//Kiitokset, että oot jaksanu kommentoida näin ahkerasti Pähkinäinen! Kommentit todella piristää aina. Spin-offista en oikein uskalla sanoa juuta eikä jaata, mutta hienoa, että oot tykänny tästä niin kovaa, että sellasta toivot, haha. Jotenki mulla on (ainaki tällä hetkellä) sellanen olo, että tää tarina jäis tähän, mutta eihän sitä ikinä tiedä...
//Postaan tämän viimeisen osan nyt näin heti vuorokauden vaihduttua, sillä en halua käyttää jouluaattoani koneella istuen. Olisi ihanaa, jos tätä seurailleet viitsisivät ilmoittaa olemassaolostaan. Tätä on ollu tosi kiva kirjottaa ja tää on itse asiassa mun ainoa jatkoficci, jonka oon saanu loppuun asti, jää vähä haikeet fiilikset tän loppumisesta. Ja vielä näin lopuksi, ihanaa joulua kaikille!<3
Luukku 24: Paras joululahja
Taustalla soi joulumusiikki. Jouluvalot ja kynttilät valaisivat mökkiä. Uunista leijui ruoantuoksu. Mökki kiilteli puhtauttaan. Koristellun kuusen juurella oli kasa paketteja.
Kaikki oli täydellistä, mutta silti jotain hyvin oleellista puuttui. Mökissä vallitsi hiljaisuus. Harry ja Draco istuivat sohvalla, Draco Harryyn nojaten. Joulutunnelma puuttui.
Ovelta kuuluva kolina rikkoi mökin uneliaan hiljaisuuden. Hämmentynyt Harry kohottautui seisomaan ja vilkaisi ovelle päin nähdäkseen, keitä tulijat olivat. Pian Harryn kasvoille kohosi hyvin yllättynyt ilme.
Mökkiin käveli Weasley toisensa perään. Ensimmäisinä sisään saapastelivat Molly ja Arthur kantaen syleissään valtavia määriä ruokaa. Heti heidän perässään sisään astui George vierellään vaimonsa Angelina, joka piti käsistä kiinni parin lapsia: Frediä ja Roxannea.
Seuraavina sisään astuivat Ron ja heti perässä Hermione, jonka käveleminen näytti jo olevan vaikeaa suuren mahan takia. Viimeisinä sisään astuivat vielä Ginny ja tämän mies Dean, jolla oli sylissään parin vasta muutaman kuukauden ikäinen lapsi.
Heti saatuaan laskettua kantamansa tavaravuoren alas, Molly ryntäsi halaamaan hämmentynyttä Harrya. Hetkisen koko mökki oli yhtä tervehdysten konserttia.
Harry kääntyi katsomaan Dracoa kysyvällä ilmeellä ja Draco virnisti.
”Pieni jouluyllätys! Kyllä minä tiedän, että haluat viettää joulun perheesi kanssa. Ja he ovat sinulle paljon enemmän perhe kuin jotkut typerät kaukaiset sukulaiset. Joten kyllä, minä kutsuin heidät”, Draco selitti hymyillen.
Hetken Harry vain tuijotti Dracoa mykistyneenä, kunnes painoi lopulta tämän huulille kiitollisen suukon.
Rouva Weasley ja kaikki muutkin hääräsivät ympäriinsä valtavien ruokamäärien ja pakettikasojen kanssa.
”Charlie lähetti jouluntoivotukset. Hän ei kuulemma voinut jättää lohikäärmeitä yksin, edes jouluna. Bill ja Fleur lähettivät myös pahoittelunsa, etteivät päässeet tulemaan. He viettävät joulua Fleurin vanhempien kanssa. Ja Percy on taas kerran töissä”, rouva Weasley selitti hääriessään ympäri mökkiä.
Pienestä mökistä oli äkkiä tullut hyvin ahdas ja joka puolelta kuului äänten sorinaa. Draco huomasi ajattelevansa, oliko kuitenkaan miettinyt asiaa ihan loppuun saakka.
”Etkö kutsunut ketään sinun ystäviäsi tai perhettäsi?” Draco äkkiä havahtui ajatuksistaan Harryn kysymykseen.
”En ole oikein väleissä perheeni kanssa. Mutta kyllä minä yhden ystävän kutsuin, hänen pitäisi itse asiassa olla täällä aika pian”, Draco vastasi.
Ja juuri silloin ovelta kuului taas askelia ja pian mökkiin astui Pansy Parkinson. Hän oli viimeisen päälle laittautunut kuten aina eikä edes iso raskausmaha onnistunut vähentämään Pansyn hehkeyttä.
Draco halasi ystäväänsä sydämellisesti ja myös muut ottivat Pansyn lämpimästi vastaan, kouluaikaisista kinoista huolimatta. Olihan sentään joulu.
***
Jouluaterian jälkeen Harry ja Draco olivat luikahtaneet ulos saadakseen olla hetkisen kahdestaan.
”Tämä oli paras joululahjani ikinä”, Harry totesi hymyillen.
”Et ole edes vielä saanut muita joululahjojasi”, Draco kiusoitteli.
”Ei voi olla mitään tämän voittanutta. Hyvää joulua, Draco!” Harry kuiskasi.
”Hyvää joulua, Harry!” Draco vastasi ja painoi lämpimän suudelman rakkaansa huulille.
