MCU: Unettomuudesta (nuku nuku nuku), S

[Violetu]

Otsikko: Unettomuudesta (nuku nuku nuku)
Fandom: Marvel/MCU
Kirjoittaja: Violetu
Ikäraja: Sallittu
Genre: ... en edes tiedä. Unettomuus-omituisuus?
Hahmot: Bucky/Tony (voi nähdä myös ei shippinä...ehkä...?)

Osallistuu 12+virkettä XVIII -haasteeseen.

A/N: Tervetuloa omituiselle silmäpussitripille! Winterironiahan siitä lopulta tuli, vaikka yritin myös sillä Witcherillä. Buckyn päänsisus on tosi omituinen paikka, koskaan ei tiedä mitä sieltä milläkin kertaa paljastuu. Tällä kertaa siellä oli vaihteeksi omituinen Tony-fiksaatio. Nauttikaa...?

***


Unettomuudesta (nuku nuku nuku)


Tony tuntui olevan aina hereillä, mutta virkeä ei todellakaan.
Mies kulki kuin olisi kantanut kiviä silmäpusseissaan.
Tonyn kasvoille nousi hapan ilme aina, jos joku erehtyi huomauttamaan hänelle nukkumisen tärkeydestä.
Ilman unta ihminen oli jatkuvasti kuin pienessä humalassa, Bucky oli varma, että Tonykin tiesi sen.

Jos kyltti kuvitteellisessa tienhaarassa antoi valita nukkumisen ja jonkin muun välillä, Tony tuntui aina valitsevan sen toisen vaihtoehdon, oli se mikä hyvänsä.
Mies pinkoi suorastaan juosten sen toisen vaihtoehdon suuntaan.

Et sinä nuku sen enempää, Bucky läksytti itseään yhtenä yksinäisenä yönä painajaisia paossa keittiössä jäähtyvän teekupin äärellä.

Ja niin se jatkui, päivästä toiseen Bucky löysi itsensä tuijottamasta Tonyn silmäpusseja entistä tiiviimmin.
Niistä tuli hänen silmissään säkit täynnä viestejä universumilta, jokaisessa viestissä luki nuku nuku nuku.
Pitäisiköhän Tony ensin murhata, että tämä oikeasti suostuisi ummistamaan silmänsä ja ehkä jopa nukkumaan?

Buckyn väsymys alkoi eskaloitua niin, että hänestä oli äkkiä yhtä juhlaa katsoa itseään peilistä ja löytää omien silmiensä alta samanlaiset säkit kuin Tonylla oli.

Bucky mietti, olisivatko yhtä suuret silmäpussit parempi keskustelunavaus kuin vihreän teen loppuminen yhteiskeittiöstä.
Hän oli etsinyt syytä jutella Tonylle jo pitkään, mielellään jotain hiukan henkilökohtaisempaa kuin suolan pyytäminen ruokapöydässä.

Kerran käytävällä, kun he kävelivät toistensa ohi, Bucky antoi kuolemanväsyneen selkeällä logiikalla sormiensa hipaista vienosti Tonyn käsivartta, kokeilla tuntuiko toisen unettomuus samalta kuin hänen omansa.

Tony kääntyi Buckya kohti kuin hyökkäävä käärme.

Seinä Buckyn selän takana oli viileä, kun Tony painoi hänet sitä vasten, nosti käsivartensa Buckyn rinnalle, kun ei jaksanut nostaa sitä kurkulle asti.

Buckysta tuntui, että atomi kerrallaan hänen aivonsa leijuivat korvista ulos.
 
“Mitä sinä haluat?” Tonyn ääni iski kuin raippa, vaikka sen terävin reuna olikin nukkumattomuudesta röpelöinen.

Bucky tunsi olonsa paljaaksi, ei saanut suustaan sitä ainoaa sanaa, jonka olisi halunnut sanoa, nukkua nukkua nukkua, hän halusi vain nukkua, ja että Tonykin nukkuisi.

Tonyn kosketus oli kuin kipu, Bucky halusi tarttua siihen ja pitää kiinni, koska se kertoi, että hän oli todellinen, että hän oli hereillä, että hän voisi vielä joskus nukahtaa, koska oli todellinen.

Buckyn ajatukset alkoivat vaeltaa aivojen karkailevien atomien mukana, katse teki retken Tonyn rohtuneille huulille, jotka näyttivät nekin äkkiä huutavan unta.

Buckyn katseen reunoille alkoi kerääntyä tummaa usvaa, joka nieli hiljalleen ympäristöä ja rajasi hänen näkökenttänsä Tonyn kasvoihin.
Bucky näki Tonyn huulien mutisevan jotain hyveellisestä, ja tunsi polviensa antavan hiljalleen periksi.
Hän tunsi jotain pörheää poskensa alla ennen kuin nukahti.

Oli vihdoin tullut yö.


***

Palaute on aina ilahduttavaa!

Spoiler: näytä

Sanalista:
1. virkeä
2. kivi
3. hapan
4. ilman
5. haara
6. juosta
7. sinä
8. ja
9. viesti
10. murhata
11. juhla
12. vihreä
13. suola
14. vieno
15. käärme
16. viileä
17. atomi
18. raippa
19. paljas
20. kipu
21. vaeltaa
22. usva
23. hyveellinen
24. pörheä
25. yö

[Angelina]

UNIONGELMAISET TONY & BUCKY, RAKASTAN :'''D ♥

Ihanan hellyttävä ajatus, että oman unettomuutensa myötä Bucky obsessoituu myös Tonyn nukkumisesta ja miten ne ikäänkuin linkittyvät toisiinsa. Vai ymmärtääkö hän oman unettomuutensa vakavuuden vasta Tonya seuratessaan? Mutta NAAWWW, Bucky ajattelemassa että nyt mulla on samanlaiset silmäpussit kuin Tonylla - miks tää oli musta jotenkin todella söpö ajatus, vaikka toki hieman kyseenalainen :'D Mitä jos esim molemmat NUKKUISITTE? Yhdessä, tietenkin, mutta niin tuolla lopussa taisikin (toivottavasti) käydä <3 Nyt kuvittelen täällä, että ne molemmat nukahtivat tohon paikkaan ja muut löytävät ne aamulla keskeltä lattiaa nukkumasta :'3 Siitä voi sitten kehittyä vaikka ja mitä, kun nyt Tony ei vissiin ollut ajatuksineen ihan samalla aaltopituudella Buckyn kanssa (kanavoi unettomuuttaan vähän eri tavalla ilmeisesti :'D).

Tää on kyllä siitä(kin) upee paritus, että tällä toimii niin monenlainen! Tällänen obsessoituminen, yhteiset uniongelmat ja traumat, mutta sitten myös kaikki fluffinen ja ja ja ♥ Ja siis joo, ehdottomasti luin tämän parituksellisena (yllättyneet käsi ylös). Tää oli musta tosi hieno teksti ja huomattavasti toimivampi, kun mitä ite yritin tohon haasteeseen räpeltää. Onneks luovutin, että sain lukea tän ;___; ♥

[marieophelia]

Mulla meinasi jossain vaiheessa tulla korvista ulos nämä virkehaasteen sanat Mutta nyt oon näköjään toipunut niistä ja onneksi olen, sillä tämä teksti on huikean hieno!

Tämä oli yksi mun lempikohdista:

Buckyn väsymys alkoi eskaloitua niin, että hänestä oli äkkiä yhtä juhlaa katsoa itseään peilistä ja löytää omien silmiensä alta samanlaiset säkit kuin Tonylla oli.

samoin kuin tuo otsikkoon nostettu nuku, nuku, nuku -viesti (jota itsekin aina typeryyksissäni alan lopulta hokea, kun en saa unta). Liikuttavaa, miten typerissä asioissa sitä voikin ottaa mallia toisesta. Ficissä on todella vahva, vähän psykoottinenkin tunnelma, mikä sopii tosi hyvin Buckyn liikaa valvoneeseen mielentilaan. Ei pysty miettimään kuin nukkumista ja Tonya

Luin tässä itsekin aika vahvaa jännitettä hahmojen välillä. Varsinkin tuo kohta, että he nukahtavat yhtä aikaa viittaa mielestäni siihen, että he ovat toisilleen kaikkea sitä, mitä kumpikin kipeimmin kaipaa. Aika liikuttava lopetus ja ihan paras myös, koska en jotenkin osannut ajatella, että ehtisit ratkaista unettomuusongelman näin lyhyen tekstin puitteissa. Oon vaikuttunut!

Todella nautinnollinen ja samaistuttava lukukokemus, kiitos!

[Beatrix Bones]

En muista olenko mä kommentoinut aiemmin WinterIronia (koska Stony <3), mutta päätin tarttua tähän ennen kaikkea otsikon vuoksi ja koska huomasin alkutiedoista, että olit myös kirjoittanut 12+ virkettä -haasteen ficin unettomuudesta.

Ensin pitää mainita, että sä olit todella hyvin saanut sidottua nuo sanat osaksi tätä tekstiä siten, että ne sopivat hyvin tekstin joukkoon eivätkä pistäneet silmään sillä tavalla, että ne olisi vain tungettu johonkin väliin (tulikohan nyt aivan varmasti tarpeeksi että-sanoja väliin). Ne myös toisaalta toivat tälle tekstille hyvän punaisen langan ja pitivät juonen kasassa, jonka lisäksi valitut sanat loivat omanlaisensa tunnelman. Jotenkin nuo sanat toivat hyvin esille sen Tonyn ja Buckyn välisen viha-rakkaus-suhteen, jonka mä olen ollut MCU:n leffoissa havaitsevinani!

Pitäisiköhän Tony ensin murhata, että tämä oikeasti suostuisi ummistamaan silmänsä ja ehkä jopa nukkumaan?

Tyrskähdin tälle ihan liian kovaa, koska tuo kuvaus on ehkä the most accurate I have ever heard. XD Uni tuntuu välillä olevan Tonylle kirosana, joten luultavasti hänet todellakin pitäisi murhata ensin, mutta toisaalta Tonyn tuntien kuolemassakin luomet taitavat pysyä auki ihan vain kettuillakseen. Ja saahan siinä murhattunakin toki unta, nimittäin ikuista unta. Tämä lainaamani kohta myös toisaalta tuo parhaiten esille sen kaksijakoisuuden Tonyn ja Buckyn välisessä suhteessa, joka on omasta mielestäni kaikista eniten canonin mukainen!

Kiitos tästä tekstistä!

[Violetu]

Kiitokset kommenteista <3

Angelina: Joo, tää shippi jaksaa yllättää, jotenkin mystisesti kaikki vaan toimii näillä😳 En tiedä nukahtiko kaksikko yhdessä, koska filmi on Buckyn nukahtamisen jälkeen mustana. Ainakin se on varmaa, että Tony otti parhaansa mukaan veltoksi valahtavan Buckyn kiinni, ja Buckyn poski painui Tonyn päälakea vasten. Tony saattoi yrittää raahata Buckyn lähimpään sänkyyn, mutta ehkä uupui kesken ja nukahti itsekin. Käsikirjoitus ei kerro kuinka kävi, mutta ainakin ajatus on söpö 😂 Kiitos kommentista, ja että ylipäätään muistutit koko haasteesta <3

mariophelia: Mahtavaa, että unettomuuden psykoottisuus välittyi, yllätti iloisesti itsenikin, miten omituiseksi meni. (ja kiva että olet toipunut haasteesta sen verran, että pystyit nauttimaan tästä xD). Kiitos paljon kommentista <3

Beatrix Bones: Winterironin toimivuus tosiaan yllätti itsenikin, kun ekaa kertaa sen kelkkaan lähdin. Näiden kahden viha-rakkaus on kyllä sellainen, missä riittäisi tutkittavaa...
Tuo murha-ajatus oli Buckyn unettomuuspsykoosien tuotosta, mutta olisipahan varma keino saada Tony nukkumaan xD Ehkä Buckyn pää alkoi jossain kohtaa uskotella, että Buckyn unettomuus johtuu Tonyn unettomuudesta, ja jos Tony vaan nukkuisi, niin Buckykin saisi viimein nukuttua kunnolla.🤔 Kiitos kommentista <3

[Waulish]

Tervehdys Kommenttikampanjasta! Mainitsit, että kommentti erityisesti uudempaan tuotantoon ja Marveliin ilahduttaisi, joten päätin tarttua tähän tekstiin, koska aina yhtä ihana Bucky/Tony ja aina yhtä inspiroiva 12+ virkettä -haaste! Lisäksi minua kiinnosti lukea unettomuudesta, koska olen viime aikoina lukenut useamman tekstin tällä parituksella ja uniongelmilla maustettuna enkä kyllästy yhdistelmään millään. Unettomuudesta lukeminen on tavallaan myös jännän terapeuttista, kun itselläkin on välillä haasteita nukkumisen kanssa.

Pidän tämän tarinan rakenteesta ja draaman kaaresta: siitä, miten kaikki alkaa Buckyn huomion kiinnittymisestä Tonyn nukkumattomuuteen ja silmäpusseihin, jatkuu Buckyn omien ongelmien realisoitumisella ja päättyy lopulta kahden unettoman erikoiseen yhteentörmäykseen ja ainakin Buckyn osalta autuaaseen, varmasti pitkään ja hartaasti odotettuun nukahtamiseen. Tässä on mielenkiintoinen kehityskulku, kun Buckysta tulee jopa hieman pakkomielteinen Tonyn nukkumista kohtaan ja sitten paljastuukin, että Buckylla itselläänkin on ihan samanlaisia ongelmia. On varmaan helppoakin obsessoitua toisesta ihmisestä, kun tulee ehkä tiedostamattaankin nähneeksi toisessa oman kuvajaisensa ja omat kipupisteensä.

Tuolla aiemmin marieophelia mainitsi psykoottisen tunnelman, ja samaa haluan minäkin kehua! Kerronnassa on tosiaan havaittavissa jopa sellaista unettomuuspsykoosifiilistä, jossa havainnot kietoutuvat toisiinsa ja sotkeentuvat ja ajatukset vaeltavat ja poukkoilevat. Tonynkin osalta on ehkä havaittavissa sellaista, sillä jotenkin tuollaiset räjähdysherkät reaktiot on luontevaa liittää väsymykseen ja siitä johtuvaan aistiärsykkeistä provosoitumiseen. Itse ainakin huomaan joskus oikein väsyneenä ärtyväni pienistäkin äänistä ja kosketuksista.

Bea mainitsi hahmojen välisen viharakkaussuhteen, ja minäkin pidän tässä tarinassa hurjasti siitä, miten miesten välit eivät olekaan yksiseitteisen ystävällismieliset, vaan välillä leiskuu ja kipinöi monellakin tapaa! Lopusta minulle tulee sellainen mielikuva, että Bucky-parka luhistuu maahan paitsi loputtoman uupuneena, ehkä myös yllättävän läheisyyden lohduttamana, ja Tony ehkä pitää hänestä kiinni. Voi että, kunpa kaksikko jatkossa löytäisi rauhan ja unen vaikkapa vierekkäin nukkumisesta! Parituslasit on minullakin täällä silmillä niin kuin Angiellakin, yllätys yllätys.

Tämä teksti on lisäksi minusta todella hieno vastine 12+ virkettä -haasteeseen! Haastavatkin sanat on hyödynnetty luontevasti ja niin, että ne tuntuvat kuuluvan kokonaisuuteen. Pidän siitä, että jokainen virke on omalla rivillään, koska se ratkaisu jotenkin sopii virkehaasteeseen korostaessaan ja painottaessaan virkettä yksikkönä. Lainaan vielä yhden lempikohdistani paitsi virkehaasteen näkökulmasta, myös muutenkin:

“Mitä sinä haluat?” Tonyn ääni iski kuin raippa, vaikka sen terävin reuna olikin nukkumattomuudesta röpelöinen.

Kuin raippa, ihan loistava tapa hyödyntää haasteen sana! Se kuvaa niin osuvasti Tonyn reaktion äkkipikaisuutta ja sitä, miltä se Buckysta tuntuu.

Tonyn kosketus oli kuin kipu, Bucky halusi tarttua siihen ja pitää kiinni, koska se kertoi, että hän oli todellinen, että hän oli hereillä, että hän voisi vielä joskus nukahtaa, koska oli todellinen.

Tämäkin on niin hieno! Kipu voi todellakin viehättää, koska se kertoo olemassaolosta ja todellisuudesta, ja samalla tavalla kosketuskin voi välittää sen tiedon ja assosioitua kipuun. Voi Bucky pieni, totta kai voit vielä joskus nukahtaa. ♥

Kiitos tästä yövuoron piristyksestä, nautin! -Walle

[flawless]

Kommenttikampanjasta Buckypitoista iltaa

Unettomuusomituisuus ja silmäpussitripit oli kyllä hienoja kuvauksia, haha. Tässä olikin kyllä oikeesti vähän sellainen trippaava tunnelma, jotenkin ilmassa oli sellaista psykedeelisyyttä ja sekavuutta, jonka pitkään nukkumatta oleminen tuo. Ajatukset sinkoilee sinne tänne ja tulee kummallisia assosiaatioita. Unettomuus on ihan kamalan piinaava tunne ja tämän tunnelma oli musta sen suhteen erityisen onnistunut, tässä oli semmoinen painostava ja ahdistunut tunnelma. Tavallaan oli väsynyttä ja flegmaattista, mutta sitten kuitenkin tietyllä tapaa kiireistä, kun niin intensiivisesti vaan haluaa nukkua. Erityisesti tuo "nuku nuku nuku" iski siihen tunnelmaan, ja oli muotoiltu tosi hyvin tuolla lailla ilman pilkkuja. Se kuulosti semmoiselta, että nyt tee tee tee, kiire ja epätoivo oikein maistui siinä.

Tämä molemminpuolinen uniongelma oli kiinnostava elementti. Molemmat kärsivät samasta vaivasta, vaikkakin eri syistä, ja molemmat yrittävät jääräpäisinä puskea sen läpi eri tavoilla. Musta se oli erityisen mielenkiintoista, että Bucky koki toisen unettomuuden melkein isommaksi ongelmaksi kuin omansa, ainakin tekstin alussa, ja sitoi heidän ongelmansa yhteen. Kiinnostava reaktio tuo, että punoo ongelmat yhteen ja alkaa linkittää niitä päässään ja sitä kautta etsiä parannuskeinoa, vaikka se koko päättelyketju ei edes olisi kovin looginen. Juuri semmoista unetonta logiikkaa.

Unettomuus oli muutenkin aiheena kivan raikas tavallaan, kun ei siitä tule luettua varsinkaan ficeissä kovin usein. Originaaleissa joskus, mutta ficissä se oli tavallaan kiinnostavampaa. Nämä hahmot sopivat unottomuusteemaan kyllä tosi hyvin, molemmilla kun on muutama ongelma ja trauma... Kiva teksti, pidin, kiitos!