alaotsikko: Sallittu
Ikäraja: Sallittu
Prologi:
Luna Lovekiva, paremmin tunnettuna Lööperi Lovekiva ja hänen isänsä Ksenofilius asuvat Saukkonummella, hiukan shakkinappuloista tutun tornin näköisessä talossa. Se on vanha talo, jonka yläkerrassa on vielä sitäkin vanhempi peili... Eräänä päivänä Luna meni katsomaan sitä....
Portaat narisivat ja vinkuivat, paitsi tietenkin kohdissa joissa ei ollut lautoja. Niitten kohtien yli Luna hyppäsi nopeasti, koska isä oli käskenyt varomasta niitä. (Niiden alla asui pikkuruisia lautatonttuja, joista Luna oli lukenut kirjoista ja ne eivät todellakaan tykkää jos niitä häiritään.)
'' Isä! Isääää, käyn katsomassa jospa yläkerran paha henki olisi jo häipynyt! '' huusi Luna kovalla äänellä ja jatkoi hiukan hiljempaa niin, että isä ei kuulusi '' Nimittäin sitten minä saan sen omaksi. Hihhiiiih! ''
Lunaa hymyillytti hänen edellinen kommenttisa, koska tiesi aivan hyvin, että isä tiesi hengen lähteneen jo kauan sitten. Tosin Ksenofilius ei ollut kertonut siitä Lunalle. Luna oli kuullut vain hengen huutavan ja ravoavan siitä, kuinka oli asunut talossa jo kauan ennen kuin se oltiin rakennettu. ( Hengen, jota kutsuttiin muuten Jojoksi, muistia oli muunneltu silloin kun se oli muuttanut pois Mustan suvun asunnosta.)
'' Ash! Miksi ylös täytyy olla näin pitkä matka. '' marisi Luna ja laski päässään jäljellä olevia portaita.
Kun Luna oli päässyt yhdeksänteenkymmenenteenyhdeksään asti hänen vieressään oli pieni valkoinen ovi, josta pääsi Jojon pesään. Nyt Luna tiesi, että jäljellä olisi enää kymmenen askelmaa. Luna hyppelehti ne nopeasti ylös, varoen tietenkin kohtia joissa ei ollut lautoja.
'' Nyt... vihdoinkin perillä '' ajatteli Luna ja väänsi oven kahvaa.
'' Mitä ihmettä? Kiinni! Jätin taikasauvankin alas. ''
'' Ei auta muu kuin käväistä alhaalla hakemassa taikasauva. '' huokaisi Luna ja lisäsi '' Enää yhteensä kuusisataaseitsemänkymmentäkahdeksan askelta ja olen taas täällä. ''
Alhaalla Luna juoksi sotkuisen olohuoneen läpi, jonka tapetit eivät sopineet ollenkaan yhteen huoneen kalusteiden kanssa (Lilat puputapetit, varmasti kalliit samettituolit ja puutarhapöytä). Nyt Luna seisoi keskellä sekasortoa. Luna otti taikasauvansa pöydältä ja kipaisi ylös.
'' Alohomora. '' huoneen ovi paukahti auki ja Luna astui sisään.
Huone oli vanha, mutta tietenkin yhtä vanha kuin talo. Huoneessa oli paljon taloakin vanhempia huonekaluja, joita Luna alkoi nyt sommittelemaan paikkoihin, joihin halusi ne laittaa.
Kun huoneen takaosassa oli sänky vieressään soma, pieni yöpöytä, ikkunan alla tavallinen työpöytä, siinä aivan lähellä suuri kirjahylly ja vaatekaappi ja jonka vieressä oli keltainen jalkalamppu, oli jäljellä enää huoneen seinälle tarkoitettu kokovartalopeili.
Luna laittoi peilin paikalle huoneen oven viereen ja ihaili sieltä itseään.
'' Kerro kerro kuvasti, ken on maailman kaunehin '' hihitteli Luna iloisena. Yhtäkkiä peilin keskelle tuli pieni musta täplä, joka kuitenkin katosi heti.
Peilin kuva oli taas normaali.
'' Minä olen maailman kaunein. '' totesi Luna ja hyppelehti alas alakertaan. Ehkäpä hän meni kurkkimaan olohuoneen ikkunasta näkyykö takapihalla ruttusarvisia
niistaisikkeja tai sitten vain syömään maukkaan voileivän.... Ei tiedä.
Loppu.
Kommentoikaas tähän ja ilmottakaas jos on kirjotusvirheitä tai jtn. Tiiän, että jotkut lainausmerkit ja jotkut sulkeet on vähän hassusti. Pyörittää silmiään
// sprig muutti Ei ikärajaa-maininnan ikärajakäytännön mukaisesti Sallituksi. Lisääthän ficciisi alkutiedot, ainakin varoitukset, ikäraja ja disclaimer eli vastuuvapaus olisi hyvä merkitä.
// jaina muokkasi ikärajan alkutietoihinkin. Ja yhdisti tuplapostauksen.
