Title: Vaaleansinisiä neuleita ja suklaasammakoita
Author: FractaAnima
Genre: perhefluff
Rating: S
Pairing: Molly/Arthur
Status: 5/5
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Raapalesarja
Haasteisiin:Salainen ystävä V
Vuosi raapalehtien VII
Raskauden olematon keveys -haaste
A/N: Vau, tämä olikin haastavaa, sillä yleensä kirjoitan pääasiassa draamaa, angstia ja hurt/comfortia, mutta koska Salainen ystäväni oli tällä kertaa
Fiorella, tilanne vaati ehdottomasti fluffya! Hyvää etukäteistä ystävänpäivää, Fio. <3
Vaaleansinisiä neuleita ja suklaasammakoita
1.
Kevät Devonissa oli leuto ja harvinaisen vähäsateinen. Molly istui puutarhakeinussa nauttien kello viiden teetä, kun Arthur saapui kotiin.
"Rakkaani", Arthur tervehti vaimoaan, suukotti tämän poskea ja istahti keinuun saaden sen keinahtamaan. Mollyn kasvoille levisi onnellinen hymy. Niin onnellista Arthur ei ollut nähnyt hetkiin, sillä sota varjosti koko taikayhteisöä.
Arthur kohotti kulmiaan kysyvästi.
"Luulen, että se on poika", Molly tokaisi tutkittuaan hyvän tovin teekuppiaan.
"Kuka on?"
"Arthur, joskus sinä olet huvittavan hidas."
Arthur ponkaisi pystyyn niin, että keinu keinahti taas ja tee Mollyn kupissa läikkyi tassille.
"Sinä olet - me odotamme vauvaa?"
Molly siivosi teen nopealla taialla.
"Kyllä rakkaani, me odotamme vauvaa."
2.
Ensimmäinen kolmannes raskaudesta oli ohi ennen kuin Molly ehti edes kunnolla huomata. Hän täytti päivänsä kodin- ja puutarhanhoidolla sekä neulomisella. Pieniä vaaleansinisiä vauvannuttuja kertyi vinhaa vauhtia, eikä Molly ollut lainkaan huolissaan siitä, josko lapsi sittenkin olisi tyttö.
"Pitäisikö sinun kuitenkin tehdä muutama vaaleanpunainenkin?" Arthur hieroi leukaansa katsellessaan olohuoneeseen kertyneitä neulepinoja.
"Arthur rakas, olen täysin varma, että tämä lapsi on poika, ja jos ei nyt jostain syystä olisikaan niin nopeastihan minä muutaman vaatekappaleen värjään parilla simppelillä loitsulla."
"Olet oikeassa, tietenkin", Arthur nyökkäsi. Hän ei aina muistanut kuinka lahjakas Molly olikaan kotitaloustaioissa. Vaatteiden värjääminen oli tietenkin Mollylle simppeliä, toisin kuin hänelle itselleen.
3.
Toisen kolmanneksen aikana Mollyn vauhti vain kiihtyi. Kun vaatepinoja oli kertynyt Arthurin mielestä tarpeeksi jopa seitsemälle lapselle, Molly alkoi neuloa peitteitä, unipusseja ja nallekarhuja. Neulomisen ohessa hän söi kehuttavan määrän suklaasammakoita, joihin hänellä ei omien sanojensa mukaan ollut edes erityistä himoa, ja joita Arthur kantoi silti mukanaan kotiin viitisentoista viikossa huvittunut hymy kasvoillaan.
"On tässä hyväkin puoli", Arthur sanoi Mollyn avatessa jälleen yhtä sammakkopakettia puoli huomaamattaan.
"Hmh?" Molly kysyi laskien samalla silmukoita nallekarhun jalkaa varten.
"Meillä on pojallemme jo hyvä kokoelma velhokortteja valmiina. Hän varmasti tykästyy näihin", Arthur sanoi selaillessaan paksuhkoa pinkkaa. Molly katsahti pinkkaa hieman ärtyneenä ja jatkoi neulomistaan.
4.
"Mitä mieltä olet nimestä Charles?" Arthur kysyi silittäessään vaimonsa pyöristynyttä vatsaa.
"En mitään erityistä mieltä, miksi kysyt?" Molly kääntyi katsomaan miestään. He istuivat olohuoneen lattialla takan ääressä, sillä syksy oli saapunut ja viileä ilma pyrki sisään Kotikolon seinien raoista.
"Pitäähän meidän pojalla olla nimi", Arthur hymyili.
"Hänellä on jo nimi", Molly tokaisi ja venytti selkäänsä. Raskaus oli alkanut uuvuttaa häntä viimeisen kolmanneksen aikana.
"Ahaa, ja mikähän tämä nimi mahtaa olla?" Arthur kysyi. Hän ei ollut ollenkaan yllättynyt vaimonsa itsenäisestä päätöksestä, oikeastaan se oli hyvin odotettua.
"William", Molly tokaisi.
"William", Arthur toisti perässä. "Minä pidän siitä."
"Hyvä", Molly suukotti Arthurin poskea.
5.
Marraskuu kääntyi joulukuuksi ja tuuli vinkui talon seinissä. Molly istui sängyn laidalla ja tuijotti nukkuvaa lasta.
"Vieläkö sinä valvot?" Arthur katsahti vaimoaan ja sitten kelloa, joka näytti kolmea yöllä.
"Eikö hän olekin täydellinen", Molly mutisi. Arthur saattoi kuulla kyyneleet hänen äänestään.
"On", Arthur sanoi ja nousi istualleen. Hän kietoi kätensä Mollyn harteille ja katseli kehdossa hiljaa tuhisevaa kääröä. "Ehdottomasti on."
Molly kuivasi kyyneleitä yöpaitansa helmaan. Arthur tunsi ties kuinka monetta kertaa lämmön tunteen rinnassaan, hän oli varmasti maailman onnellisin mies.
Arthur otti taikasauvansa yöpöydältä ja kuiskasi hiljaa loitsun, joka keinutti käsintehtyä mobilea Williamin sängyn yläpuolella.
"Tule nukkumaan, rakas."
"Ihan pian."