Kirjoittaja Aihe: Painajainen | S  (Luettu 1501 kertaa)

Siirililymarie

  • ***
  • Viestejä: 3
Painajainen | S
« : 23.01.2015 16:16:05 »
Nimi: Painajainen
Kirjoittaja: Siirililymarie
Beta: roxy
Genre: Drama
Ikäraja: S



"Pärjäätkö nyt varmasti yksinäsi Iiris?” äiti kysyi huolestuneena.

”Kyllä pärjään”, sanoin.

Vanhempani sulkivat oven ja lähtivät. Minä lukitsin vielä ovet ja varmistin, että ikkunat olivat kiinni. Minua oli kielletty avaamasta ovea tuntemattomille. Käännyin poispäin ikkunasta, josta näin metsään. Ulkona oli jo hämärää ja kuu oli nousemassa. Yhtäkkiä selkäpiitäni pitkin kulki väristys, aivan kuin joku tuijottaisi minua. Eihän ulkona ketään voinut olla, vai voiko? Käännyin takaisin ja samassa näin ne - kaksi kirkkaan punaista silmää tuijotti minua. Ne kuuluivat isolle koiraeläimelle, jonka tumma varjo hiipi lähemmäksi taloamme. Juoksin kauhuissani toiseen ikkunaan. Nyt minua tuijotti useampi punainen silmäpari. Niitä silmiä en uskonut unohtavani koskaan. Mitä nyt tekisin? Sudet olivat nyt aivan lähellä, ne raapivat seiniä ja murisivat. Ajattelin, että pian ne pääsisivät sisään. Samassa havahduin.

”Äiti!” huusin hädissäni.

”Mitä nyt kulta?” hän kysyi.

”Ettehän jätä minua enää ikinä yksin?"

”Emme tietenkään, nukuhan nyt”, hän vastasi ja suukotti minua otsalle. Nukahdin vihdoin ja viimein levolliseen uneen.

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 385
Vs: Painajainen | S
« Vastaus #1 : 23.01.2015 21:10:33 »
Kommenttikampanjasta iltoja.

Lyhyt mutta napakka. Sujuvakielinen, jos ehkä pitkä kappale keskivaiheilla on on sen verran pitkä, että meinaa hieman hengästyttää.

Minulle tämä avautui jonkinlaisena unen ja valveen sekoittumisena. Kertojan havahtumisesta huolimatta lukijakaan ei oikein saa selvää, mikä on unta ja totta:

”Ettehän jätä minua enää ikinä yksin?"

Ja vastaus tulee välittömästi, kuin äiti olisi vieressä ja osannut odottaa pyyntöä. Ehkä hän oli siinä vieressä, koska osaisi odottaa ja koska kertoja on ennenkin pyytänyt samaa? Ehkä kertoja on vielä unessa, ja varsinainen painajainen on vasta alkamassa.
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G