Häveliään henkilökohtaista | Hermione/Severus, K11

[FractaAnima]

Title: Häveliään henkilökohtaista
Author: FractaAnima
Genre: draama
Rating: K11
Pairing: Hermione/Severus
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Ficlet

Haasteisiin:
FF100 sanalla 036. Haju.   

A/N: FF100 puolessa välissä! o/


Häveliään henkilökohtaista

Hermionea jännitti. Hän joutui jäämään tunnin jälkeen professorinsa kanssa hetkeksi kahdestaan. Se oli tapahtunut kerran aiemminkin, silloin kun hän oli saanut mieheltä lainaan jotain erityistä. Ajatuskin professorin henkilökohtaisesta omaisuudesta hänen omassa laukussaan sai tytön ihon kihelmöimään. Siinä oli jotain hyvin väärää, jotain intiimiä.

"Tunti on päättynyt", Kalkaroksen ääni oli kaikessa tympääntyneisyydessäänkin huumaavalla tavalla matala ja erityinen - tai sitten jännitys sai tytön ylireagoimaan miehen normaaliin olemukseen.

"'Mione?" Ron kysyi, kun he olivat Harryn kanssa jo valmiita lähtemään eikä tyttö ollut vielä edes pakannut kirjojaan.
"Öh, minun täytyy - minun täytyy keskustella professorin kanssa projektistani", Hermione nielaisi. Pojat eivät ymmärtäneet miksi hän oli halunnut tehdä syventävän tutkielman juuri liemistä, kun hänellä olisi ollut muitakin mahdollisia vaihtoehtoja. "Tulen perässä sitten."
"Hyvä on", Ron kohautti olkiaan ja he lähtivät viimeisten joukossa ulos luokasta. Hermione ei ollut täysin varma valintansa motiiveista itsekään.

Kun huone oli hiljentynyt, Kalkaros sulki oven sauvan heilautuksellaan vaivautumatta nostamaan katsettaan pergamenteistaan. Hermionen suu kuivahti, mutta hän pakottautui rykäisemään ääneen. 

"Neiti Granger?" yllättynyt ääni kohosi katseen myötä. Professorin mustat silmät tutkivat tyttöä hyvin tarkasti.
"Minä - ", Hermione tarttui nyt jo pakattuun laukkuunsa tiukemmin ja asteli lähemmäksi opettajaansa. Hänen sydämensä tykytti jännityksestä. Miehellä oli sellainen vaikutus kaikkiin, hän oli kieltämättä hyvin pelottava.
"Niin, neiti Granger?"

Hermione puri huultaan ja upotti kätensä laukkuunsa. Esine tuntui samettiselta hänen sormenpäitään vasten.
"Halusin - halusin palauttaa tämän", Hermione ujutti kätensä ulos laukustaan. "Siitä oli minulle kovin paljon hyötyä", tyttö tunsi ikävän tunteen sisässään joutuessaan palauttamaan lainaamansa esineen takaisin sen oikealle omistajalle.
"Sitä en epäile, neiti Granger", miehen toinen suupieli nousi tyytyväiseen kaareen. Hermione värähti. Hän otti viimeisen askeleen lähemmäs professorinsa työpöytää ja laski sitten esineen epäröiden miehen eteen.
"Lupaan, ettei siinä ole jälkeäkään käyttöni jäljiltä", Hermione kiirehti sanomaan ennen kuin pakotti sormensa irti otteestaan.
"Hyvä", Kalkaroksen ääni tummui asteen. "Voit mennä nyt", mies sanoi ja Hermione kipitti nopeasti tiehensä. Hän oli uskaltanut lainata jotain miehen omaa ja hyötynyt siitä lyhyen laina-ajan aikana häveliään paljon. Hän oli kantanut sitä mukanaan joka paikkaan ja niinäkin hetkinä, kun hän ei voinut hyötyä siitä, hän oli hivellyt sitä salaa laukussaan.

Professori Kalkaros istui pöytänsä ääressä ja arvioi pöydällään lojuvaa esinettä katseellaan. Hän tarttui siihen varoen, mutta varmasti; kuin peläten rikkovansa koskettaessaan, mutta peläten pudottavansa. Hän nuuhkaisi esinettä ja hymyili kierosti.
"Valehtelija", mies murahti haistaessaan tytön hajuveden kirjansa samettikannesta.

[Lunalotta]

Aaaawwwwwwwww siis omfg äää siis jee lisää Fractakamaa, aina yhtä ihanaa. Ja koska oot mut saanu syttymään Snarmionelle niin mähän olin ihan in love :3
Mulla on selkeesti tänä iltana vähän kieroutunut mieli tai sitten se on erittäin kaksimielinen, koska aattelin sen esineen olevan joku seksilelu.
Mutta ihana ficci oli, en mä osaa kommentoida taaskaan mitään. Jonkun pitäis pitää mulle kommentointikoulu, kun en osaa kommentoida mitenkään rakentavasti. Tosin, miten täydellistä tekstiä voi ees kommentoida rakentavasti?
-Sparkku <3

[Dokumentti]

Vaihdokkaista melkein iltapäivää hei!

Jälleen sinulta Snarmione josta pidin! Välttelen aina tätä paritusta, mut näköjään eksyn aina tavalla tai toisella näihin sun teksteihin.

Tämä oli mukavan jännittävä, Hermionen jännittäessä kahdenkeskeistä kohtaamista Severuksen kanssa. Pidin myös tästä :

Se oli tapahtunut kerran aiemminkin, silloin kun hän oli saanut mieheltä lainaan jotain erityistä. Ajatuskin professorin henkilökohtaisesta omaisuudesta hänen omassa laukussaan sai tytön ihon kihelmöimään. Siinä oli jotain hyvin väärää, jotain intiimiä.

Tässä kohtaa mietin jo, että olisiko esine mahdollisesti kirja, kun on kyse näistä kahdesta. Olihan se ja se toimi loistavasti!

Osaat kirjoittaa näille aina loistavaa dialogia ja hahmot pysyvät omina itseinään läpi tekstin! Kaikki tuntuu luontevalta, jopa se kihelmöinti ilmassa, jota ei suoraan kuvata, mutta se välittyy ainakin minulle. Se lukee ovelasti rivien välissä, mutta lukijana en ainakaan itse voi ohittaa sitä. Se on hieno taito se! Olisi kiva oppia tuollainen itsekin!

Ja Severus haistelemassa kirjaa! :'D Voin kuvitella juuri tuon tilanteen. Hermione on kuin onkin jättänyt jälkensä kirjaan, jota tyttö ei edes itse ole tajunnut, mutta Severus huomaa — tietysti!

Tämä oli taas kiva lukukokemus, kiitos tästä!<3

[FractaAnima]

Lupus Daemonis Tukholmasyndrooman Finiversio kuulostaa sellaiselta, johon liittyy varmana Severus ja Hermione, eiku. Oon tosi otettu kommentistasi, kiitos. <3
Lunalotta Musta on tosi hyvä, että sulle tuli sellainen olo, että kyseessä oli joku seksilelu tmv, koska kirjoitin tämän nimenomaan sillä ajatuksella, että se herättää hyvin epämääräisiä ajatuksia. Kiitos! <3
Dokumentti Ahaha, näiden pariin eksyminen liittynee Lupan mainitsemaan Tukholmasyndrooman finiversioon. Mutta erityisen mukavaa, että eksyt. <3 Apua, oon jotenkin ihan sanaton sun kommentista, kiitos kiitos kiitos. <3

[Kelsier]

Oi, minkähän aiheinen kirja mahtoi olla kyseessä 

Vähemmästäkin kuin yrmyn professorin salaperäisten esineiden lainailusta saa sydämen tykytyksiä. Tykkään Hermione/ Severuksta parituksena todella paljon ja tähän lyhyeen pätkään olit saanut hyvän jännitteen. Hahmot toimivat hyvin ja Severus tympääntyneine, mutta kuitenkin mataline äänineen oli loistava. Tosin tuo lopun kirjan haistelu tuntui vähän creepyltä, mutta kyllä sen voi antaa anteeksi.

Minua huvitti kovasti miten tajuamaton Ron (varmaan Harrykin, vaikkei sitä mainittu) oli Hermyn hermostuneisuuden ja jännittyneisyyden suhteen.

Mäkin ehdin jo miettiä, että minkä aikuisten lelun tai lemmenliemipurkin Kalkaros oikein on oppilaalle lainannut, mutta kyseessä taisi olla kirja omista henkilökohtaisista kokoelmista.

Kihelmöivä lukukokemus oli tämä. Kiitos!

[FractaAnima]

Kelsier Hahaa, Severushan se on creepyistä creepyin, joten aivan varmasti nuuhkii lainattua omaisuuttaan. Kiitos paljon, hyvä, että teksti on toiminut ja tuonut oudohkoja mielikuvia siitä, mitä oikein olikaan ollut lainassa.