Nimi: Onnettomasta onnesta
Kirjoittaja: Adiqhi
Genre: Angst
Ikäraja: S
A/N: 3 toisiinsa liittymätöntä raapaletta, joita yhdistää vain kirjoittaja ja genre. Selailin yhtenä päivänä kaikkia koneellani olevia lukuisia raapaleita ja päätin, että nyt jotkut saavat päätyä taas finiin ja näin nämä kolme tänne joutuivat. : D
Huuto
Kun tunnet aikasi koittavan, kun tunnet elämäsi olevan tehty ja tiesi tulleen päätökseen, sanotko, että sinulla on ollut hauskasi? Sanotko, että olet kokenut jo kaiken?
Jätämmekö jälkeä tähän elämään? Huomaako kukaan koskaan olemassaoloamme täällä? Sanommeko joka ikinen kerta, että yritimme kaikkemme?
Oletko pahoillasi kaikesta siitä rakkaudesta, jonka kohtasit? Tunnetko yhtään katumusta? Tunnetko yhtään mielipahaa löytämättömästä onnesta? Jos se kaikki loppuu nyt, sanotko olevasi valmis?
Seisot kerrostalon kattotasanteella ja puristat kylmää rautakaidetta rystyset valkeina. Huudat kaiken mielipahasi maailmalle, kaiken sen tunteen, joka on puristanut sydäntäsi näinä vuosina, mutta tiedät, ettei se auta. Et voi huutaa sydäntäsi ulos, vaikka kuinka haluaisit.
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Unisielu
Sinä vain unelmoit. Elit unelmissasi. Päivästä toiseen. Haaveilit, et huomannut enää mitään muuta. Elit omassa maailmassasi. Sinun maailmassasi.
Olen kyllästynyt ainaiseen valitukseesi. Muuta et enää teekään. Mielessäni pyöri vain yksi kysymys. Tappaako vai jäädä jalkoihin?
Minulle kerrottiin, että osaan lentää. Ainakin sitä minulta odotettaisiin. Levitä vain siipesi unisielu.
Miten voimme epäonnistua huolimatta kaikesta siitä mitä meille on annettu?
Viimein tein päätökseni. Olisi aikani kohdata hetkeksi maailmasi. Herätä, kuten tapasit sanoa. Olin nyt yläpuolellasi, enää et valittaisi.
Sen kun levität siipesi unisielu. Suoristin käteni. Edessäni, alapuolellani avautui uusi maisema. Uusi maailma. Katsoin ylväästi eteenpäin. Ponnistin jaloillani vauhtia ja hyppäsin. Hyvästi unisielu.
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Voisin olla onnellinen
Katselen kun kävelet ohitseni kadun toisella puolella. Istahdat kavereidesi joukkoon. Painun pieneksi, huomaamattomaksi.
Juttelet kavereidesi kanssa, kuten aina ennenkin. Juttelet, naurat ja hymyilet. Toivon, että olet onnellinen, koska teit minut onnellisemmaksi kuin kukaan koskaan ennen. Onnellinen, kuten aina ennenkin, mutta ilman minua.
Mieleeni nousee kaikki ne keskustelut, kaikki ne sanat, jotka haluaisin ottaa takaisin. Painan pääni takaisin alaspäin. On liian myöhäistä muistella mitä me joskus olimme.
Kaikki ne muistot pyörivät ympyrää päässäni. Kaikki se mitä joskus koimme, mutta todellisuudessa pieninkin hetkemme oli valetta.
Haluan, että teet kaiken sen mitä aina halusit tehdä, ilman tukeani. Haluan nähdä sinun onnistuvan. Annathan anteeksi.
A/N2: Jos joku tänne eksyy niin kommentoi ihmeessä.