vain eeppisellä bromancella.

Tää oli raapaiseva, täynnä tuskaa ja tunteita.

Lainaus
Hyvästi rakkaani, hän kuiskasi ilmaan poistuessaan, eikä koskaan palannut hautakammioon elävänä.
joo moikka.

avatar by Claire, banneri by Ingrid

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 665
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vilna: Apua, ei mun ole ollut tarkoitus tappaa yhtään ketään yhtään mihinkään. ): Apua, anteeksi, ei mun ollut tarkoitus pilata ketään! ): Heh, sori, genremerkintä taisi mennä vähän huti, koska tästä ei ollut alun perin tarkoitus tulla ehkä ihan niin synkkä kuin siitä sitten tuli ja merkintä jäi samanlaiseksi puolivahingossa... Valitettavasti Thorin ei osaa herätä henkiin enää, se olisi kyllä pelastanut fanit miljoonilta kyyneliltä, jos sellainen olisi mahdollista. ): Kappas, osuin vahingossa noinkin lähellä jonkun headcanonia, tämäpäs mielenkiintoista, koska idea tuli tosissaan ihan kokonaan tuosta biisistä. Kiitoksia tästäkin kommentista, ja anteeksi näistä angsteista! : D

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid