Nimi: Ne hyvät hetket
Paritus: Rose/Scorpius enimmäkseen
Ikäraja: S
A/N One Republicin What you wanted biisiä kuunnellessa tuli tämmöinen ajatus päähän, hope u like it !
---------------------------------
Minä haluaisin muistaa ne hyvät hetket.
Sen kun olin päiväkodissa ihastunut Tom Kyddiin ja miten huikaisevalta se tuntui, kun Tom suostui jakamaan viimeisen keksinsä kanssani. Hän kyllä sai täytepuolen mutta silti. Yksi onnellisimmista hetkistä elämässäni. Ihan oikeasti.
Tai sen kun sain kirjeen Tylypahkaan. Totta kai äiti ja isä olivat koko elämäni ajan vakuutelleet että minä en missään tapauksessa jäisi ilman kirjettä mutta eihän sitä koskaan tiedä. Jos olin vaikka vakavasti vammautunut, Hugo nimittäin yhden kerran onnistui kaatamaan kirjahyllyn niskaani ja äidin opukset eivät todellakaan olleet kevyimmästä päästä. Ja sinä aamuna kun kirje vihdoin saapui, minä en voinut lakata hymyilemästä. Koko päivänä.
Kun löysin vihdoin Tylypahkasta sen oikean tosiystävän, Cassien. Ihanan Cassien jonka kanssa pystyi jakamaan elämän suurimmat ilot ja surut. Ihanan Cassien jonka kanssa pystyi nauramaan maha kippurassa ja välillä itkemään niin että koko naama turposi. Maailman parhaan Cassien jonka kanssa teinivuosien mielialan muutokset ja poikahuolet selvitettiin kuin vettä vain. Voiko parempaa ystävää ollakaan?
Tai sen reissun kun äiti vei minut kesälomalla Pariisiin, ihan kahdestaan. Miten Eiffel-tornin huipulta näki kilometrien ja kilometrien päähän ja tuuli puhalsi jatkuvasti hiukset kasvoille. Tai ne ihanat pariisilaiset pojat, erityisesti maailman suloisimman Sebastianin jolta sain ensisuudelmani hotellin puutarhassa. Se suudelma maistui maitokahvilta ja croissanteilta ja kesti aivan liian vähän aikaa. Samoin kuin koko loma. Mutta se on vain elämää!
Sen hetken kun tajusin rakastavani Scorpius Malfoyta. Sen hetken kun juutuin katsomaan hänen täydellisen jäänsinisiä silmiään, kun näin suoraan hänen sisimpäänsä. Sillä hetkellä kaikki ilkeät sanat sulivat suuhuni ennen kuin sain niitä ulos enkä voinut muuta kun suudella häntä. Eikä Scorpius voinut tehdä muuta kuin suudella takaisin. Se oli täysin erilainen kun suudelma Sebastianin kanssa, se oli intohimoinen, maistui hedelmäpurkalta ja vanilijahuulirasvalta, ja melkein vei jalat alta. Ja se kesti KAUAN. Ei sillä että olisin kyllästynyt vaikka olisi kestäny kauemminkin.
Ja ne kaikki ihanat kamalat hetket Scorpiuksen kanssa. Ne tuhannet tuliset suudelmat ja tuhannet yhtä tuliset riidat. Ne hetket kun maattiin vaan ihan hiljaa ja kuunneltiin toisen hengitystä. Sen kun Scorpius sanoi ensimmäistä kertaa NE kolme sanaa ja minä purskahdin itkuun. Miten hän piti minua sylissään, kun yö oli pimeimmillään enkä pystynyt nukkumaan, ja kuiskaili kauniita sanoja niin kauan kunnes nukahdin. Sen kun Scorpius veti turpaan jotain korpinkynttä, joka oli sanonut minua vanhempieni suosion avulla eteneväksi loiseksi. Se poika sai kyllä ansionsa mukaan.
Ja sen viimeisen kesän. Se oli täynnä unettomia öitä, hiiviskelyjä pimeässä, aurinkoisia päiviä rannalla, makeita drinkkejä terassilla. Vanilijahuulirasvan makuisia suudelmia. Pilvettömiä taivaita, ukkosmyrskyjä. Se sisälsi jopa yhden kadonneen koiran, joka lopulta löytyi tonkimasta läheisen ravintolan roskiksia. Harmi että se hauskuus loppui niin lyhyeen, mutta mikään ei kestä ikuisesti. En edes minä.
Minä toisaalta haluan muistaa myös ihan viimeisen hetkeni. Sen hetken, kun olin niin heikko että silmien aukaiseminen sai hengästymään. Silloinkin Scorpius istui sänkyni reunalla, ehkä vähän väsyneen näköisenä mutta yhtä komeana kuin aina. Hänen huulillaan karehti urhea hymy loppuun asti. Ja hän piti minua kädestä koko sen ajan.
"Ei se mitään, Rosie, sinä voit nukahtaa nyt, minä olen tässä koko ajan, minä lupaan. Ehkä nähdään sitten siellä toisella puolella."
Ja minä suljin silmäni viimeisen kerran.
"Mukavaa matkaa, kulta. Rakastan sinua. Aina"
Todennäköisesti nukahdin viimeisen kerran hymyillen.
------------------------------------------
