Tähän ihmiseen sattuu | S oneshot

[Ripple]

Nimi: Tähän ihmiseen sattuu
Kirjoittaja: Ripple
Ikäraja: S
Genre: Het, Angst, Drama
Yhteenveto: Nukuin oman kultani vieressä, mutta näin unia sinusta.
Haasteet: Genrehaaste, Biisihaaste

A/N: Ei muuta sanottavaa, kuin että ei mitään sanottavaa. Tämä biisi kertoo kaiken: http://www.youtube.com/watch?v=LvbmyHvEObQ

***

Mistä aloittaa? Katseesta? Sydämentykytyksestä? Perhosista vatsanpohjassa? Vaiko huonosta olosta? Surusta? Kätketystä halusta?

Ennen kaikki oli hyvin. Sitten tulit sinä. Ensimmäinen vuosi oli melko ihanaa katseiden varastelua. En vielä silloin tiennyt sinun olevan varattu myöskin, vastasit katseisiini. Pitkiin sellaisiin. Kumpikaan ei tehnyt enempää. Ei suurempaa siirtoa tai etenemistä. Olimmehan työkavereita. Katseet kertoivat kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa. Jokainen työvuoro kanssasi tuntui tuskaiselta ja piinaavalta, mutta samalla niin sanoinkuvaamattoman ihanalta. Täytit ajatuksena töissä, töiden jälkeen ja öisin. Nukuin oman kultani vieressä, mutta näin unia sinusta. Kuinka tunsinkaan huonoa omatuntoa.

Tiesinhänhän minä, että kaikki oli väärin. Ettei se etenisi mihinkään. Ja se tietohan vasta minuun sattuikin.

Se kesä loppui. Lähdit omaan kotikaupunkiisi enkä tiennyt näenkö sinua enää koskaan. Jokin murtui sisälläni sinä alkusyksynä. Muistan hyvin sen viimeisen kerran kun näimme. Tiesin se olevan sinulle viimeinen työpäivä, totta kai tiesin. Viimeiset kaksi viikkoa olin laskenut päiviä sinun lähtemiseesi. Juuri silloin pidin raporttia muille työkavereilleni, kello alkoi olemaan kaksi. Ovi avautui, ja ennen kuin näinkään, tiesin että se olit sinä. Tulit kertomaan, että olit nyt lähdössä. Vilkaisin silmiisi, jotka katsoivat minuun, mutta käänsin katseeni heti pois. Muut työkaverit hyvästelivät sinut, mutta itse en pystynyt katsomaan. Olin keskittyvinäni papereihin edessäni ja työhöni. Toki huikkasin sinulle pienet hyvästit, enhän nyt halunnut näyttää epäkohteliaalta. Kun ovi sulkeutui perässäsi, laskeutui eräänlainen sumuverho päälleni.

Syksy meni, enkä unohtanut. Se suloinen katkeruus velloi sisälläni. Syksyn edetessä luonto kuihtui ja valo ympäriltämme kuoli pois, se kuvasti paremmin kuin mikään omaa olotilaani. Mietin, olitkohan sinä tuntenut mitään. Ajattelitko minua koskaan. Saattoi olla, että kuvittelin vain tuntemusten olevan kaksipuolisia. Ehkä erehdyin.

Tuli joulu. Saapui ne ihanat kaksi viikkoa, joiden aikana näin sinut taas. En tiennyt, että tulet meille jouluksi töihin. Aamuvuoro alkoi tavalliseen tapaan, kunnes astuin kansliasta ulos ja sinä seisoit edessäni. En tiedä valahdinko täysin valkoiseksi vaiko punaiseksi, mutta jokin suuri aalto minun päältäni kuitenkin pyyhkäisi. Silmämme porautuivat yhteen. Sanoin hei, kun ohitin sinut. Menin nurkan taakse hengittämään. En voinut uskoa omia tunteitani. Ja kaiken tämän tunnemyräkän aikana tiesin seurustelevani toisen kanssa, olemme menossa naimisiin. Tuona kyseisenä päivänä kuulin myös, että sinä olit kihloissa. Menisit naimisiin jo seuraavana kesänä, ennen minua. Kasa pieniä kiviä tippui vatsanpohjalleni, pysyvästi.

Kaksi viikkoa, kaksi ihanaa kaunista viikkoa, sain taas katsella sinua. Sitten meni toisen puoli vuotta ennen kuin näimme taas. Tiesin, että tämä olisi viimeinen kesä kun näkisin sinut. Siirtyisit kesän jälkeen työskentelemään omalle paikkakunnallesi. Ja minä jäisin tänne. Katseita oli edelleen. Sinullakin oli pakko olla tunteita minua kohtaan, et muuten olisi katsonut minua niin. Vai olisitko? Huomasin, että flirttailit herkästi muillekin tytöille. Sait minut kateudesta sekaisin niillä pienillä hymyilläsi ja kiusoitteluillasi. Kun ne taas kohdistuivat minuun, olin taivaissa. En voi uskoa kuinka helposti sait minut pauloihisi. Kuinka paljon sinussa oli puutteita ja vikoja, enkä minä kuitenkaan niitä nähnyt. Näin vain hymysi, vangitsevan katseesi ja luonteesi. Tiesin kulkevani kohti jyrkännettä ja että pudotus tulisi olemaan kesän lopulla äärettömän korkea, mutta en voinut kieltää itseäni kietoutumasta sinuun entistä tiukemmin. Ajatukseni olivat kaiken aikaa sinussa, vedit minua puoleesi kuin magneetti. 

Tämä sanoinkuvaamatonta typeryyttä jatkui koko tämä toinenkin kesä. Tiesin, että hääpäiväsi lähestyy, mutta en pystynyt hillitsemään tunteitani. En toivonut mitään, en tehnyt mitään, mutta minun oli pakko katsoa ja unelmoida. Sitten sinulle tuli se kahden viikon loma. Kurkkuani kuristi sen kaiken aikaa, kirjaimellisesti. Kun palasit töihin, onnittelin sinua väkinäinen hymy kasvoillani. Silmäni hakeutui nimettömääsi. Se oli tyhjä, mutta tiesin siinä olevan paikka sormukselle, et vain saanut pitää sitä töissä. Olisin voinut huutaa. Ja sinä jatkoit katseidesi lähettämistä minulle. Olit kuin jokin piru, joka ei jättänyt minua vieläkään rauhaan. Niin helvetin ihana piru. Saatana.

Tässä vaiheessa minun oli pakko rakentaa muuri ympärilleni. Välttelin sinua jatkuvasti. Tiesin sinun huomaavan muutoksen, mutten välittänyt.

Kesän loppumisesta on nyt pari viikkoa. Pari viikkoa olen ollut näkemättä sinua. Ja tällä kertaa tiedän, ettet enää palaa. Se ehkä auttaa, se tieto. Ajattelen halujani sinua kohtaan edelleen, mutta en anna sen ottaa minusta yliotetta. Rakennan uudelleen tunteita omaa miestäni kohtaan ja suuntaan katseeni ensi kesänä tuleviin häihini.

Olen sinulle niin vihainen. Olen itselleni niin vihainen. Mietin, mahdoitko sinä tuntea mitään samankaltaista kuin minä? En saa varmasti koskaan tietää. Miten helvetin heikko, typerä ja itsekäs ihminen voikaan olla?

Väsyttää.

Sinä olet niin kaunis en henkeä saa,
hetket unta on vain haistuvaa.
Sinä hymyilet kauniimmin kuin aiemmin,
sulta hetkeksi rauhaa en saa.
Jos menet pois, mitä minulle jää?
Jos menet pois, kesä tää häviää.

***

[Renneto]

Mistä aloittaa?

Tykkäsin tästä aloituksesta. :D

Tykkäsi tarinasta muutenkin. Se oli hyvin kerrottu ja vaikka siinä oli monia vaiheita, se pysyi tyylillisesti samanlaisena eli mukavan yhtenäisenä. Se on minusta aikas hyvä asia, kun kyseessä on kuitenkin näinkin lyhyt teksti. Tällöin tunnelmaan pystyy uppoamaan paremmin ja sai otteen.

Asetelma oli minusta jotenkin tosi kiinnostava, kun molemmat osapuolet olivat niinkin samanlaisissa tilanteissa ja vaiheissa elämässään. Niiden heijastuminen toisiinsa oli kiinnostavaa. :> Melkoisen vakavasti tässä suhtauduttiin flirttiin ja flirttailuun, mitäänhän ei tapahtunut. Jännää. Toisaalta naisellahan tuntui ainakin olevan enemmänkin tunteita pelissä, mikä teki kokonaisuudesta mehevän. Muutenkin päähenkilöllä oli muutenkin kohtalaisen voimakas draaman taju, mikä tietysti teki kokonaisuudesta juuri niin tarinamaisen kuin tarinan kannattaa ollakin. Hyvin sai sihinää ja sutinaa tavalliseen työpaikka-arkeenkin, joka jatkui vuoden kierron samanlaisena lukuun ottamatta Herraa ja tämän Ilmestymisiä, jotka näemmä rytmittivät päähenkilön elämää enemmän kuin mikään muu. :>

Tekstissä oli paljon kysyyksiä, niistä tykkäsin kanssa. Kuvastivat hyvin päähenkilön epätietoisuutta. "Väsyttää" oli muuten tosi metka loppu jotenkin. :D

[Kuurankukka]

Myöhäiset terveiset k-kampanjasta, ja hyvää joulua myös! Luin tämän ensin biisin kanssa ja vielä toisen kerran ilman, ja taidan pitää tästä hieman enemmän ilman musiikkia. Biisi on niin kovin runollinen ja herkkä, kun taas tekstisi oli jotenkin huomattavasti suorempi ja hyvin voimakastahtoinen, vaikka löytyihän sieltä toki myös epävarmuutta. Ja myös paljon kysymyksiä, ihan kuten Renneto tuossa aiemmin jo sanoikin. Selkeydestä huolimatta löysin tarinastasi myös tiettyä mystisyyttä, lähinnä päähenkilöä koskevaa: sukupuoli, ikä, ulkonäkö... Ei kun oho, kyllähän tuolla mainittiinkin het. No, itse en kuitenkaan nähnyt kertojaa erityisesti miehenä tai naisena, hän vain oli ja toimi niin kuin toimi. Mutta onneksi mitään muuta ei "paljastettu", eikä toista osapuoltakaan sen "tarkemmin" varsinaisesti kuvailtu. Tärkeintä oli vetovoima, joka jatkui ja jatkui, mutta jonka olemassaoloa jää silti lopulta epäilemään. Ah, kuinka todentuntuinen tilanne kertakaikkiaan. Voimakkaat tunteet oli muutenkin kuvattu hyvin inhimillisinä, mutta ehkä juuri kerronta viehätti minua tässä kaikista eniten. Myös koko asetelmaan, vaikka se hyvin tavallinen olikin, oli tuotu jotain uutta ja kiinnostavaa.

En nyt keksi enemepää sanottavaa, ajatukset ehkä vähän sumussa joulun takia, mutta kokonaisuudessaan tykkäsin minäkin tarinastasi. Kiitos (:

[Ripple]

Renneto ja Kuurankukka kiitos paljon kommenteistanne ja palautteistanne Tosi kiva, että tykkäsitte ja että hakemani tunnelma ja tunteet välittyivät.

Hyvää joulua tosiaan molemmille, ja uutta vuotta myös!

[Iiko-chan]

Yökommentaattorien kruunaamaton prinssi täällä heeei! Tuumasin että lukisin sinulta vähän tekstiä täältä "vastapainoksi" kun niin aktiivisesti oot minua stalkannut (okei, oikeasti halusin vaan nähdä että millaisia tekstejä sää ite kirjoitat), ja harmistuin vähän kun täällä minun silmiin osuneista kaikki originaalit on one-shotteja Tosin oon ite ite sortunut samaan aika paljon aikoinani, joten ei sillä niin väliä. Ongelmana enemmänkin on se, että sun tekstejäs on mukavaa lukea. Tässä esimerkiksi se aihe oli tosi surullinen, ja läpileikattu aika taidokkaasti useampi vuosi yhden tekstin sisään Kerronta oli mukavaa, itteäni vähän tosin häiritsi joissain kohti "sitten"-sanan toistuvuus. Tässä pari esimerkkiä mitä nappailin:

Sitten tulit sinä.

Se kesä loppui. [--] Tiesin se olevan sinulle viimeinen työpäivä, totta kai tiesin.

Sitten meni toisen puoli vuotta ennen kuin näimme taas.

Sitten sinulle tuli se kahden viikon loma. Kurkkuani kuristi sen kaiken aikaa, kirjaimellisesti. Kun palasit töihin, onnittelin sinua väkinäinen hymy kasvoillani. Silmäni hakeutui nimettömääsi. Se oli tyhjä, mutta tiesin siinä olevan paikka sormukselle, et vain saanut pitää sitä töissä.

Olen itse joskus saanut pahaa noottia varsinkin sitten-sanan käytöstä, jotenka tartun siihen nykyään tosi hanakasti! Kannattaa hyödyntää muitakin samankaltaisia sanoja (en niitä nyt tässä luettele koska uskon sinun olevan parin tekstin perusteella kirjoittajana hyvä, mutta) esimerkiksi silloin, tämän jälkeen, tuolloin jne jne. Vaihtelevuus tekee tekstistäkin mukavamapa, vaikka toisto onkin tehokeinona hyvä

Toisena oli pari sijamuotovirhettä, jotka omalla kohdallani haittasivat muuten sujuvan tekstin luettavuutta.

Tuli joulu. Saapui ne ihanat kaksi viikkoa, joiden aikana näin sinut taas. En tiennyt, että tulet meille jouluksi töihin.

Ennemmin "saapuivat ne ihanat kaksi viikkoa?"

Ajattelen halujani sinua kohtaan edelleen, mutta en anna sen ottaa minusta yliotetta.

"En anna halujeni.."

Loppuun on kuitenkin laitettava tämä kehu ylitse muiden, elikkäs fraasi josta tykkäsin kovin:

Ja sinä jatkoit katseidesi lähettämistä minulle. Olit kuin jokin piru, joka ei jättänyt minua vieläkään rauhaan. Niin helvetin ihana piru. Saatana.

Niin mukavaisa kohta! (Koska aina on sanottava myös se, mistä tekstissä piti

Hups, huomasin muuten että tää teksti on yli vuoden vanha... No toivottavasti tämä ei haiddaa! Lukukokemus oli mukava, ja mitä muutkin ovat sanoneet on ihan totta; siulla on hyvät eväät tuoda kirjoitettavan henkilön tuntoja ilmi. Odotan ehdottomasti sinulta myös lisää tällaisia tekstejä :3

// EDIT: OTSIKKO ON HIENO! Kuulostaa ihan lääkärin diagnoosilta

[Ripple]

Ei! Nounounounouu! Eikä, mä pelkäsin just tätä, että sä menet lukemaan jotain mun näitä surkkuja juttuja! Mä oikeesti mietein, että toivottavasti et eksy mun listaukseen ja varsinkaan originaaleja lukemaan. Mulle ei tosiaan ole täällä juuri mitään lukemisen arvoista originaalipuolella, mikä johtuu pitkälti siitä, että mä olen vasta tänä vuonna eksynyt ensimmäisen kerran originaalitekstien palstoille. Tähän asti oon ollut surkeasti Potter-slashin pauloissa, ja siihen höttöön on nyt tullut suuremman luokan kyllästyminen. Ja se Potterien unohtuminenhan tapahtui sillä sekunnilla, kun sain ensimmäisen hyvän originaali tekstin luettua. Täältä kun löytyy paljon laaja-alaisempaa materiaalia. Älä silti käsitä väärin, ihanaa, että kommentoit!

Siis tosiaan, mulla on tällä hetkellä pitempi slash originaali jatkis työn alla, tähän mennessä valmiina on kymmenen lukua. Mutta mä en halua alkaa postaamaan sitä, ennen kuin olen saanut sen edes raakileena valmiiksi. Uskoisin, että tuossa keväällä sitä laitan tänne tulemaan. Se teksti on tällä hetkellä mun lapsoseni <3

Mua vähän kauhistuttaa, että sä edes luit just tän tekstin! ´:) Tämä tuli joskus kirjoitettua täääysin tajunnanvirtana, ja omien tuntemusten purkamiskeinona. Elikkä, no, tämä ei mun mielestä edes kuuluis finiin, vaan yhteen ihan toiseen paikkaan.

Tietkö, mua rupes niin huvittamaan toi sun huomio, että käytin liikaa sitten-sanaa. Jos olisin lukenut tämän paremmin läpi ennen julkaisua, olisin luultavasti nuo huomannut, mutta ei. Ja se mitä tässä huomiossa huvitti, niin ainoa asia minkä mä muistan ALA-ASTEEN äidinkielen aineen yhdestä palautteesta on, että "käytät turhan paljon sitten-sanaa." Voihan jukra, mä olen ilmeisesti jäänyt junnaamaan sinne tasolle, heh  No ei kai. Mutta tosia-asia on, että kirjoittaminen on mulle melko uusi harrastus. Ekat tekstit syntyi ehkä parisen vuotta sitten. Sitä ennen mä vaan piirsin ja maalasin Kiitos kuitenkin tästä huomiosta, hyvä taas kiinnittää huomiota tähän

Kiitos kaikista muistakin huomioista, mä katson niitä paremmin vielä huomenna kun olen enemmän hereillä Kuka muuten edes roikkuu jouluyönä täällä tähän aikaan... Minä näemmä. Mutta, mä tietty rakastan sitä, kun saa palautetta omiin teksteihin, joten kiitän kovasti koko kommentista! Ja sun huomiot tosiaan oli tarpeellisia *kummarrus-niiaus*. Mä olen kuitenkin tosi kriittinen omien tekstien suhteen, ja välillä jännittää hirveästi avata uusia kommenttaja, jotenkin tiettyjen tekstien kohdalla varsinkin pelkää sitä lyttäämistä.

Joku vois kysyä, miks mä pidän täällä tekstejä, joihin en ole tyytyväinen, mutta jos mä rupeisin sen perusteella karsimaan, niin kaikistahan löytyy jotain mitä myöhemmillä lukukerroilla itse miettii, että samperi kun oon kirjoittanut tyhmästi ton tai ton jutun tai kohdan. Että tuskin sitä mihinkään täysin tyytyväinen koskaan on, minä en ainakaan ole. Hui, onpas muuten jännää saada kommenttia just sulta, sä oot niin hitsiläisen hyvä ite että vähän jopa nolottaa, että luit mun juttuja. Kehut kuitenkin lämmitti, jos sä tosiaan pidit mun tekstistä, niin se on ihanaa kuulla! Mä tiedän, että mä osaan kirjoittaa omaa juttuani, mun tarttis vaan saada kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä tähän hommaan.

Kiitos nyt hei tosi kovasti tästä kommentista, toivottasti eksyt sitten joskus vilkaisemaan sitä mun jatkistakin kun se tänne saapuu, jos meinaan sitä pidempää tekstiä kaipaat