Nimi: Veljesvihaa
Ikäraja: S
Yhteenveto: James pohtii suhdettaan veljeensä
Haasteet: Slash10 Albus/Scorpiuksella
Paritus: Albus/Scorpius
Oma sana: Mulla on joku hirveen tuottaisa ilta kirjottamisen kannalta. Tää on jo kolmas one-shot tänään. Tällä kertaa eisitten haasto, mutta ei varmaan uskonut, että tästä tällästä tulisi, koska minäkin luulin jotain normaalia romancehömppää, mutta niin. Olkaa hyvät. Toivottavasti pidätte.
Veljesvihaa
Albus istuu omassa huoneessaan. Se lähtee öisin ulos ikkunasta, niin ettei äiti kuule, mutta minä tiedän. Tiedän jopa sen, minne se menee ja se tekee minut surulliseksi. Se menee Scorpiuksen luokse ja minun tekee mieli vetää se pois ikkunasta. Isä ei tiedä, mitä niiden kahden välillä on, se luulee, et ne inhoaa toisiaan, mut oikeesti ne rakastaa. Tylypahkassa ne kulkee käsikkäin ja on niin ällöttävän rakastuneita ettei kukaan edes uskalla heittää mitään homokommentteja.
Ei ole enää niitä iltoja, jolloin me Albuksen kanssa juteltiin kaikki salaisuudet julki. Iltoja, jolloin me työnnettiin toinen sängyistä oven eteen, ettei Lily päässyt huoneeseen kuuntelemaan meidän juttuja. Albus lähti Malfoyn matkaan ja minä vihaan häntä ja Malfoyta sen takia.
Albus valehtelee äidille olevansa taas koko yön omassa sängyssään, näen äidin lempenevän, uskovan jokaisen sanan, jonka pikkuveljeni heittää ilmoille. Hän ei voisi unelmissaankaan kuvitella Albuksen valehtelevan. Al välttelee katsettani ja yläkerran huoneessamme hän sytyttää tupakan ja polttaa sen ikkunan kautta. Minä en sano mitään, käännän vain huispauslehteni sivua ja kysyn Alia pelaamaan, mutta hän mulkaisee ja toteaa huispauksen olevan typerää. Albus Potter, joka on syntynyt luudanvarrelle. Al, joka on lentänyt ennen kuin on osannut kävelläkään. Minä estän syvän huokaukseni ja peitän järkytykseni. Scorpius Malfoy on todellakin muuttanut veljeni täydellisesti.
Kun koulut alkaa, Albus pukee päälleen luihuisten värit ja kulkee koulun käytävillä Scorpiuksen kanssa käsi kädessä, silittelee hänen vaaleita hiuksiaan ja minä tuijotan heitä vihaisena rohkelikkojen pöydässä, vihollisten pöydässä. Albus mulkaisee minua ja kuiskaa jotakin Scorpiuksen korvaan ja molemmat nauravat, todennäköisesti minulle, mutta minä käännän katseeni ja vaihdan puheenaihetta.
Albus osaa vedellä oikeista naruista ja on saanut molemmat vanhempani puolelleen, lähettelee kotiin kirjeitä, joissa kertoo minun kironneen hänet ja sokeat vanhempani uskovat hänen jokaista sanaansa ja uhkaavat tuoda minut kotiin. Mutta minä en välitä, en iske takaisin vaan kävelen Albuksen ohitse katsomattakaan häneen. Kuka sanoi jotain veljesrakkaudesta? Meillä se on pikemminkin veljesvihaa.
Kun Rohkelikko voittaa Luihuisen kauden ensimmäisessä huispausottelussa, on Albus pitkään hiljaa eikä vilkaisekaan minuun päin, mikä sopii minulle loistavasti. Näen hänen jalkojensa leikkivän Scorpiuksen jalkojen kanssa, hänen huulien suutelevan Scorpiuksen huulia ja minusta tuntuu, että jokainen suudelma, jonka hän vaihtaa Scorpiuksen kanssa työntää minut kauemmaksi hänestä. Minä yritän keskittyä S.U.P.E.R-kokeiden lukemiseen ja huispaukseen ja Lily juoksee meidän kahden välillä yrittäen saada meidät puhumaan toisillemme. Lily tietää kaiken, mutta ei näe mitään. Minä vihaan sitä, miksi Albus on muuttunut ja kaipaan sitä, mikä hän oli ennen Tylypahkaa, ennen Scorpius Malfoyta. Olen tyytyväinen siihen, että on viimeinen vuoteni, niin ensi syksynä voin etsiä oman asunnon ja työpaikan. Muuttaa kauemmaksi Albuksesta, unohtaa, että minulla joskus oli pikkuveli.
Albus on niin ällöttävän rakastunut, etten jaksaisi edes nähdä häntä silmissäni. Minä pyöritän tyttöjä ympärilläni, rakastan toisia, toisia inhoan ja viimeisiä pidän ystävinäni. Mutta he kaikki päätyvät viettämään yötä kanssani.
Enkä siltikään löydä ketään, jota rakastaisin samalla tavalla, kun Albus rakastaa Scorpiusta ja siksi vihaan heitä molempia.