Joulukalenteri -eli miksi Draco ja Harry sopivat yhteen (S, H/D)

[Vesiolento]

Siunsäe - Lucius on runkkari. Lets pudotetaan se kalliolta ;3 Ja kiitos kommentista!


Vesioento-täti ei ole nukkunut ja on itkenyt silmät päästään, koska hobitti. Kymppi tulee varmaan myöhemmin tänään.

9.
(207)

"Isi, Duddis tahtoo tuon", Dudley sopersi Vernorille, jonka leveät kasvot olivat kylmästä punaiset.
"Sitten jouluna, poikaseni!" Vernon huudahti ja kehotti perässä laahustavia poikia eteenpäin.
Perhe oli Lontoossa jouluostoksilla, eli siis Petunia kävisi ostamassa Dudleylle suunnilleen talollisen lahjoja ja Vernon veisi pojat glökille. Asia oli luonnollisesti se, että Dudley sai vielä keksin kuuman nesteen painikkeeksi, Harry ei saannut koska ´rahatilanne´
He istuivat sisällä ahtaassa kahvilassa, Dudley ja Vernon keskustelivat joululahjoista (mistäs muustakaan) ja Harry tuijotteli ulos ikkunasta.

Ulkona pyrytti lunta ja se oli pojan mielestä lähinnä ärsyttävää. Katu oli siispä tyhjä, koska ihmiset olivat hakeutuneet sisätiloihin, kaikki kahvolat ja kaupat olivat täpötäynnä. Jotain smaragdinvihreää välähti ulkona ja Harry nosti pöydälle painuneen päänsä ylös. Ensin hän ei havainnut lumipyryssä mitään, mutta sitten silmät näkivat kolme hahmoa, jotka kiiruhtivat kohti nuhjuista rakennusta - joka oli luultavasti kahvila. He sujahtivat sisään. Heikosti Harry erotti sanat VUOTAVA NOIDANKATTILA. Nopea katsahdus kahvilaa selvitti, ettei kukaan muu ollut nähnyt vihreää välähdystä lumisateessa.

Kun pojat vihdoin olivat saanneet glögi-lainsa tyhjiksi (Harry huomattavasti nopeammin) he astuivat kylmään pakkaseen. Kun joukko oli seisonut hetken ulkona neuvvottomana, Harry osoitti VUOTAVAA NOIANKATTILAA punaisilla lapasilla verhotuilla käsillään ja sanoi;
"Mennään tuonne."
Vernon katsoi Harrya selvästi kummastuneena ja jollakin tavalla pöyrästyneenä. Hän katsoi sinne minne poika osoitti, muttei nähtävästi nähnyt mitään mielenkiintoista.

[Siunsäe]

Ääää kuolen! Kahdestakin syystä. Koska hobitti...

...ja koska Harry-parka )'X Miksei Harrykin saa keksiä.... camoon. Olisi juossut sinne Noidankattilaan, hittolainen!
En tajua, miten oon löytänyt itseni kommentoimasta tätä helkkarin koukuttavaa kalenteria, kun enhän edes TYKKÄÄ Drarrysta.... ilmeisesti... tai en ainakaan ennen tykännyt...

ja offia: mutta siis eilen oltiin hobitin ennakkonäytöksessä -olitko sinäkin?!!- ja... ihan mahtavan se oli. <3 DDDDD''''''8

muoks// luin vielä kerran ja tuossa lopussa on sana pöyrästyneenä, niin oisko kyse pöyristyneenä? t. nit-pickkailija

[Vesiolento]

Siunsäe -  Olin ensi-illassa ykkössalissa, ykkösrivissä ;:DD pikku vesiolento-thorin jakeli ihmisille tikkareita ::::33 mutta joo, innostat jatkamaan tätä, vaikka oon vähän (joo, vain vähän) jäljessä aikataulusta x) KIITOS

10.
(202)

Draco ja hänen vanhempansa kiirehtivät kohti vuotavaa noidankattilaa. Dracon oli pakko myöntää, ettei hän ollut koskaan ennen nähnyt sitä ulkoapäin - se näytti kumman nuhjuiselta jästinäkökulmasta.
Jaa, miksi tämä puhdasverinen perhe ilmiintyi viistokujan ulkopuolelle? Siksi koska hormipulveri oli päässyt loppumaan. Shh, eihän Draco ollut tietenkään kaatanut sitä muroihinsa...
Mutta silti Lucius oli yllättävän hyvällä tuulella, kun he marssivat sisään noidankattilaan hän tervehti baarimikkoa hilpeänä ja osti Dracolle kaakaon.
"Isä, minä haluan vaahtokarkin", Draco sanoi ja Lucius osti vielä vaahtokarkin.

Pian he pääsivät jatkamaan matkaa sisälle Viistokujalle. Kauppojen ikkunat olivat vielä jouluisimpia kun jästien vastaavat - ne Draco oli tosin nähnyt vain sivusilmällä. Velhot ja noidat tekivät aikaisia jouluostoksi, joukossa oli pari maahista ja jokin jota Draco ei osannut luokitella. Kun äiti siirtyi noidankattilakauppaan, isä johdatti Dracon karkkikauppaan, luultavasti vain sen takia, että poika pysyisi kerrankin hiljaa.

Kaupan valikoima oli varmasti paljon muita kauppoja suurempi. Suklaasammakot olivat loppuunmyytyjä, jokamaunrakeet taas eivät maistuneet Dracolle.
"Ne maistuvat hormipulverille", Draco vastasi isänsä kysyvään ilmeeseen ja sai vastauksena mulkaisun. Pullotettua kermakaljaa Malfoylla oli kotona kokonainen komero, ellei kotitonttu ollut juonnut sitä, mikä oli todella epätodennäköistä.
Mutta sokerista Draco piti. Sokerisia silmälaseja, ne olivat joulun uutustuotteita. Oli myös sokerisia sulkakyniä ja salamoita, mutta jostain kumman syystä Lucius osti ainoastaan sulkakyniä.

[Siunsäe]

Huuh. Jotenkin en vaan osaa kuvitella Luciusta "hilpeänä". No, mutta poikkeus on vahvistus sääntöön, jotenka varmaan ensi luukussa isi on taas oma yrmy itsensä. Ei vaan, ihan hauskaa, ettei se jaksa joka päivä olla ilkeä Dracolle.

Sokerisia silmälaseja, ne olivat joulun uutustuotteita. Oli myös sokerisia sulkakyniä ja salamoita, mutta jostain kumman syystä Lucius osti ainoastaan sulkakyniä.

Jaahas, ehkä isillä oli pieniä omia aavistuksiaan tulevaisuuden suhteen... Hupaisaa!
Huomista ootellessa!

[Vesiolento]

Siunsäe - :------D luultavasti Luciuksen hilpeys katoaa :__________________DDD


11.

(206)

Yhdeksänvuotiaana Harry sai joululahjaksi kasan sukkia. Nämä olivat tottakai löytyneet kirrputorilta, jossa ne olivat kiertäneet ainakin viiden eri pojan jaloissa. Näiden poikien jalat olivat tottakai Harryn jalkoihin verrattuina kaksinkertaiset, joten sukissa oli vähän liiankin paljon kasvuvaraa. Samana jouluna Dudley oli saannut ensimmäisen tietokoneensa, joka oli tottakai rikkoutunut ennen seuraavaa joulua.

Nyt kummenenvuotias Harry katsoi, kun hänen serkkunsa pelasi ammuntapeliä uudella tietokoneella. Olohuone oli niin ahdas, että Harry joutui seistä nurkassa katsomassa serkkunsa hauskanpitoa. Melkein kaiken tilan vei jättimäinen joulukuusi, loput Dudley ja hänen upouusi (jättimäinen) tietokoneensa.
Kun Dudley poistui hetkeksi paikaltaan syömään, Harry tiesi hetkensä koittaneen. Hän istahti tuolille, joka oli jo valmiiksi lämmin ja ahtoi jalkansa (jossa olivat ´´uudet´´ villasukat) tietokonepöydän alle.

 Poika avasi haparoiden hakuselaimen ja kirjotti kokemattomuudesta johtuen hitaasti hakusanat.
Hän ei tietenkään ehtinyt päästä pitkälle, sillä pian Petunia-täti ilmestyi tietokoneen eteen kuin taikaiskusta (sen Harry tottakai sanoi ääneen ja sai selkäänsä). Tädin kasvoilla oli lähes vihainen ilme, kun hän karkoitti Harryn loppupäväksi ulos pakkaseen.
“Leiki omilla lahjoillasi senkin varas, uskallakkin varastaa minun pojaltani!"
Harry kiroili äänettömästi ja potkaisi Dudleyn lumiukon rikki. Hitto, nyt hän joutuisi kysyä joltakin neuvoa. Mutta kuka haluaisi vastata hänen kysymykseen? Poika pystyi kuvitella kuinka hän keskeyttäisi Vernon-sedän joogasession ja kysyisi;

“Setä, kuinka minä värjäisin hiukseni vaaleiksi?”

[Siunsäe]

Ekan ja tokan kappaleen alussa 'yhdeksänvuotias' ja 'kymmenenvuotias' ovat yhdyssanoja.
Taas kauhean surullinen luukku. D,,,,: Petunia ja Lucius ovat yhtä julmia, voisivat mennä naimisiin keskenään!!
Ääk! Värjääkö Harrry tukkansa? XD ja mielikuva joogaavasta Vernonista tappaa mut.

[Vesiolento]

Siunsäe - kenties rakkaat julmurimme kohtaavat vielä... ::::3 en paljasta mitäääään

12.
(202)

Dracon kymmenennes joulu eteni hitaasti ja tylsästi. Illalla heille tuli kylään pari isän ystävää ministeriöstä perheineen. Grabbe, Goyle ja Nott. Vierailu oli aika onnistunut, sillä jouluillallisen jälkeen hän sai leikkiä ystäviensä kanssa rauhassa, kun vahemmat ihmiset juttelivat olohuoneessa ja siemailivat kallista viiniä.
“Minä saan joululahjaksi uuden luudan”, Draco kehui ystävilleen.

“Malfoy, sinä olet hemmoteltu verenpetturi”; Grabbe sanoi kasvoillaan irvokas hymy.
Parin minuutin aikana huoneessa leijui painostava hiljaisuus. Nott ja Goyle katsoivat Grabbea ihmeissään. Poika nosti olkapäitään.
“Hän saa kaiken minkä haluaa, eikö se ole aika…”
Nott ja Goyle nyökkäilivät hiukan epävarmoina. Draco pysytteli hiljaa ja mutristi huuliaan yhteen.
“Ja katso - hänen kasvonsa ovat kuin paperia”. Grabbe huomautti ilkeästi. Sitten hän ei kestänyt enään, hän juoksi koko matkan viereiseen huoneeseen äidin helmoihin.

Kun Draco oli selittänyt tilanteen parila sanalla Narcissa nousi seisomaan ja käveli päättäväisesti muiden poikien luokse, Luciuksen ja vieraiden katseet selässään.
Hän kumartui poikien tasolle ja sihisi;
“Ettekö te tajua että me voimme viedän vanhempienne työpaikat ja tehdä elämästänne helvettiä? Lopettakaa tuo lapsellinen käytös, se kostautuu!”
Sitten hän kehotti Dracoa jatkamaan leikkimistä ja käveli takaisin muiden aikuisten joukkoon, vieraiden kasvot olivat järkyttyneitä

Sen päivän jälkeen Dracoa ei enään koskaan kiusattu.