Fandom: Tideland
Disclaimer: En omista leffan hahmoja enkä maailmaa, enkä saa tämän kirjoittamisesta minkäänlaista korvausta.
Otsikko: Sukellusveneellä Kiinaan
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Dickens/Jeliza-Rose
Ikäraja: S
Genre: draama
Varokaa: pedofiliaa, joskin hahmojen voi katsoa olevan henkisesti kutakuinkin samalla tasolla
Summary: He voisivat mennä yhdessä pelastamaan Mustiquen Kiinasta.
A/N: Nyt en kyllä tiedä mitä sanoisin. Mutta näin häiritsevä leffa kuitenkin ansaitsee että siitä kirjoitetaan jotakin. Pysyin aika canonisissa tunnelmissa. Tässä ei varmasti ole mitään järkeä jos ei ole nähnyt Tidelandia. Jos on nähnyt Tidelandin, tässä ei edelleenkään ole mitään järkeä, mutta ainakin tämän järjettömyyden pystyy silloin toivottavasti asettamaan oikeaan kontekstiin. Öm.
Valloita fandom -haasteeseen sekä Hieman tuntemattomampia fandomeita II -haasteeseen. Finin ensimmäinen Tideland-ficci, olkaa hyvät.
Sukellusveneellä Kiinaan
Jeliza-Rose heräsi oravan säksätykseen ikkunalaudalla, mutta hän ei aivan saanut sen puheesta selvää. Hän räpytteli silmään kirkkaassa auringonvalossa. Täällä auringonvalo oli aina kirkasta, eikä tasangolla päässyt mihinkään siltä piiloon. Ehkä Mustique oli halunnut hypätä kaninkoloon ihan vain päästäkseen hetkeksi ihanan viileään varjoon.
Mustique oli lähettänyt hänelle unen, jossa oli kertonut olevansa aivan kunnossa. Unessa Mustique oli pudonnut ja pudonnut yhä alemmas, varmasti jo Maapallon keskipisteen ohikin. ”Tässä minä menen, Jeliza-Rose!” se oli huutanut mennessään ja sen hiukset olivat lepattaneet ilmavirrassa kuin kauniit vaaleat siivet. ”Tulen taas esiin Kiinassa! Voit tulla hakemaan minut Dickensin kanssa sukellusveneellä!”
Ehkä Jeliza-Rose oli onnistunut näkemään unen, koska oli nukkunut isukin vieressä ja toivonut pääsevänsä tämän mukana sinne syvyyksiin, missä unet syntyvät.
Hän nousi isukin kainalosta ja toivotti hyvää huomenta, mutta isukki ei ollut vieläkään palannut lomaltaan. Dell oli sanonut että isukki voi nyt paremmin, mutta Jeliza-Rosen mielestä ei näyttänyt siltä, ja isukin ihokin oli omituisen värinen. Toisaalta isukki ei enää haisutellut niin paljon, joten ehkä Dell oli oikeassa.
Jeliza-Rose ei tuhlannut aikaa aamiaiseen – muurahaiset olivat joka tapauksessa syöneet kaiken hunajan – vaan ryntäsi ulos etsimään Dickensiä. Hänen piti kertoa hyvät uutiset heti rakkaalle kapteenilleen. He voisivat mennä yhdessä pelastamaan Mustiquen Kiinasta.
Tasanko lainehti kullanvärisenä ja heinät ylettyivät hänen vyötäröään korkeammalle. Oli helppo kuvitella juoksevansa kultaisessa meressä, ja heinien röyhyt olivat meren vaahtoa. Hän jätti jälkeensä samanlaisen vanaveden kuin aaltoja halkova laiva. Ehkä hän olikin laiva eikä ollut ikinä ennen huomannut sitä! Hän levitti kätensä ja nauroi ääneen kirmatessaan kohti taloa, jossa Dell ja Dickens asuivat.
Dickens juoksi Jeliza-Rosea vastaan hupsun nykivällä tavallaan ja sukellusnaamari kasvoillaan. He juoksentelivat hihkuen toistensa ympäri, kunnes pysähtyivät naurusta hengästyneinä ja pussasivat. Sukellusnaamari oli vähän tiellä, mutta Jeliza-Rose ei pyytänyt Dickensiä riisumaan sitä. Kuka tiesi, milloin hirviöhai hyökkäisi ja sitten heidän olisi uitava pakoon niin lujaa kuin pystyivät.
Jeliza-Rose silitti Dickensin poskea, joka oli hauskan karhea parransängestä, ja nojasi sitten päänsä tämän hartiaan. ”Rakastan sinua”, hän ilmoitti.
Dickens väänteli käsiään eikä sanonut mitään, mutta Jeliza-Rose tiesi että Dickens rakasti häntä myös. Tietysti rakasti! Hän oli tänään kauniskin, koska oli koristanut itsensä löytämällään vaaleanpunaisella puuhkalla sekä Gunhildelta saamallaan huulipunalla.
”Sinä olet oma urhea merikapteenini”, hän lisäsi. ”Meidän on kohta lähdettävä Kiinaan sukellusveneelläsi. Sain Mustiquelta viestin.”
”Dell suuttuu jos lähden niin pitkälle matkalle”, Dickens sanoi ja väänteli käsiään lisää. ”En ehtisi ajoissa kotiin syömään.”
”Mutta Mustique saattaa olla pulassa! Hän putoaa Maapallon läpi Kiinaan.” Jeliza-Rose kuvitteli, mitä kaikkea Mustiquelle saattaisi tapahtua Kiinassa. Hän ei halunnut, että Mustique päätyisi jonkun kiinalaistytön leluksi ja alkaisi puhua tälle kuten oli puhunut Jeliza-Roselle. Mustique oli ollut hänen paras ystävänsä ennen kuin oli heittäytynyt kaninkoloon. Vaikka jo Ihmemaan Liisa oli tiennyt, että kaninkolot saattoivat johtaa aivan minne tahansa.
Dickens mietti ankarasti ja alkoi huojuttaa itseään edestakaisin kuten teki ollessaan jostakin oikein hämmentynyt tai ahdistunut. Hän olisi halunnut lähteä Jeliza-Rosen kanssa Kiinaan, mutta pelkäsi tehdä niin. ”Entä jos hirviöhai odottaa meitä ja hyökkää?”
Jeliza-Rose hymyili kauniisti punaamillaan huulilla, jotka olivat jättäneet myös Dickensin naamaan hassuja huulipunatahroja. ”Meillä on atomipommisi, eikö niin? Voimme aina räjäyttää sen kuoliaaksi.”
Tämä piristi Dickensiä selvästi kuten pommin ajatteleminen aina. Hän tarttui Jeliza-Rosea kädestä ja he säntäsivät yhdessä kultaisen heinämeren halki kohti sukellusvenettä, joka oli niin salainen ettei edes Dell tiennyt siitä.
Ehkä hirviöhai ja atomipommi ja maailmanloppu tulisivat huomenna, mutta tänään he menisivät sukellusveneellä Kiinaan ja pelastaisivat Mustiquen.