Kirjoittaja Aihe: Labyrintti: Lemmenkirottuna kahleissa (K-11), Sarah/Peikkokuningas, dark romance  (Luettu 4404 kertaa)

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 077
  • Peace & Love
Nimi: Lemmenkirottuna kahleissa
Kirjoittaja: jossujb eli meikä
Fandom: Labyrintti
Genre: Olisiko tämä nyt sellainen paljon puhuttu dark romace? One-shot.
Ikäraja: K-11
Paritus: Sarah/Peikkokuningas
Varoitukset: Sarahin ikä on noin 15 ja osapuolten ikäero on noin parintuhannen luokkaa.
Vastuuvapaus: Minä en omista taas mitään, leikin muiden leluilla ilman rahallista tai muutakaan korvausta.
A/N: Labyrintista ihan selkeästi pitäisi olla satoja ficcejä. Maailman ihanin lastenelokuvaan laitettu täysin epäsopiva, eroottisävytteinen romanssintapainen <3 Oikeasti, jos ks. leffan on nähnyt niin todellakin miettii, että kenenköhän mielestä David Bowien esittämän glitterkomistuksen pakkomielle selvästi alaikäiseen tyttöön on ookoo, mutta, no, ai että olen fantasioinut niin jumalaisista romansseista koko pienen ikäni.





Lemmenkirottuna kahleissa

Tuhanteenkolmeensataan vuoteen mahtuu paljon niin suuria kuin pieniäkin mullistuksia, mutta rakastunut Jareth ei ole ollut koskaan aikaisemmin. Ei silti ollut vaikea tunnistaa väkevää lemmenloitsua, kun se puhkaisi itsensä läpi rinnan kuin tuhannet pienen pienet neulaset ommellen tuplakääntein ja ristipistoin omistuskirjoituksensa ympäri sydämen.

”Ah... vai tällaista se on...”

Tunteen väkivaltaisuus sävähdytti niin kovin, ettei Jareth osannut kuin nauraa vielä tuntemattomalle voittajalleen, sillä kuka loitsun olikin langettanut, oli hän yllättänyt itse Peikkokuninkaan taidoillaan. Eikä temppu totisesti ollut helppo, sillä kaikesta magiasta nimenomaan lempi on haastavin. Vaikka lumouksen saisikin aikaan, on se vaikea iskostaa kiinni kohteeseen, jolla on ollut millenia aikaa oppia kuinka aika käännetään nurin niskoin ja tähdet suistetaan radoiltaan.

Moiseen tekoon pystyvä olisi ehdottomasti Jarethin rakkauden arvoinen.
”Onnittelut valtiattareni”, hän nauroi hovisalistaan niin että koko Labyrintin suuri kansa kuuli hänen riemunsa. Vaatii rohkeutta keneltä tahansa olevaiselta yrittääkään niin suurta taikaa, onhan rakkaus luonteeltaan julma. Kukaan kaukaa viisas ei moiseen leikkiin ryhtyisikään, sillä kerran iskostettu loitsu on purkamaton ja pettymys voi koitua sidotun sydämen kohtaloksi, jos kaikki ei menekään niin kuin on suunniteltu.

Lähes välittömästi Jarethin täytti halu löytää tuo olento, josta tulisi nyt hänen kuningattarensa.
”Missä olet rakkaani?” hän kuiski loitsujaan etsien, kutsuen rakkaintaan luokseen. Maailmassa ei ollut kovin montaa voimaa, jolla olisi ollut voimia Peikkokuningasta vastaan. Silti haku ei tahtonut tuottaa tulosta.

”Miksi piiloudut minulta? Vastaa! Et voi piileksiä ikuisesti...” Jareth kasvoi kärsimättömäksi ja matkusti läpi avaruuden kristallipallossaan. Lasin pintaan heijastui kuva merten takaisista seireeneistä  ja ikimetsien haltijoista, mutta ketään ei Peikkokuningas voinut tunnistaa sydämensä valtiaaksi. Niinpä hänen turhautumisensa kasvoi kasvamistaan nostattaen valtakuntaan pikimustia myrskypilviä, sillä koko maailmankaikkeudesta ei tahtonut löytyä sitä noitaa, jota hän niin kuollakseen kaipasi.

Rakkaus pisti ja poltti ja hän taatusti korventuisi vielä tomuksi, ellei löytäisi sielunpuolikastaan ennen kuin on liian myöhäistä. Sellainen se on, rakkaus. Julma ja taipumaton, niin vaarallinen ja ehdoton, eritoten, jos se väkivalloin on rintaan pakotettu.

Eihän toki kukaan tarkoituksella ole tehnyt loitsujaan kadoten sitten saavuttamattomiin? Halusiko joku tuntematon Peikkokuninkaalle pahaa? Jareth saattoi olla häikäilemätön, mutta missään nimessä hän ei ollut paha tai epäreilu. Valtakuntaansa hän hallitsi rautaisella otteella, mutta annettujen lakien mukaan. Olisi käsittämättömän alhaista, jos joku olisi hänet tällä tavalla kironnut selän takaa, sillä jos hän onkin suututtanut teoillaan ansaitsisi hän reilun kaksintaistelun. Nimetön lemmenloitsu on hirvein tapa riutua pois. Joten jos sen irralleen laskenut olento ei suostuisi paljastamaan itseänsä Jareth vannoi päästävänsä vihansa valloilleen ja murskaavansa kaiken edestään hänet löytääkseen.

Missään vaiheessa hän ei kuitenkaan ollut harkinnutkaan päättävänsä etsintänsä Yliseen maailmaan, koska ihmisolentojen kansoittama maa oli voimaton ja sokea. Ihmisten asiat eivät olisi voineet Peikkokuningasta vähempää kiinnostaa, elleivät typerykset suoraa häntä luokseen mananneet, jolloin hän vain toteutti sen mitä häneltä pyydettiin. Ei sen enempää, saati vähempääkään. Ihmiset olivat heikkoja, eivätkä kykeneväisiä mahtavaan taikuuteen.... tai niin Jareth oli aina luullut. Mutta nyt kristallin keskiössä väräji kuva nuoresta ihmisestä, jonka piirteet kauhukseen Jareth tunnisti kaipaamikseen.

Peikkokuningas tuijotti nyt kristalliaan epäuskoisena. Tuoko oli hänet noitunut? Niin nuori tyttö, ihmisen lapsi - sillä lapsihan tuo vielä oli, vaikka Jareth ei kovin hyvin tuntenutkaan ihmisten lyhyttä ikää ja sen vaiheita. Hän tarkkaili kuolevaista tovin ihmeissään, eikä voinut uskoa näkemäänsä.

”Olen totisesti erehtynyt, ei näin voi olla! Ei tuossa keskenkasvuisessa rääpäleessä ole pisaraakaan taikuutta!” Jareth jylisi niin että maa tärisi ja taivas salamoi. Miten tällainen saattoi olla mahdollista? Jareth tunsi selvästi loitsun sydämessään, eikä voinut karistaa korventavaa kaipausta pois suonistaan, mutta tuo Sarahiksi itseään kutsuva tyttö ei ollut tehnyt muuta kuin sepittänyt lapsellisuudessaan sadun imeväisen veljensä pelotteeksi.

Näin Jareth oli tutkaillut elämänsä rakkautta vain hetken, eikä hän voinut hyvällä tahdollakaan sanoa olevansa mielissään. Tämä Sarah oli nimittäin itsekäs ja lapsellinen, täynnä kapinaa ja uhoa vanhempiaan kohtaan, eikä hän ollut laisinkaan myötätuntoinen pienelle veljelleen uhkaillessa ajattelemattomasti tätä peikkojen ryöstöllä ja muulla ilkeällä.

Ja nuo silmät... Sarahin suuret vihreät silmät, kristallinkin lävitse niin julmat ja kovat. Mutta julma Jareth, Peikkokuningas, oli itsekin ja äkkiä ymmärsi, ettei kukaan muu kuin keskenkasvuinen kakara voisi ollakaan niin tyhmä, että yrittäisi luoda rakkautta tyhjästä manaamalla.

”Vai sinä se olitkin... Sarah, ihmisen tytär. Pahainen noita, ilkeys sydämessäsi! Kuinka saatoit olla niin varomaton? Ettekö te ihmiset ollenkaan tunne sanojen voimaa? Vai ettekö vain välitä?” Jareth kirosi ja särki hoviaan vimmoissaan kihisten raivosta palaten aina katsomaan Sarahia kristallistaan. Hän oli niin kaunis. Kauniimpi. Hänet oli saatava.

Niin, ja oli toki totta, ettei Sarah ollut tarkoittanut ääneen lausuttua fantasiaansa häneen loputtaman rakastuneesta Labyrintin kuninkaasta tosissaan, sillä eihän hän järkevänä ihmisenä toki uskonut satuihin,  mutta kohtalon oikusta sepite oli muuttunut taikasanoiksi. Eikä väkevä taika välitä onko loitsu sanottu tosissaan vai ei.

Katkerana Jarethin ei auttanut muu kuin alistua, sillä mikään viha ja halveksunta ei parantanut Sarahin viiltämiä rakkauden lihashaavoja. Mokoma hemmoteltu kakara! Mutta ketään Jareth ei koskaan voisi haluta enemmän syliinsä. Ketään toista hän ei tahdo hukuttaa suudelmiin tai pukea tuhansiin toinen toistaan kauniimpiin mekkoihin vain repiäkseen ne pois. Hän tahtoi omistaa nuo viiltävän vihreät silmät, vaikka hän tiesi niiden vain lävistävän hänet ja aiheuttavan suunnatonta kipua, koska Sarah oli vain lapsi ja tyhmä. Jos Jareth saisikin hänet omakseen, vaatisi Sarah vain häneltä paljon, enemmän kuin vain kuun taivaalta, eikä se riittäisi alkuunkaan. Silti Jareth ei voinut kuvitellakaan enää elämää ilman häntä.

Se ei silti tarkoittanut sitä, että Jareth suostuisi taipumaan kohtaloonsa taistelematta.  Hän vannoi opettavansa typerälle lapselle mitä toivominen merkitsee ja miten sanansa kannattaa valita harkiten, ellei ole valmis kantamaan seurauksia.

”Oi Sarah... vien sinut läpi pahimpien painajaistesi rangaistukseksi ajattelemattomuudestasi, rakkaani”, Jareth kuiskasi kristallipallolleen ja suuteli sen lasista pintaa. Näin Sarah oli solminut tulevaisuutensa yhteen Labyrintin kanssa ja kuningatarta odotettiin jo saapuvaksi.

FIN




« Viimeksi muokattu: 11.06.2012 19:31:20 kirjoittanut Kupla »
Here comes the sun and I say
It's all right

Spud

  • Vieras
OOOOOOoo. Labyrintti on ehdottomasti yksi lempielokuvistani. Mahassa jokin tai kaikki tuntui heittävän volttia kun bongasin tämän täällä. David Bowiehan näyttää hyvinkin seksikkäältä sukukalleuksia korostavassa kimaltavassa trikoopuvussa.
Ja paritus Jareth/Sarah on jo jotain semmoista, että useasti olen halunnu siitä kirjoittaa, mutta ei ole mitenkään onnistunut. Ehkä mukavampi kuitenkin kun joku toinen kirjoittaa, ja vieläpä näin kivasti.

Tykkäsin aivan kauheasti, ja vieläkin ihmettelen tätä iloa kun sain tällästä suomeksi lukea. Kiitän kamalasti ja toivon lisää !

JärkeväLiisa

  • Happy face
  • ***
  • Viestejä: 114
  • Pepsodent-smile
Muistan joskus kaukaisessa lapsuudessani katsoneen tämän elokuvan varmaan jollain TV1000, mutta siitä jäi voimakas mielikuva. Erityisesti tämän kauniin ja ihastuttavan ficin myötä, tekisi mieli nähdä se uudestaan. (Osaisko kukaan neuvoa, mistä löytyisi? :) ) Mutta kuten sanoin, tämä on aivan mielettömän kauniisti kirjoitettu pieni tarina  ;) Voisit varmasti kirjoittaa lisääkin?  ;)
Arigato, JärkeväLiisa
Positiivisuus on elämän asenne! ;D

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 077
  • Peace & Love
Lynch Labyrintti kuuluu ehdottomasti minunkin top kymppiini parhaista elokuvista - vaikka onhan siinä puutteensa, erityisesti juonen kannalta... mutta kamaan, David Bowie! Minä annan mitä vain anteeksi imaltelevasta David Bowiesta. Ja ehdottomasti Jarteh/Sarah on ehkä hienoin epämääräisesti canon paristus, johon olen törmännyt, jotenkin siitä on vain kamalan vaikea kirjoittaa. Olen lukenut enemmän Labyrintti-ficcejä kuin mitään muutalähiaikoina, ja silti en oikein tiedä miten oikeasti haluaisin heistä kirjoitettavan... se johtuu ehkä minusta siitä, ettei Sarahilla tai Peikkokuninkaalla oikeastaan ole siinä mielessä kauheasti persoonallisuutta, oo Labyrintin tarina on muutenkin kuin suoraviivainen Grimmin satu. Ficciin pitää periaatteessa kolmiulotteinen luonne pitää kehitellä itse, koska öh, ei sitä siinä leffassa nyt vaan ollut hirveästi - ja se tekee IC:nä pitämisen hankalaksi. Mutta kiitos kommentistasi,, kiva että tykkäsit.

JärkeväLiisa todellakin, jos jptain Labyrintti osaa tehdä oikein, niin se on voimakkaat mielikuvat. Ah, David Bowie <3 Itse ostin DVD:n tästä CDON.comista, mutta eikohan se jostain muualtakin löydy. Hätätilassa vaikka youtubesta. Tosin kaupassa en ole pitkiin aikoihin nähnyt. Varmaan kirjoitan aiheesta toki lisää.... sitten ku keksin iten. Niin, ja tämä oli kyllä minun toinen yritykseni, olen skriivaillut ennen tätä semmosen lyhyen ficletin^^ Mutta kiitos sinullekin kommentista.

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

Aionka

  • Vapaamatkustaja
  • ***
  • Viestejä: 1 298
Kommentoin äsken tota sun toista Labyrintti-ficciä, enkä oo yhtään sen fiksummissa aatoksissa, ku että kyaaa kyaa Jareth  :-* <333

Meinasin kuolla kun joskus luin Labyrinth-aiheisia haastatteluja, joissa yhdessä David Bowie myönsi, että hän oli leffan kuvausten ajan ihan pikkiriikkisen ihastunut Jennifer Connellyyn. Mä en kokenut elokuvassaa Jarethin pakkomiellettä nuoreen Sarahiin niin häiritsevänä.. Ehkä vähän punastuttavana, mutta kyseessähän oli tällänen sadunomainen kasvutarina. Tanssiaiskohtaus varsinkin oli tosi herkkua. Sarah onkin yhtäkkiä aikuisemmassa fantasiassa, jossa nauretaan kovaa, kähmitään ja juodaan, pyörii siellä sitten hämmentyneenä, kunnes antautuu tanssitettavaksi, grau. (eikös tanssimisestakin olis kiva kirjoittaa, jookos?)

Tykkäsin tässä ficissä etsinnän sadunomaisesta luonteesta. Ja Jarethin riutumisesta! Ja ihanaa silmien kuvailua, your eyes can be so cruel! Englanniksi se olis tuntunut vähän kököltä biisien siteeraamiselta, mut suomeks tässä oli jo vieraskieli-mutka.

Lainaus
-- koska Sarah oli vain lapsi ja tyhmä. Jos Jareth saisikin hänet omakseen, vaatisi Sarah vain häneltä paljon, enemmän kuin vain kuun taivaalta, eikä se riittäisi alkuunkaan. Silti Jareth ei voinut kuvitellakaan enää elämää ilman häntä.
Tykkäsin tästä paljon. Jareth haukkuu Sarahia, arvostelee, koska rakastaa ja varmaan haluis eroon tunteistaan ja on pettynyt, että rakkauden kohde on niin mitätön ja ja ja mitä kaikkea vielä keksis.

Kai sulla on tulossa lisää Labyrintteilyä?

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 077
  • Peace & Love
Ainoka, huippua, muita Labyrintistejä! On siinä kyllä niin maan paras elokuva. Ja totta, sadunomaisuuden vuoksi se enemmän tai vähemmän hämmentävän romanttis-eroottissävytteisen fiiliksen antaa anteeksi. Onhan se nyt David Bowie, kuka nyt ei kävisi David Bowiehin kuumana? Tosin mulla on jotenkin sellainen fiilis että nykyään ei tuollaista filmiä enää saataisi ilman jonkun laadun sensuuria läpi.

Mutta ei se mitään, on onnellista että tämä elokuva on silti tehty xD Olin kolmetoista kun näin tämän ekan kerran, ja todella hämmentynyt kuinka voimakkaasti voi tuntea seksuaalisa vetovoimaa LOL. Muistan kun mun isä kysyi että mikä sua vaivaa ja mä olin vaan silleen et I don't know what this is doing to me, but I like it.

I could be so cruel, nimenomaan... niin paljon kun ihmiset toisinaan dissaakin suomeksi kirjoittamista, niin parasta siinä on se että voi käyttää muuten ehkä fandomin kliseitä niin että ne kuulosta tuoreilta, koska ne pitää sanoa suomeksi.

En ole oikein varma saanko aikaiseksi lisää Labyrinttificcejä. Jotenkin tämä fandom on tosi vaikea, se tahtoo toimia vain niinkuin omassa pienessä vähän reippaan tunnin mittaisessa elokuvamaailmassaan, ja heti kun sitä yrittää laajentaa se tuppaa hajoamaan käsiin. Mutta joo, valehtelisin jos väittäisin, etten ole pidempää ficciä silloin tällöin vähän pyöritellyt mielessäni^^

Kiitos kommentistasi.
Here comes the sun and I say
It's all right

JärkeväLiisa

  • Happy face
  • ***
  • Viestejä: 114
  • Pepsodent-smile
Hahaah, oli pakko tulla kertomaan, että onnistuin vihdoin ja viimein löytämään tämän elokuvan!!  ;D Katsottuani sen, tajusin heti missä mentiin. Teini-ikäinen tyttö ja aikuinen, tiukkiin housuihin pukeutunut mies..  :P Tarvitsee tosiaan lapsen viattomuuden sitä katsoessaan, ettei tukehdu kahviinsa.  ::)
Kiitos, kun verestit muistiani tällä ficillä ja autoit löytämään suosikkini jälleen!  :-*

Arigato, JärkeväLiisa
Positiivisuus on elämän asenne! ;D

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 990
  • monokkeli huurussa
Ah, miten ilahduttava ficci-löytö <3 Labyrintti on minullekin edelleen yksi lapsuuden leffamuistoja, ja on tullut tämä filkka vuosien varrella katsottua niin monta kertaa, että oksat pois.

Tämän tekstin tunnelma oli kyllä just niin nappiinsa, että iski mielettömän nostalginen leffannälkä tätä lukiessa! Kaikki sanojen mahdit ja rakkauden julmuudet on tosi kliseisiä settejä, mutta niistähän se alkuteoskin on tehty, ja olit käsitellyt tässä niitä niin leffan henkeen sopivalla tavalla, että eihän tässä voi kuin ihastella. Ja vähän kadehtiakin  :D  En ole koskaan keksinyt edes kaivata ficciä tästä fandomista, enkä ehkä kenenkään muun kuin sun kirjoittamana olisi tätä topicia edes uskaltanut avata... Kieli ja kuvasto ja kaikki vaan toimii.

Lainaus
ettei kukaan muu kuin keskenkasvuinen kakara voisi ollakaan niin tyhmä, että yrittäisi luoda rakkautta tyhjästä manaamalla

Tuo iski hermoon ihan erityisen miellyttävänä ja jotenkin värisyttävänä yksityiskohtana <3  Jarethin repliikkien kirjoittaminen kokonaan kursiivilla tuki kans hahmokuvausta jotenkin pahuksen tehokkaasti, vaikken itsekään ihan ymmärrä, että miksi. Kai se toi niihin tietynlaista painokkuutta tai jotain.

Ah ja voih, kiitoksia tästä sykähdyttävästä nostalgiapiikistä <3
sano mua rovastiks

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 091
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
En ole tätä leffaa koskaan katsonut (nyt kyllä alkoi houkuttaa, pitänee kaivaa se jostain katseltavaksi), mutta uteliaana vähän googlettelin, ja woah, johan on :D Musta tuntuu, että sain niiden avulla jo tarpeeksi kiinni.

Tykkäsin tämän kerrontapainotteisesta ja välillä jopa pohtivasta otteesta. Vaikuttaa Peikkokuninkaaseen selvästikin hyvin vahvasti tuollainen loitsu. Hänen suhtautumisensa oli myös kiva, samaan aikaan etsii loitsun langettajaa, kutsuu tätä rakkaakseen, mutta myös vähän kauhuissaankin kieltää et ei, ei näin voi olla. Tämä ristiriitainen reaktio näkyi kivasti myös siinä, miten hän samaan aikaan kutsuu Sarahia julmaksi ja noidaksi kuin myös haluaa hukuttaa tämän suudelmiin yms.. Haluaa ne kipua tuottavat silmät ja koko tytön itselleen. Rakkaus tosiaan osaa olla ainakin tästä näkökulmasta myös vaarallista, taipumatonta ja ehdotonta.

Loppu jäi sopivan avoimeksi. Voi jäädä itse pohtimaan, mitä käy, kun odotettu kuningatar lopulta saapukaan.
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 169
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Ooo mitä minä näinkään, kun tutkailin listaustasi! Labyrinttia! Isälläni oli videovuokraamo, kun olin pieni, ja tämä elokuva oli yksi suosikeistani sieltä. Pidin aivan valtavasti elokuvan sadunomaisesta opetuksellisuudesta ja maagisuudesta - mikä mieletön seikkailu! Näin vanhemmiten on helppo todeta, että seksuaalisen vetovoiman taso jäi kyllä aika pitkälti tajuamatta, mutta nyt se on helppo huomata. Sehän suorastaan hyökyy, ja onhan se ehkä vähän kyseenalaista, kun toinen osapuoli on vielä reilusti alaikäinen. :D Lastenelokuviin on aikoinaan ujutettu kyllä vaikka sun mitä sellaista, minkä kanssa nykyään oltaisiin ehkä vähän varovaisempia.

Jarethin kokema rakkauden lumo ja sen sysäämä kuumeinen etsintäoperaatio on kuvattu tässä tekstissä mielestäni todella hienosti. Rakkaus on paitsi hekumallisen palavaa, myös korventavan polttavaa, ja se johtaa tilanteeseen, jossa millään muulla ei ole väliä kuin sen tietyn löytymisellä. Jarethin pakkomielle on kutkuttavaa luettavaa, ja otsikon termi "lemmenkirottu" kuvastaa sitä mainiosti. Vaikka Jareth vaikuttaa jopa halveksuvan ihmisiä etsiskellessään sydämensä riistänyttä ympäri avaruutta, lopulta hänen kuitenkin on pakkomielteensä ohjaamana saatava juuri ihmistyttö Sarah, ja mikä olisikaan parempi tilaisuus antaa ajattelemattomalle lapselle pieni opetus ja koulia hänestä ikioma kuningatar.

Voi että, tämä tarina on kuin houkutteleva johdanto elokuvan pariin, ja minun tekisi nyt niin kovasti mieli katsoa se! Joskus ahmin pätkiä YouTubesta, kun en koko elokuvaa löytänyt, mutta täytyypä etsiskellä uudestaan, josko sen jostain saisi vaikka ihan fyysisenä vielä.

Kiitos kovasti, olipa ilahduttava löytö! :-* -Walle