Disclaimer: JKR omistaa kaiken hänelle tunnistettavan. En saa tästä rahallista korvausta.
Author: It’s meh Odoshi
Title: Yhdeksän kuukauden jälkeen
Genre: Mpreg, romantiikka
Paring: Harry Potter/Draco Malfoy
Raiting: K-11
Warning: puhetta seksistä
Summary: ”Ajatella, että meillä on oikeasti lapsi”, Draco tuhahti kuin olisi pidätellyt asiaa kielenkärjellään pidemmänkin aikaa, vaikkei synnytyksestä ollutkaan vielä kuin muutama tunti – niin nopeasti kaikki oli tapahtunut ja huomenna he pääsisivät yhdessä kotiin; heidän kotiinsa.
A/N: Oon jo pitkään halunnut kirjoittaa vähän ”erilaista” hoodeetä, vaikken parituksesta oikeastaan perustakkaan. No, mulla on genrehaasteessa vielä kirjoittamati mpreg, joten miksipäs ei – vaikkei tämä hoodeen laajassa kirjossa olekaan mitään ”erikoista” tai yhtään rarempaa tekstiä kuin mikään muukaan, mutta no tulipahan kirjoitettua tämäkin pois alta. Yrittäkää nauttia, tässä saatetaan jonkun verran kaikota faktoista ja muista, kun mulle ei tuo raskausjutut ole niinkään tuttuja, että niin. On siellä yritetty ottaa ainakin joitain osa-alueta esille, mutta nii. Ja tosiaan kursivoidut on takaumia!
Haasteet: Genrehaaste vol. 2 (mpreg), Slash10 (Harry/Draco)
Yhdeksän kuukauden jälkeen
Nyt se kaikki oli ohitse – tai oikeastaan tämä oli vasta kaiken alkua. Harry Potter istui sairasvuoteen vierellä katsellen levollisin, ehkä hieman hermostuneinkin silmin poikaansa, jota helpottunut Draco Malfoy piteli sylissään hymyillen onnellisena.
”Se näyttää ihan minulta!” Draco hihkaisi ja Harry käänsi katseensa poikaan, jolla todentotta oli Dracon terävä nenä ja hieman korkeampi otsa kuin Harryllä itsellään. Ensimmäisenä katse kuitenkin olisi osunut keneltä tahansa heidän poikansa silmiin, jotka loistivat kirkkaan vihreinä kilpaillen loistollaan Harryn omien silmien kanssa.
”Hänellä on minun silmäni”, Harry huomautti silittäen poikansa päälakea varovaisesti.
”Eikä ole, katso nyt siellä on selvästi sinistä”, Draco totesi kateuden lämmin pistos äänessään. Harry painoi suudelman Dracon punoittavalle poskelle. ”Hupsu”, Harry sanoi hymyillen.
”Ajatella, että meillä on oikeasti lapsi”, Draco tuhahti kuin olisi pidätellyt asiaa kielenkärjellään pidemmänkin aikaa, vaikkei synnytyksestä ollutkaan vielä kuin muutama tunti – niin nopeasti kaikki oli tapahtunut ja huomenna he pääsisivät yhdessä kotiin; heidän kotiinsa.
”Se on todellakin ihme”, Harry sanoi katsellessaan esikoistaan enemmän kuin onnelisena antaen silmiensä sulkeutua hetkeksi miettimään sitä kaikkea, mistä tämä ihme oli saanut alkunsa.
Koulut loppuisivat pian, oli kesäkuun alku ja heidän molempien seitsemäsvuosi. Sinä vuonna kaikki oli muuttunut, he eivät olleet enää vihollisia (kuten aiemmilla vuosillaan) ja Harry jopa auttoi Dracoa oikeudenkäynnissä, kuten Malfoyden koko perhettä. Olihan hänelläkin mahdollisuus sanoa sanottavansa, koska vain hän oli siellä ainoana, kun Narcissa Malfoy pelasti hänen henkensä, silloin, kun Draco oli laskemassa taikasauvaa Dumbledoren ymmärtävien kasvojen edessä ja silloin, kun Lucius itki toivoen, että kaikki olisi ohi ja hänen perheensä elossa.
Siitä alkoi ystävyys tai ainakin sellaisen kipinä.
Kasvaen rakkaudeksi hetki kerrallaan.
”Mitä sinä mietit, Harry?”
”En mitään erikoista”, Harry naurahti antaen muistojen virran kuljettaa häntä taas hetken eteenpäin.
”Minä en tule koskana sanomaan sinua Harryksi, vaikka kuinka monesti harrastaisimme seksiä ja seurustelisimme”, Draco valisti kovaan ääneen heidän istuessaan kahden sängynlaidalla tarvehuoneessa. Harry naurahti: ”Etkö koskaan, Draco?”
”En, Potter.”
Vauvan itku kantautui hänen korviinsa pudottaen hänet todellisuuteen takaisin – onnellisimpaan todellisuuteen, jossa hän oli saanut koskaan elää. Draco piteli lasta sylissään heilutellen edes takaisin saaden pojan rauhoittumaan ja sulkemaan pikkuiset vihreät silmänsä unenmaille.
”Olet aika etevä äidiksi.” Draco katsoi Harryä epäuskoisena, mutta hymyili sitten tyytyväisenä. Ehkä hän olikin, vaikkei olisi koskaan uskonut synnyttävänsä lasta. Hän oli elänyt maailmassa, jossa hänet naitettaisiin arvokkaan suvun perijättärelle, naiselle, joka synnyttäisi hänen lapsensa – heidän perijänsä. Kaikki oli kuitenkin sodan jälkeen toisin, hän rakastui, Harry Potteriin – mieheen – jonka lapsen hän vahingossa synnytti vahvistaen heidän suhdettaan entisestään. Se oli heidän yhteinen valintansa; he halusivat pitää lapsen, kasvattaa hänestä kunnon velhon ja antaa rakastavan kodin Godricin notkosta.
”Minä voin hieman huonosti, Potter”, Draco marisi pidellen vatsaansa, kasvot kalmankalpeina. Harry ilmoitti hakevansa lääkettä lähimmästä apteekista ja Draco jäi yksin.
”Poika nukahti, toisitko minulle sitruunateetä?” Draco kysyi saaden Harryn naurahtamaan, mutta vastaamaan myöntävästi. Vastauksen annettuaan hän katosi sairaalan käytävälle etsimään kuudennetta kerrosta, jossa muisteli kanttiinin sijaitsevan.
”Haluan sitruunoita! Minun on pakko saada sitruunoita!” Draco huusi ärsyyntyneenä. Ei sillä, etteikö hän olisi nykyisin ollut usein kiukkuisella ja hermostuneella tuulella, mutta tämä oli jotain täysin erikoista. Hän todella halusi sitruunoita ja loppujen lopuksi Harry luovutti hakien hänelle kilon kerralla sitruunoita.
Draco söi niitä päivittäin, liikaakin.
Harry tilasi yhden sitruunateen ja itselleen kuuman kupillisen kahvia. Valvottu yö Dracon sängyn vierellä oli saanut hänet väsyneeksi, mutta ei hän malttaisi nukkua vielä pitkään aikaan. Tavallaan hänessä oli energiaa, tavallaan ei. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti, odottamatta.
Harry, Hermione ja Ron istuivat kolmistaan kahvipöydän äärellä Harryn selittäessä heille Dracon outoa käytöstä unohtamatta pienintäkään yksityiskohtaa, jotka erityisesti Hermionea vaikutti kiinnostavan. Ronia päinvastoin, oikeastaan Harry mietti, että Ron luultavasti olisi mieluummin missä tahansa muualla kuin samassa keskusteluseurueessa.
”Sinusta tulee isä, Harry”, Hermione hihkaisi keskustelun päätteeksi hyökäten halaamaan ystäväänsä. Ron kaatoi kahvikupin pöydälle ja jäi tuijottamaan suu auki kaksikkoa, joista Harry myöskin oli uskomattoman ihmeissään.
”Hermione, oletko sinä raskaana Harrylle?” Ron sai järkytyksen hieman laannuttua, vaikkakin kasvot tuijottivat edelleen hyvin epäuskoisina kaksikkoa. Hermione päästi irti Harrystä luodakseen katsekontaktin hetkeksi Roniin: ”En minä ole”, Hermione käänsi katseensa takaisin Harryyn.
”...vaan Draco on raskaana!” Jos edellinen kommenti oli saanut Ronin ja Harryn lähes tippumaan tuoleiltaan oli tämä jotain vielä uskomattomampaa ja lopulta Ron totesi sen ääneen, mitä Harrykin pohti.
”Draco on mies, Hermione. Taidat olla lukenut liikaa kirjoja, kun nyt pääsi on jo sekoamassa.”
”En vaan te tässä ette ole lukeneet kirjoja! Velhomaailmassa myös mies voi tulla raskaaksi jatkuvan sukupuoliyhdynnän seurauksena saman sukupuolen edustajan kanssa. Tieteellisesti asia toimii luultavasti niin, että taikaa omaava keho eli velhoruumis reagoi muokaten sisäelimiä rakentaen tavallaan kuin kohdun miehelle, kuten myös tarvittavan munasolun”, Hermione selitti saaden kaksikon antamaan täydellisen rauhan hänen tarinalleen.
”Hyvissä olosuhteissa on siis mahdollista, että mies tulee raskaaksi. Tavallinen synnyttäminen ei kuitenkaan onnistu, kuten luultavasti ymmärrättekin ja tästä syystä keisarinleikkaus tehdään aina miespuolisille synnyttäjille”, Hermione päätti selityksensä. Hän oli omasta mielestään pakannut tiedot pähkinänkuoreen, mutta tiedon määrä, jonka Harry ja Ron saivat sillä hetkellä itselleen oli hirmuinen.
Oven kolahdus ja sitä seuraava huudahdus kertoi, että Draco oli saapunut kotiin.
Harry aukaisi huoneen oven astuen sisälle huoneeseen, jossa vallitsi hiljaisuus. Draco oli nukahtanut ja hoitaja siirtänyt vauvan hänen vierelleen pieneen kehdontapaiseen vuoteeseen. Harry laski sitruunateen pöydälle hymyillen molemmille, ajatella, että heistä oli yhdeksässä kuukaudessa muodostunut perhe.
Perhe, joka rakasti toisiaan enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
