Osa 2.Sarah keräsi astioita pöydältä ja työnsi ne astianpesukoneeseen. Kattilaa hän ei kuitenkaan voinut sinne laittaa, joten hän pesi sen käsin ja asetti kuivaushyllylle. Lopuksi hän pyyhki sekä ruoka- että tiskipöydän ja vapautti pitkät ruskeat hiuksensa ponnarilta. Samalla hän vilkaisi vaivihkaan kelloa ja huokaisi.
Jo kymmenen, hän ajatteli. Silloin ulko-ovelta kuului ääniä ja joku astui sisään. Sarah kiirehti katsomaan ja huomasi Maryn, joka riisui kenkiään eteisessä. Sarah asetti kätensä puuskaan ja kysyi:
”Ja missäs nuori nainen on ollut? Tiedätkö paljonko kello on?”
Maryn kasvot olivat ilmeettömät. Hän piti katsettaan yhä kengissään eikä vastannut.
”Voisitko edes kertoa missä olit?” Sarah tinttasi. ”Tajuatko miltä tuntuu kun ei tiedä missä oma tytär on?”
”Sori, nukahdin puistoon,” Mary valehteli ja lähti kohti yläkertaa.
Sarahin suu avautui hämmennyksestä ja hän kiirehti portaisiin huutamaan Maryn perään:
”Miksi ihmeessä sinä puistossa nukut? Ties vaikka joku pervo olisi tullut! Tämä asia ei jää tähän! Aamulla puhutaan lisää, kun isäsi on herännyt!"
Sitten äiti kääntyi ja asteli takaisin keittiöön.
Mary oli puolestaan marssinut yläkertaan ja astellut huoneeseensa. Hän ei vaivautunut edes sytyttämään valoja, niin paljon häntä väsytti. Hän heitti laukkunsa jonnekin nurkkaan ja käveli sänkynsä viereen ja heittäytyi sille selälleen. Pimeydessä hän tuijotti kattoon ja hymy nousi hänen kasvoilleen, ensin pienesti, mutta lopulta hän jo virnisteli tyhjyydelle. Illan tapahtumat kertautuivat hänen mielessään kuin juuri katsottu elokuva. Mary oli vasta 15-vuotias, ja oli silti harrastanut seksiä kaksi vuotta vanhemman pojan kanssa, mutta ei kuitenkaan katunut. Joku olisi ehkä sanonut, että Marya painostettiin, mutta hän oli ollut okei sen asian kanssa. Ei Mary nähnyt sitä painostuksena tai raiskauksena. Se oli ollut hänen oma päätöksensä, ei Matthewn eikä kenenkään muun. Mary kääntyi mahalleen, otti taskustaan kännykän ja naputteli viestin pojalle.
Sama huomenna? Ei vaineskaan!
Menen nukkumaan, väsyttää. Aiotko
tehdä samoin? <3Odotellessaan vastausta Mary puki yöpuvun päälleen ja ryömi peittonsa suojiin. Silloin kännykkä piippasi ja tyttö nappasi sen nopeasti käteensä. Nopeasti hän luki viestin:
Väsyttää itse kutakin… Huomenna pitkä
päivä, joten pitää panna maaten. Öitä.Hmm… Ei yhtään sydäntä, mutta laittoi sentään hymiön perään! Mary ajatteli. Sitten hän hihkaisi hiljaa ja asetti kännykän pöydälleen.
******
Aamu valkeni hiljaa. Mary oli jo aikaisin valveilla ja istuskeli olohuoneessa lukemassa. Hän oli vieläkin hilpeällä tuulella eilisestä eikä ollut saanut enää unta herättyään varhain. Silloin portaikosta kuului ääniä ja äiti asteli olohuoneeseen. Hän näytti yllättyneeltä nähdessään Maryn.
”No johan on! Mikäs sinut herätti näin varhain?”
Mary kikatti ja sanoi:
”No, ei vaan tullut uni enää silmään.”
”No sepäs on ennenkuulumatonta,” Sarah päivitteli ja asteli keittiöön aamukahvin keittoon.
”Hei, mitäs tuo tarkoitti?” Mary huusi äitinsä perään muka loukkaantuneena.
Silloin ylhäältä kuului taas ääntä ja isä ilmestyi rappusiin kysyen:
”Mitä ihmettä täällä huudetaan näin varhain? Jaahas, tytär on päässyt ylös vuoteestaan tällä kertaa ajoissa!”
Mary katsoi hölmistyneenä isäänsä ja huusi äidilleen:
”Mitä tämä on? Enkö saisi nousta välillä aikaiseenkin?”
”No tietysti saat!” isä vastasi nauraen ja nappasi lehden pöydältä.
Silloin äiti asteli takaisin olohuoneeseen ja sanoi:
”Alan, tiedätkös mitä tyttäresi teki eilen? Nuori neiti astelee kotiin kymmenen jälkeen, kun on ensin ottanut nokoset puistossa!”
Alan nosti katseensa lehdestä katsoen ensin kysyvästi Sarahia ja sitten tytärtään.
”Että mitä?! Mitä hittoa sinä nyt menit keksimään?!”
”Ei se ollut iso juttu!” Mary puolustautui. ”Eikä puistossa ollut edes ketään, kun lähdin sieltä.”
”No niimpä! Ajattele jos joku pervo olisi tullut! Ei olisi ollut ketään sinua pelastamassa, tai edes silminnäkijöitä!” isä paasasi.
”Isäsi on oikeassa,” Sarah sanoi. ”Mary, sinun on luvattava ettei tämä toistu.”
Mary huokaisi ja sanoi:
”Hyvä on. Olen pahoillani, jos aiheutin teille huolta, ja lupaan etten enää ikinä nuku puistossa.”
Alan oikaisi lehteään ja sanoi sitten:
”Hyvä. Sitten asia on sovittu.”
”Kiva juttu…” Mary puuskahti ja nappasi koululaukun vierestään. ”Lähden kouluun.”
”Tulekin ajoissa kotiin!” äiti huusi ennen kuin ulko-ovi sulkeutui.
******
Joka päivä Mary jäi vähäksi aikaa odottamaan Matthewta. He ehtivät vaihtaa pari sanaa ennenkuin pojan piti kiirehtiä ylimääräisille tunneilleen. Poika ei halunnut, että Mary lähettelisi hänelle teksiviestejä keskellä koulupäivää, sillä hän halusi keskittyä kouluun. Mary ymmärsi sen hyvin, koska Matthewlla oli suuret tulevaisuuden suunnitelmat.
Kaksi viikkoa meni nopeasti. Mutta silti Mary nautti joka päivästä saadessaan tavata aina Matthewn. Kävellessään jälleen kohti luokkaa, jossa hänen viimeinen tuntinsa pidettiin, hän alkoi miettiä. Vaikka hän ja Matthew olivat harrastaneet seksiä ja näkivät joka päivä, he eivät kuitenkaan seurustelleet. Mary olisi kysynyt Matthewta, mutta hänen mielestään oli pojan tehtävä pyytää tyttöä alkamaan seurustelemaan kanssaan. Ehkä Matthew halusikin, mutta toden totta halusi nyt opiskella kunnolla eikä hänellä yksinkertaisesti ollut aikaa seurustella. Silloin Mary näki ystävänsä Lisan, joka odotti häntä luokan edessä. Mary tihensi askeliaan, mutta juuri kun Lisa kääntyi katsomaan häntä, Mary valahti yhtäkkiä lattialle vatsaansa pidellen. Lisa kiirehti huolestuneena ystävänsä luo ja kysyi:
”Mary, oletko kunnossa?”
Mary irvisti kivusta ja sanoi:
”Olen kai… Vatsaan sattuu…”
”Oletko syönyt aamulla mitään?”
”En… Ei maistunut…”
Silloin Mary ponkaisi äkkiä ylös ja ryntäsi tyttöjen vessaan oksentamaan.
Hyi hitto… Mikä minua vaivaa? hän ajatteli maatessaan vessan lattialla pönttöön nojaten. Lopulta hän nousi ja pesi naamansa kylmällä vedellä. Astuessaan ulos vessasta, Lisa seisoi oven takana ja sanoi:
”Sinun olisi ehkä paras mennä kotiin. Sinulla voi olla vatsatauti. Onko sinulla ollut pitkään tällainen olo?”
Mary yritti muistella ja sanoi sitten:
”No… Ehkä pari päivää, mutta ajattelin sen johtuvan koulustressistä…”
”Ei tuo stressistä johdu, hyvä ihminen! Olet sairas, ja nyt marssit kotiin. Minä kerron opettajalle kaiken. Mene apteekin kautta ja osta jotain vatsatautiin helpottavaa.”
Maryn oli ollut tarkoitus tavata Matthew jälleen, mutta paha olo iski taas ja se pakotti hänet suostumaan Lisan tahtoon. Kun hän lähti portaita alas, hän otti kännykän taskustaan ja viestitti Matthewlle:
Sori että viestin nyt… Halusin vain ilmoittaa
että olen kipeä ja lähden nyt kotiin. Eli en
ole alhaalla odottamassa.Kun Mary oli marssinut ulos koulun portista, hän tunsi värinän taskussaan. Hän nappasi kännykkänsä taas ja katsoi saapunutta viestiä.
Ok.Siinäkö kaikki? Eikö Matthew aikonut sanoa muuta? Mutta ehkä hänellä oli kiire..? Mary päätti unohtaa viestin ja käveli kohti keskustaa. Kun hän oli pienen kioskin kohdalla, hän päätti ostaa kivennäinvettä vatsansa hyvinvointia ajatellen. Jonottaessaan hän katseli näytillä olevia lehtiä ja iski silmänsä erääseen. Yhden lehden laidassa luki pieni otsikko:
Lääkärivirasto selvitti: Teiniraskaudet lisääntyneet viimeisen kahden vuoden aikana.Mary tunsi siällään oudon tunteen. Pieni pakokauhun tapainen valtasi hänen mielensä. Hänen ei tehnyt enää yhtään mieli vettä, vaan hän jatkoi matkaansa apteekkiin. Mutta vaikka hän kuinka käveli, otsikko pysyi hänen päässään. Teiniraskaudet lisääntyneet… Mutta ei hän! Ei Mary ollut raskaana! Ei voinut olla… Astuessaan apteekkiin Mary katseli hetken ympärilleen ja hiplasi hetken laastaripakkausta. Jos hän olisi raskaana, raskaustesti kertoisi sen… Ja niitä sai apteekista. Ei vara venettä kaada…Mutta ei hän kehtaisi ostaa sellaista! Joku vielä luulisi, että hän oikeasti oli raskaana. Silloin Mary keksi. Hän odotti kunnes kaikki vähät asiakkaat olivat poissa, ja asteli sitten tiskille.
”Öö… tuota, päivää.”
”Päivää,” vastasi punatukkainen apteekkari nainen. ”Kuinka voin auttaa?”
Mary puri huultaan ja aikoi jo kääntyä lähteäkseen, mutta kokosi itsensä ja sanoi:
”Niin, kun äiti lähetti ostamaan raskaustestin…”
”Raskaustestin?” nainen varmisti ettei kuullut väärin.
”Niin… Hänellä on niin paha olo ettei sängystä nousemisesta tule mitään, joten tulin hänen puolestaan. Hän on melko varma, että vauva tulee, mutta haluaa varmistuksen.”
Apteekkari tuntui uskova selityksen ja sanoi hakevansa testin heti. Hänen mentyä Mary huokaisi syvään. Luojan kiitos… Ties vaikka nainen olisi soittanut Maryn kotiin, koska olisi halunnut vahvistuksen tytön tarinalle. Mutta onneksi siltä oli säästytty… Lopulta nainen tuli takaisin ja ojensi raskaustestin. Mary ojensi rahat apteekkarille, joka sanoi:
”Äitisi sitten tietääkin, miten testi tehdään. Tuskin hän on unohtanut.”
”Ei varmaankaan… Siis ole unohtanut. Kiitos, ja näkemiin…” Mary sanoi nopeasti ja lähti apteekista.
Loppumatkan hän juoksi kotiin. Hän ei halunnut nähdä apteekkia enää ikinä.
******
Mary työnsi avaimen varovasti lukkoon ja aukaisi oven. Hän hipsi hiljaa sisään ja varmisti ettei ketään ole kotona. Sitten hän jätti kenkänsä ja laukkunsa alakertaan ja otti raskaustestin esiin. Hän tuijotti sitä pitkään ja mietti:
Uskaltaako tämän tehdä? En kuitenkaan ole raskaana! Pelkkää rahan tuhlausta tämäkin. No, kaikki on mahdollista mutta silti. No, kai se on hyvä olla täysin varma. Minä teen sen!Mary marssi yläkerran vessaan ja luki ohjeet huolella ettei vain tekisi mitään väärin. Tehtyään testin, hän asetti sen lavuaarille ja istui lattialle odottamaan.
Minuutti… Liian pitkä aika! Tässähän tulee hulluksi! Se on joko positiivinen tai negatiivinen! Eikö se nyt olisi selvää ilman tätä iänikuista minuuttia!
Voi ei… Liian lyhyt aika… Miksei siinä mene tuntia… tai enemmän? En halua tietää… Kunpa tulos olisi negatiivinen… No niin… Minuutti mennyt. On aika…Mary nousi hitaasti seisomaan ja asteli etanan askelin kohti lavuaaria. Hän oli kääntänyt testin tarkoituksella väärin päin ettei vain vahingossakaan olisi nähnyt tulosta ennen aikojaan. Hän tuijotti sitä hetken, ojensi hitaasti kätensä ja nappasi testin nyrkkiinsä. Hän ei kuitenkaan pystynyt katsomaan tulosta heti vaan käveli hitaasti huoneeseensa. Seisoessaan keskellä lattiaa hän vihdoin otti käden pois tieltä ja katsoi tulosta.
Hänen silmänsä laajenivat. Sydän löi tuhatta ja sataa. Hän alkoi haukkoa henkeään pakokauhusta. Epäusko iski. Varmasti jokin virhe… Mary otti paketin uudestaan käteensä ja varmisti. Sitten hän tuijotti taas raskaustestiä ja kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä. Raskaana…
******
A/N: Se oli toinen osa se
ja kommentteja kehiin!