Surinaa ja silkkiperhosia, S

[Saappaaton]

Nimi: Surinaa ja silkkiperhosia
Kirjoittaja: Saappaaton
Beta: Arte
Ikäraja: S
Genre: Fluff
Henkilöt: Luna Lovekiva
Vastuunvapaus: Hahmo, fandom ja sieltä tutut olennot eivät ole omaa käsialaani, enkä tuotoksestani saa pennin pyöryläistä.

A/N: SparklingAngel pyysi minulta Luna-pätkän ja antoi tähän oikeastaan ideankin. Toivottavasti tämä on mieleinen. Sen lisäksi tuli konsultoitua Wingaa Lunan taikaeläinten suhteen ja Lauchuota otsikon kanssa. Kaiken kukkuraksi Winga kertoi, että 13.2. on Lunan syntymäpäivä, joten paljon onnea Luna! <3
Haasteista sen verran, että kerään tällä Lunan, ja osallistun tällä myös Vuosi raapalehtien V, Kirjoitussterttu (fluffiterttu), Neljän tuvan haaste II (Korpinkynsi) ja Ficlet300.


Surinaa ja silkkiperhosia

Rakkautta ovat pienet teot ja suuret eleet. Rakkaus tulee kaikenkokoisissa rasioissa, joiden päällyspaperi vaihtelee tylsän ruskeasta kultaraitaiseen. Rakkautta voi olla hiljaisessa huoneessa yksinään surisevan kärpäsen vaientaminen, ettei toiselta mene hermot. Todellista rakkautta on päästää kärpänen ulos.

Rakkautta voi todistaa ostamalla sata samanlaista kukkaa. Tai sata erilaista, joiden kanssa annetaan silkkinauhasta lumottuja perhosia. Jos oikein paljon rakastaa, voi korttiin kirjoittaa vaikka runon tai elämänohjeen – koskaan ei ole liian myöhäistä varoittaa rikkokireistä.

Rakkautta ovat pienet suukot nenänpäähän ja se, että auttaa sukan toisen jalkaan. Se, että varmistaa, ettei paita ole vahingossa nurinpäin ja huomauttaa, kun poskessa on likatahra. Välillä se on tahallista tai sillä ei ole väliä, mutta aina on hyvä varmistaa. Joskus on tärkeää, että poski on puhdas.

Joskus riittää, että vain taittelee lehden pois pöydältä tai pitelee pergamenttia auki, kun se haluaa mennä rullalle. Joskus pitää auttaa etsimään jotain, minkä narksut ovat vieneet, tai tarkistaa, etteivät ne hypi mistelinoksista toisen hiuksiin. Joskus mikään ei sano paremmin ”rakastan sinua” kuin lasillinen hyvää viiniä ja takkatuli, jonka edessä kuherrella toisen kainalossa.

Kuitenkin kauneinta rakkautta on, kun voi vain olla tekemättä mitään ja silti kaikki mitä tekee sanoo: ”Minä rakastan sinua.” Siitä tietää, että kumpikin rakastaa tosissaan, kun sitä ei tarvitse todistella millään.

[Kaarne]

Awwws. Nyt oli kyllä niin söpö ficlet, että en tiedä, osaanko edes sanoa tästä juuri mitään. Lupaan kuitenkin yrittää.

Luna on hirveän vaikea hahmo kirjoitettavaksi. Yksi isoimmista ongelmista on ehkä siinä, että hahmolla on niin selkeästi se oma maailmansa, johon on vaikea päästä sisään - ja sitten kun sitä maailmaa yritetään maalata ficeissä esiin, tosi usein se tulee lopulta tehtyä sen kautta, että viitataan Lunan "kuvitteellisiin" taikaolentoihin tai esimerkiksi retiisikorvakoruihin. Tässä oli etsitty muitakin keinoja, mistä tykkäsin kovasti. ^_^ Erityisesti tuo likatahra ja se, miten se saattoi olla poskessa vahingossa, mutta myös tarkoituksella, oli jotenkin todella hyvin oivallettu ja lunamainen yksityiskohta. Hihittelin sille itsekseni.

Viiniä ja kuhertelua sen sijaan mietin, mutta toisaalta, miksipä ei - ehkäpä aikuinen Luna hyvin nauttii myös kodikkaista koti-illoista romanttisissa tunnelmissa. Ja vaikka tuo lopetus olikin aika perinteinen ja arkinen, voin hyvin kuvitella, että Lunalle se on myös täyttä totta. Kun elää puoliksi satujen ja mielikuvituksen maailmassa, rakkauskin on ehkä helpommin tavoitettavissa tuolla tavalla kokonaisvaltaisena ja arjessakin elävänä asiana.

Nimi oli myös hauska ja omaperäinen. Yhteys ficciin ei niin helposti sitten ehkä löytynyt, mutta ei se mitään - olennaisintahan on se, että a) se houkuttelee lukemaan itse tekstin ja b) on nyt jollakin tavoin löydettävissä.

Söpö ja suloinen teksti, juuri parahiksi ennen ystävänpäivää. Kiitos tästä! ♥

[DragonHeart58]

Sinä se kyllä osaat <3

Ensinnäkin, rakastuin otsikkoon ensisilmäyksellä, ja sitten näin että tää oli sun kirjoittama, joten miten mä ikinä olisin voinut jättää tän lukematta? Otsikko oli minusta persoonallinen ja nätti, ja minun oli oikeastaan melko helppo yhdistää se tekstiin. Sopi tähän tekstiin oikein hyvin :3

Luna on hahmo, josta minä pidän kovasti, mutta kuten Nevilla tuossa sanoikin, Lunan maailman ihmemaahan on kaikkien muiden vaikea päästä sisälle, ja siitä on oikeastaan hyvin haasteellista kirjoittaa sellaisella tavalla, että sen ymmärtää mutta joka ei ole liian laimeaa. Tässä sinä olit onnistunut mielestäni mainiosti - olit ottanut mukaan uusia tapoja lähestyä Lunaa, kuitenkaan rikkokirejä ja narksuja unohtamatta . Kieli oli kaunista ja kuvasi minusta rakkautta erinomaisesti, ja vieläpä kovin suloisesta ja oivaltavasta näkökulmasta tarkasteltuna, koska Luna oli päähenkilönä. :>

Itsekin hiukan hämmästelin tuota viiniä ja takkatulen ääressä kuhertelua, mutta sitten vain ajattelin että miksipä ei, kyllähän sellainen ajanvietto voi olla aikuiseksi varttuneelle Lunalle mieleen  

Jos oikein paljon rakastaa, voi korttiin kirjoittaa vaikka runon tai elämänohjeen – koskaan ei ole liian myöhäistä varoittaa rikkokireistä.
Tosi lunamainen pätkä, joka sai suupieleni kohoamaan typerään hymyyn :>

Suloinen teksti kauniisti kuvailtuna, tykkäsin kovasti! Kiitos tästä <3

-DH58

P.S Hyvää syntymäpäivää Luna! Muistathan varoa rikkokirejä?

[Odo]

Musta mun kommenttiin riittäisi yksi sana ja kaksi merkkiä: Aww ja <3, mutta lupasin kirjoittaa muutakin!

Tämä oli ihanan erilainen ficci, kun tässä Luna ei seikkaillut päähenkilönä vaan tämä kuvasti ainoastaan hänen ajatuksiaan. Pidin tästä lähestymistavasta ja siitä, että Lunan tunnistaa tästä vaikkei missään (alkutietoja lukuun ottamatta) mainita, että kyseessä on Luna. Taikaolentojen esille ottaminen ja pienet yksityiskohdat kuten likatahra poskessa, nurinpäin oleva paita ja toiselle sukan jalkaan laittaminen olivat tosi lunamaisia juttuja. Kärpäsen pois päästäminen sopi kanssa ja kertoi siitä, miten arvostavasti Luna suhtautuu kaikkiin olentoihin. Tästä päästäänkin otsikkoon, joka on musta mielenkiintoinen ja huomiota herättävä ja yhdistyy ficciinkin musta ihan mukiin menevästi.

Takkatulesta ja viinistä on muutkin maininneet, ja samaa on sanottava minunkin, että se tuntui hassulta. Yritin kuvitella Lunan ja Rolfin takkatulen ääreen ja se onnistui, mutta viinin juojana en osaa jostain syystä Lunaa pitää. En oikeastaan edes tiedä, miksi. Se on kuitenkin vain tulkintakysymys ja kertoihan tuokin millaista rakkaus voi olla, mutta lopetus vielä viimeisteli sen, miten vahvaa se oikea rakkaus sitten on. Vaikka muuten mainitsin Lunan ja Rolfin niin pidin siitä, että tämä oli jätetty parituksettomaksi. Tämän voi kuvitella niin, että Luna kertoo jollekin epäröivälle ystävälleen, mitä rakkaus on tai sitten hän pohtii sitä muuten vain.

Vaikka rakkaus oli kantava teemana tai oikeastaan koko teema niin ei tämä minusta ole sellainen siirappisen fluffuinen vaan enemmänkin arkinen ja rakkautta ehkä ihannoivana, mutta se on hyvä juttu. Tällaisesta ficistä saa helposti liian imelän, mutta tässä oli onnistettu sokerin annostelussa kohtuudella teemasta huolimatta.

Kiitos tästä. <3

[Hazyel]

Pitihän munkin tulla tätä kommentoimaan, kun sain konsultoida sua otsikon suhteen! Tykkään kyllä siitä, mihin päädyin tämän otsikon suhteen, sillä se on hyvin kaunis ja kuvaa mun mielestä Lunaa oikein mainiosti.

Äh, en oikein edes tiedä, mistä aloittaa tämän kommentin kanssa D: Mulla olisi niin paljon sanottavaa, mutta kuitenkin samalla tämä teksti oli niin tyhjentävä, etten oikein tiedä, mitä sanoisin! Hmm, jos nyt yritän kuitenkin... Ensinnäkin tää oli hyvin suloinen tekstinpätkä, ja kuvasi kyllä mun mielestä oikein hyvin nimenomaan Lunan käsitystä rakkaudesta. Tykkäsin erityisesti siitä, miten olit tuonut tähän noiden taikaolentojen kautta - rikkokirit ja narksut - canonia mukaan ja huomioinut sitä, että Luna puhuu näistä ihan tavallisina asioina. Ja tykkäsin myös siitä, kuinka lopussa käy ilmi, että Luna on sitä mieltä, että jos ihmiset tosiaan rakastavat toisiaan, sitä rakkautta ei tarvitse todistella mitenkään, sillä molemmat tietävät sen jo muutenkin. Mutta kuinka toista voi silti välillä muistuttaa rakkaudesta pienillä eleillä, joita tässä tekstissä onkin esitetty.

huomauttaa, kun poskessa on likatahra

Olen aistivinani tässä kohtaa jonkinlaista referenssiä Hermionen Viisasten kivessä huomauttamiseen Ronin likatahrasta kasvoissa En voinut olla hyrähtämättä itsekseni tämän kohdan lukiessani.

Ah, lisää tällaista söpöyttä, jooko <3? Muidenkin hahmojen näkemyksiä rakkaudesta, ehkä?

[Kiirsu]

Yritin lukea tätä viime yönä, mutta tämä oli liian kaunista minun väsyneille aivoilleni ymmärrettäväksi. Nyt vähän virkeämpänä tämä kuitenkin iskee hyvin ja tämä on todella upea ficci!!

Musta ei kyllä Luna-fania saa millään, vaikka nyt oonkin siedättänyt itseäni aika hyvin lukemalla läjän ficcejä Lunasta. Mutta tämä oli tällaista yleistä pohdintaa, että ei tässä ollut sen suuremmin väliä, mikä hahmo tässä oli. Luna toi kyllä kivan lisämausteen omilla maininnoillaan narskuista ja rikkokireistä. Nämä pohdinnat olivat kiva sekoitus sellaisia yleisiä elämänviisauksia, jotka kuka vaan olisi voinut sanoa, sekä erittäin persoonallisia lunamaisia pohdintoja.

Tykkään tästä toistavasta rakenteesta ja pohdiskelusta. Siitä, että tässä ei ole aikaa tai paikkaa eikä suoraan mainita henkilöitäkään. Tämä ikään kuin kelluu jossain filosofian tyhjyydessä ja ajelehtii omia aikojaan menemättä minnekään. Oli kiva pohdiskella, miksi Luna edes miettii tällaisia asioita ja liittyvätkö nämä johonkin tiettyyn ihmiseen. Toisaalta sopisi hyvin Lunalle, että tämä pohdiskelisi tällaisia asioita ihan ylipäätäänkin, vaikkei olisikaan keneenkään rakastunut.

Välillä se on tahallista tai sillä ei ole väliä, mutta aina on hyvä varmistaa. Joskus on tärkeää, että poski on puhdas.

Tämä oli ihana :3 Jostain syystä pidän hirveän suloisena sitä, että posken pitäisi vain olla puhdas syystä tai toisesta. Ihan älytöntä, että tämä on niin tärkeä asia, mutta juuri tekee tästä niin hupsun kohdan :>

Lisäksi olen samaa mieltä tosi monesta näistä pohdinnoista ja nämä oli sellaisia hassun spesifejä, etteivät tuntuneet liian ympäripyöreiltä. Nämä on myös tosi viattomia ja hirveän herkkiä asioita, joita tässä listataan.

Todellista rakkautta on päästää kärpänen ulos.

Voi ja tämä!! Eilen siivosin kuolleen kärpäsen pois ikkunalaudalta ja suretti kärpäsraukan kohtalo :< Minua ne ei kyllä ärsytäkään, kärpäset on jotenkin söpöjä :3 Vapauttelin niitä ulos keväällä useampaan otteeseen, kun pienet olivat jääneet ikkunan väliin jumiin. Mut juu, minä tykkään kärpäsistä <3

Tämä oli oikein ihana ficci, kiitos kun linkkasti tämän <3 Hirmuisen nätti ja kiva ja kaikkea höpsöä :3 Kiitos kiitos <3  minä en osaa enää kommentoida

[Angelina]

Mä en varsinaisesti lukiessani osannut yhdistää tätä yhtään Lunaan, vaikka rikkokirit ja narksut olikin mainittu Luin tätä ehkä enemmän omien silmieni kautta, mutta sehän ei tehnyt tästä yhtään sen huonompaa, pikemminkin vielä samaistuttavan.

En tiedä oonko niin tottunut sulta vähän angstisempaan tai muuten erisävyiseen tekstiin, kun tää tuntui jotenkin yllättävän hempeältä! Tässä oli hienosti kuvattu sellaista arkista, jokapäiväistä rakkautta ja välittämistä mistä tykkäsin hirveesti ❤️ Jos kuitenkin koitan miettiä tätä vielä enemmän Lunan näkökulmasta, niin musta on hienoa että hän on löytänyt tällaista rakkautta ja seesteisyyttä elämäänsä :3

Joskus mikään ei sano paremmin ”rakastan sinua” kuin lasillinen hyvää viiniä ja takkatuli, jonka edessä kuherrella toisen kainalossa.

Ai että, kelpais kyllä mainiosti just nyt! Kiitos tästä <3