Kovanonnenpotku (K-11 • mökkeily- ja ihmissuhdedraama, Joni/Eetu • raapalejatkis, 23/23 – VALMIS)

[Meldis]

Voi ettien että, nyt se on ohi. :'') Ihanaa että jatkoa on luvassa, mutta nyt on ohi myös yksi tarina Jonin ja Eetun elämässä ja kun tänään vedin ensi kertaa villasukat jalkaan, ei voinut kuin myöntää, että kesäkin on kyllä varmasti takana päin kuin myös huomatessani tämän sarjan valmistuneen. Oli aivan ihanaa, että viimeinen raapale tuntui kivan arkiselta, he eivät edes suudelleet ja olisihan se ollut varmaan aika iso kynnys Jonille oman talonsa pihassa suudella ystäväänsä. Mutta tuntui, että tässä on toisaan ihan uusi polku edessä ja iso kohtaus autossa tai rappukäytävässä olisi saanut kaiken tuntumaan turhan lopulliselta. Eetun huomio, että hänellä olisi perjantaina ja lauantaina vapaata sai uskomaan, että kaikki on vielä ihan avoinna ja elämä jatkuu kuten ennenkin, vaikka kaikki onkin muuttunut, eikä mikään ole kuin aina ennenkin. Joni häpesi edelleen käytöstään, mutta pystyi halaamaan epäröinnistä huolimatta Eetua. Unohdin, että aikaa on kulunut oikeasti kaksi päivää, eikä siinä ehdi muuttaa koko käytöstään, joten upeaa, että Joni oli haalinut kasaan noinkin paljon rohkeutta, että oli se, joka halasi. ^^

Kivaa oli myös, että vielä tässä mökkiviikonlopun päätteeksi mukana oli tuttuja elementtejä mökkeilystä, kuten tuo pullojen palauttaminen sekä ruokien jämät, jotka jaettiin keskenään. Tosi hauskoja yksityiskohtia, jotka saivat tuntumaan, että on oikeasti vietetty perisuomalaista mökkiviikonloppua. Sisu sai hyvästit myös ja toivottavasti häntä nähdään vielä. Kaarnalaiva, en kestä miten söpöä! <3

Oikeastaan se oli ollut sitä jo, sillä kaipa onni oli onnea hetkenkin kestävänä.

Kauniisti kuvattu, pitäisi itsekin muistaa tämä ja minusta on hienoa, että Joni oli oppinut tämän viikonlopusta, kun luulen, että hän se vasta ei ole muistanut olla iloinen niistä pienistä hetkistä arjen lomassa. Minäkin yritän oppia tämän, Joni-kulta!

Kiitos tosi paljon tästä sarjasta, en tiedä mitä vielä voin sanoa, että saisin sanoitettua, miten parasta tätä on ollut seurata. On ollut ihanaa olla mukana tällä vuoristoradalla, joka tuli ihan puskista, koska alkuun ei todellakaan ollut selvää, miten syviin vesiin Joni ja Eetukin lähtisivät vain parin päivän aikana. Viikonloppu oli joka hetkellä kutkuttavaa ja samalla slice-of-life tyyppistä kuvailua, joiden yhdistelmän olet tehnyt viihdyttäväksi. Rakastan kun tavallinen elämä näyttäytyy taianomaiselta ja yllättävältä, vaikka kuitenkin ollaan vain mökillä istumassa kahvilla ulkona tai tyhjentämässä huussia. Tavallinen mökkiviikonloppu olikin suuri seikkailu ja olen rakastunut olla siinä mukana. <3 Kiitos tosi paljon tästä kesäisestä tarinasta ja odotan innolla jatkoa. ^^

[Angelina]

Onnittelut valmistuneesta tarinasta - se on kyllä hieno tunne, kun saa pidemmän tekstin vietyä loppuu asti ja siitä saakin olla ylpeä ♥

Tää oli ihan kamalan aito tarina ja sen takia ihanaa seurattavaa! Vaikka rakastan lällyonnellisia ja romanttisia loppuja, niin tälle tarinalle tämä oli kyllä just täydellinen lopetus - Eetu on varmasti ihan oikeassa siinä, että heidän on parempi ottaa rauhassa jotta Joni ehtii tottua omiinkin ajatuksiinsa paremmin nyt, kun hän on uskaltanut olla niistä avoin. Ihanaa myös, että Eetu lupasi olla Jonin tukena ja muistutti, ettei tämä ole yksin :'3

Tosi kiva kuulla, että oot päättänyt jatkaa näiden kahden tarinaa! Jään innolla odottelemaan, koska kyllähän se nyt kiinnostaa miten tästä eteenpäin...

[Altais]

Voi että, nyt on haikea fiilis, kun pitkään seuraamani tarina loppui. Tämä oli aivan ihana ja elämänmakuinen kesätarina, varovaisen lähentymisen kuvausta arjen ja kaikkien sen vaikeuksien keskellä, kun ei sitä reaalimaailmaa voi valitettavasti sulkea poiskaan ainakaan kovin pitkäksi aikaa, vaikka välillä haluaisikin. Tässä tulee kyllä sellainen olo vahvasti, että Jonin matka kohti itsensä ja toisen ihmisen rakastamista on vasta alussa, ja hänen takiaan kovasti toivoisin, että hän myös onnistuu siinä. Sillä olen jotenkin ihan myyty hänelle kaikkine kipukohtineen, ja mielestäni hän ansaitsee olla onnellinen ja ratkaista elämänsä vaikeat kysymykset. Kai se on vähän pakkokin, jos aikoo koskaan elää itsensä näköistä elämää.

Eetun mahdollisista vaikeuksista tai epävarmuuksista ei niin tiedetä, ja jäikin sellainen olo, että hän on hirmu tasapainoinen, mukava, lämmin ihminen, joka pystyy antamaan toiselle paljon. Olisi aivan ihana lukea heistä ja yhteisestä matkasta jatkoa, vaikka ei mitään paineita sen eikä aikataulun suhteen! Eetun hahmon osalta ajattelen, että voisi olla tosi terveellistä, että se olisikin välillä Joni, joka saa tukea häntä jossain, mikä hänelle on vaikeaa. Muuten voisi suhteesta tulla liikaa sellainen, jossa toinen on toisen tuki ja turva, mikä voi aluksi olla kummallekin aivan ihanaa, mutta lopulta väsyttää ja turhauttaa. Tosin sellaisia suhteitakin paljon on.

Kylläpä tämä herätti paljon tunteita, ja niin kuin tuolla jo Meldis sanoikin, nyt on aika hyvästellä sekä mennyt kesä että tämä tarina, vaikkakin tähän on hyvä palata vielä joskus myöhemmin. Todella suuret kiitokset sinulle, että kirjoitit tämän! 

[Kelsier]

Kommenttiarpajaisista hei!

Mä oon tämmöinen kummallinen haamulukija, etenkin viime aikoina oon aloittanut seuraamaan montaa pitkää jatkista alusta alkaen, mutta harvemmin tulee kommentoitua, vaikka kovasti tykkäänkin. Sama Kovanonnenpotkunkin kanssa: odotin aina kovasti uusia osia ja sitä mitä Jonille ja Eetulle tapahtuu. Tykkäsin, kun Eetu oli niin rento ja luonteva. Jonilla taas oli vaikeaa, kun piti myöntää itselleenkin monia asioita. Ja kun homous olisi perheellekin kova paikka. Ihana, kun Eetu osoittautui luotettavaksi (ei sillä, että olisin sitä epäilytkään), kun Joni pelkäsi, että jääkö viikonlopun jälkeen yksin sekavien tunteidensa ja fiilistensä kanssa. Toivottavasti heillä luvassa kaunis yhteinen tulevaisuus joko ystävinä tai pariskuntana

Jonin kämmenellä lepäsi kaunis kaarnalaiva virtaviivaisine mäntyrunkoineen ja tuohipurjeineen.

Loppu oli ihana ja symbolinen.

Kiitos, kun kirjoitit!

-Kel

[justy]

Onnittelut valmistuneesta tekstistä! Lukukokemus oli loppuun asti mukava ja mielestäni sait tarinan uskottavaan ja samalla tyydyttävään pakettiin. Mielenkiinnolla seuraan jatkoa, jos sitä tulee.

[Kaarne]

 No niin, Kommenttikampanjasta tyylikkäästi parin päivän viiveellä, hyvää iltaa! (Ja kiitos lisäajasta!  ) Sanon tässä kommentissa nyt erityisesti sellaisia yleisluontoisia asioita, koska mun tarkoituksena olisi kirjoittaa noista alkupuolen raapaleista oma kommenttinsa "Kirjoittamattomien kommenttien haamut" -haasteeseen, ja siihen ei saa yhdistää Kommenttikampanjaa, enkä halua aloittaa loppupuolen rapsujen kommentoinnista. Mutta uskoisin, että koska tästä tekstistä riittää sanottavaa, niin tähän yleishuomiokommenttiinkin mahtuu kyllä yhtä sun toista. 

Luin tätä tarinaa tosiaan pitkin kesää ja odottelin uusia raapaleita innolla. Aina läikähti sisällä iloisesti kun huomasin, että poikien tarina oli jatkunut! Sun teksteissä on sellaista omanlaistaan elämänmakuisuutta pehmeällä, miellyttävällä tavalla, joka ei kuitenkaan mitenkään vähennä sitä todentuntuisuutta, vaan enemmänkin tekee niistä helpompaa luettavaa, ja koska tekstiä on helppo lukea, tunteita ja vaikeampiakin teemoja on samalla kevyempi käsitellä, eikä ala ahdistaa. Tää teksti ja Irtipäästökoe on molemmat mun suosikkeja juuri siksi, että toi erityispiirre erottuu niissä erityisen selvästi.

Tykkään myös tosi paljon noiden murteiden käytöstä sun teksteissä! Ihanaa, kun hahmoilla on persoonallinen puhetyyli, ja siitäkin ehkä osittain johtuu se aitouden vaikutelma. Osaat myös kuvailla tilanteita ja paikkoja tosi elävästi, ja tässä toi mökkiympäristö ja sen tekstille piirtämät rajat tuntui myös sellaiselta, että sinne ois voinut astua itsekin sisään - paitsi tietty ei, koska ei poikien orastavaa romanssia olisi viitsinyt mennä häiritsemään.

Tän tekstin nimi on myös nerokas, ja olen hymähdellyt sille moneen otteeseen. (Ja samaan tapaan siinä on metka jippo kuten Irtipäästökokeessakin. Ehkä jo tuli selväksi, että sekin on tosiaan lempitekstejäni Finissä, kun on nyt kahdesti tässä kommentissa mainittu.)

Pidän paljon Eetun ja Jonin välisestä kontrastista, siitä miten mutkattomasti Eetu (yleensä) asioihin suhtautuu ja miten paljon sekavampia ja vaikeampia jutut ovat Jonille. Tässä saa lukijana lohtua siitä, että vaikka Jonin epävarmuus ja kuohuvat tunteet tuntuisivatkin samaistuttavilta, on myös turvallinen ihminen, jonka kanssa niitä selvitellä. Sekin on tällaisten tekstien parhaita puolia: että pääsee jotenkin katharttisesti kokemaan monenlaisia tunteita, ja vaikka loppu jääkin avoimeksi, silti kaiken jälkeen on toiveikas olo. Ehkä sekin on osa sitä lempeyttä ja pehmeyttä, josta mainitsin aiemmin.

Ylipäätään tää on erinomainen, vakavanlempeä hyvänmielenteksti, jollaisia ei voi koskaan olla kirjanmerkkilistassa liikaa pahan päivän varalle. Kiitos kun kirjoitit tämän! Uskon, että Kovanonnenpotkun pariin vielä monta kertaa senkin jälkeen, kun ne rästikommentit on kirjoitettu. ❤️

[valokki]

Voi kuinka ihana ja mukaansatempaava tämä tarina olikaan! Muistan, kun tämä viime kesänä pomppi aina tasaisin väliajoin esille Finissä, mutta kuten olen tainnut jo sunkin kommenteissa sanoa, olen vähän arastellut vielä originaalien lukua Finissä. Ihailijakaartin innoittamana päätin kuitenkin silkasta uteliaisuudesta tarttua tähän, ja jäinkin tähän niin koukkuun, että luin tämän alusta loppuun melkeinpä yhdeltä istumalta.

Tuolla Angelina jo aiemmin kommentoikin, että tämä on jotenkin vain niin aito, ja sama sana mullekin tästä päällimmäisenä tulee mieleen niin hahmoja kuin tunnelmaakin ajatellen. Tätä oli aivan ihanaa päästä lukemaan keskellä kaikkein pimeintä vuodenaikaa, ja välillä tuntui, että sisältä oikein vihlaisi se, kuinka suuren kesäkaipuun tämä itsessä herätti. Monta kertaa löysin itseni huokailemasta itseksini, olit onnistunut tallentamaan tähän niin ihanan ja aidon kesäisen mökkitunnelman. Tuntui, että kesän pääsi oikein näkemään, haistamaan, tuntemaan ja kuulemaan ympärillään, aina saunomisesta, auringonlaskuista ja järvessä uimisesta hyttysten ininään ja kesäsateisiin. Se kesästä ehkä niin aidon sun tarinassasi tekikin, kun kuvailit myös näitä kesän ikävämpiä puolia ja arvaamattomuutta.

Myös hahmot ja heidän kipuilunsa tuntuivat kovin osuvilta tässä tarinassa. Eetu ja Joni ovat kaksi hyvin erilaista persoonaa, muttei se vaikuta kumpaakaan heistä haittaavan, oikeastaan vain päinvastoin. Eetusta välittyi hyvin itsevarma ja itsetietoinen olo, ja hän vaikutti olevan hyvin sinut itsensä kanssa ja sen suhteen, mitä hän haluaa. Jonilla taas on selvästi siihen matkaa. Jonin tunteiden myllerryksistä lukeminen tässä ehkä se kaikkein koukuttavin aspeksi omalla kohdallani olikin, ja lukijana koko ajan odotti, milloin Joni ei kestäisi pitää tunteitaan enää sisällään vaan ne kuohuisivat yli. No niin lopulta kävikin, mutta lopputuloshan ei ollut yhtään sellainen, mitä Joni olisi odottanut. Olikin ihanaa lukea, kuinka Eetu alkoi avautua hiljalleen kuorestaan, ja oli oikeastaan helpotuskin, ettei hän tunnepurkauksensa jälkeen vetäytynyt suojamuurien taakse vaan uskalsi näyttää tunteensa Eetulle. Eetu osasi myös ottaa hienosti Jonin tunteet vastaan ja huomioida epävarmuudet, mikä varmasti auttoi Jonin avautumisessa.

Vaikka tarina loppuikin mökkireissun loppumiseen, pidin erityisesti siitä, kuinka parivaljakko ei mitenkään heti ollut vannomassa mitään ikuista rakkautta tai elämä ollut vain vaaleanpunaisia pilvenhattaroita ja sateenkaaria. Sopimus siitä, että pojat tutustuvat toisiinsa rauhassa nyt uudelleen oli varmasti oikea heidän kohdallaan, ja se loi ihanan varovaisen toiveikkaan lopun. Pidin myös kovasti siitä, kun nostit esiin, etteivät kaikki vieläkään ole niin avoimia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan, kuten tässä Jonin tapauksessa. Jotenkin nykyaikana toivoisi tällaisten asioiden olevan kaikille jo ihan normijuttu, ja joskus omassa kuplassaan ja fikkejä lueskellessa sen tahtoo unohtaa (jostain syystä olen päätynyt lukemaan vain fikkejä, joissa hahmon seksuaalinen suuntautuminen ei ole mikään iso juttu), vaikka tosiasiassa edelleen monet joutuvat kamppailemaan tällaisten asioiden kanssa. Kuitenkin tuo Eetun lupaus olla Jonin tukena, kävi miten kävi, loi tunteen, että Joni uskaltaisi varmasti hiljalleen olla oma itsensä, vaikka tie olisikin kuoppainen.

Lopuksi pitää vielä mainita tämänkin tarinan kohdalla, että pidän kyllä todella paljon tästä sun tavasta hyödyntää murteita teksteissä! Osaat kirjoittaa ne ainakin omaan korvaani niin aidosti, että hahmoistakin tulee jollain tavalla helpommin lähestyttäviä ja aidomman tuntuisia lukijan näkökulmasta.

Tämä oli todella upea lukukokemus, kiitos! ♥

[Waulish]

Täällä (K-15) olisi nyt vihdoin Kovanonnenpotkun jatko-osa! Kiitos kovasti kaikille, jotka olette tätä raapalejatkista lukeneet ja kommentoineet - jatkoa tuskin olisi edes syntynyt ilman teitä. ♥

Kineza7, iiks, ihanaa ettet meinannut pystyä paikoillasi pysymään! Lounastauolla venkoileminen on toki varmasti jotain, minkä mieluummin välttäisi, mutta hauskaa kuitenkin, että tarinan loppu oli kutkuttavaa luettavaa. Jatkoa on tosiaan pikkuisen jo ilmestynyt, ja lisääkin on tulossa. Kiitokset sinulle!

Meldis, tähän päättyi tosiaan yksi ajanjakso Jonin ja Eetun taipaleella, ja se sopi kyllä varmasti hyvin myös kesän hyvästelemiseen. Jatko-osassa ollaan vielä kesäisissä tunnelmissa, mutta uusissa kuvioissa kuitenkin! Kiva kuulla, että uuden alkamisen fiilis välittyi tämän rapsusarjan lopusta, koska se oli itsellänikin vahvasti mielessä ja läsnä, kun viimeisiä osia kirjoitin. Olen tosi hyvilläni myös siitä, että pidit viimeisen osan arkisuudesta ja siitä, ettei mökkiviikonlopun päättymiseen ja hyvästelyyn liittynyt suurempia spektaakkeleja. Tavoittelin juuri maanläheistä, hienovaraista loppua, joka jättäisi ovet auki moneen suuntaan, ja romanttiset suudelmat ja rakkaudentunnustukset eivät oikein tuntuneet sopivan siihen. Paljon ehti viikonlopun aikana kuitenkin tapahtua, ja jostain sai Jonikin kerättyä rohkeutta ollakseen kerrankin se, joka tekee aloitteen ja koskettaa. Hän on kyllä varmasti oppinut tosi paljon ja nimenomaan tuollaista hetkeen tarttumista ja pienistä asioista nauttimista. Tai no toteutus voi olla vielä vähän puolitiessä, mutta ainakin sen siemen on kylvetty, jos ei muuta!

Hienoa, että perisuomalainen mökkiviikonloppu välittyi lopun palautuspulloista ja ruokajämistä, ja että kaarnalaiva ihastutti. Ylipäätään on tosi ihanaa, että olet nauttinut tarinan lukemisesta ja seuraamisesta ja saanut myös yllättyä mökkireissun käänteistä. Niin ihanasti sanottu tuo, että tavallinen mökkiviikonloppu olikin suuri seikkailu. Kiitos kovasti sinulle, kun kuljit matkassa mukana!

Angie, oli kyllä hieno fiilis saada moniosainen teksti päätökseensä, vaikka osat olivatkin vain raapalemittaisia! Minulla tuppaavat pidemmät kokonaisuudet aina jäämään roikkumaan, joten oli hauskaa saada kerrankin tarina puskettua loppuun saakka semikohtuullisessa ajassa.

Olen tosi iloinen siitä, että koit tämän tarinan aitona. Lällyonnelliset (mainio sana muuten!) loput ovat kyllä ihania, mutta tässä tapauksessa avoimempi loppu tuntui sopivalta juuri siksi, että tilanne on niin uusi ja vaatii vielä totuttelua. Jospa tulevaisuudessa nämäkin miehet saisivat kuitenkin sen onnellisen loppunsa, joka ei enää jättäisi mitään arvailun varaan. Katsotaan, kuinka käy!

Kiitos paljon!

Altais, ihanaa, että luonnehdit tätä tarinaa elämänmakuiseksi! Varovaista lähentymistä ja tunteiden tunnustelua oli antoisaa kirjoittaa, ja olen iloinen siitä, jos onnistuin. Mökin ulkopuolinen maailma on tosiaan vahvasti läsnä, vaikka kuinka toivoisi sen kaikkoavan tai vähintäänkin muuttuvan helpommaksi ja lempeämmäksi. Kuten hyvin sanoit, Jonin matka on kuitenkin vasta alussa, eikä takapakeilta varmastikaan vältytä. Onneksi hän on nyt kuitenkin ottanut ensimmäiset askeleensa kohti vapaampaa ja enemmän itsensä näköistä elämää.

Eetun epävarmuudet ja kipukohdat jäivät tosiaan tässä tarinassa käytännössä kokonaan Jonin vaikeilujen varjoon, mutta niitäkin kuitenkin on, ja lupaan, että tuossa jatkotarinassa päästään kurkistamaan myös niihin! Osa tarinasta on nimittäin Eetun näkökulmasta, ja olenkin tosi innoissani hänen hahmonsa syventämisestä. Hän on kyllä tosi tasapainoinen ja vakaa ihminen, jolla on paljon annettavanaan, mutta hänelläkin on kuitenkin omat varjonsa ja mörkönsä, joista Joni vain ei vielä tiedä. Toivottavasti tulevaisuudessa siis myös Jonilla on välillä tukijan ja lohduttajan osa, koska se kävisi tosiaan yksipuoliseksi ja raskaaksi, jos toinen joutuisi koko ajan kannattelemaan toista vailla vastavuoroisuutta.

Hienoa, että tämä tarina herätti tunteita, ja kiitokset kovasti kun luit ja kommentoit!

Kelsier, haamulukija, jee, onpa kivaa kuulla sinustakin! Haamulukemisessa ei toki siinäkään ole mitään vikaa, ja tunnustan itsekin toisinaan haahuilevani haamuna sen sijaan, että ilmiantaisin itseni lukijana. Hauskaa kuitenkin, että arpajaisvoitto innosti kommentoimaan tätä tekstiä!

Kiva kuulla, että odotit innolla uusia osia ja elit mukana Jonin ja Eetun vaiheissa. Eetu on kyllä sekä luontevuuden että luotettavuuden perikuva! Joni taas yksi vaikeilija, vaikkakin ymmärrettävistä syistä. Minäkin toivon heille kaunista yhteistä tulevaisuutta riippumatta siitä, päätyvätkö he virallisesti yhteen vai eivät.

Lämpimät kiitokset!

justy, ihana kuulla, että viihdyit tarinan parissa loppuun saakka, ja että paketti tuntui lukijan näkökulmasta paitsi uskottavalta, myös tyydyttävältä. Kiitos kovasti onnitteluista ja siitä, että kuljit matkassa mukana!

Kaarne, hyvää iltaa vain, ja ole hyvä lisäajasta - mahtavaa, että nappasit tämän tekstin Kommenttikampanjasta, ilahduin siitä kovin! On ihana kuulla, että seurasit tarinaa pitkin kesää ja odottelit innolla uutta luettavaa. Iloinen läikähdys sisällä kuulostaa ihanalta ilmiöltä, ja iloitsen siitä, jos tarinan jatkuminen sai sellaista aikaan.

Olen tosi mielissäni siitä, että olet kokenut tekstini elämänmakuisiksi ja todentuntuisiksi, mutta kuitenkin sellaisiksi, että niitä on ajoittaisista vaikeista aiheista huolimatta helppo lukea. Olen itse sellainen, että ahdistun jos uidaan tosi synkissä ja lohduttomissa vesissä, joten siitä se pehmeys varmaankin kumpuaa - se mahdollistaa itselleni myös vaikeiden asioiden käsittelyn. Olen loputtoman kiinnostunut kaikenlaisista arkielämän haasteista ja vastoinkäymisistä, mutta niistä kirjoittaakseni tarvitsen vastapainoksi lempeyttä ja pehmeyttä. Hauska kuulla, että piirre erottuu erityisesti tässä tekstissä ja Irtipäästökokeessa, koska molemmat ovat omia suosikkejani näistä aavistuksen pidemmistä kokonaisuuksistani. Hauskaa myös, että huomiosi kiinnittyi jippoihin näiden molempien tarinoiden nimissä - hyvä ja osuva havainto.

Kivaa että pidit murteesta ja ympäristön ja tilanteiden kuvailusta. Eetun ja Jonin välillä vallitsee tosiaan aika voimakas kontrasti, mutta hyvä, jos se ei kuitenkaan tuntunut liialliselta tai mahdottomalta yhtälöltä. Jonilla on kyllä turvallinen ihminen tukemassa, ja ihanaa jos se valoi toivoa ja luottamusta sitä kohtaan, että asiat vielä selviävät. Kivalta kuulostaa sekin, että uskot vielä palaavasi Kovanonnenpotkun pariin - pahan päivän varalle ei tosiaankaan voi olla liikaa lempeää luettavaa! Kiitokset sinulle.

valokki, voi että, ihanaa että kiinnitit huomiosi tähän tekstiin kesällä, kun tämä pompsahteli esille, ja vielä ihanampaa, että uskaltauduit tarttumaan tähän, vaikka originaalien lukeminen onkin tuntunut vaikeammalta. Ihan huippua, että Ihailijakaarti kannusti siihen! Suuret kiitokset muuten sinulle siitä, kun valitsit minut ihailtavaksi ja kirjoitit niin ihania ja piristäviä kommentteja teksteihini - olen välillä hidas vastaamaan, mutta jokaisen kommentin olen kyllä lukenut monta kertaa ja jokaista vaalin sydämessäni. ♥ Olen tosi otettu siitä, että pääsin ihailusi kohteeksi haasteessa!

Kesäkaipuu, oi, onpa hauska kuulla että tämä tarina herätti sellaista näin keskellä talvea! Tai no kaipuu on tietysti kaksipiippuinen juttu, mutta iloitsen siitä, että tarinan kesätunnelmat välittyivät ja tuntuivat aidoilta ja samaistuttavilta. Hienoa, että koit kesän olevan aistittavissa monellakin tapaa, ja että myös kesän varjopuolien käsittely toimi.

Eetu ja Joni ovat kyllä tosi erilaisia persoonia, mutta hienoa, jos heidän lähentymisensä ei kuitenkaan tuntunut ristiriitaiselta sen takia. En nyt halua sanoa, että vastakohdat viehättävät, mutta jonkinlaista vetovoimaa heidän välillään kuitenkin on, vaikka he suhtautuvat moniin asioihin tosi eri tavoin ja tulevat tyystin erilaisista taustoista. Ihana kuulla, että Jonin tunnemyllerrys koukutti ja sai odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu! Erityisen iloinen olen siitä, että odotus kohdistui juuri siihen, milloin Joni ei enää pystyisi patoamaan kaikkea sisälleen, koska yritin luoda tämän sarjan alussa juuri sellaista tunnelmaa.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamat ennakkoluulot ja haasteet ovat itselleni tosi tärkeä teema kirjoituksissa. Välillä tuntuu siltä, että kirjoitan aina vain samoista ongelmista ja kipukohdista, aina vain uusilla hahmoilla - mutta en pääse mihinkään siitä, että ne vain kiinnostavat minua niin loputtomasti. Kivaa siis, jos pidit vaikeuksien esiin nostamisesta. Sitä todellakin toivoisi, ettei nykypäivänä yhtään kenenkään tarvitsisi murehtia esimerkiksi läheisten suhtautumista, mutta valitettavasti moni joutuu kuitenkin vieläkin kantamaan sitä taakkaa.

Mukavaa, että murre toimi ja toi hahmot lähemmäs. Välillä pelkään, tekeekö murteiden käyttö tekstistä vaikeasti luettavan ja lähestyttävän, joten on helpottavaa tietää, ettei niin ainakaan sinun kohdallasi ollut. Kivaa myös, että loppukin toimi ja jätti toiveikkaan olon, vaikkei ikuisen rakkauden vannomiseen asti päästykään. Hienovaraisempi loppu tuntui minustakin oikealta näiden hahmojen tapauksessa.

Kiitos paljon sinulle!

[Vendela]

Huomasin tämän jo viime kesänä kun julkaisit tätä. En kuitenkaan silloin ehtinyt omilta kiireiltäni tämän tarinan ääreen ja sitten ajattelin, että odotan rauhassa kunhan tämä valmistuu kokonaan. No, syksy tuli ja meni ja edelleen tämä kolkutti takatraivossa. Nyt Ihailijakaartin myötä päätin, että tämä tulee olemaan yksi teksteistä jonka tuon haasteen puitteissa luen ja tässä sitä nyt ollaan

Tämä oli taattua Walle-laatua, isoa tunteita kauniisti kirjoitettuna ja kuvattuna. Nautin jokaisesta osasta ja harmittaa, että tämä on nyt loppu! Vaikka onneksi bongasin tuon jatko-osan, joten eiköhän nähdä siellä Pidin ihan tosi paljon siitä, kuinka tämä keskittyi vain ja ainoastaan Jonin tunteisiin ja fiiliksiin. Toki olisi ollut kivaa kuulla myös Eetun ajatuksia, mutta Joni oli se, joka kävi isompaa mullistusta läpi ja siksi oli luontevaa keksittyä vain häneen Myös se, ettei tässä tullut niin sanotusti valmista, vaan tämän viikonlopun myötä lähti viimein jotain uutta ja isoa Jonin elämässä eteenpäin. Hänellä on mielenkiintoinen matka edessään

Hahmot olivat tosi onnistuneet, vaikka Eetu jäikin tässä tosiaan vähän vähemmälle huomiolle. Toki raapalemitta ja teemat olivat sellaiset, ettei syvempi paneutuminen tuohon Eetun hahmoon tässä onnistunut. Sen sijaan Joniin oli kiva tutustua ja hänestä haluan kyllä kuulla enemmänkin. Aika mullistava oli tämä viikonloppu hänelle monellakin tavalla, joten sulateltavaa varmasti riittää muutamaksi päiväksi ennen kuin Eetulla on vapaapäivä

Tämä tarina alkoi todella kutkuttavasti. Heti oli havaittavissa, että ilmassa on vahva jännite ja arvelin, että joku tämmöinen ihastumis-homma tässä on taustalla. Kun tilanne sitten kärjistyi niin tykästyin kovasti siihen ettei tämä mennytkään sellaisella kevyen leppoisalla kaavalla, että olisi jo heti samana iltana pyörähdetty saman peiton alle. Toki se olisi ollut mieleinen vaihtoehto, mutta tämä tapasi käsitellä asiaa oli realistisempi ja herätti paljon enemmän ajatuksia. Kiitos siis tästä!

Miljöönä mökki toimi hienosti ja oli kivaa sukeltaa hetkeksi kesäisiin fiiliksiin näin talven keskellä. Sisu oli ihana kaveri ja pystyin näkemään sieluni silmin tuon punaruskean turkin. Nuo muumilakanat oli myös ihana yksityiskohta enkä ollut aikaisemmin juuri tuohon kuosiin törmännyt. Aivan ihanat!

Kiitos todella paljon tästä tarinasta! Ihanaa kun loit uusia hahmoja meidän lukijoiden iloksi

Vendela

[Pahatar]

Paljon onnea Kommenttiarpajaisten voitosta! Valitsin tämän ficin tuotannostasi, koska viimevuotinen joulukalenteri Jonista oli niin sydämeen käyvä, että halusin kovasti lukea hänestä lisää, ja mieluummin vielä jotain sellaista, että Joni saisi kokea onneakin, eikä pelkkää surua. Etkä tosiaankaan pettänyt odotuksia, pidin tästä ihan mielettömästi, ja olisin lukenut tätä mielelläni paljon pidempäänkin. Jatkotarinaa on minusta vaikeampi kommentoida kerralla kuin osissa, etenkin tällaista tekstiä, jossa on niin valtavasti tunnetta, ajatuksia ja sisältöä. Tuntuu, että haluaisin sanoa niin paljon, ja harmittaa, kun unohtuu tärkeitä asioita matkan varrella, mutta yritän nyt kuitenkin kertoa edes jotain.

Tässä oli niin paljon sellaista, mitä rakastin. Ensinnäkin se, että tämä oli jatkotarina, ja sellainen, joka todella vei mukanaan. Ja sitten päähenkilöt: herkkä ja varautunut Joni sekä kiltti ja lämminhenkinen Eetu olivat todella valloittavia persoonallisuuksia molemmat. Tuo asetelma, kun viiden kaverin porukka kutistuukin kahdeksi, ja Joni huomaakin olevansa kahden kesken Eetun kanssa, oli myös niin hykerryttävä. Ajattelin kyllä jo heti alussa, että jotain salattuja ajatuksia ja tunteita Eetua kohtaan tässä voisi olla taustalla, ja olin ihan mielettömän iloinen, kun selvisi, että juuri siitä oli kyse.

Pidin myös valtavasti mökkimiljöön kuvailusta koirineen, herkullisine kesäaterioineen ja järvineen, ja minulle tuli tätä lukiessa kaipaus siitä, että pääsisipä tuollaiseen ympäristöön ja rauhaan. Olisin pitänyt tämän tarinan lukemisesta ihan mihin tahansa vuodenaikaan, mutta näin keskellä helteitä ja kesän alussa tämä todella osui ja upposi. Miehillä oli aivan mahtava idylli tuolla, ja toivoin koko ajan, että se omalta osaltaan auttaisi heitä pääsemään asiassa eteenpäin paljon paremmin kuin arkiympäristö muiden ihmisten keskellä.

Tykkäsin myös niin paljon kaikista ihanista yksityiskohdista, mitä tässä tarinassa oli, kuten vaikka miesten murteesta, sitä oli todella kiva lukea. Samoin mieltä lämmitti se, että vaikka Eetu laittoi ruokaa työkseen, hän jaksoi ja halusi hemmotella kavereitaan taidoillaan myös vapaa-aikana. Tämä Eetun havainto siitä, että kaveriporukka oli vääjäämättä hajoamassa, oli minusta samaan aikaan haikea, ja sellainen, jota ei haluaisi edes ajatella, mutta niin todellinen. Noinhan siinä helposti käy, kun alkaa olla perhettä, tai kaikenlaista muuta, minkä takia ei enää ehdi tai ehkä haluakaan harrastaa yhdessä ja lähteä lomille:

Eetu otti huikan, palautti katseensa järvelle ja vakavoitui. Hänen toinen kätensä silitteli Sisun takajalkaa. ”Mahtaakohan tää olla lopun alakua näille kaveriporukan mökkireissuille? Pikkuhiljaa alakaa ihimisillä olla omat perheet, joitten kanssa reissata… Benkustaki tullee isä näillä näppäimillä.”

Joni tuijotti veden eläväistä pintaa. Eetun sanat liikuttivat jotain hänen sisällään. Oli totta, ettei mikään kestänyt ikuisesti. Ajat muuttuivat, ihmiset muuttuivat.

Pelkäsin monen luvun ajan, että Jonin kuoreensa vetäytyminen pilaa kaiken, sillä helpostihan Eetu voisi tosiaan ajatella, että hänelle ollaan vihaisia jostain. Ja niinhän siinä kävikin, mutta onneksi Eetu uskalsi ottaa asian esiin ja nosti kissan pöydälle, koska Joni ei olisi sitä varmasti ensimmäisenä tehnyt. Kun Joni sitten sai sanottua, mikä häntä vaivasi, yllätyin iloisesti, koska pitkän aikaa pelkäsin, ettei Joni pystyisi siihen, ja kaikki kaatuu siihen. Koin, että Eetun vilpittömyys ja kiltteys saivat Jonin puhumaan suoraan, ja tuntui, että Joni yllätti lukijan ja Eetun lisäksi itsensäkin. Vaikka puhuminen ei aluksi juuri helpottanutkaan Jonin tilannetta, olin niin iloinen siitä senkin takia, kun tuntui että Joni oli padonnut tätä ja monta muutakin asiaa ihan liian pitkään sisällään. Tämä Jonin tunnustus oli todella ravisuttava ja ihan mielettömän hieno hetki tässä:

”En mää oo sulle vihanen, mää oon vihanen vittu itelleni!” Jonin ääni särkyi. Sisu murahti. ”Mulle ja mun typerälle sydämelle tai sille mikä ikinä tässä helevetin ruumiinrähjässä ny on vastuussa siitä että mää oon hintti ja tunnen sua kohtaan tällä tavalla!”

Tätä lukiessa minulla oli vahvasti mielessä tuo joulukalenteriisi, ja se taustoitti minusta todella hyvin Jonin tunteita ja suhtautumista asioihin. Vaikka tämä onkin kirjoitettu sitä ennen, minulle tuli tunne siitä, että selvästi Jonin hahmo ja hänen lapsuudesta asti kokemansa vaikeudet olivat sinulla jo paljon ennen tuota joulukalenteria kirkkaana mielessä. Nämä kaksi jatkotarinaa sopivat saumattomasti yhteen, vaikka tässä Joni onkin jo aikuinen mies. Vaikka tässä oli rakkautta ja lämpöä, tuntui siltä, että Jonin ymmärtämätön isä ja ennen kaikkea rakastavan äidin menettäminen niin nuorena olivat vaikuttaneet Joniin hyvin vahvasti. Ajattelin myös, että monet vanhat asiat painoivat Jonia edelleen, kuten vaikka se, että jääkiekon harrastaminen oli ollut melkein pakollista, kun taas pianonsoittoa ei saanut jatkaa. Se suretti minua ihan hirveästi, mutta sitten taas vastapainoksi ilahdutti se, miten ihana ihminen Eetu oli. Tuntui siltä, että jos joku osaa auttaa ja tukea Jonia hänen sisäisessä tuskassaan, niin juuri Eetu, eikä kukaan toinen.

Minusta oli myös aivan ihanaa, että tässä edettiin hitaasti. Se on ihan parasta, vaikka täytyy myöntää, että hieman hirvitti se, mitä tästä tulee, ja onko Eetu varmasti tositarkoituksella. En epäillyt niinkään Eetun vilpittömyyttä, vaan enemmänkin ajattelin, onko Joni liian vaikea tapaus Eetun kannalta, ja uskaltaako hän sen takia edetä Jonin suhteen. Sitä Eetukin tässä ehkä ajatteli, kun sanoikin, että otetaan hitaasti. Ei kuitenkaan niin hitaasti, etteivät miehet olisi päässeet nauttimaan läheisyydestä ja yhdessäolosta, ja aivan ihanista suudelmista. Vaikka kovin pitkälle ei edettykään, mikä oli minusta muuten oikein hyvä valinta juuri tähän tarinaan, miesten välinen tunnelma ja varovaiset kosketukset olivat silti kuumia, ja vihjasivat tulevasta, jos nämä kaksi vain uskaltavat antaa sille mahdollisuuden. Tai lähinnä Joni, sillä Eetu varmasti halusi olla Jonin kanssa yhdessä kaikin tavoin.

Eetu kuitenkin hienosti ymmärsi, että Jonin piti ensin selvittää tämä ja ehkä muitakin asioita itsensä kanssa sitä ennen. Toivon kovasti, että tulevaisuudessa Joni uskaltaa elää omannäköistään elämää niin suuntautumisensa kanssa kuin muutenkin. Ja vaikka aloittaa pianotunnit uudelleen näin aikuisena, jos siltä tuntuu. Tämä viittaus Jonin yksinäisyyteen, hänen äitiinsä ja samalla Eetuun oli niin kaunis kohta, etten oikein osaa sanoakaan, mutta pidin tästä niin paljon:

Samassa Joni muisti äitinsä lempeät kädet, jotka olivat samalla tavalla kiertyneet hänen omiensa ympärille aamupalapöydässä hänen ensimmäisenä koulupäivänään, kun häntä oli jännittänyt niin, ettei hän ollut saanut muruakaan syödyksi. Silloin hänellä oli ollut joku, joka oli hyväksynyt ja tukenut.

Ehkä hänellä jälleen olisi joku, joka hyväksyisi ja tukisi.

Loppu oli niin kaunis, lämminhenkinen ja täynnä tunnetta, ja minusta ihan täydellinen päätös tälle tarinalle. Toivottavasti palaat vielä näiden kahden pariin, ja sitä odottaessani lähden tutustumaan, mitä muuta olet näistä kahdesta kirjoittanut. En osaa muuta sanoa kuin todella suuri kiitos tästä lukuelämyksestä. Tykkään niin paljon tavastasi kirjoittaa.