Nimi: Minusta tuntuu, etten tunne enää sinua
Ikäraja: Musta tää on Sallittu
Fandom: Twilight
Tyylilaji: Angst
Yhteenveto: Tiesin, että sinulla oli jotakin tunteita minua kohtaan. Tiesin, että rakastit minuakin, vaikka väitit toisin. En voinut ymmärtää sitä. Mikä esti sinua? Oliko rakkautesi häntä kohtaan lopulta niin suurta, että et pystynyt elämään ilman häntä? En uskonut sellaiseen rakkauteen, en vain voinut.
Paritus: Kolmiodraama whit Jacon/Bella/Edward
Oma sana: Heheh. Teki mieli kirjoittaa Twilightista piiitkästä aikaa ja kokeilin vähän erilaista! Oon melko tyytyväinen tähän ja jee, kommentit on aina aika kivoja. PoV on siis Jacobin ja tää sijoittuu Aamunkoin alkuun, jos jotakuta jäi mietityttämään. Ja kappale on siis Sannin Me ei olla enää me.
Minusta tuntuu, etten tunne enää sinua
Katselen sua sä näytät samalta
Mutta äänessäs on jotain uutta
Onpa kiva pitkästä aikaa jutella
Vaikka en tunne enää sinua
Tuntui oudolta olla kotona, tuntui oudolta pitää vaatteita päällä ja kävellä kahdella jalalla neljän sijaan. Kaikki näytti ja tuntui samalta, mutta silti kaikki oli muuttunut.
Enää ei tarvinnut odottaa sinua tänne. En nähnyt enää hymyäsi tai saanut nostaa sinua pystyyn kun kompastuit omiin jalkoihisi. Näytit kauniilta häissäsi, omalta itseltäsi. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa, mutta minusta tuntui silti, etten enää tuntenut sinua.
Kyllähän sen huomasi jo silloin ennen, sinulla oli sama surumielinen hymy kasvoillasi, mutta ennen pitkää olit onnistunut vaihtamaan sen iloisempaan ja minä tiesin, että jos aikaa olisi vain kulunut kauemmin, minä olisin ollut häissä se sulhanen bestmanin sijaan. Sinä et jäänyt odottamaan, vaan riensit pelastamaan rakkaasi.
Koska me ei olla enää me
Ostetaan joululahjat jollekin toiselle
Sä et kuulu enää mulle
Voit saattaa kotiin, muttet pääse enää sisälle
Ei haavat niitä repimällä parane
Joten käänny ja kävele
Koska me ei olla enää me
Olin silloin tosi katkera sinulle, koska lähdit hänen peräänsä, vaikka hän oli jättänyt sinut. Muistin, miten alamaissa olit hänen lähtönsä jälkeen ja pelkäsin, että hän tekisi saman uudelleen. Samalla olin katkera sinulle siitä kun valitsit hänet minun sijastani.
Tiesin, että sinulla oli jotakin tunteita minua kohtaan. Tiesin, että rakastit minuakin, vaikka väitit toisin. En voinut ymmärtää sitä. Mikä esti sinua? Oliko rakkautesi häntä kohtaan lopulta niin suurta, että et pystynyt elämään ilman häntä? En uskonut sellaiseen rakkauteen, en vain voinut.
Tiesin Samista ja Emilystä, millaista oikea rakkaus oli ja miltä se tuntui. Tunsin heidän rakkautensa ja tiesin, että meillä voisi olla samanlaista. Ja meillä voisi olla niin paljon helpompaa kuin sinulla ja hänellä.
Jos vain uskoisit minua edes tämän yhden ainoan kerran.
Marraskuun viima vasten puhaltaa
Helsingin kadut tulvii roskaa
Mulla on kylmä ja sen kyllä huomaat
Mutta et tarjoo sun takkia
Kun alkaa sataa, pisarat nuolevat vasten ikkunaa. Tuijotan niitä enkä tiedä, mitä voisin tehdä. Haluaisin palata takaisin ystäväksesi, jos pystyisin siihen. Jos pystyisin olemaan pelkkä ystävä. Lähettelet minulle viestejä edelleen, puhelimessa on joka toinen päivä sinulta vähintään kolme puhelinsoittoa. Tiedän sinun kaipaavan minua, mutta minä en pysty palata.
Yritin selittää sinulle, yritin kertoa tunteistani, jotka tulivat minullekin yllätyksenä, mutta joka kerta kun avasin suuni, jouduin taas sulkemaan sen. En saanut sanoja ulos suustani ja vihasin itseäni sen takia.
Koska onhan totta, että jos joku sanoo rakastavan sinua, hän haluaa kuulla vastaukseksi niin minäkin sinua eikä kiusallista selitystä toisesta miehestä, joka ei loppujen lopuksi ole edes ihminen.
Koska me ei olla enää me
Ostetaan joululahjat jollekin toiselle
Sä et kuulu enää mulle
Kun lähdet en perääsi enää kävele
Koska me ei olla enää me
Voit saattaa kotiin
mut et pääse enää sisälle
Ei haavat niitä repimällä parane
Joten käänny ja kävele
Koska me ei olla enää me
Ja kun toinen haluaa pitää sinua kädestä kiinni, hän tekee sen siksi, koska haluaa olla varma, että et katoa hänen luotaan. Ja haluaa huutaa kaikille silläkin tavoin, että sinä olet hänen. Ja jos hän luottaa sinuun, hänen ei tarvitse miettiä rakastatko sinä häntä.
Se olisi ollut niin helppoa meillä. Olisin luottanut sinuun, antanut sinun mennä minne itse halusit. Pitänyt sinua kaupungilla kulkiessamme kädestä kiinni. Kerran sinä olit lähelläni, mutta enää et. Haluaisin syyttää sinua itseäsi siitä, mutta tiedän, että kaikki on minun syytäni.
Minähän lakkasin pitämästä yhteyttä ja lopetin ystvävyytemme, koska en kestänyt nähdä sinua hänen kanssaan.
Ei enää me
Katselen sua sä näytät samalta
Vaikka en tunne enää sinua
Monet ovat sitä mieltä, että yksipuolinen rakkaus on kiinnostavaa, mutta mitä molemminpuoleinen rakkaus, jonka toinen kieltää, sitten on? Minä en halua, enkä aio, tyytyä osaani pelkästä sivusta katsojaksi. Tiedän, että se on osani, mutta en halua sitä. Haluan voittaa sinut puolelleni, vaikka se vaatisi oman henkeni.
Joku sanoi minulle kerran, ettei koskaan pidä luovuttaa.
Koska me ei olla enää me
Ostetaan joululahjat jollekin toiselle
Sä et kuulu enää mulle
Kun lähdet en perääsi enää kävele
Koska me ei olla enää me
Voit saatta kotiin mut et pääse enää sisälle
Ei haavat niitä repimällä parane
Joten käänny ja kävele
Koska me ei olla enää me
Se ainoa, joka on kyyneleidesi arvoinen, ei voi koskaan saada sinua itkemään. Muuten kuin kuolemalla tai kävelemällä pois. Sen sinä teit minulle ja minä sinulle. Olimme mekin parhaat ystävät kun kumpikaan ei ymmärtänyt toisen valintoja. Ei ehkä edes halunnut ymmärtää.
Sinä yönä kun sinä matkaat häämatkallesi hänen kanssaan, susi ulvoo kauempana.
