Fandom: One Piece
Disclaimer: En omista hahmoja enkä maailmaa, enkä saa leikkimisestä muuta kuin hyvää mieltä.
Otsikko: Kuin kaksi (pirun)marjaa
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Law/Robin
Ikäraja: K-11
Genre: draama, epäromantiikka
Varokaa: mainintoja itsetuhoisuudesta
Summary: Pian hänestä alkoi tuntua, että he olivat kumpikin valmiita hyppäämään mereen silkasta masennuksesta, tietenkin täydellisessä yhteisymmärryksessä.
A/N: Tästä oli tarkoitus tulla raapale, mutta näköjään asiaa oli enemmänkin. Oli pakko yhden tekstin verran fiilistellä sitä, kuinka älyttömän lämminhenkinen ja kukkea romanssi näiden välille voisikaan puhjeta. : D
Kuin kaksi (pirun)marjaa
Law oli usein naiivisti haaveillut siitä, että joskus löytäisi ihmisen, joka olisi kuin hänen sielunsa peili. He ymmärtäisivät toisiaan täydellisesti, olisivat samalla aallonpituudella edes yrittämättä. Jopa hän saattaisi kyetä sellaiseen suhteeseen, koska toinen tietenkin ymmärtäisi hänen outoutensa eikä siitä tulisi ongelmaa.
Nico Robin oli ilmeisesti elätellyt samanlaisia haaveita. Niinpä he tietenkin alkoivat seurustella.
Se oli hirveää.
Law oli aina kuvitellut arvostavansa vakavaa ja älykästä realismia, mutta kaikella ilmeisesti oli rajansa. Ihmiset kertoivat huolensa kumppanilleen saadakseen huojennusta ja rohkaisua, eikö? Mutta kun Law teki niin, Robin totesi vakavasti, että näistä asioista kannattikin olla huolissaan, koska saattaisi käydä niin tai näin. Sen jälkeen taakka tuntui entistäkin raskaammalta; epäilykset siitä että asiat olivat pielessä oli vahvistettu todeksi ja moninkertaistettu.
Kaiken lisäksi Law teki täsmälleen samaa, kun Robin avautui hänelle.
Pian hänestä alkoi tuntua, että he olivat kumpikin valmiita hyppäämään mereen silkasta masennuksesta, tietenkin täydellisessä yhteisymmärryksessä.
He istuivat yläkannella juomassa jääteetä ja Law rääkkäsi aivojaan keksiäkseen kuinka ilmaisisi, että heidän olisi syytä erota hyvän sään aikana. Ennen kuin he vihaisivat toisiaan sen vuoksi, että hengittäminen oli niin hankalaa.
Robin näytti mietteliäältä hänkin, tuijotteli lasiinsa ja hämmenteli juomaa pillillä.
Alemmalla kannella Luffy, Usopp ja Chopper kuluttivat aikaa kalastamalla, ja jollakin käsittämättömällä tavalla Usopp onnistui satuttamaan kätensä onkimansa violetin pikkukalan piikissä.
Law ajatteli heti että pienet, piikikkäät ja kummallisen väriset kalat olivat usein myrkyllisiä.
"Toivottavasti tuo ei ollut myrkyllinen", Robin sanoi.
Law nyökkäsi. "Olisi ikävää joutua amputoimaan hänen kätensä, jos se alkaisi turvota ja muuttua vihreäksi."
"Se todellakin olisi ikävää. Hän on tarkka-ampuja – siihen tarvitaan kaksi kättä."
"Hän saattaisi masentua pahasti, jos ei enää pystyisi tehtäväänsä."
"Ehkä jopa tehdä itsemurhan."
"Se olisi huono juttu koko miehistölle..."
Law vaikeni ymmärtäessään äkkiä täsmälleen, mikä hänen ja Robinin suhteessa oli vialla. Kuka tahansa muu olisi käskenyt toista vaikenemaan ja lopettamaan pahanilmanlintuilun, mutta jotenkin he kaksi vain päätyivät vetämään toisensa niin syviin ja mustiin vesiin, ettei niitä kartoitettu edes sukellusveneellä.
"Robin", hän aloitti. "Olen ajatellut."
"Niin minäkin. Jatka vain." Robin odotti tyynesti kuin tietäisi mitä kuulisi.
"Olet todella älykäs ja kaunis nainen..." Law asetti kohteliaisuudet huolellisesti siihen järjestykseen, jossa tiesi Robinin niitä arvostavan.
Robin katsoi häntä lämpimästi, mutta hymyttä. "Kiitos. Sinäkin olet todella älykäs ja hyvännäköinen mies. Mutta...?"
Niin, tietenkin tulossa oli 'mutta'.
Law mietti hetken halusiko todella sanoa tämän. Ei suhde ollut sinänsä mitenkään huono; he arvostivat toisiaan ihmisinä, he tiedostivat kummankin tarvitsevan omaa tilaa ja antoivat sitä edes pyytämättä, ja kaikki teot tuntuivat ymmärretyiltä. Lisäksi Robin todellakin oli kaunis nainen eikä sängyssä muutenkaan ollut valittamista.
Samaan aikaan tuntui siltä kuin hänen sielunsa olisi pudonnut pohjattomaan mustaan kuiluun. Robin putosi hänen kanssaan esittäen makaabereja ehdotuksia siitä, mitä pohjalla mahtaisi olla.
Kyllä. Niin paljon kuin hän Robinista sinänsä pitikin, tämä oli pistettävä poikki ennen kuin hän rysähtäisi sen kuilun pohjalle ja tekisi jotakin typerää.
"Tuntuu tavallaan aika kurjalta sanoa tämä, kun olen vihdoin tavannut jonkun, joka ajattelee samalla tavalla, mutta..." Law vaikeni taas. Ei vain ollut olemassa hyvää tapaa sanoa tätä.
"Minäkään en usko, että me toimimme, Law."
Law huokasi helpotuksesta. "Se oli kaunis ajatus, mutta todellisuus –"
"– ei toimi samalla tavalla."
"Täsmälleen."
"Oletettavasti siis ehdotat, että eroamme?" Robin kysyi.
"Kyllä. Olen pahoillani."
"Älä ole. Se kuulostaa erittäin viisaalta ratkaisulta."
"Niin. Alkoi tuntua siltä, että saattaisin pian haluta pilkkoa sinut kappaleiksi ja heittää ne yksitellen mereen. Itseni myös."
"Uskon tuon, koska olisin pian saattanut haluta kasvattaa sinusta muutamia käsiä, kuristaa sinut ja murskata kiveksesi."
Auts. Law värähti pelkästä ajatuksesta, mutta myös purskahti helpottuneeseen nauruun. Hänellä oli kevyempi olo kuin aikoihin; suhteen lopettaminen oli ollut odottamattoman siistiä ja sivistynyttä, vaikka ei hänen olisi pitänyt odottaakaan Robinilta mitään muuta. Lisäksi hän oli vapautunut naiivista harhaluulosta sen suhteen, millaista kumppania hänen pitäisi etsiä itselleen.
Ehkä vanhassa viisaudessa toisiaan puoleensa vetävistä vastakohdista sittenkin oli perää, vaikka hän ei ollutkaan uskonut siihen? Ehkä hän kokeilisi sitä vielä.
Robin liittyi helpottuneeseen naurunpurskaukseen ja Law tajusi tämän olevan ensimmäinen kerta, kun he nauroivat yhdessä.
