Henkilökuvassa: hautajaisseremoniamestari Havina | S, hautajaishygge

[kaaos]

Ikäraja: sallittu
Tyylilaji: arkinen fantasia, "lehtijuttu"
Paritus: häilyvä Havina/journalisti
Haasteet: Hyggeyhtälo, hautajaiset x hygge, syyshaaste ja F1000 sanalla: 664.  Hautausmaarock
Pituus: reilut 500 sanaa
Yhteenveto: Havina on hautajaisseremoniamestari, joka kertoo työstään journalistille.

Kirjoittajan sanaset: spoilaa emotarina Hautaushissiä, K15,  mutta ei siitä tarvitse varmaankaan välittää <3 // Hupsan! Sinne olikin jääny virhe jos toinenkin 🤭

Henkilökuvassa: hautajaisseremoniamestari Havina

Istumme huumaavasti tuoksuvassa salissa, jonka puulattia kiiltää ja ikkunalaudoilla istuu riveittäin kukkavaaseja. Haastattelen tänään Hautaushissin hautajaisjaoston-, -kerroksen ja -osaston johtajaa, Havinaa. Hän on nuori aikuinen, jolla on sanojensa mukaan ollut vastuu kaikista hississä järjestettävistä hautajaisista jo useamman vuoden ajan.

Seremoniamestarin silmät tuikkivat kuin salaisuuksista tiukasti pidellen, kun hän alkaa kertoa, kuinka osa puutarhakerroksen kasveista on jo siirtynyt syysaikaan. Ne pudottelevat lehtivihreästä riisuutuneet lehtensä tiililattialle, mistä Havina saa ne sitten lakaista. Kovista harjaksista muodostuu hiekkaa ja tiiltä vasten ääniä, jotka hivelevät hänen korviaan ja saavat hänen nukkaiset sarvensa värisemään.

"Lokakuussa on usein piikki tilastoissa", Havina kertoo kukkia kastellen, "ja hautajaisia järjestetään tavallista tiheämmin."

Kuuluisan ruumiinoutajan, Naoto Neptunuksen, kuolemasta ei ole kulunut vielä vuottakaan, mutta Havinasta tuntuu kuin kaikki olisivat sopeutuneet paitsi hän. Hän ja ehkä Lumo, hänen kämppiksensä. Havina ja Lumo ovat pitäneet elossa ystävänsä muistoa, sillä heidän miniatyyriasunnossaan on edelleen kaikki Naoton tavarat jäljellä. Alkemisti ja taikatatuointipioneeri Atlas kävi liikuttavan tarinan mukaan aluksi säännöllisesti nukkumassa edesmenneen kumppaninsa sängyssä, mutta lakkasi sitten, kun viimeisetkin tuoksut olivat muuttuneet hänen omikseen.

Hautajaisseremoniamestarin silmiin on noussut kaihoa, hänen kertoessaan, kuinka Naoton hautajaisten kukitus oli ollut hänen uransa huipennus. Sellaiseen hän ei ole vielä uudelleen yltänyt, vaikka allekirjoittaneen mielestä hautajaistila on tälläkin hetkellä henkeäsalpaavan kaunis. Voi vain kuvitella, miltä täällä on näyttänyt, kun Havina on laittanut likoon kaikkensa.

Nyt juhlatilaa koristavat ilmastointilaitteen puhinassa huojuvat kosmokset. Kun katsoo ulos ikkunoista, näkee suuren suurten haitareiden aukenevan ja sulkenevan kuin ilmasta täyttyvät keuhkot. Ne ovat osa Suurta Reformia, johon kuuluvat hautaussähkösopimukset, energiantalteenottokapsulat ja paremmat kahvinkeittimet jokaiseen Hautaushissin yksikköön.

"Mitä tämä musiikki on?" kysyn ja ojennan äänitintäni kolisevaa, ulisevaa ja rytmistä ääntä päästäviä kaiuttimia kohti.

"Hautausmaarokkia..." Havina vastaa ja virnistää minulle niin hurmaavasti, että olen onnekas istuessani jo valmiiksi.

Keskustelumme aikana pesukammioista nousee vastapesty ja sielunpäästöpuhdistettu vainaa. Tämän läheiset ovat halunneet järjestää ihan kunnon hautajaismenot, sellainen aina ilahduttaa Havinaa maailmassa, jossa yhä useampi vain lataa kuolleen rakastettunsa muistolle liikuttavan meemin, virtuaalirahalla ostetulle hautajaispaikalle kyberavaruuteen.

Havina laskee kastelukannunsa ja sipsuttelee kylmänkankean juhlakalun luokse. Balsamointiaineelta tuoksuva kuollut lepää hissin laverilla, jonka alta pystyy huhuilemaan tumman tummaan tunneliin, minkä syvyyksissä Havina kertoo pesijänoita Stellan kuuraavan käsivarsiaan ja huuhtovan päästötaikoja kasvoiltaan.

“Tuleeko perästä muita?” Havina huutaa kuiluun. “Siirränkö sivuun tämän? Tilaisuus on vasta parin tunnin kuluttua!”

Kaiun mukana kulkee kumeasti Stellan kirkas ääni: “Ei muita, jätä paikoilleen vain! Kiitti Havi!”

Ihmisen lähestyessä kuolemaansa, siitä tulee ensiksi kohde noutajille. Ruumiinnoutajat joko noutavat kohteen jo kuolleena, tai päättävät sen päiviltään, mikäli tämän eutanasiakortissa on siihen suostumus. Ennen vanhaan ei paljon suostumuksia kyselty, varsinkaan noidilta. Vaatimus kantaa mukanaan elinluovutuskielto- ja eutanasiasuostumuskortteja on myös S.R.:n lanseeraama uudistus.

Kohteen saapuessa noutajan lähettämällä sukkulalla pesijän käsittelyyn, siitä tulee ruumis. Pesijä tekee ruumiille rutiinilla diagnostiikkaloitsut, selvittää tämän taikavoimaisuustason ja sielun tilan. Mikäli ruumiilla on ollut irtosielu, sekin täytyy päästää asianmukaisin menoin vapaaksi. Muuten hyvä sielu jää palautumatta kiertoon. Seuraavaksi pesijä poistaa ruumiilta hyväkuntoiset elimet, mikäli tämän kortti ei sitä kiellä (ja usein siitä huolimatta, sillä terveestä maksasta ja viattomista sydämistä on aina akuutti puute). Pesijä lähettää elimet kylmälaukuissa sairaaloihin ja kirjaa vapaasielut irtosielurekisteriin, kunnes ne löytävät uudet symbioottiset kumppanit jonkun vasta-alkaneesta raskaudesta.

Havinan saadessa ruumiit, niistä on tullut vainajia. Vainajat saavat hautajaisia, pelkät ruumiit eivät saa. Jos hautajaisia ei järjestetä, ruumiit jatkavat hissillä hautajaiskerroksen ohi, suoraan Ikuisesti Palavaan Roihuun.

Sinne tämänkin päivän vainaja päätyy, kunhan sarvipäinen seremoniamestari on järjestänyt sille vihoviimeiset juhlat. Kyseinen mestari vaikuttaa hieman hermostuneelta ja kysyttyäni vastaa, että hänen pitäisi vielä tarkistaa musiikit ja tarjoilut, paljon tehtävää ymmärrättehän. Ja kyllähän minä ymmärrän. Kiitän Havinaa avoimesta haastattelusta ja saan vastineeksi punareunaisen kosmoksen korvani taakse, herttaisen hymyn kera.

[hiddenben]

Olipa tämä jännä! Harmittaa kyllä kovasti, etten ole lukenut tuota Hautaushissi-tarinaa, sillä uskon tämän avautuneen enemmän se taustalla, mutta tämä oli oikeastaan tällaisen tietämättömän lukijan näkökulmasta myös mielenkiintoista luettavaa Olen itse lukenut pitkänä sivuaineena journalismia ja työskennellyt itse lehdessä ja radiossa, joten lehtihommat ovat tuttua peruskauraa - ja siksi huomasinkin lukevani tätä toimittajan lasit päässä, mikä tuntui samanaikaisesti sekä hyvältä että ammattikiroukselta (vaikken kyseisiä hommia enää teekään).

Mutta siis, mitä haluan sanoa on se, että koska toimittajana pitää nopeasti osata tutustua ja sulautua uuteen aiheeseen, oli tähänkin "aiheeseen" suhteellisen helppo sujahtaa ja katsella uteliain silmin. Tykkäsin tosi paljon siitä, että tässä on erilaista kerrontaa ja olisi tämä toiminut jopa vieläkin "artikkelimaisemmassa muodossa"! Se olisi itse asiassa muutenkin hauskaa kokeilla kirjoittaa fiktiota artikkelimuodossa ja katsoa, mitä sellainen tyyli tuo mukanaan tarinaan. Eli... kiitos inspiraatiosta Mutta tykkäsin siitä, että lehtijutussa tapahtuu kaikkea outoa ja jännittävää, mikä pitää lukijan mielenkiinnon yllä, ja samalla kuvaillaan ympäröivää maailmaa niin, että voi rakentaa mielikuvan tapahtumista.

Oli hauskaa huomata, että journalisti itse ihastuu hieman Havinaan haastattelun edetessä. Sen voi lukea rivien välistä ja kuvaileehan kirjoittaja muutenkin Havinaa ja hänen työnkuvaansa varsin ihaillen. Se ehkä toi myös omansa tuohon tarinan hygge-osuuteen, kuten myös kuvaukset tippuvista lehdistä ja kauniista kukka-asetelmista. Sitten taas vainajat ja selitys heidän sieluistaan tuo sopivaa tasapainoa hautajaishyggeen. Todella hauska toteutus tuolle kyseiselle hyggeyhtälölle, kivaa lukea jotain näin omalaatuista

Tämä oli kaikin puolin tosi virkistävä ja lukunystyröitä haastava teksti! Hautajaishygge + lehtijuttu -kombinaatio on kekseliäs ratkaisu, tykkäsin kovasti - kiitos

[kaaos]

hiddenben, no varmasti tämä avautuisi paremmin jos tuntisi tuon aiemman, mutta toisaalta yritin kirjoittaa tämän sellaiseksi että sen voisi lukea myös ilman taustatuntemusta hauskaa saada journalistilta kommentti tähän alkoi heti jännittää, mutta rauhoittelin itseäni sillä, että tämä oli kuitenkin taikamaailmaan sijoittuvan journalistin tuotos joten ei sillä niin väliä sitten :')) kiva kuulla että hyggeys löytyi tästä myös, se kun oli mulle uus ajatus kuitenkin! Kiitos kovasti ihanasta ja piristävästä kommentista <3

[sugared]

Täällä minä taas tanssin Hautaushissin ympärillä, ja tällä kertaa päästiinkin jo lähelle itse tuota mystistä kapistusta! Sulla on kyllä kadehdittavat maailmanluontitaidot: teksti kulkee omalla painollaan ja maailma avautuu lukijalle siinä sivussa. Ja toki artikkeliin kuuluukin se, että toimittaja hieman taustoittaa aihettaan vähemmän valistuneelle lehden lukijalle. Tässä oli Tikari ja Solaris -teksteihin verrattuna enemmän ns. haltuun otettavaa, mutta mielestäni onnistuit kyllä tavoittamaan lukijan, jolla ei ole taustatietoa maailmasta.

Tykkään kyllä tosi paljon siitä, miten Hautaushissin maailmassa tutut ja oudot asiat yhdistyvät. Meemit ja magia; taukotilan paremmat kahvinkeittimet ja energiantalteenottokapsulat. Sellaiset sanat kuin "hautajaisostot" ja "hautaussähkösopimukset" hykerryttävät ja herättävät uteliaisuuden! Ja aivan erityisen kiehtovana jäi mieleen sielujen kierrätys!

Ja mikä hahmogalleria! En tiedä, onko Havina Hautaushissistä tuttu vai tätä tekstiä varten luotu hahmo, mutta diggaan hänestä kovasti. Viritetyn gepardin vauhdilla kulkeviin Tikariin ja Solarikseen verrattuna Havina vaikuttaa jokseenkin rauhaa rakastavalta tyypiltä, mutta hautausmaarokki ja käytännönläheinen suhtautuminen hautaustoimenpiteiden logistiikkaan tuo särmikkyyttä häneenkin. Arvostan sitä, miten vakavasti hän ottaa työnsä, vaikka jotenkin mulle tuli sellainen kuva, että hautajaisseremoniamestarin virka ei ehkä enää nauti samaa kunniotusta kuin joskus ennen.

Ne pudottelevat lehtivihreästä riisuutuneet lehtensä tiililattialle, mistä Havina saa ne sitten lakaista. Kovista harjaksista muodostuu hiekkaa ja tiiltä vasten ääniä, jotka hivelevät hänen korviaan ja saavat hänen nukkaiset sarvensa värisemään.

Tää oli mun lempikohtia tekstissä, ja erityisesti tuo "saa ne sitten lakaista" tuntuu kertovan Havinasta paljon.

Havina vastaa ja virnistää minulle niin hurmaavasti, että olen onnekas istuessani jo valmiiksi.

Hehe, tämä piirtää hauskan kuvan toimittajasta, mutta myös Havinasta itsestään.

Hautajaiset ja kuolema näyttäytyvät tekstissä enemmän käytännönläheisessä ja koomisessa kuin traagisessa valossa, ja siksi tämä, filosofisia kaikuja sisältävä virke nousikin esiin:

Vainajat saivat hautajaisia, pelkät ruumiit eivät saa.

Ruumiita tuntuu Hautaushissin maailmassa piisaavan, eikä kaikista ole vainajiksi. Mielenkiintoista, että kun kerran sielut ovat alati kiertävä tuote, millainen merkitys on ruumiin elinkaaren päättymisellä? Senkö takia kaikki muut ovat sopeutuneet niin nopeasti Naoto Neptunuksen kuolemaan? Aijai, näihin polttaviin kysymyksiin löytänen aikanani vastauksia Hautaushissistä!

Tunnelmaltaan tämä vastasi kyllä prikulleen sitä, mitä hautajaishyggestä tulee mieleen. Erityisesti ilmastointilaitteen puhinassa huojuvat kosmokset jäivät yksityiskohtana mieleen. Kiitos paljon jälleen kerran kiehtovasta ja mielikuvitusta ruokkivasta lukukokemuksesta!

[kaaos]

voi sugared, mikä aivan valloittava kommentti jälleen <3 Havina on yksi hautaushissiläinen, kyllä vain! Tässä tekstissä nimettömäksi jäänyttä toimittajaa lukuunottamatta kaikki mainitut ovat. En tiedä mitä tosin ajattelen siitä, jos harkitset jossain vaiheessa sen lukemista 🤪🙈 alan suhtautua siihen hieman kiusaantuneella varauksella vaikka rakastankin yhä kaikkia hahmoja ja tätä maailmaa. Se on ehkä vaan aika raskas :') eli ymmärrän 100% jos se ei ihan vastaa odotuksia tai jos sitä ei vaan pysty lukea lol. se on kuitenkin eka juttu mitä tästä kaikesta olen kirjoittanut. luottaisin siihen että kehityn edelleen kirjoittajana ja se on itselle jo vähän sitä cringempää osastoa enkä tosiaankaan ole varma saatko mihinkään kysymyksiisi siitä minkäänlaista vastausta 😂

kiitti muuten erityisesti tuosta viimeisestä lainauksesta, siihen olikin jäänyt väärä aikamuoto siitä kun tämä oli jossain vaiheessa aikomassa olla preesensissä. kivaa, että hautajaishygge istui tälle mielestäsi!

kiitän, kiitän ja kiitän,
kaaos

[Kaarne]

Terveisiä kommenttikampanjasta!

Luin tämän heti kun teksti ilmestyi, koska hei, hautajaiset ja hygge - mikä kiehtova ja kutkuttava yhdistelmä! Hautaushissi on odotellut mulla lukemista välilehdessä noin miljoona vuotta, mutta se ei kylläkään johdu mielenkiinnon puutteesta, vaan siitä, että haluan lukea sen sitten kerralla kokonaan läpi. (Ja aina kun on sellainen päivä, että ehtisi, en tietenkään muista. No, vielä se sopiva hetki koittaa!) Ja vaikka se oiskin vanhempi teksti ja sinulle jo vähän hankala, ei hätää: lupaan suhtautua lempeästi ja uskon, että se on parempi kuin mitä ehkä itsekriittisyyksissäsi siitä nyt ajattelet.

No, löpinät sikseen ja tähän tekstiin. Ensinnäkin tykkäsin jo heti otsikosta: henkilökuvat on ihania ja hautajaisseremoniamestari Havina on niin upea titteli- ja nimikombo, että pakkohan siitä on pitää! ♥ Vaikka seremoniamestaria ei kauhean paljon kuvailtukaan, mulle syntyi silti hänestä vahva mielikuva nukkaisine sarvineen ja hurmaavine hymyineen. Pidin myös tuosta värjyvästä parituksesta kaiken taustalla: hauskaa, että journalistikin on ehkä ainakin vähän ihastunut, ja että siitä lukijalle vihjataan! Just tällainen vaivihkainen kemia on ihan mun lempijuttuja teksteissä, ja tuo lopun kukka korvan taakse oli ihastuttava loppusilaus. ♥

Tää oli muutenkin mainio tuokiokuva. Pidin kosmoskukista ja hautaushisseistä ja tuosta sugaredinkin esiin nostamasta lauseesta, jossa erotettiin vainajat ja ruumiit toisistaan. Se oli sellainen huomio, jonka äärelle pysähdyin, ja joka resonoi myöskin siihen meikän osaan, joka on vankasti teologi.

Ylipäätään tää oli musta ihana pieni teksti, joka toi myös lohtua ja lämpöä tämän päivän stressin keskelle. Kiitos paljon, just tätä tänään tarvitsinkin. ♥

[Starr]

Apua hei halusin vaan tulla hihkumaan että tykkäsin tästä tekstistä niin pipona. Hemmetin ihana katsaus hetkeen ja henkilöön ja äh. Miten näin synkästä aiheesta saakin aidon hyggeisän tekstin! Musta oli huikeeta miten sä sait niin luontevasti punottua erikoisemman kuuloisen maailmankuvan tämän pituisessa tekstissä niin eheäksi ja vahvan tunnelmaiseksi, että se alkoi tuntua ihan ilmiselvältä ja eheältä kokonaisuudelta. Että tuollaisissakin maailmoissa on se omanlaisensa arki. Haastatteluasetelma ja hautajais-spesifit yksityiskohdat ja jännät sanoilla leikkimiset ja ahh. Nyt ei ole viisaampia tai analyyttisempia sanoja, mutta tiedätkö sen fiiliksen kun jotain lukee juuri oikealla hetkellä ja se iskee tunteisiin ihan omanlaisellaan intensiivisellä, sieluun yltävällä tavalla? Meinaan, että tää teki sen nyt. Hhhhhhh.

Tuppaan olemaan tyyppi joka usein innostuu tarpeeksi aloittamaan pidempiä luku-/katsomisprojekteja vasta mehukkaimmista jutuista spoilaannuttuaan, ja oon iloinen siitä että törmäsin tähän siksikin että nyt tiedän mihin seuraavaksi uppoudun, jos kerran Hautaushissi on osa tätä kiehtovaa, mielenkiintoista ja hämyä ja tunnelmaista ja aaaaaaaaaaaaaaa (kaikuva ääniefekti jostain huutamassa tunneliin tippuessaan) teoksesta. Kiitos että oot kirjoittanut ja jakanut tän<3

[kaaos]

Kaarne: ihana kuulla, että sait tästä lohtua ja lämpöä! Hehe titteli on mustakin varsin kunnioitusta herättävä! Ja tuo toimittaja oli kyllä ihan lääpällään. Ja mitä Hautaushissiin tulee, se on kyllä oikeasti aika hämärä ja poukkoileva ja tiedän sen, koska salaa kirjoittelen sitä TAAS XD mutta sitä versiota en kyllä viitsi enää uudelleen julkaista ainakaan täällä... MUtta! kiitos siis kivaisasta kommentistasi <3

Starr: oih jotenkin niin kiva kommentti, kiitos paljon! upeeta että hyggeisyys tuli läpi ja että maailmanrakennus tuli mielestäsi luontevalla tavalla tässä lyhyessä pätkässä esille. Hautaushissi on joo tätä maailmaa, mutta kuten jo aiemmin sanoin kommenteissa, se on aika hmm erityyppinen kuin tämä. mutta en toki pane pahakseni jos sitä haluaa vilkaista <3 kiitos vielä!