BBC!Robin Hood: Annathan rakastaa (S, Marian/Guy, Romantiikkaa, raapalesarja 2/5)

[Suensielu]

Nimi: Annathan rakastaa
Kirjoittaja: Suensielu
Fandom: BBC: Robin Hood
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Marian / Guy Gisborne
Genre: Romantiikkahömppää, ehkä vähän angstia
Vastuunvapaus: Mittään en omista, eikä mittään kirjuuttelusta minulle makseta

A/N: Aloittelin tässä sitten raapalesarjan Luvassa siirappista romantiikkahömppäilyä, koska Guy <3 Mitäpä siihen enää lisäämään.

Ensimmäisen raapaleen sanamäärä: 150
_______________________________________________________________________________________________________________

Annathan rakastaa

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa.. Viimeinenkin sininen terälehti lenteli kesäisen tuulen vietäväksi. Marian pyöritteli haikeana terälehtensä menettänyttä kukkaa sormiensa välissä. Hänen tunteensa olivat kuin vaahteran lehtiä heittelevä tuuli. Välillä tuuli kääntyi yllättäen puhaltaen hallitsemattomana teille tietämättömille.

Puun karhea runko raapi Marianin poskea. Hän oli kiivennyt ikivanhan vaahteran alimmalle oksalle. Samaisen puun alla tämä oli tavannut erään, joka sai hänen sydämensä hakkaamaan kiivaasti. Niin vihasta kuin rakkaudesta.

"Rakastaa, ei rakasta.." Marian huokaisi katsahtaen latvustoon. Yllättäen puun juurelle asteli tummanpuhuva mies, Guy Gisborne. Tämän harmaita silmiä oli joskus vaikea tulkita, mutta nyt Marian näki niistä heijastuvan huolen ja rakkauden. Rakkauden, jonka Marian oli kerta toisensa jälkeen kylmästi sivuuttanut. Guy näytti levottomalta, ja varjot tämän silmien alla vihjasivat valvotusta yöstä.

Marian huomasi jotakin toisen mustissa hiussuortuvissa. Se oli terälehti. Hän naurahti, mikä sai toisen ihmettelemään.
"Mitä?" Guy kummasteli. Neito hymyili, ja laskeutui oksalta miehen vahvoille käsivarsille.
"Rakastaa.." Hän sanoi pomien terälehden toisen hiuksista. Guy katsoi terälehteä hämmentyneenä, ja tunsi pian pehmeät huulet omillaan.

[The Pure-Blood Princess]

Äää, en osaa kirjoittaa mitään järkevää kommenttia... Eka osa oli ihana, odottelen täällä innoissani jatkoa. Ja romantiikkahömppäily on tietysti aina tervetullutta.

[Suensielu]

Ahahaa, kiitos The Pure-Blood Princess :'D Järkevät kommentit on ihan yliarvostettuja! Yritän kirjoittaa yhden raapaleen per päivä, jos saisin tämän sarjan venytettyä 10:een raapaleeseen. Katsoo nyt miten inspistä löytyy!

[Suensielu]

Noniin, onkin korkea aika saada tänne lisää tekstiä! Tässä jokin ihme raapale, jonka kirjoitin parissa minuutissa

Sanoja: 200
___________________________________________________________________________________________

Öisiä kohtaamisia

Hennot askeleet kaikuivat Nottinghamin linnan kolkoilla käytävillä. Synkeitä käytäviä valaisivat soihdut, ja ikkunoista tulviva kuunvalo. Marian pysähtyi suuren ikkunan luo katsoen taivaalla loistavaa kuuta. Lukuisat tähdet tuikkivat sen rinnalla, valaisten pimeän yön. 

Neito kuuli lähestyviä askeleita. Askeleet olivat voimakkaammat ja särmikkäämmät kuin hänen omansa. Tummiin verhoutunut mies asteli hänen luokseen yhtä uhkaavana kuin aina. Marian tunsi sydämensä hakkaavan kiihkeämmin.

"Marian", Guy Gisborne sanoi tummalla äänellään. "Olet arestissa. Tiedät hyvin, ettet saa liikkua linnassa yksin ilman vartijoitasi." Marian hymähti, miehen sanat soivat hänen korvissaan kuin satakielen visermä. 

"Taidatte olla erehtynyt, Sir Guy", Marian aloitti. Mies kohotti kulmiaan kysyvästi ristien kätensä rinnalleen. "En ole yksin. Te olette kanssani", neito sanoi hymyillen. Hymy pakottautui Guyn huulille - vastusteluista huolimatta.

Marian naurahti, ja kohtasi toisen jäänsiniset silmät. Guy hymyili lämpimästi - mikä ei kuulunut hänen tapoihinsa. Neito asteli toisen luo, ja laski kätensä hellästi miehen rinnalle. Guy kuitenkin tarttui Mariania ranteista, ja työnsi toisen kauemmas.

"Älä edes yritä Marian", hän sanoi pehmeästi. "Tahdot vain vapautesi", Guy jatkoi jopa vähän murheellisesti kääntäen katseensa muualle.

"Ette voi ainakaan syyttää minua yrittämisestä", Marian kuiskasi ja kohtasi miehen siniset silmät. Guy virnisti, ja kääntyi lähteäkseen. Yhtäkkiä tämä tunsi hennon käden olkapäällään. Hän kääntyi ympäri, ja tunsi Marianin huulet omillaan.

[The Pure-Blood Princess]

Miten niin "jokin ihme raapale"? Älähän aliarvioi itseäsi! Mutta siis hienoa, että sait kirjoitettua tähän jatkoa. (:

No niin, siis tämä oli yksinkertaisesti ihana. Pidin kuvailusta, joka luo tekstiin tunnelmaa. Tarkoitan siis, että raapaleen miljöö on helppo kuvitella, soihtuja, kuunvaloa ja tähtiä (sekä Guyta ) myöden. Tykkäsin myös paljon siitä, että tässä Guy on nyt se torjuvampi osapuoli, eikä toisinpäin, kuten yleensä (ymmärtääkseni, en tunne fandomia kovin hyvin). Vaikka toisaalta tämä ei sitten haluaisikaan torjua Mariania.

"Ette voi ainakaan syyttää minua yrittämisestä", Marian kuiskasi ja kohtasi miehen siniset silmät. Guy virnisti, ja kääntyi lähteäkseen. Yhtäkkiä tämä tunsi hennon käden olkapäällään. Hän kääntyi ympäri, ja tunsi Marianin huulet omillaan.

<3

Kiitos tästä ja jatkoa odottelen.