Kirjoittaja Aihe: Assasination Classroom: Jos sanat vois tappaa | S Karma/Nagisa  (Luettu 1249 kertaa)

Crescen

  • ***
  • Viestejä: 674
  • looking for a romance
Fandom: Assasination Classroom (Ansatsu Kyoushitsu)
Nimi: Jos sanat vois tappaa
Kirjoittaja: Crescen
Genre: Slash, fluff
Ikäraja: S
Paritus: Karma/Nagisa

A/N: En ikinä ficcaa mutta katsoin viimeyönä kaikki tähän mennessä ilmestyneet jaksot yhdeltä istumalta ja mun päässä tapahtui jotain todella outoa ja tässä on tulos. Ihastuminen on kivaa ja nää on mussukoita, tui tui.




Jos sanat vois tappaa

Okei, hengitä syvään. Hyvä. Nyt, mene.

”Hei, Nagisa!” Karma huudahti hänen peräänsä ja astui näkyville puiden varjoista. ”Huomenta”, hän virnisti.

Nagisa pysähtyi kuullessaan Karman äänen. Hän kääntyi ympäri ja väläytti kasvoilleen pehmeän, miellyttävän hymyn. Se oli tavallaan hänen tavaramerkkinsä, ja helvetin tarttuva. Eikä Karma voinut väittää, etteikö hän pitänyt sen aiheuttamasta lämpimästä, kihelmöivästä tunteesta rinnassaan.

”Oh, Karma. Hyvää huomenta”, Nagisa vastasi Karman kiriessä heidän välimatkaansa umpeen, yhtä huolettomin askelin kuin aina. ”Olet ajoissa, en osannut odottaa sinua.”

Se oli ihan okei. Karma ei ollut sitä tyyppiä, joka saapui tunneille aikaisin, suurimmalla todennäköisyydellä hän oli nipin napin ajoissa – jos hän ei lintsannut. Mutta hänen epämääräisen kieroutuneella luonteenlaadullaan mikään ei ollut poissa laskuista. Hän oli korttipakan jokeri, jolta ei ollut lainkaan epäilyttävää olla ajoissa, kerran lukukaudessa.

”Et niin”, Karma myönsi. ”Et todellakaan. Mutta minä odotin sinua.”

Nagisa oli melko hyvä oppilas, tavallaan. Ei liian erottuva, jopa hieman hiljainen, mutta aina paikalla, tarkkaillen ympäristöään – tai Kuro-senseitä, kuten yleensä.

”Ai”, se yllätti Nagisan, mutta hämmästys haihtui hänen kasvoiltaan silmänräpäyksessä. ”Haluatko nähdä uusimmat merkintäni Kuro-sensein heikkouksista?”

”Ei, en”, Karma puisteli päätään itsevarmasti hymyillen. ”Vaikka epäilemättä se maustaisi tätä nättiä aamua oikein kivasti.”

Aamu oli kaunis, todellakin. Vettä oli tullut koko yön, mutta sää oli kirkastunut auringonnousuun mennessä. Nyt taivas oli täysin pilvetön ja sen sinisyys kävi yhteen Nagisan silmien kanssa lähes täydellisesti. Yläpuolelta hohtavat kirkkaat auringonsäteet tekivät vuoristometsästä varjoisan, mutta siellä missä valo kosketti vesipisaroita, metsä oli pelkkää timanttinauhaa. Maa oli vielä märkä ja koululle johtava hiekkatie tuoksui hyvältä, raikkaalta, puhtaalta ja silti jotenkin maalta.

”Varmasti”, Nagisa sanoi. ”Mutta jotain sinulla on mielessäsi, kuten aina.”

Todellakin.


Karma tunsi itsevarmuutensa pakenevan kuin rotat uppoavasta laivasta, mutta hän ei aikonut antaa sen näkyä, ei todellakaan. Hän halusi hoitaa tämän tyylikkäästi, ja niin hän todellakin tekisi.

”Mietin sitä tehtävää, jonka Bitch-sensei päätti meille antaa”, Karma aloitti.

Nagisan kulmat nousivat niin hiton korkealle, etä hänen silmänsä näyttivät tavallistakin suuremmilta. ”Siis, sinä olet oikeasti tehnyt kotitehtäviä?”

Tämä menee ihan väärään suuntaan.

”Ahaha, en”, Karma naurahti.

”Olen ajatellut sitä myös”, Nagisa tunnusti, hymyillen. ”Se on vaikea.”

Oli outoa kuinka itsevarmasti Nagisa pystyi puhumaan siitä missä hän oli huono. Hän ei pelännyt antavansa vastustajalle vinkkejä heikoista kohdistaan, ja se oli hyvin, hyvin kiehtovaa ja häiritsevää. Nagisa ei ollut fyysisesti vahva, eikä kovin kiero, mutta hänen olemuksessaan oli jotain mikä ei päästänyt ketään ohitseen noin vain – muutakin kuin se. Eikä Karma ollut oikeastaan sellainen ihminen, jonka kädet hikosivat hermostuksesta, mutta hän työnsi ne taskuihinsa kaiken varalta.

”Jos saisit ainoastaan yhden lauseen aikaa voittaa kohteesi puolellesi, mitä sanoisit?” Karman Bitch-sensei imitaatio oli kehno, mutta se sai Nagisan nauramaan. ”Täysin tarpeeton tehtävä ilman tarkkoja yksityiskohtia, eihän saman lause tietenkään toimi kaikkiin ihmisiin.”

”Ehkä hän halusi meidän kuvittelevan itsellemme kohteen ja perustamaan vastauksemme siihen?” Nagisa pohti. Hänen päänsä kääntyi kohti alaoksilla istuvaa lintua. Se ei laulanut kuten sen toverit puunlatvoissa, ainoastaan katseli heitä täysin ilmeettömänä.

”Sitten hänen olisi pitänyt sanoa niin”, Karma tuhahti, pieni virnistys huulilleen kivuten. ”Tästä huomaa että hän on salamurhaaja, eikä oikea opettaja.”

”Ihan kuin meillä olisi oikeita opettajia” Nagisa huokaisi, luopumatta iloisesta hymystään. ”Ja siitä huolimatta meillä on koko koulun parhaat opettajat.”

He olivat jo melkein perillä ja Karman aika oli valumassa loppuun kuin hiekka tiimalasista. He olivat ajoissa ja ehtisivät istumaan vielä ruohikolla ja puhumaan ennen tuntien alkua, mutta hän halusi sanoa sen nyt.

”Tykkään sinusta”, Karma sanoi.

Nagisan pää käännähti hänen suuntaansa. ”Häh?” hänen kasvoiltaan paistoi hämmästys.

Karma tunsi pulssinsa kiihtyvän. ”Tykkään sinusta”, hän toisti ja toivoi pysyvänsä tyynen viileänä. ”Vastaus Bitch-sensein tehtävään. Koruton, mutta ihmiset todennäköisemmin luottavat niihin jotka pitävät heistä.”

”Aika hyvä”, Nagisa nyökkäsi. Hän toipui yllätyksistä paljon nopeammin kuin oli kenellekään normaalia. ”Eikö luotan sinuun toimisi myös?”

Karma kohautti olkiaan. ”Penskalle jolla on pahoja itsentunto-ongelmia se olisi luultavasti täydellinen, mutta Kuro-senseille tai jollekin muulle aikuiselle, en usko.”

”Kuro-sensei tietää, että mä kaikki pidämme hänestä, eikä se oikeastaan helpota hänen tappamistaan”, Nagisa sanoi, suloisesti hymyillen. ”En usko Kuro-sensein olevan sanoilla tapettavissa.”

”Mikä tekee Bitch-sensein tunneista ainoastaan vielä vähän turhempia”, Karma lisäsi.

”I like you”, Nagisa koetti, eikä Karma voinut estää keinahdusta vatsassaan. Nagisalle Bitch-sensein tunnit eivät olleet turhia, hänen aksenttinsa oli muuttunut paljon paremmaksi, jopa sulavaksi. ”Aiotko käyttää sitä tunnilla?”

”Nah”, Karma naurahti keveästi. ”Luultavasti lintsaan.”

Nagisa vilkaisi häntä aavistuksen tuomitsevasti, mutta ei sanonut mitään.

”Käytä sitä jos haluat, saat luvan”, Karma hymyili.

He saapuivat koulun pihalle ja heidän yllätyksekseen, eivät ensimmäisinä. Kurahashi, Kayano ja Okuda kirmasivat heitä vastaan. Kayano oli todistanut auto-onnettomuutta koulumatkallaan, mutta onneksi vahingot olivat olleet suurimmaksi osaksi peltiä. Nagisa kuunteli tarkasti, terävä katse Kayanoon kiinnittyneinä. Se ärsytti Karmaa. Hän olisi mieluummin ollut kahdestaan Nagisan kanssa, mutta siitä huolimatta hän pysyi porukassa. Hän tutkaili Nagisaa silmäkulmastaan ja mietti, pitäisikö hänen yrittää tulla kouluun useammin hieman aikaisemmin, vai ei. Jossain sisällään hän oli lähinnä turhautunut. Miten vaikea oli sanoa pari pientä sanaa kunnolla?

Nagisa, tykkään sinusta.

Karma, olet idiootti.

We are what we repeatedly do. Excellence, then, is not an act, but a habit.
- Aristotle

Raicelia

  • .trash queen.
  • ***
  • Viestejä: 27
  • 50 shades of dorks
Oh my gosh, täällä on viimeinkin fanifiktiota mangasta, josta on tullut obsessioni. Mitä väliä, vaikka se on kirjoitettu paritukselle jota inhoan,
haluan kommentoida silti :>

Ainut kummallinen asia tässä oli Kuro-sensei, koska itse olen tottunut kutsumaan häntä Koro-senseiksi ^^
Ei nimi niin paljon loppujen lopuksi häirinnyt, ficcisi oli kuitenkin suloinen ja miellyttävä. Ite en huomannut kirjoitusvirheitä, tarina sujui luontevasti eteenpäin, eikä sitä kiirehditty. Omaan makuuni tämä oli hivenen liian lyhyt, mutta ficciä ei tosiaan kannata väkisin pitkittää. Mukavana, kevyenä välipalaficcinä tämä toimi hyvin :)
 
Kiitoksia tästä~~