Fandom: Kuroshitsuji
Disclaimer: Yana Toboso omistaa hahmot ja maailman, minä leikiskelen ilman mitään korvausta.
Otsikko: Paremmat pikkujoulut
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: William/Grell
Ikäraja: K-11
Genre: draama, angsti, romantiikka
Varokaa: itsemurha mainitaan
Summary: William tarjoutui niittovuoroon osaston pikkujoulujen ajaksi.
A/N: Taas kerran jotain, mistä ei tullut mitään sen sivuunkaan vietyä mitä piti. Parasta etten edes kerro mitä yritin kirjoittaa (LOL) mutta tällaista siitä lopulta syntyi. Että sillä tavalla. Kirjoittaminen osaa kyllä olla todella yllättävä harrastus.
Pistetään vahinko pariin haasteeseen: Jouluhaaste VIII ja One True Something 20, missä fandominani on Kuroshitsuji. Jälkimmäinen muuten täyttyi tämän myötä!
Paremmat pikkujoulut
William tarjoutui niittovuoroon osaston pikkujoulujen ajaksi. Ihmiset eivät lakanneet kuolemasta vaikka shinigamit halusivatkin pitää pippalot, siispä jonkun oli huolehdittava niittämisestä sillä välin, kun muut joivat liikaa terästettyä glögiä ja tekivät itsestään narreja karaokelavalla. Tuntui kovin soveliaalta, että William esimiehenä huolehtisi asioiden sujumisesta sillä välin, kuin kenttätyöntekijät irrottelivat.
Hänen tarjouksellaan ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, että Grell oli uhannut raahata hänetkin esiintymään ja pelotellut jonkin siirappisen rakkauslaulun tulkitsemisesta duettona. Aivan sama miten monta litraa terästettyä glögiä Williamille täytyisi juottaa ennen kuin sellainen ihme tapahtuisi, Grell oli varma siitä että onnistuisi lopulta.
Eikä Grellin pikkujoulupukeutuminen taatusti olisi tippaakaan säädyllistä. Ja säädyttömästi pukeutuneen Grellin vierellä oleminen – humalassa! – oli tilanne, josta Williamin oli pysyttävä tuhannen kilometrin päässä, ellei halunnut hautomiensa tunteiden paljastuvan. Eikä hän halunnut, koska sen jälkeen mikään ei olisi niin kuin ennen.
Sitä paitsi niittäminen oli mukavaa! Ainakin pikkujouluihin verrattuna.
Niin William itselleen väitti, mutta valehtelemisesta katosi hohto siinä vaiheessa kun hän oli pari tuntia tallannut Lontoon katuja filmejä keräämässä. Yksin. Viimeinen niitti oli nuori mies, joka teki itsemurhan silkkaa yksinäisyyttään joulukrääsän keskellä, eikä se filmi ollut pirteää katsottavaa.
William yritti olla miettimättä milloin mahtaisi naksahtaa yhtä pahasti. Hän yritti olla miettimättä Grelliä, joka oli luultavasti jo iloisessa hiprakassa ja ehkäpä esittäisi sen romanttisen duettonsa Knoxin kanssa, koska William oli taas kerran päättänyt olla itsepäinen torvi.
Hän oli maailman paras keksimään tekosyitä, joilla välttää tekemästä sitä mitä olisi halunnut tehdä. Ihan vain siksi, että potentiaalinen kasvojen menettäminen sekä muutos olivat liian kauhistuttavia asioita.
William kohotti katseensa loskaisesta katukiveyksestä ja näki jonkun vähäisiin punaisiin vaatteisiin pukeutuneen nojaavan lyhtypylvääseen. Saman tien hän huokasi ja palasi tuijottamaan katua toivoen, ettei toinen ollut huomannut hänen silmäystään – joku tonttuhuoraksi pukeutunut suttura tästä surkeasta yöstä vielä olikin puuttunut. Pahimmassa tapauksessa hän joutuisi vielä luikertelemaan epätoivoisen maksullisen kynsistä.
Hän laahusti pari askelta eteenpäin katse märkien kenkiensä kärjissä. Yllättäen kokonainen rivistöllinen pieniä mutta hyvin teräviä teriä painui hänen kaulaansa jähmettäen hänet aloilleen.
Grell virnuili hänelle valmiina vetämään moottorisahansa käyntiin. "Will, Will... etkö aio edes tervehtiä minua? Kuinka kylmää, varsinkin kun tulin tänne saakka viettämään aikaa seurassasi."
"Grell?" William olisi halunnut kysyä enemmänkin, mutta puhuminen sai hänen kurkkunsa liikkumaan, jolloin sahanterät kaivautuivat hänen ihoonsa.
"Tunnistithan sinä sittenkin!" Grell kannatteli raskasta kuolonviikatettaan vain toisella kädellään, jotta saattoi toisella nakata pitkän räiskyvänpunaisen hiussuortuvan selkänsä taakse. "Ketä muuta sinä muka odotit, joulupukkiako?"
William tuijotti äänettä. Grellin pikkujoulupukeutuminen oli vielä säädyttömämpää kuin hän oli kuvitellutkaan. Punainen tonttumekko tuskin peitti lantion, joka näytti niin muodokkaalta että Grellin oli täytynyt muotoilla vyötäisiään korsetilla. Jonka William halusi avata. Nyt. Keskellä katua.
Uskomattoman lyhyt helma paljasti pitkät sukat sukkanauhoineen. Williamilla ei ollut aavistustakaan siitä kuinka kauan katsoi niitä, hän olisi voinut olla hypnoosissa.
Grell näytti tyytyväiseltä itseensä sekä Williamin reaktioon, ja suvaitsi vihdoin siirtää kuolonviikatteensa sivuun. Hän keinautti painonsa toiselle jalalleen korostaen lannettaan entisestään. "Minulla kyllä voisi olla sinulle lahjoja, Will... Mutta vain, jos olet tuhma poika."
William oli varma siitä, että hänen aivonsa ja alapäänsä räjähtäisivät kahden sekunnin kuluttua ylikuumenemisen vuoksi. "Mutta eikö sinun pitäisi olla pikkujouluissa?"
"Minä olin! Mutta siellä oli tylsää. Ei yhtäkään viileän komeaa miestä... Ja sitten tulin ajatelleeksi sinua raatamassa yksin, ja minä..." Grell puri alahuultaan terävillä hampaillaan äkillisen epävarmuuden puuskassa. "Enkö olisi saanut tulla?"
William tiedosti seisovansa tienristeyksessä, jossa joutui valitsemaan suunnan elämälleen. Ilman mahdollisuutta kääntyä takaisin. Jos hän nyt torjuisi Grellin, se voisi hyvinkin jäädä viimeiseksi kerraksi. Grell näytti niin toiveikkaalta ja samalla pelokkaalta, ja tämä torjunta todella tulisi sattumaan – edes Grell ei ehkä yrittäisi enää ikinä uudelleen, niin sinnikäs kuin maanvaiva olikin.
William ei nauttinut siitä visiosta. Se jätti hänelle vain toisen suunnan.
"Olen hyvilläni nähdessäni sinut, Grell."
Grell päästi jonkinlaisen innostuneen vingahduksen, joka kenties oli Williamin nimi.
"Töitä on liikaa yhdelle", William sanoi, jottei vaikuttaisi aivan naurettavan pehmolta.
"Töitä...?"
Grellin ilmeen valahtaminen sai Williamin jo katumaan sitä, että oli ohjannut keskustelun työasioihin. Miksi hänen oli niin vaikea antaa periksi ja ilmaista, että halusi Grellin vierelleen? "Joten, tuota, niittäisimmekö loput yhdessä?"
Miksi se kuulosti niin romanttiselta?
Grell takertui hänen käsivarteensa kuin ei aikoisi koskaan päästää irti. "Tietysti, Will-muru! Mutta toivottavasti et pakota minua rasittamaan itseäni liiaksi. Korsetti on kireällä, joten en tahtoisi hengästyä pahasti. Kohtele minua hellästi –"
Seuraavalla hetkellä William käsitti työntäneensä Grellin vasten viereisen talon seinää ja suutelevansa tätä kiivaasti. Grell ei epäröinyt vastata eleeseen, vaan kiskoi hänet tiukemmin puoleensa ja kiersi toisen jalkansa hänen ympärilleen. Hän halusi vain hukuttautua pitelemäänsä norjaan vartaloon.
Jonkin ajan kuluttua kävi ilmeiseksi, ettei Grellillä sittenkään ollut mitään pahemmanlaatuista hengästymistä vastaan. Korsetista huolimatta.
