Nimi: Meidän elämä
Kirjoittaja: tirsu
Genre: slice of life, fluff, angst, romance & snog
Paritus: Astoria/Draco
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Masennuksen käsittelyä
Summary: Draco ja Astoria ovat yhä onnellisesti naimisissa monien vuosienkin päästä.Disclaimer: Tämä ficci on kirjoitettu pelkästään viihdytystarkoituksiin. Harry Potter- maailma hahmoineen ja paikkoineen kuuluu J.K. Rowlingille, minä vain lainaan hänen upeita hahmojaan. En hyödy tästä rahallisesti lainkaan, kunhan kirjoitan omaksi ilokseni (ja muiden iloksi).
Haasteet: Sinun silmissäsi eli fanon-haasteA/N: Astoria on yksi suosikkihahmojani Pottereissa – ja hänet vain mainittiin ohimennen epilogissa. Aina mahdollisuuksien mukaan tykkään kirjoittaa ficcejä hänestä ja häneen liittyvistä headcanoneistani. Tällä kertaa
Sinun silmissäsi eli fanon-haaste antoi siihen kivan mahdollisuuden.
Ihan kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä ficci tulee kertomaan Astorian ja Dracon avioelämästä ja kuinka he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti vanhoina ja ryppysinä.
Luvuista sen verran, että niiden pituus tulee vaihtelemaan lyhyenlännästä pitkänpuoleiseen.
(Huomautettavan arvoista on kai se, että Kirottu lapsi ei todellakaan ole mulle canonia enkä siis laske sen tapahtumia kuuluvan alkuperäiseen Potter-verseen.)
Meidän elämä
1.
Kirkkailla väreillä sisustetussa keittiössä Astoria seisoi keittiötason edessä leikkaamassa omista puista poimittuja omenia. Putkiradiosta soi hiljaisella Sulokas Sallyn uusin levy. Astoria piti siitä, että huoneissa oli taustahälyä, se toi hänelle kodikkaan olon. Hiljaisuus tuntui hänen korvissaan tainnuttavalta ja ahdistavalta.
Astoria hyräili musiikin tahdissa välittämättä siitä tosiasiasta, ettei hänelle oltu suotu sävelkorvaa. Kaikessa ei voinut aina voittaa, onnenlahjat jaettiin kullekin miten jaettiin. Hän oli saanut taidon loistaa keittiössä ruuan teossa ja leipomisessa. Hän oli myös aika kätevä käsistään, kun oli kyse neulomisesta.
Saatuaan viimeisenkin omenan lohkotuksi Astoria halkaisi jälleen yhden sitruunan. Hän puristi kirpeän hedelmän toisesta puolikkaasta mehut omenalohkojen päälle estäen niin niitä tummumasta. Käytetty puolikas joutui bioastiaan, käyttämättömään Astoria loitsi säilöntäloitsun.
Hän siivosi leikkuulaudan ja veitsen tiskialtaaseen, ja huuhteli kätensä samalla. Hänellä roikkui esiliinassa sinivalkoraidallinen pyyhe, johon hän kuivasi kätensä palatessaan takaisin keittiötason luokse. Hän otti aukinaisen leivontamargariinin paketin lähemmäs leikatakseen sen kulmasta pienen palasen.
Voideltuaan piirakkavuoan kauttaaltaan Astoria kävi pesemässä kätensä uudelleen. Sillä kertaa hän käytti myös saippuaa, se auttoi poistamaan voin liukkauden käsistä.
Sulokas Sallyn levyn viimeinen kappale loppui. Hiljaisuus keittiössä kesti kuitenkin vain pienen pienen hetken, taikasauvan heilautuksella Astoria laittoi levyn aloittamaan alusta.
Hän laski taikasauvan kädestään ja siirsi sinisillä kukilla koristellun taikinakulhon lähemmäs piirakkavuokaa. Hän nosti puolet taikinasta vuoalle ja, kastettuaan sormenpäänsä pienesti jauhoissa, alkoi taputella sitä reunoille, kuten ohjeessa neuvottiin.
”Hei armaani, olen kotona”, Dracon ääni kuului sanovan.
”Hei”, Astoria vastasi vilkaisten aviomiestään, joka tuli hänen luokseen.
Platinapää painoi suukon vaimonsa pyöreälle poskelle. ”Mitä sinä teet?”
”Omenapiirakkaa. Vaniljakastike on viileässä odottamassa”, Astoria kertoi ottaen loput taikinasta kulhosta.”Hermione antoi minulle tämän ohjeen, kun pyysin sitä häneltä edellisellä vierailukerralla. Se on hänen isoäitinsä resepti, ja ajattelin että se on hyvä leipoa ilman taikaa.”
”Vai niin”, Draco sanoi.
”Tämä on hauskaa vaihtelua vaikka viekin enemmän aikaa”, Astoria selitti.
”Varmasti. Minä menen huoneeseeni”, Draco ilmoitti.
”Hyvä on”, Astoria nyökkäsi alkaessaan latoa omenaviipaleita taikinan päälle.
Draco suikkasi toisen suukon hänen poskelleen ennen kuin poistui huoneelleen. Kyseinen huone oli oikeasti työhuone, mutta koska Draco harvemmin teki siellä töitä, he olivat alkaneet kutsua sitä vain Dracon huoneeksi. Platinapää vietti pitkälti koko vapaa-aikansa siellä. Muutkin olivat sinne toki tervetulleita, alue ei ollut miehelle mitenkään yksityinen. Niinpä Astoriakin vietti huoneessa aikaansa, mutta vain jos Draco oli paikalla. Tai jos piti siivota.
Kun viimeinenkin omena oli paikoillaan, Astoria ripotteli sokeria ja kanelia niiden päälle. Ohjeessa käskettiin paistamaan piirakkaa uunissa puolisen tuntia.
Piirakan paistuessa uunissa Astoria siivosi lauleskellen jälkensä. Hän loitsi astiat pesemään itse itsensä, jotta hän sai katettua pöydän. Kattamiseen ei kulunut kauankaan aikaa, sillä hänen ei tarvinnut kuin kattaa jokaista kaksi: yhdet hänelle itselleen ja toiset Dracolle. Heidän pienoinen kun oli muuttanut vuosi sitten omilleen.
Tyytyväisesti hymisten Astoria vilkaisi uuniin. Piirakka alkoi saada kaunista väriä pintaan. Paistoaikaa oli jäljellä melkein vartti, joten sen uskaltaisi jättää hetkeksi valvomatta. Mutta kuitenkin varmuudeksi Astoria noituu uunin sammumaan itsestään, kun paistoaika on kulunut loppuun.
Draco istui huoneessaan nahkasohvalla, tämän ryhti oli kasassa. Jos se olisi vain ollut mahdollista, tämän pään yllä melkein voisi nähdä synkän ahdistuksen pilvihattaran.
Astoria laski hellästi kätensä aviomiehensä olkapäälle ja istahti tämän viereen.”Miten töissä meni, kulta?”
”Siinä se”, Draco huokaisi syvään. ”Osastolla aloitti tänään uusi kaveri. Hänestä oli kovin hauskaa heittää vitsiä menneisyyden virheistäni…”
”Voi kultaseni, olen pahoillani”, Astoria tunsi kiukunpuuskan kuohahtavan itsessään.
Draco oli tehnyt monia virheitä menneisyydessään ja monet niistä olivat pahoja, kyllä Astoria sen tiesi. Mutta tämä oli vuosien saatossa tehnyt kaikkensa hyvittääkseen tekemänsä vääryydet. Astoria tiesi, että Draco viimein uskalsi olla oma itsensä ja että tämä halusi elää rauhassa. Hän tiesi myös, että Draco kantoi yhä huonoa omaatuntoa menneisyydestään ja kaikista teoistaan, ja tämä toisinaan rankaisi itseään niistä.
Siksi häntä inhotti, kun jostain aina tupsahti joku, jonka elämäntehtävä tuntui olevan Dracon piinaaminen muistuttamalla niistä kaikista kauheuksista. Monet näkivät Dracon hyvyyden, mutta oli myös monia, jotka vain tahtoivat mollata tätä tai sitten kostaa tälle.
Astoria ymmärsi hyvin myös sen, että jotkut – hyvin monetkin – kantoivat kaunaa eivätkä halunneet saati olleet valmiita antamaan anteeksi. Ja heillä oli oikeus siihen. Mutta kellään ei ollut oikeutta ryhtyä kostamaan tai piikittelemään Dracoa! Se oli väärin eikä Astoria sietänyt sellaista kohtelua keneltäkään.
”Älä ole, ei se sinun syytäsi ole. Ihan ymmärrettävää että menneisyyteni palaa vainoamaan minua”, Draco sanoi ääni raskaana.
Astorian toinen käsi puristautui nyrkkiin. ”Se ei ole oikein, että joku tekee kiusaa sinulle virheistäsi…”
”Aikaisemmin minä yritin antaa asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta nopeammin ulos, yritin olla välittämättä, mutta… Jotenkin en enää jaksa. Kaikki tuntuu vain niin raskaalta”, Draco selitti katse lattiassa.
”Jos sinusta tuntuu noin pahalta työskennellä siellä, ehkä sinun olisi parempi lopettaa työt”, Astoria ehdotti.
Draco nosti katseensa vaimoonsa. ”Mitä?”
”Minusta siinä ei ole mitään järkeä, että menet töihin joka päivä paikkaan, jossa sinun on nykyään huono olla. Tulet aina töiden jälkeen väsyneenä ja stressaantuneena kotiin. Aikaisempi ilo sinusta on kadonnut, nykyään olet hyvin surumielinen”, Astoria puristi kevyesti aviomiehensä olkapäätä. ”Joten ehkä sinun on parempi lopettaa. Et käy töissä rahan vuoksi vaan koska halusit työskennellä. Mutta nyt, et koe enää mitään iloa siitä. Jos haluat tehdä töitä, voit etsiä uuden paikan, jossa sinun on parempi olla.”
”Oletko todella sitä mieltä?” Draco kysyi.
”Olen. Mutta valinta on sinun. Ja valitsit sitten mitä tahansa, minä olen tukenasi, nyt ja aina ”, Astoria nyökkäsi.
”Minä… Minun täytyy miettiä asiaa”, Draco sanoi.
”Tietenkin”, Astoria hymyili pienesti. ”Tule, piirakka on kohta valmis.”
Draco antoi vaimonsa vetää itsensä pystyyn ja johdattaa keittiöön, jossa levisi herkullinen omenan ja kanelin tuoksu.
