Haljennut laatta - kysymyksiä kuolemasta (K-11, angstiraapale)

[Moray]

Kirjoittaja: Eastside Fairy
Otsikko: Haljennut laatta - kysymyksiä kuolemasta
Ikäraja: K-11
Varoitukset: itsemurha
Genre: angst
Summary: aikaa pitäisi olla ikuisuus


Jos kylpyhuoneen lattialle istahtaa, siihen saattaa  jäädä vähän pidemmäksikin aikaa kuin oli tarkoitus.

(voiko lavuaariin hukkua)

Vesiputoukset virtaavat, mutta ne eivät kuulu tänne. Mikään ei kuulu tänne, maailmani on rakennettu ylimääräisistä sieluista, pois heitetyistä roskista ja asioista, joita kukaan ei kaipaa.

(otatko kiinni, jos heitän ikkunasta)

Lattia on kylmä ja kädet märät. Hammasharjat tuijottavat rivistään. Seinässä on halkeama. Pienetkin asiat voi painaa mieleen ja muistaakin, jos ne isommat jättää huomiotta.

(unohdanko muistot)

Minulla olisi ollut niin paljon asiaa, mutta aikaa pitäisi olla koko ikuisuus.
Kaikki tai ei mitään, niin se on minulle.

(eiväthän kuolleet enää keskustele)

[Zarroc]

Heippa :3

Eksyin tänne originaalien puolelle jälleen kerran etsimään jotain luettavaa ja silmiini osui tämän otsikko. Se tosiaankin veti minua puoleensa, koska on siinä jotain.
Haljennut laatta - kysymyksiä kuolemasta, siinä on mielenkiintoinen rinnakkainasettelu. Haljenneella laatalla saatetaan tarkoittaa juuri sitä, mitä tekstissäkin oli, Seinässä on halkeama., tai sitten sitä ihmistä, joka istahtaa siihen kylpyhuoneen lattialle miettimään. Jokainen kuolemasta kyselevä on jollain tavalla haljennut laatta, ainahan sitä on sirpaleita sielussa ja niin edelleen kun miettii mitä kautta lähtisi pois tallaamasta tätä maanpäällistä taivallusta.

Itse tekstistä pidin, sulut tasapainottivat oikein hyvin ja jopa nerokkaasti tätä kokonaisuutta. (voi, mutta on se vähän rasittavaa.)
Onhan tämä tällainen aika perusteksti, monessa angstissa pohditaan samoja asioita, mutta silti tämä ei käynyt mitenkään raskaaksi. Ei ollut hankala lukea eikä tullut ahdistavaa oloa, mikä on sinänsä ihan hyvä ja sinänsä taas vähän huono.
Tämä jäi vähän etäiseksi, ei oikein päässyt käsiksi kaikkiin kohtiin, mutta jokaisen kohdan ymmärsi kuitenkin.

(otatko kiinni, jos heitän ikkunasta)

Hieno kohta. Jää miettimään, mitä henkilö oikein tässä kohti aikoo heittää ikkunasta. Itsensä, sielunsa, jotain muuta tavaraa? Kenen pitäisi ottaa kiinni?

Ja mistä sitä tietää keskustelevatko kuolleet?

Joka tapauksessa minun piti vain tulla kiittämään tästä ja sanomaan, että pidin kyllä kovasti. Vaikken nyt oikein tätä kommentointia handlaakaan ja menee aina ihan sekavaksi sepustukseksi ja vastakysymyksiksi 8'D
Kiitos siis!

~ Zar

[Moray]

Zarroc, isot kiitokset kommentista! En yhtään ihmettele, että jäi etäiseksi, tämä on vähän etäinen mullekin, mutta päätinpä postata kuitenkin, kun se on tuolla tiedoistoissa aikansa lojunut. Kuitenkin kiitoskiitoskiitos kun jaksoit tulla kommentoimaan ja kehumaan ja lukemaan ja kaikkea. :3 (mäkään en oikein handlaa tätä kommeneteihin vastaamista )

[SpringRose]

Hui tää oli jo omalla tavallaan pelottava. Vaikka en tajunnutkaan tätä kunnolla(, bähän liian runollisesti kirjoitettu) niin oli tää kyllä... Hyrr.. Miks nää originaalit on niin todentuntusia?
SR

[Moray]

SpringRose, nyt en ihan tiedä, miten tää kommentti pitäis ottaa. Todentuntuisuus on hyvä,  mutta toivottavasti et pelästynyt liiaksi. Joka tapauksessa iso kiitos, että vaivauduit lukemaan ja kommentoimaan!

[Verinen Paronitar]

Minäkin tykkäsin otsikosta, oli tosiaan viehättävä rinnakkainasettelu.

Tykkäsin tästä hivenen sirpaleisesta -- vai pitäisiköhän sanoa 'haljenneesta' -- etenemisestä kovasti. Sulut rytmittivät tekstiä kivasti omalla tavallaan irrallisina ja erillisinä, mutta samalla silti sitä edellistä kappaletta jatkaen. Niin kuin nyt esimerkiksi se heittäminen, siinä sai kivasti pysähtyä maistelemaan virkkeiden muuttumista ja syvenemistä seuraavan myötä. Viimeinen rivi toimi minusta ihan erityisen näpsästi.

Tässä oli minusta myös mukavan arkinen tunnelma, usein tämän genren ja aiheen tekstit tuntuvat luotaavan hirveän synkeistä syövereistä. Tässä ahdistus oli sellaista vähäeleistä sorttia, on hammasharjaa ja pieniä roskia, mutta vaikka ne suuret vesiputoukset eivät tänne kuulukaan, voi silti olla kylmä. Tunnelma oli hyvin alistunut. Että tätä tämä nyt on, ei kaivata suuria eleitä tai muiden huomiota.

Tykkäsin. Kiitoksia tästä tekstistä, hyvin tehokas kaikessa vähäeleisyydessään.

[Moray]

Verinen Paronitar, lopusta itse asiassa aloitin, ja se aivan alun lisäksi on lempikohtani (tosin tämä on niin lyhyt, että voiko tässä edes olla lempikohtaa). Tekstistä halusinkin vähän arkisemman tuntuisen, yleensä sorrun turhaan mahtipontisuuteen. Joka tapauksessa suuren suuri kiitos kommentistasi!