Ficin nimi: Seksintapposukat
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: k-11
Paritus: EraserMic
Genre: Slice of life arjen romantiikalla ja fluffilla
Summary:
”Vitsikkyyttä ja ironiaa on nähdäkseni ennen kaikkea siinä, että ne ovat aina häirinneet sinua enemmän kuin minua.”A/N: Toisinaan pienikin asia voi ärsyttää siinä määrin, että asialle on tehtävä jotain heti paikalla.
Mitähän tästä muuta sanoisi, no jaa, arkifluff on kivaa ja sopii näille liian hyvin. <3 Osallistuu haasteisiin
Arkifest II ja
Animaatioiden taikamaailma.***
Hizashi kuljettaa sormiaan tummien, tyynyllä valtoimenaan lepäävien hiusten lomassa ja sipaisee niitä sivuun Shōtan kasvoilta. Hän suutelee kullanmurunsa otsaa, koskettaa hennosti kaarevaa arpea tämän poskipäällä, nautiskelee parransängen karheudesta poskeaan vasten ja kutittelee huulillaan tämän korvanlehteä. Shōtan hengitys käy raskaammaksi, kun hän vie huuliaan kaulalta aataminomenalle, solisluille ja yhä alemmas rinnalle, lipaisee nännejä vuoron perään ja hamuaa antaumuksella hoikasta kehosta erottuvia vatsalihaksia.
”Hizashi...” Shōta rentoutuu hetki hetkeltä enemmän. Tämän selkä kaareutuu patjalta hänen hyväilyjään vaatien, mutta Hizashi painaa rakastajansa aloilleen. Sillä kertaa hän määrää tahdin alusta loppuun. Tekee Shōtallekin hyvää luovuttaa ohjat toisinaan hänelle, vaikka tämä aina mielellään hänelle antautuukin.
Hizashi suutelee Shōtan lantiota ja näyttää sille hieman hampaitaankin. Kun hän laskeutuu alemmas, hän tiedostaa Shōtan kaipaavan kipeästi kosketusta vyönalaisille paikoilleen. Siltikään hän ei ajatellut tehdä kumppanilleen mieliksi ihan vielä. Shōta murahtaa, kun hän vetäytyy kauemmas ja hentona mielenosoituksena nykäisee hänen vaaleita hiuksiaan. Hizashi virnistää kuljettaen kieltään sisäreiden lämpimällä iholla, etenee polvensyrjälle ja näykkäisee. Shōtan huohotusta on jumalaista kuunnella, eikä hänen omakaan hengityksensä ota enää säilyäkseen tyynenä.
Tosin siinä samassa, kun hän tarttuu Shōtaa nilkasta, hänen tunnelmansa notkahtaa vaaksan verran väärään suuntaan.
”Aha, katsos, sinulla oli sukat vielä jalassa”, Hizashi tyrskähtää. "Ja vielä
nuo sukat kaikista mahdollisista..."
"Siltä vaikuttaisi." Shōta nostaa päätään todetakseen saman asian.
Hizashi virnistää ärsyyntyneenä itseensä. Hänellä oli ollut niin pirunmoinen kiire saada Shōta sänkyyn ja pelkkiin boksereihin, että sukat olivat tyystin unohtuneet. Eipä sillä, sukkien pitäminen sängyssä oli Hizashista ihan tavallista, mutta pikku kuhertelun tapauksessa vähempi oli aina parempi.
Lisäksi Shōtan jalkoja verhoavia kulahtaneen pinkkejä, muutamasta kohtaa pahasti rispaantuneita, kissojen naamojen koristamia sukkia toljottaessaan hän ei keksi ainuttakaan syytä olla riuhtomatta niitä Shōtan jaloista välittömästi.
”Minua ihan
riemastuttaa, että oikeasti käytät noita karmeuksia.”
”Sinulta minä ne sain”, Shōta huomauttaa tyynesti, ja Hizashi huokaisee nuristen.
”Yeah, ehkä noin viisi vuotta sitten! Lisäksi värin ja kuosin tapauksessa oli mukana sellainen määrä vitsikkyyttä ja ironiaa, että heikompia olisi hirvittänyt! Sinuun se ei vain näyttänyt tehoavan!”
”Eipä niin”, Shōta toteaa takaisin. ”Vitsikkyyttä ja ironiaa on nähdäkseni ennen kaikkea siinä, että ne ovat aina häirinneet sinua paljon enemmän kuin minua.”
”No seriously,
katso nyt niitä.” Hizashi hipsuttaa sormellaan sukan kulunutta kangasta, ja Shōtan varpaat kipristyvät. ”Sano mitä sanot, mutta nuo kissat eivät todellakaan voi hyvin! Niillä on jokin isosti hätänä ja nupissa viiraa huolella!”
”Saattaa olla”, Shōta hymähtää hänen meuhkaamiselleen.
”Sen lisäksi kyse on myös kummallisesta halustasi käyttää ihan puhki kuluneita sukkia ties miten pitkään.”
”Eivät ne saappaiden alta mihinkään näy, joten sama se”, Shōta tuumaa. "Sukat kuin sukat."
”Arvokkaan roviokuoleman nämä ansaitsevat, jos jotain”, Hizashi tuhahtaa ja hivuttaa vaatekappaleita ripein ottein heilansa jaloista. ”Äkkiä huitsiin tällaiset karseudet, ennen kuin ne tappavat seksini kokonaan –”
”No se olisi kaikkien kannalta paskamaista", Shōta tuumaa ja töytäisee varpaillaan ärsyttävästi Hizashia nenään kissasukka puoliksi jalassaan roikkuen.
"Hey
woah, pois naamaltani sen kanssa!"
"Voin minä niistä eroon hankkiutua, jos se palauttaa elämänhaluasi", Shōta jatkaa ja onnistuu tökkäämään jalallaan Hizashia ohimoon, ennen kuin hän saa vihdoin nyhdetyksi toisenkin sukan pois.
”Se onkin vaihtoehdoista ykkösparas!” Hizashi läiskäyttää sukalla Shōtaa kostona sääreen, myttää vaatekappaleet yhteen ja viskaa ne olkansa yli. ”Tai no tee niille mitä haluat tai jätä tekemättä, mutta älä never ever pakota minua kohtaamaan niitä tällaisessa tilanteessa, kutale..."
"Olkoon menneeksi", Shōta myhähtää ja sulkee raukeana silmänsä, kun Hizashi palaa viimein oleellisten asioiden ääreen osoittamaan huomiotaan mielitietylleen.
"Niin ja pidäkin mielessäsi: seuraavat minulta saamasi sukat eivät ole lähellekään noin karmeat”, Hizashi mutisee Shōtan navan seudulle parin suukon perään.
”Varo vain, ettei ironia iske taas omaan nilkkaan.”
”Sinähän se noita sukkia päätit käyttää!” Hizashi tokaisee tietäen itsekin, ettei tee sanoillaan mitään järkeä. Sama se, eipä pinkeissä kissasukissakaan sellaista ole.
