Title: Herkullinen tuoksu
Author: kukapa muukaan kuin itse rimpsessa
Beta: Pops <3
Rating: K-11
Pairing: Andromeda/Ted joskin ei kauhean tärkeässä roolissa
Genre: drama
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä vaan vähän leikin.
A/N: Fanfic100-haasteen sanaan 36. Haju.
Herkullinen tuoksu
Yön aikana tukkeutuneiden sieraimienkin lävitse suikerteli unenpöpperössä olevan tytöntyllerön tajuntaan jokin sanoinkuvaamattoman herkullinen tuoksu. Ennen silmien avaamista tyttönen veti ihastuttavaa tuoksua sisäänsä ja hymyili onnellisesti. Näin hän olisi halunnut herätä joka aamu.
Unihiekan sinetöimät silmät oli vaikea saada auki ja tarvitsi useamman yrityksen ja silmien hieromisen ennen kuin ne uskaltautuivat antautumaan ohuen verhon läpi kuultavalle valolle. Pari räpsäytystä riitti totuttamaan uneliaat silmät valolle ja tyttö heilautti jalkansa sängyn laidan ylitse heittäen samalla peittohirviön luotaan. Miellyttävä tuoksu oli vienyt voiton unien jatkamisesta.
Haukotellen tyttö kurkotti varpaansa lattialle ja vetäisi ne saman tien takaisin. Lattia oli lämmityksestä huolimatta jäinen. Hän katseli ympärilleen yrittäen löytää rakkaat valkoisen koiran malliset aamutohvelinsa, mutta turhaan. Viimein hän heitti jalkansa takaisin sängylle ja asettui makuulleen, pää roikkuen reunan ylitse, ja kurkisti sänkynsä alle. Virnistäen hän nykäisi ensin yhden ja sitten toisen tohvelin esiin ja sujautti ne mielissään jalkaansa.
Kulkiessaan ohi piirustuspöytänsä tyttö heitti tuolin selkämyksellä levänneen pehmoisen aamutakin ylleen ja nappasi nenäliinan toiseen käteensä. Niistää töräytellen hän kulki ensin vessaan vastustaen halunsa seurata saman tien ihanaa tuoksua. Suoritettuaan aamutoimensa hän jatkoi matkaansa avautuneen nenänsä johdattamana kohti keittiötä.
Hipihiljaa tassutellen ja silmiään edelleen hieroskellen hän saapui keittiön ovelle ja kurkisti sisään varautumattomana näkemään näkyä, joka ei välttämättä ollut tarkoitettu nähtäväksi hänen silmilleen. Oven takana lymyillen pikku tyttö kuitenkin virnisteli katsellessaan, kuinka hänen rakkaat vanhempansa häärivät kahdestaan keittiön pöydän ääressä, isän kädet essuasuisen äidin ympärillä ja heidän huulensa liimautuneena toisiinsa. Vaikka tyttö olikin liian pieni ymmärtääkseen täysin tilanteen sopimattomuutta muiden silmille, niin oli hän silti haltioissaan nähdessään kuinka paljon äiti ja isä toisiaan rakastivat.
Hetken aikaa tytön kärsivällisyys kesti katsella vanhempiensa kuhertelua, mutta suudelman saadessa liian paljon intohimoista syvyyttä ja isän käsien valahtaessa pikkuhiljaa alaselältä kohti hameen verhoamia pakaroita tyttö nuuhkaisi uudestaan. Nyrpistäen nenäänsä pahaksi muuttuneelle hajulle hän porhalsi sisään keittiöön huudahtaen:
”Hei! Mihin se kiva haju katosi?” ja sai vanhempansa irtautumaan toisistaan säikähtäneinä ja hivenen nolostuneina.
”Voi sentään!” hätääntyi hänen äitinsä samalla kun hänen isänsä totesi ”Nymphadora!” hivenen moittivalla äänellä.
”Ei tuollainen hiipiminen ole soveliasta.”
”Mutta kun minulla on suden nälkä ja täällä tuoksui niin hyvältä. Mutta nyt se hyvä haju katosi jonnekin”, Nymphadoraksi kutsuttu tyttö lisäsi hieman murheissaan.
”Anteeksi, kultaseni. Se oli minun syytäni. Unohdin vahtia paistinpannua. Mutta tuossa pöydällä on kasa oikein herkullisia lettuja, joita voit alkaa syödä sillä aikaa, kun minä paistan lisää. Rakkaani, ojentaisitko Doralle kaapista mansikkahillon ja kermavaahdon?”
”Tottahan toki, armaani”, tytön isä vastasi vaimolleen siirappisen makealla äänellä.
”Älä sitten syö kaikkea kermavaahtoa, Dora. Minä ja äitisikin haluamme sitä”, hän jatkoi saaden lettua kääntämässä olevan vaimonsa helottamaan punaisena jostakin muusta syystä kuin hellan kuumuudesta. Mutta aamiaistaan tyytyväisenä popsiva Nymphadora Tonks ei tätä huomannut, sillä hän oli aivan liian keskittynyt syömään toinen toistaan herkullisempia mansikkakermavaahtotäytteisiä räiskäleitä taivaallisen tuoksun velloessa jälleen ympäri taloa.
