Title: Kuolemattomuuden illuusio
Author: Iloinen Sipuli
Rating: K-11
Warnings: Puhutaan runsaasti tappamisesta ja kuolemasta
Genre: One-shot, jonkinlainen angst ehkäpä?
Summary: Voittoon ei pysty, mutta luonto ei salli pysähdystä, huudon on jatkuttava. Kohti määrätöntä päämäärää, veren ja toivon sumentamin silmin. Ja lopulta maailma on täynnä zombeja.
A/N: Osallistuu LyricsWheel 12 –haasteeseen, kappaleena Apulannan Zombeja. Lyriikat löytyvät tekstin lopusta. Tästä piti alun perin tulla Potter-ficci, mutta sitten totesin, ettei tässä oikeastaan ole mitään linkkiä fandomiin, joten julkaisinkin tämän originaalina. Kommentit ovat hyvin toivottuja
Kenen vuoksi taistelen?Veri veti tuhoon ja taisteluun, eikä kukaan tiennyt miksi. Voitto tuntui olevan lähellä, vaikkei kukaan tiennyt mitä se edes tarkoitti.
Ihmiset ympärillä ovat jo kauan sitten lakanneet olevasta ihmisiä, tunteineen, pelkoineen ja toivoineen. Jäljellä on vain kasvotonta massaa, vihollisia. Vastustajia. Zombeja. Eläviä kuolleita. Kasvotonta massaa, materiaa, josta on päästävä eroon.
Voitto oli alusta alkaen mahdoton. Hän tiesi sen. Syöksyi silti suin päin sotaan, huusi ja nauroi ja huusi, toivon palo silmissään, valmiina tekemään kaiken.
Eikä hän pystynyt lopettamaan, vaikka seinät hänen ympärillään kaatuivat. Vaikka veri tahri hänen kasvonsa ja mielensä, vaikka sekunti sekunnilta koko elämä oli vain hiuskarvan varassa. Kaukana, katkeamaisillaan.
Hän tahtoi tuntea sen suonissaan.
Emme voi voittaa, niin hän itsekin oli sanonut. Heti aluksi, emme voi, mahdotonta. Mutta hän uskoi siihen, uskoi vaikka kielsi, ja nyt hän juoksi, adrenaliinin sumentamin silmin, veren tahrimin käsin kohti määrätöntä päämääräänsä.
Emme voi voittaa, niin hän oli sanonut. Ja siinä hän silti oli, mieli palaen, keskellä kuolemattomuuden illuusiotaan.
Vaikka taistelu oli toivoton, vaikka tuho lähestyi jo joka nurkasta. Ympäröiden hänet kokonaan. Kuin lauma zombeja, kasvottomia, yhtenäistä, vyöryvää, materiaa.
Voittoon ei pystynyt, mutta luonto ei sallinut pysähdystä, huudon oli jatkuttava. Toivo tuhosi hiljaa ja varmasti, teki siistiä työtä.
Hän sortuisi pian, eikä hän ollut rohkea, vain vailla vaihtoehtoja. Pelkurisydän luonteeltaan, alunperinkin. Pelkäsi yhtä paljon sotaa kuin itseään, häviötä kuin voittoa, häpeää ja kunniaa, eikä voinut pysähtyä.
Näkymä silmien edessä oli sumea, mikään ei tuntunut, liian hiljaa hänen alitajuntansa enää huusi: Sinut tappaa joku. Joko maailma tai sinä itse petät itsesi. Jollei vihollinen sinua kaada, viimeisenä tulet sinä itse. Ja saatat työn loppuun.
Mikä hänet ajoi sinne?
Kuolema. Kuolema on kaikkialla, ihmiset tappavat. Murhaavat.
Tappavat!
Entäs sitten?
Mikä ei ole omalla kohdalla, sitä ei edes huomaa, ei voi käsittää, ei voi milloinkaan ymmärtää. Kuolemattomuuden illuusio.
Me olemme kuolemattomia, me olemme voittamattomia. Me taistelemme, me puolustamme viimeiseen asti, me olemme rohkeita, me olemme sankareita. Me vain taistelemme, kunnes se on ohi, kunnes te peräännytte häntä koipien välissä ja jäämme juhlimaan voittoamme.Vaikka raakuus heijastuu jo verkkokalvoille, vaikka tuskanhuutojen kaikua korvissa ei enää voi kieltää, alitajunta jatkaa illuusion vahvistamista.
Eikä sodan riepottelema mieli kyennyt laskemaan vihollisten alati kasvavaa määrää, ei reagoimaan siihen miten yhden hävitessä tuli vain kaksi uutta tilalle, ei huomaamaan tappavan verisiä iskuja jotka koituisivat kohtaloksi.
Ja kun se viimein osuu kohdalle, on jo myöhäistä tajuta mitään. Tunteiden kirjo iskee päälle sellaisella voimalla, ettei yksittäistä tunnetta enää kykene erottamaan. Epätoivo ja epäusko syövät pelon ja ärtymyksen, helpotus häviää kauhulle. Pettymys ja masennus jäävät alati taistelemaan.
Hyppää!Ei.
On jo myöhäistä.
*
*
*
*
*
*
*
*
Apulanta - Zombeja
Liian väärässä suunnassa
Hallinta on historiaa
Hyppää!
Hyppää, beibi hyppää
Kuuntele soi sireenit
Se on sun omaksi parhaaksi
Hyppää!
Hyppää, beibi hyppää
Jos sä olet mitä sinä sanot olevasi
Tiedät mitä tehdä
On hetkesi nyt
Zombeja odottaa ulkona
Menehtyneitä kunnian aamunkoittoja
Kynsillään raapimaan
On tulleet ikkunaa
Rietas nälkä kiiluvissa silmissään
Tiedän, että torjunta
Tulee joka putkesta
Hyppää!
Hyppää, beibi hyppää
Kirouksia katumusta
Omiksi tarpeiksi luvassa
Hyppää!
Hyppää, beibi hyppää
Tehtävä mitä luvannut oon tekeväni
Vaikka pelkurisydän
Minut pettävä on
Zombeja odottaa ulkona
Menehtyneitä kunnian aamunkoittoja
Kynsillään raapimaan
On tulleet ikkunaa
Rietas nälkä kiiluvissa silmissään
Voittamaan
Ei pysty kaikkia
Kun kaataa yhden
Jostain kaksi laahustaa
Jos kumpikaan
Ei muuta kurssiaan
Ne hautaa meidät
Niin kuin muistot haudataan
Tehtävä mitä luvannut oon tekeväni
Vaikka pelkurisydän
Minut pettävä on
Zombeja odottaa ulkona
Menehtyneitä kunnian aamunkoittoja
Kynsillään raapimaan
On tulleet ikkunaa
Rietas nälkä kiiluvissa silmissään
Voittamaan
Ei pysty kaikkia
Kun kaataa yhden
Jostain kaksi laahustaa