Title: Vielä hetki toivoa jäljellä
Author: Arctic Heath
Rating: K-11
Pairing: Harry/Draco
Genre: romance, fluff, angst, one-shot
Beta: Ei ole
Summary: Sanoja piirtyy paperille vihreällä musteella.
Disclaimer: Hahmot ja paikat (Potterista) omistaa J.K. Rowling. Oikeudet kuuluvat alkuperäisille omistajilleen.
Minä vain leikin hahmoilla ja paikoilla ilman rahallista hyötyä.
A/N: Dracon näkökulmasta hieman lapsellisena aluksi koko tuskainen juttu. Hiukan kangertelevaa, toivottavasti silti kestätte tämän! Ficci osallistuu
Velhojen perhepotretti 3.0 - haasteeseen Dracolla.
Palaute on suotavaa, niin kuin aina ^^
Vielä hetki toivoa jäljellä"Hyvä herra Potter..." kirjoitin vakaasti paperille vihreällä musteella.
Eihän se näin voinut mennä. Se kuulosti joltakin veroviraston lähettämältä kirjeeltä.
Myttäsin paperin ja katoutin sen nopeasti.
"Harry kiltti. Me ei voida enää jatkaa näin. Tämä ei vain toimi. Ei toimi! Ei voi toimia!" En minä voinut noinkaan kirjoittaa.
Se kuulosti liian epätoivoiselta. Aivan kuin en olisi itsekään varma asiasta. Itselleni vakuuttamista.
Minut tunnetaan kärsivällisenä miehenä, mutta turhauduin hetki hetkeltä entistä enemmän, kun en keksinyt kirjeelle aloitusta.
"Minä rakastan sinua..." kirjoitin lopulta paperille sanat täristen.
Lontoon lohduton harmaa sade ropisi ikkunaa vasten ja valui vuolaana maahan kastellen pihan krookukset.
Minä niin rakastin Harrya. Hänen sotkuisia mustia hiuksiaan, joihin sormeni upposivat suudellessani häntä.
Rakastin Harryn vihreitä silmiä, joiden lempeä - mutta intohimoinen katse sai minut voihkaisemaan. Rakastin hänen sormiaan, jotka
liukuivat alas vartaloani pitkin, pysähtyen lantiolle hellästi.
Rakastin hänen jalkojaankin, jotka juoksisivat perässäni niityllä, kunnes kaatuisimme maahan nauramaan.
Rakastin jokaista asiaa hänessä. Samassa huomasin, että suolaiset kyyneleet olivat kastelleet paitani ja silmäni olivat sumeat.
Takaani kiertyivät kädet ympärilleni. Toinen vartalo painui kiinni omaani ja lämmitti minua antaen lohtua.
"Kenelle sinä kirjoitat kirjettä?" Tunsin Harryn huulet painamassa kosteita jälkiä niskaani.
"En enää kenellekään..." totesin hiljaa ja käännyin ympäri samalla kun Harry kosketti platinanvaaleita hiuksiani ääneti.
"Emme voi jatkaa näin ikuisesti", itkin hiljaa samalla kun Harry suuteli jokaisen kyyneleeni kerrallaan pois.
"Onhan meillä vielä ainakin tämä hetki", hän huokaisi hiljaa.
Ja niinhän meillä oli.
