Kirjoittaja: Koiranruusu
Beta: Fire
Ikäsuositus: K-11 (ei vielä tässä aloituksessa, mutta suunnitelmien mukaan seuraava osa näyttäisi sisältävän sellaista.
Fandomit: Outnumbered (Isot ja pienet) ja Harry Potter
Tyylilaji: Arkidraamaa, huumoria ja joulusöpöilyä
Henkilöt: Pete, Sue, Jake, Ben, Karen, Harry ja Teddy
Varoitukset: Hannibal (elokuva+tv-sarja hahmoon) liittyviä mainintoja ja myöhemmin mahdollisesti päihteiden ja väkivallan ihannointia, jälkimmäistä hieman ehkä jo tässä ekassa, mutta samalla tasolla kuin itse outnumber-sarjassa, joten sellaista lasten suusta kuultuna. Sisältää myös haastavia lapsia ja kärsiviä vanhempia, joiden vanhemmuus ei aina ihan pelitä.
Vastuuvapaus: Outnumbered kuuluu BBC:lle ja Hat Trick tuotantoyhtiölle, Harry Potter kuuluu puolestaan J.K. Rowlingille, minä en omista muuta kuin kumman mielikuvituksen, joka yhdistelee fandomeja sillisalaatiksi joulupöytään, en kuitenkaan ansaitse sillä rahaa.
Tiivistelmä: Brockmanien perheen arkinen kaaos ei ole mitään siihen verrattuna, mitä joulu saa aikaan. Kun jouluvalmisteluihin lisätään lasten ystävien kyläilyt, on tarjolla varsinainen sekametelisoppa.
Haasteet: Crossoverhaaste, Valloita fandomi -
Outnumbered (Isot ja pienet), Kerää kaikki hahmot -
Teddy Lupin ja Joulukalenteri 2014 21. luukku, sekä lisäksi vielä haastoin itseni kirjoittamaan mahdollisimman monta joululaulujen mukaan nimettyä ficciä.
K/H: Outnumbered on aivan mahtava sarja, joten pakkohan siitäkin on ficata. Ekaksi ajattelin, etten laita tähän lainkaan Potteria sekaan, mutta sitten muistin, että yksi Benin kavereista oli nimeltään Teddy ja näin tässä sitten kävi. Joululaulu, josta nimi on napattu, ei tosiaankaan sanoiltaan vastaa tarinan sisältöä, mutta tuo nimi on niin vinha, sillä sen voi tulkita niin monella tavalla etenkin, jos ei tiedä kappaleesta mitään muuta. Nimi siis monitulkinnallisuudessaan on sopivan kajahtanut tämän perheen sekopäiseen meininkiin, joka ei katoa mihinkään edes jouluna.
Valitan, että joudun postaamaan tämän lyhyempänä kuin oli tarkoitus, mutta vasta joulupukki tuo uuden levyaseman tietokoneeseeni, enkä siis pystynyt virittäytymään Outnumbered boxin parissa tätä kirjoittamaan. Joten hahmot olisivat jääneet ohuiksi ja tämä ei ehtisi kalenteriin. Lupaan kirjoittaa tätä lisää, koska Benin ja Teddyn kaveruus jäi liian vähälle tässä. Sillä Ben aiheutti aina ahdistusta ope-minälle sarjaa katsoessa, joten yritin olla keskittymättä häneen ja siksi olisin halunnut katsoa uudestaan, jotta hahmo tulisi yhtä tutuksi kuin muut.❅
Ding Dong Merrily on High
❅
— Äiti, lähetitkö varmasti sen kirjeen joulupukille? Joulupukista olisi noloa käydä täällä ja todeta tuoneensa ihan väärät lahjat. Sitä paitsi haluan olla varma, että saan Hannibal Lecterin nimikirjoituksen, Ben huusi rappusista samalla, kun nyppi muovisia neulasia kaidetta koristavasta köynnöksestä.
— Totta kai- Mitä sinä sanoit toivoneesi? Ben! Ketä sinä nyt olet purrut? Sue parkaisi tajuttuaan, mitä moinen toive tarkoitti. Hän hylkäsi epätoivoisen yrityksensä siistiä keittiötä sekä ruokailuhuonetta ja syöksyi tarkistamaan meilejään.
Ei aikaakaan, kun hän löysi kolme meiliä, yksi paheksuva saarna Benin luokalla olevien kaksosten vanhemmilta, toinen raivoisa vuodatus hiljaisen tytön isältä ja kolmantena Benin opettajan ilmoitus koulupsykologille varatusta ajasta ja vanhempaintapaamisesta.
— Hemmetti, on tämäkin aloitus joululomalle, Sue jupisi itsekseen.
Hänen synkkiin ajatuksiin vajoamisen keskeytti rapuista kuuluva töminä ja pian hänen luokseen pyyhälsi kiharat hulmuten perheen nuorimmainen kasvoillaan kiukkuistakin kiukkuisempi ilme. ‘
Tämäkin vielä’ Sue ehti ajatella ennen kuin Karen oli löytänyt sopivat sanat ilmaista asiansa.
— Miksi Benin kaveri saa tulla meille, mutta Alexa ei saa? Se on huutava vääryys! Sinä ja isä kohtelette meitä lapsia eriarvoisesti, joten minä kantelen teistä Obamalle ja vaadin poliittista turvapaikkaa, Karen julisti keijun siivet selässään ja tuijotti äitiään vihaisesti.
— Kultaseni, mehän olemme sopineet, että joulun alla te saatte jokainen vuoropäivinä pyytää yhden kaverin kylään. Muuten mistään jouluvalmisteluista ei tule mitään ja kaikilla muillakin on tähän aikaan vuodesta paljon muutakin tekemistä. Sitä paitsi, jos teillä olisi jokaisella omat kaverinne täällä, olisi teillä pian täysi tappelu käynnissä. Kenelle joulupukki sitten voisi tuoda lahjoja, kun kaikki olisivat olleet tuhmia?
— Ei joulupukki oikeasti välitä siitä onko tuhma vai kiltti, koska muuten Ben ei olisi saanut koskaan lahjoja. Ja joka vuosi Ben on saanut ihan yhtä monta lahjaa kuin me muutkin.
— Se ei kuitenkaan muuta sitä, että yhden kaverin sääntö on ja pysyy. Se on sovittu yhdessä, enkä tee poikkeusta sen suhteen nytkään, vaikka kuinka kinuaisit. Teddy tulee tänään Benin kaveriksi ja sinä voit pyytää Alexan huomiseksi kylään, koska sinun kaverivuorosi on silloin.
— Niin, mutta te ette ikinä pyydä Alexan äitiä samalla tavalla kylään kuin Teddyn isää, vaikka olisi mikä vuodenaika. Ja, ja... se on epäreilua! tyttö puuskahti.
Suen oli peiteltävä irvistystä, Karen oli osunut oikeaan. Mutta ei edes pyhimys haluaisi viettää aikaa Janen, Alexan äidin, seurassa enempää kuin olisi pakko ja sekin oli yleensä liikaa. Pelkkä ajatuskin Janesta kyläilemässä heillä oikein ajan kanssa puistatti Sueta. Mutta asian selittäminen Karenille oli toinen juttu, eihän hän voinut kertoa totuutta, se ei ollut lasten korville sopivaa kuultavaa.
— Alexan äiti on kovin kiireinen joulun alla, kun Alexan isä ei ole enää auttamassa heitä joulun valmistelussa ja tämä on heidän ensimmäinen joulunsa kahdestaan, niin se on vieläkin haastavampaa kuin yleensä.
— Teddyn isäkin on yksin, miksi sillä ei ole kiire, jos kerran Alexan äidillä on?
— Öh... No... tuota, siihen on kyllä hyvä selitys, eikö niin Pete? Sue sanoi ohjaten hankalan kysymyksen juuri paikalle saapuneelle miehelleen.
— Hä? Juu, sille on aivan loistava selitys, Karen, Pete sanoi hymyillen väkinäisesti. Hän katsoi kysyvästi vaimoaan, sillä hänellä ei ollut hajuakaan siitä, mistä Sue ja Karen puhuivat.
— Harrylla ei ole yhtä kiire ennen joulua kuin Janella, vaikka hänkin on yksinhuoltaja,
koska... Sue auttoi miestään aloittamalla selityksen.
— ...
Koska hänet ja Teddy kutsutaan aina viettämään perhejoulua maalle, jonkun heidän tuttavaperheensä luokse. Eikös Teddy puhu aina siitä lumikko- mikälie perheestä Benille, joilla on iso talo ja valtavasti lapsia? Pete jatkoi huojentuneena siitä, että oli muistanut jotain Benin ystävästä, jolla tilanteen saattoi pelastaa.
— Sehän se, Harryn parhaan ystävän Ronin perhe, joka on adoptoinut Harryn ja Teddyn osaksi sitä. Teddy aina ylistää Mollyn ruokia, joita on kuulemma aina kotiin vietäväksikin. Olisi ihanaa, jos meillä olisi myös joku tuttu, joka laittaisi kaiken aina valmiiksi juhlapyhinä ja muulloinkin, Sue huokaisi.
— Mutta ajattele sitä lapsipaljoutta, huutoa ja melua, jota Harry joutuu siellä kestämään. Muistaakseni Harry kertoi, että lumikkoperheellä on seitsemän lasta ja jokaisella lapsista on useampi kuin yksi lapsi. Kolmessakin on kestämistä, saati sitten vähintään neljässätoista! Pete huomautti vaimolleen, pelkkä ajatuskin sellaisesta hullunmyllystä kylmäsi miestä.
Suekin tunsi kunnioituksensa Harrya kohtaan nousevan, kun mies vapaaehtoisesti meni moiseen kaaokseen useammin kuin kerran vuodessa. Oli vaikea uskoa, että Harry ei ollut 25 vuotta vanhempi, sillä mies oli paljon kypsemmän oloinen. Toisaalta Sue ei olisi itse ollut valmis 18-vuotiaana adoptoimaan muutaman kuukauden ikäistä vauvaa, kuten Harry oli Teddyn adoptoinut, ei, vaikka kyseessä olisi ollut hyvin läheisen ystävän orvoksi jäänyt lapsi.
— Hmph, selvisitte tällä kertaa oikeustoimilta ja Euroopan unionin ihmisoikeuskomissiolta. Olen kuitenkin aivan varma siitä, että taustalla on syrjintää hyvästä selityksestä huolimatta. Vielä minä saan teidät siitä kiinni, Karen uhosi ja marssi keijun siivet väpättäen takaisin huoneeseensa.
Sue vilkaisi miestään naurua pidättäen, niin rasittavia kuin Karenin ainaiset vaatimukset erilaisten oikeuksien suhteen olivatkin, tyttö oli kieltämättä hykerryttävän suloinen yhdistelmä näsäviisautta ja söpöyttä.
— Ainakin me nyt tiedämme olla varpaillamme sanomistemme suhteen. Saamme muuten joku kaunis päivä huomata, että asunto on täynnä mikrofoneja ja Karenilla on tuntikaupalla nauhoitettuja todisteita väitteittensä tueksi, eikä niistä väittelyistä kiemurella sitten puolitotuuksilla voitolle.
— Hyvä idea sinällään, mutta ei se vaadi noin suurisuuntaisia suunnitelmia. Minulla on jo puhelimen muistikortilla paljon aineistoa, jota voin käyttää teitä vastaan neuvotteluissa kotiintuloajasta ja muista tärkeistä asioista. On yllättävää, kuinka paljon te puhutte asioistanne vilkaisematta ympärillenne, Jake totesi ruokapöydän äärestä, jossa hän oli istunut läppärinsä kanssa koko ajan vanhempiensa huomaamatta.
— Jake! Kiitos huomiostasi, mutta ole kiltti äläkä koskaan paljasta sitä sisaruksillesi. Sitä paitsi kiristysaineistosi kärsii inflaation, jos te kaikki kolme tiedätte siitä, silloin meillä ei ole enää mitään hävittävää, kaikki on jo paljastunut. Joten on oman etusi mukaista pitää tämä vain meidän välisenä asiana, Pete selitti yrittäen peittää hämmästyksensä pojan läsnäolosta.
— Mitä meille ei saa kertoa? Onko se hyväkin salaisuus? Milloin Teddy tulee? Saanko näyttää hänelle kipsi-, lasta- ja niskatukikokoelmani? Tiesittekö, että Harrylla on ihan oma nimikkosänky koulun sairaalasiivessä? Teddy osaisi siksi arvostaa kokoelmaani paremmin kuin kukaan muu. Kysyin asiaa koulun terveydenhoitajalta, mutta meidän koulussa ei ole mahdollisuutta saada mitään todistusta siitä, että on ollut useammin kuin kukaan muu paikattavana. Ettekö te voisi lähettää minua samaan kouluun, jossa Harry oli ja jonne Teddykin menee 11-vuotiaana? Benin suusta sinkosi puhetta nopeammin kuin olisi kuvitellut olevan mahdollista.
— Katsotaan asiaa sitten, kun olemme syöneet. Voit kysyä Harrylta, voiko Teddylle näyttää kokoelmaasi, en usko, että hänellä on mitään sitä vastaan, mutta parempi varmistaa. Mutta vasta ruokailun jälkeen!
Ei kesken ruokailun tai sen
alussa tai
ennen sitä, Ben.
❅
— Teddy, oletko valmis? Harry huikkasi portaikkoon toivoen poikansa kuulevan ilman taikuudella vahvistamista.
Hän yritti saada luumunväristä paitaansa paremmin housujen sisälle, kun rapuista kuuluva töminä ja natina ilmoittivat Teddyn tulosta. Harry vilkaisi karamellitangon tavoin raidoitettua hiuspehkoa epäuskoisena, sillä poika tiesi paremmin kuin hyvin, ettei jästikavereiden luokse voinut mennä liian mielikuvituksellisissa hiusversioissa tai yleensäkään suurin muutoksin.
Teddyn suupielet kääntyivät alaspäin, mutta hän vaihtoi hiustensa värin kuusenvihreäksi ja katsoi adoptio-isäänsä odottaen. Harry vapautti sauvansa rannekotelosta, hetkellisesti pojan hiuksia ympäröi sinisenä säkenöivä kehä, kun stasis-loitsu asettui niihin. Loitsu varmisti sen, ettei Teddy vahingossa muuttaisi hiustensa väriä kesken illan, samoin kuin koulupäivinä ja muutenkin jästien keskellä. Hänen muuntautumiskykynsä oli liian sidoksissa tunteisiin, jotta hän olisi voinut sitä hallita vielä kunnolla, joten ennen kuin hän harjaantuisi siinä, oli loitsusta tullut jo rutiini heidän pienessä perheessään.
— Olisin halunnut Benin perheen näkevän taidonnäytteeni, koska monivärimuuntautuminen on paljon haastavampaa kuin yhden värin versio etenkin silloin, kun sen tekee kuvioituna. Miksi emme voi kertoa Benille taikuudesta, hän on paras kaverini? Ystävyys perustuu luottamukselle ja valehteleminen rikkoo luottamusta, sinä olet itse sanonut niin. Silti minun pitää valehdella kavereilleni monista asioista, se on ihan tyhmää, Teddy pyysi tehostaen pyyntöä surullisen anelevalla koiranpentuilmeellä.
— Niinhän se on, mutta taikuus ei ole yksin sinun salaisuutesi, vaan se koskettaa useita tuhansia muitakin, joten et voi yksin päättää paljastaa salaisuutta kenelle haluat. Jos kaikki päättäisivät kertoa parhaille kavereilleen taikuudesta, niin pian nämä kertoisivat toisille kavereilleen eikä aikaakaan, kun koko maailma tietäisi siitä. Siinäkin tapauksessa, että voisimme kertoa mielestämme luotettaville jästeille taikuudesta, emme aina voi luottaa siihen, että oma ystävä ei kääntyisikin meitä vastaan kuultuaan taikuudesta. On hyvin vaikea arvioida sitä, kuka hyväksyisi taikuuden ja kuka ei, eivätkä salaisuudet pysy salaisuuksina kovin kauan kaveri- ja perhepiireissä. Ben varmasti ilahtuisi taikuudesta, mutta entä teidän muut ystävät tai Jaken ja Karenin kaverit? Et tunne heidän ystäviään yhtä hyvin kuin omiasi, emmekä tiedä Suesta ja Petestä tarpeeksi voidaksemme arvioida heidän suhtautumistaan, Harry selitti vakavana.
Teddyn ilme vaihtui hämmennyksestä loukkaantuneeksi ja lopuksi pettymykseksi, poika oli jo niin iso, että ymmärsi asian vakavuuden, mutta silti sen verran vielä lapsi, että jaksoi edelleen toivoa asian muuttuvan seuraavalla viikolla.
Niin tärkeää kuin salaamissopimus olikin taikamaailman turvallisuudelle ja kuinka perusteltuja Harryn varoitukset olivat, ei hän silti olisi halunnut estää Teddyä jakamasta niin merkittävää asiaa itsestään ystävänsä ja tämän perheen kanssa. Hän olisi toivonut pojan voivan olla oma itsensä ystävänsä seurassa ja tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on, mikä ei ollut itsestäänselvyys taikamaailmassa.
Harry oli pettynyt siihen kuinka taikamaailma, jonka puolesta hän oli taistellut, kohteli pientä poikaa, joka oli täysin syytön siihen, mitä yksittäiset ihmissudet olivat sodan aikana tehneet. Se, että Teddyn isä, tunnettu ihmissusi, oli taistellut saman maailman puolesta, teki asiasta vieläkin surullisemman. Moni katsoi Teddyä ja näki vain tämän meripihkan väriset silmät, joka oli ainoa ihmissusimainen piirre, jonka poika isältään oli perinyt, ja leimasi tämän vaaralliseksi pedoksi.
Se oli yksi syy miksi Harry oli valinnut jästimaailman Teddyn pääasialliseksi kasvupaikaksi, täällä ihmiset eivät kavahtaneet pojan silmiä tai tuominneet tätä jonkun satunnaisen aikuisen tekojen mukaan. Tietysti tässäkin maailmassa oli omat ongelmansa, kuten juurikin taikuuden salaaminen, mutta muuten se takasi Teddylle paljon onnellisemman lapsuuden kuin taikamaailma.
— Mennäänkö jo, iskä? Lupaan ja vannon, etten muuta mitään kohtaa itsestäni, enkä puhu taikuudesta muuta kuin leikkinä, Teddy lupasi kärsimättömänä. Pettymys oli ehtinyt jo kadota innostuksen tieltä.
— Ihan pian, Pikku-Hukka. Pue ulkovaatteet yllesi sillä aikaa, kun etsin krakani ja haen Oljon valmistaman herkkukorin sekä muut lahjat, Harry sanoi nauraen ja pörrötti Teddyn vihreää hiuspehkoa.
— Äläkä unohda kaulaliinaa ja myssyä, ulkona puhaltaa ikävän kylmä viima.
❅
— Minä avaan, minä avaan! Ben hihkui syöksyessään ovelle. Kellään ei olisi ollut mahdollisuutta estääkään häntä avaamasta ovea, mutta olihan se hyvä ilmoittaa jos, vaikka kukaan muu ei olisi kuullut varsin innokasta ovikellon soittoa.
Oli ilmeistä, että molemmat pojat olivat yhtä kärsimättömiä tapaamaan toisiaan, sillä ovikellon soittotavasta kuuli, että kyseessä oli lapsi.
Brockmanit olivat kaikki alakerrassa innostuneina, paitsi Karen joka oli päättänyt mököttää koko illan protestiksi aikuisten mielivaltaa vastaan. Hän piti kyllä Harrysta, vaikka Teddy oli ärsyttävä jo pelkästään siitä syystä, että tämä oli Benin kaveri. Periaatteista ei kuitenkaan voinut luopua pelkän pitämisen takia, niinpä Karen potki jaloillaan ilmaa istuessaan isänsä vieressä, koska tiesi sen häiritsevän tätä.
— Karen, jos et lopeta tuota nyt heti, niin joulupukki ei tuo sinulle tänä vuonna yhtään lahjoja! Pete ärähti lopulta, kun jalkojen heilumista oli kestänyt jo tovi.
— Joulupukki on kapitalistinen mielikuvitusolento, joka on luotu auttamaan vanhempia lasten kasvatuksessa sekä lisäämään ostohysteriaa. Kasvatusasiantuntijat pitävät sitä vanhanaikaisena, koska siinä kiteytyy kiristys-uhkailu-lahjonta-kasvatustapa, jota pidetään haitallisena lasten kehitykselle. Joulupukkia ei siis oikeasti ole, vaan tyhmät vanhemmat, jotka eivät ymmärrä lapsiaan, käyttävät sitä, kun eivät muuten pärjää lastensa kanssa, Karen saarnasi ja olisi saattanut olla vakuuttava, jos hänen kasvoillaan ei olisi ollut lapsellista mökötystä. Eikä asiaa auttanut myöskään edelleen hänen selässään olevat kimallekoristeiset keijun siivet.
Jaken naurunpyrskähdys oli ainoa asia, joka kuului huoneessa eteisestä kaikuvien äänten lisäksi, sillä Pete vain aukoi suutaan sanomatta sanaakaan kasvoillaan koomisen epäuskoinen ilme hänen tuijottaessa Karenia. Eteisessä, vieraita vastaanottamassa olevat, Sue ja Ben olivat autuaan tietämättömiä tapahtumista ruokailuhuoneessa.
❅
Ding Dong...
❅
