Title: Rakkaudentunnustuksia
Author: Penber
Raiting: S
Genre: snog, romance, het
Fandom: House M.D.
Pairing: Cameron /Chase
Disclaimer: En omista ko. sarjaa tai näitä hahmoja.
Summary: Kaikki tämän naisen pienessä maailmassa oli täysin järjestyksessä. Ainakin yhteen pisteeseen saakka.
A/N: Joo, no Tyynis pyys vähä tällä parituksella.. Mut en ny yhtää osaa sanoa, et miten tän kaa pärjäsin :'DD. En oo pitkää aikaa ko. fandomilla mitää kirjottanu, joten olkaa helliä haukuissanne..Eiku siis.. Korjauksissanne!!
Allison Cameron oli juuri sellainen nainen, jonka saattoi lokeroida luonteen, pukeutumisen sekä kiinnostustenkohteiden avulla. Hän oli niitä naisia, jotka tiesivät tasan tarkkaan mitä halusivat elämältään ja milloin he sen halusivat. Tarkkuudestaan ja järjestelmällisyydestään oli nainen tunnettu. Hän ei jättänyt mitään puolitiehen. Kaikki tämän naisen pienessä maailmassa oli täysin järjestyksessä. Ainakin yhteen pisteeseen saakka.
Ja tämä piste oli nimeltään Robert Chase.
Tuo australialainen mies, jolla oli auringossa kimmeltävä vaalea tukka, säihkyvät silmät sekä valloittava hymy, oli jotenkin onnistunut saamaan naisen elämään särön. Niin kuin peilin reunaan olisi tullut halkeama ja sen vain kasvoi kasvamistaan. Eikä Cameron voinut pysäyttää sitä. Sisimmässään nainen nautti kaaoksesta järjestelmällisen elämänsä keskellä.
Aluksi Chase ei ollut tehnyt paljoa. Hän oli vienyt Cameronia syömään, elokuviin tai luokseen. Mutta kun mies eräänä päivänä sairaalan aulassa painautui Allisonia vasten, nainen säpsähti.
“Mikä sinulle tuli?” Chase oli kysynyt hämmästyneenä.
“Eihän muiden tarvitse nähdä…”, oli Cameron sanonut virnistäen, kulmat kuitenkin kertoen pienestä huolesta. Nainen oli vilkaissut ympärilleen.
Chase lupasi lopettaa julkiset kähmäilyt.
Ja hänen lupauksensa kesti kaksi päivää, kolme tuntia sekä viitisen minuuttia.
Chase saattoi yllättäen kietoa kätensä naisen ympärille, puraista häntä korvasta taikka suudella keskellä klinikkaa niin, että varmasti jok’ikinen siellä olija näkisi. Mies kirjoitti huulipunalla seinään, Allison & Robert nyt ja aina. Ja Cameron pyyhki sen vimmatusti pois, välittämättä siitä, että sotki samalla takkinsa.
Aluksi Chase oli vaikuttanut loukkaantuneelta. Hän ei ollut puhunut Cameronille ainakaan muutamaan päivään. Kunnes kaikki jälleen kääntyi juuri silloin kun nainen sitä vähiten odotti. Eräänä iltana Allison Cameronin käyskennellessä vielä sairaalan tyhjillä käytävillä, hän huomasi maassa jotain. Tuo jokin oli nimittäin tummanpunainen ruusu. Nainen nosti sen hämmentyneenä, vain huomatakseen että muutaman merin päässä lepäsi toinen. Kolmas. Ja neljäs. Pää kysymyksiä täynnä, nainen seurasi ruusuvanaa aina tutkimushuoneeseen kaksi asti.
“Löysit sitten perille.”
Puhuja oli Chase. Hän istui leppoisasti potilaille tarkoitetun tutkimuspöydällä. Sylissään mies piteli pehmokarhua, jolla oli sydän hyppysissään. Mies ojensi lelun häntä päin kävelevälle naiselle, joka puolestaan otti lahjansa vastaan hymyillen.
“Luulin, että olet vihainen”, Cameron totesi, painaen nallen rintakehälleen.
“Ehkä aluksi”, sanoi Chase totuudenmukaisesti, vetäen naisen itsensä lähelle ja painaen sitten huulensa tämän huulille. Cameron vastasi suudelmaan. Nalle putosi lattialle, kun hän kietoi kätensä miehen ympärille, sujauttaen sormensa tämän hiuksiin.
“Mutten enää”, Chase jatkoi, kun he vihdoin erkanivat toisistaan.
“Ymmärräthän, etten ole vielä valmis huutamaan tätä juttua kaikille?”
“Taidan ymmärtää sen nyt.”
Chase vetäisi Cameronin uuteen suudelmaan. Eikä kumpikaan heistä huomannut, miten aika kului ja uuden aamun aurinko kipusi taivaalle. He välittivät vain toisistaan ja siitä että he saivat painaa pehmeitä suudelmia toisilleen.
A/N2: Arhm.
