Kirjoittaja Aihe: The Witcher: Hullut päivät, K-11  (Luettu 2172 kertaa)

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 6 246
The Witcher: Hullut päivät, K-11
« : 13.08.2024 23:08:01 »
Otsikko: Hullut päivät
Fandom: The Witcher (Noituri)
Ikäraja: K-11
Kirjoittaja: Violetu
Genre: Huumori, draama, gen, “AU:ish”

Disclaimer: En omista mitään, enkä allekirjoita myöskään ficin hiukan kyseenalaisia moraalikäsityksiä ::)

Alkup. A/N: Teksti syntyi alun perin 2022, kun olin kuokkimassa joulun alla kaverin sanataidekerhossa, ja siellä annettiin tehtäväksi kirjoittaa jostain paikasta. Aivoni olivat Witcherpöhnässä, eli siinä suhteessa mikään ei ole vuodessa muuttunut ::)
Tällä kepeällä witcher-kirjojen ja meidän modernin maailmamme risteytyksellä haluan toivotella hyvää joulun odotusta ja joulua kaikille finiläisille!😘

Tuore A/N: Tuonpa tämän viime vuoden joulukalenterin 21. luukun myös kommenttien ulottuville (jopa näinkin aikaisin!) Ehkä tää voi olla ihan kivaa luettavaa muulloinkin kun joulun alla, enjoy! :D

***


Hullut päivät


Yliopiston kampus oli Oxenfurtin kaupungin sydän. Tuhatvuotiset, matalat kivimuurit, joilla opiskelijatytöt ruskettivat sääriään keväisin ja syksyisin, sekä toinen toistaan rustiikkisemmat rakennukset, joiden julkisivuilla kasvoi muratteja ja ties mitä sammalia.
Aivan vieressä satama-altaan reunoihin löivät laiskan saastaiset aallot, joiden hajua peittivät opiskelijat toinen toistaan mielikuvituksellisemmilla hajusteilla.
Toiset polttelivat suitsukkeita, toiset yrttejä, joista oli parempi olla kyselemättä sen enempää.
Välillä kampuksella näkyi hyvin omituisesti käyttäytyvää porukkaa, joka oli hengitellyt näitä huuruja hiukan liian antaumuksella.

Tämä tarina ei kuitenkaan kerro kaupungin sydämestä, vaan sen viereen puhjenneista keuhkoista.
Tai perkeleellisestä kasvaimesta, kuten yliopiston vanhoillinen sivistyneistö sitä kutsui.
Puhumme tietenkin kauppakeskuksesta, joka ei ollut mikään kämäinen toripahanen, vaan varsinainen ostosparatiisi.
Sieltä löytyi ruokatori, useita kerroksia rullaportaineen kaikkineen, Starbucks, Hot Topic, kaikki mitä nuoriso rakasti, ja keski-iän ylittänyt sivistyneistö paheksui.

Joulun alla keskelle ostoskeskuksen ala-aulaa oli noussut pieni, mutta sitäkin kornimpi Joulupukin kylä. Kylä kuhisi tonttuja, mutta toistaiseksi itse pukki oli loistanut pelkästään poissaolollaan.

Kylän uusin tonttu kiskoi parhaillaan pukuhuoneessa raidallisia sukkahousuja jalkaansa, eikä ollut aivan varma, mitä mieltä oli uudesta työtehtävästään ja siihen kuuluvasta asusta.
No, ainakaan siihen ei kuulunut valtavaa tekopartaa.
Hänen vieressään samaan aikaan palkattu Joulupukki murisi jotain painokelvotonta, kun mies sai kolmannen kerran tekopartaa suuhunsa.

“Ainakin saamme tällä kustannettua sen eilisen ylilyöntimme Viekoittelevan Vetehisen tavernassa”, Valvatti taputti varovasti Geraltia punaisen nutun peittämään hartiaan, ja sai vastaukseksi julman mulkaisun tonttulakin valkoisen pörröreunan alta.

“Sinun ylilyöntisi”, Geralt murahti.

“Minä vain lauloin vähän karaokea!” Valvatti huudahti silminnähden loukkaantuneena.
“Sinä olit se, joka ryyppäsi!”

“Ei sinun lauluasi kestä selvin päin”, Geralt murahti.

“Oliko sitä paitsi pakko laulaa koko Kaija Koon tuotanto? Hullut päivät soi minulla päässä varmaan kuukauden, ja ajaa minut hulluuteen. Tiedät, miten vihaan sitä kappaletta.”

Geralt veti parran suunsa eteen merkiksi siitä, että keskustelu oli päättynyt. Hän lähti huoneesta mutisten jotain siitä, että näki vieläkin painajaisia siitä kerrasta, kun Valvatti oli huijannut hänet Stockmannille.

Valvatti puhisi itsekseen, mutta vaikka hän kuinka pyöritteli edellisillan tapahtumia päässään, fakta oli, että jompikumpi heistä oli avannut piikin, jota heillä ei ollut varaa maksaa ilman tätä työtä. Ei ainakaan, jos he meinasivat myös nukkua sisätiloissa ja syödä jotain.

Yliopisto oli taas katkaissut siteensä Valvattiin yhden liian ankarasti juhlitun illan seurauksena. Tämä tarkoitti, ettei heillä ollut ilmaista majoitusta yliopiston kampuksella.

Ryyppääminen oli yliopiston opettajakunnan keskuudessa aivan tavallista ja hyväksyttävää, mutta Valvatin mainittuun iltaan oli saattanut liittyä myös yksi sangen karismaattinen viimeisen vuoden opiskelija. Kerta ei ollut ensimmäinen laatuaan. Kautta aikain olivat opettajat rietastelleet oppilaiden kanssa, siitä vaan ei saanut jäädä kiinni. Valvatti ei ollut koskaan edes väittänyt vaivihkaisuutta vahvuudekseen.

 Hän ei kuitenkaan ollut tilanteesta turhan huolissaan, sillä hänet oli aina huolittu näiden opiskelijoiden valmistuttua takaisin töihin kesäluentoja pitämään.
Ajankohta tälle tapaukselle vain oli harmillinen; joulusesongilla majatalot maksoivat tavallista enemmän, ja Valvatilla oli vielä Geraltin joululahjakin ostamatta.
No, kyllä hän jotain keksisi, lahjojen suhteen Geralt ei ollut turhan ronkeli.
Ehkä jotain eteeristä öljyä, jos he saisivat katon päänsä päälle jouluksi. Muussa tapauksessa karvalakki ja tumput olivat ainoa vaihtoehto. Tai ehkä joku valtava huopa, jonka alle he mahtuisivat kaikki kolme, Geralt, Valvatti ja Särki.

Valvatti sipaisi vähän punavihreää kimalletta poskipäilleen punaisten pyörylöiden kaveriksi, ja lähti Geraltin perässä pukuhuoneesta hyräillen mennessään:

“Naapurit valittaa,
kun me glitterit niskassa lauletaan Madonnaa
Tänään kukaan ei meitä hiljaiseksi saa…”

Siinä vasta oli tarttuva kipale.
Ehkä Geraltkin oppisi vielä pitämään siitä, kun Valvatti tarpeeksi hyräilisi tai hienovaraisesti viheltelisi sitä.
 

***

« Viimeksi muokattu: 19.08.2024 21:46:37 kirjoittanut Violetu »

I am enough.
.