Eläkeläisten aamukahvit (Harry/Ginny, tuplaraapale, S)

[Iero-Way]

Kirjoittaja: Iero-Way
Ikäraja: sallittu
Tyylilaji: romance, fluffy
Paritus: Harry/Ginny (en ikinä uskonut kirjoittavani tällä parituksella)
A/N: genrehaasteeseen genrellä romance, FF100:n sanalla aamiainen, inhokkiparitukseen Harry/Ginnyllä ja samalla parituksella, ficleteihin vanhenemisella ja vielä random10:een ja VIP + 10 kaveria hahmolla Ginny

Eläkeläisten aamukahvit

Keittiön seinät olivat hennon vaaleansiniset ja niissä oli kukkasia. Aurinko pilkisteli vaaleiden verhojen läpi, loi varjoja aamiaispöydän astioille.

”Otatko lisää kahvia, rakas?” kysyi Ginny hymyillen. Hänen silmäkulmiinsa ja poskiinsa muodostui muutamia ryppyjä. Voi miten kaunis tuo nainen edelleen oli, kaikkien niiden vuosien jälkeen. Hiukset, jotka olivat ennen olleet pitkät ja punaiset, olivat nyt ohuet ja harmaat, sidottu ylös hataralle nutturalle.

”Kiitos ei. Vatsani kiukuttelee muuten koko päivän”, vastasi Harry lempeästi. Harry oli vanhentunut arvokkaasti. Hänen hiuksensa olivat edelleen hyvin tummat, vaikka harmaita hiuksia ilmestyikin aamu aamulta yhä enemmän. Pyöreät lasit olivat vaihtuneet vielä suurempiin pullonpohjalaseihin. Hänen pitkä ja ennen niin kapea nenänsä oli kasvanut koukkumaisemmaksi ja leveämmäksi, ei kuitenkaan yhtä karuksi kuin entisellä opettajallaan Kalkaroksella.

”Voi näitä vanhuuden vaivoja”, Ginny naurahti. Siinä, missä tytöllä oli ennen ollut kirkas ja kuuluva ääni, oli se nyt muuttunut hiljaisemmaksi. Temperamentti ei kuitenkaan ollut kadonnut. ”Niska reistailee taas. Et viitsisi vähän hieroa?”

Harry nousi tuoliltaan varoen, asteli sitten kohti vienosti hymyilevää vaimoaan. Vaikka se saattoikin kuulostaa hassulta, Harryn mielestä Ginny kaunistui edelleen päivä päivältä.

Mies laski ryppyiset kätensä vaimonsa hennoille hartioille. Vatsanpohjassa oli kutittava tunne ja lämpö levisi kaikkialle Harryn kehoon. Kuin olisi nuori ja rakastunut jälleen.

”Ginny, tiedäthän että minä rakastan sinua edelleen.”

[Kaarne]

Olipas söpöä ja suloista. Minusta on aina yhtä ihanaa lukea fluffyistä tekstiä vanhuksista, siitä tulee niin toiveikas ja seesteinen olo. Harry ja Ginny eivät kumpikaan kuulu suosikkihahmoihini, mutta tässä ficissä he toimivat pariskuntana oikein loistavasti ja onhan se mukavaa välillä lukea jotain canoniin sopivaakin, ettei mene pelkästään AU:ssa pomppimiseksi.

Fic oli suloinen. Pidin siitä, että rypyt ja harmaantuminen ja äänen muuttuminen ja nuo vanhuuden vaivat tuotiin esille peittelemättä, vaikka tässä olisi ehkä voinut olla niitä vielä vähän enemmänkin. Minusta myös tuosta rakkaudesta olisi voinut puhua enemmän, kun se on kuitenkin vuosien varrella ainakin muuttanut muotoaan, vaikkei kadonnut olisikaan. Toisaalta lopetus toimii noinkin (vaikka vähän kliseinen onkin), onhan se toiveikas ja perin juurin suloinen.

Aamukahvitkin oli miljöönä tosi herttainen, tykkään ajatuksesta siitä miten eläkkeellä ei olekaan kuin aikaa eikä kiire minnekään ja ne aamukahvitkin voi todella nauttia kaikessa rauhassa. (Itsekin tässä juuri juon kahvia ja nautin siitä, että koska olen lomalla, ei tarvitse heti hötkyillä mihinkään - vaikka uskontotieteen tenttiin pitäisikin lukea, öhöm.)

Joka tapauksessa, kokonaisuutena oikein ihana ja aurinkoinen fic, kiitos tästä fluffypaketista.

[Iero-Way]

Hihii, kiitos! Tosiaan joo, olisi vanhentumista voinut tuoda enemmän ja silleen, mutta eipä kahteensataan sanaan kamalan paljoa tavaraa mahdu... Ja joo, kliseeloput kunniaan! En tajua miten, mutta jotenkin onnistun aina lopettamaan tekstit ylikliseisesti. =D

[Tiara]

Tämä oli kyllä todella suloinen.
Söpöä, miten Harryn mielestä Ginny kaunistui päivä päivältä, vaikkei tämä enää nuori ollutkaan. Ihanaa luettavaa, kiitos. <3

[Iero-Way]

Hihi, kiitos! Joo, kyllä mä luulen että kun kyseessä on tosi rakkaus, on kauneus jo muutakin kuin ihannevartalo ja täydellinen iho.

[Fairy tale]

Tämä löytyi hakusanalla aamu. En voinut olla tarttumatta tähän Ginnystä huolimatta, sillä hahmoista on niin vähän kirjoitettu mitään, kun he ovat vanhoja.
Tässä oli nähtävissä jo vanhan avioparin tuttuutta kaikessa arjessa ja yhteisessä olemisessa. Heräsi toki kysymys eikö Ginny ollut vielä herännyt siihen muutokseen
Harryssa, ettei tämä halunnutkaan enää aamuisin lisäannosta kahvia? Joko vanhuus ei tule yksin tai sitten sitä vain tulee keitettyä yhtä paljon kuin aina ennenkin.