Fandomit: Fullmetal Alchemist & Kuroshitsuji
Disclaimer: En omista hahmoja enkä maailmoita, enkä saa tämän kirjoittamista mitään palkkiota.
Otsikko: Sytytin
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Hahmot: pääosassa Jean Havoc
Ikäraja: K-11
Genre: draama, crack
Summary: Tiedusteluretki sujui kurjimmalla mahdollisella tavalla.
A/N: Taas kerran ficci, josta ei tullut mitään sen tapaistakaan kuin alkuperäinen visioni. Tämän piti olla lyhyempi ja hauskempi ja parituksellisempi, mutta jostain syystä kirjoittaessa tämä vain muuttui tällaiseksi. Parituksetonta ei ole toisaalta pahemmin tullutkaan tehtyä lähiaikoina ja vaihtelun väitetään virkistävän. On siellä joku ihan loiva viite jos niin haluaa tulkita.
Siitä, miten näiden fandomien fuusio olisi mahdollinen, on sitten turha etsiä järjen häivääkään. Selitettäköön se crackilla. Crack on ihan hyvä peruste mille tahansa. Crossit ovat aina kivoja, oli miten oli. <3 Tämä osallistuu Crossover-haaste III:een.
Sytytin
Tiedusteluretki sujui kurjimmalla mahdollisella tavalla. Vettä tuli saavista kaatamalla, ja ikään kuin se ei olisi ollut riittävän paha, varmistui kurjuus kun Jean liukastui likomärällä kalliolla ja pulahti jäätävään jokeen. Sen molskahduksen jälkeen hänen sytyttimensä kieltäytyi toimimasta enää, vaikka hän naksutteli sitä kerran toisensa jälkeen, ja tupakatkin tippuivat vettä.
Mustangilta ei auttanut pyytää tulta juuri nyt. Eversti oli kastuneena aina yhtä kurja ja kiukkuinen kuin kylpyammeeseen heitetty kissa, ja vaikka hän ei juuri nyt voinutkaan kärventää Jeanin housuja, kosto olisi taattu jahka hansikkaat olisivat kuivuneet.
He marssivat ja rämpivät märässä metsässä, eikä kukaan pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin nuotion ääressä lämmittelyä sekä kuumaa kahvia tai teetä. Ja tupakkaa. Tupakkaa. Tupakkaa. Tupakkaa. Jean alkoi olla valmis hitaasti jyrsimään lihan sormistaan ellei saisi nikotiinia juuri nyt. Eikä hänellä ollut harmaintakaan aavistusta siitä, milloin sitä mahtaisi saada.
"Katsokaa. Tuolta nousee savua." Hawkeye osoitti suuntaa ja tosiaan, sadettakin harmaampi savujuova kiemurteli taivaalle jonkin matkan päästä.
Näky kannusti väsyneen joukon marssimaan rivakammin. Kun he lopulta näkivät mistä savu tuli, kaikkien leuat loksahtivat auki.
Keskelle metsää oli rakennettu kolmiseinäinen katos, johon oli jo leiriytynyt joukko ihmisiä sadetta pitämään. Järjettömintä oli se, että katos näytti rakennetun aivan hetki sitten – kaadettujen puiden kannot olivat aivan tuoreita eivätkä maassa lojuvat karsittujen oksien lehdet olleet edes alkaneet nahistua.
Tärkeintä ei kuitenkaan ollut ihmetellä, kuka olisi voinut pystyttää niin hienon katoksen niin nopeasti, vaan se sopisiko heidänkin mennä kuivattelemaan itseään. Mustang pyyhkäisi likomärkiä hiuksia otsaltaan ja ryhtyi keskustelemaan mustaan frakkiin pukeutuneen vaikutusvaltaiselta näyttävän miehen kanssa. Kohtelias puhe meni Jeanin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, keskittyminen alkoi olla mahdotonta. Hawkeyella oli pistooli kädessään siltä varalta, että joku päättäisi uhata everstiä.
Isorintainen ja kömpelö palvelustyttö ei vaikuttanut vaaralliselta, ei myöskään huopiin kääritty heiveröinen teinipoika joka myrtyneenä siemaili nuotion ääressä teetä sirosta posliinikupista, joka näytti absurdin hienolta retkeilykäyttöön. Vaaleatukkainen nuori mies puolestaan hymyili kaikille niin leveästi, että oli mahdotonta kuvitella hänen ryhtyvän väkivaltaiseksi. Seurueen viimeinen jäsen oli kietaissut vyötäisilleen kokin esiliinan ja hämmensi nuotiolla lämpenevää suurta pataa, ja kun hän kääntyi, Jeanin sydän jätti lyönnin väliin.
Tupakka! Pitkän, ruokaa laittavan miehen suupielessä roikkui sytytetty tupakka. Jean oli lähes valmis nykäisemään sen toisen huulilta ja vetämään savua syvään sisäänsä. Ennen kuin hän ehti toteuttaa mielitekonsa, frakkipukuisen miehen ääni säpsäytti hänet kuluvaan hetkeen.
"... näyttää olevan asian laita", mies sanoi teetä juovalle pojalle. "Sallisimmeko heidän liittyä seuraamme kunnes sade on lakannut, nuori herra?"
"Olkoon. He näyttävät uitetuilta rotilta." Äänensävystä päätellen poikaa ei olisi pahemmin kiinnostanut, vaikka Mustang joukkoineen olisi kuollut hypotermiaan hänen edessään. Hawkeyen pistooli ei saanut häntä edes räpäyttämään näkyvissä olevaa sinistä silmäänsä. "Lisää teetä, Sebastian."
Sebastianiksi kutsuttu nappasi koristeellisen teepannun ja kaikessa rauhassa täytti pojan kupin uudelleen kuin hytisevää sotilasjoukkoa ei olisi ollut olemassakaan. Kun poika ryhtyi hörppimään juomaansa, Sebastian kääntyi taas vieraiden puoleen ja hymyili. Jostakin järjettömästä syystä kylmät väreet ryömivät pitkin Jeanin selkärankaa.
"Olette tervetulleita kuivattelemaan täällä", Sebastian sanoi. Hymy leveni entisestään ja miehen silmät lähes sulkeutuivat, sen olisi pitänyt näyttää ylenpalttisen ystävälliseltä ilmeeltä, mutta se ei näyttänyt. Jeanin kylmät väreet yltyivät hallitsemattomaksi puistatukseksi.
"On aina ilo saada seuraa, joka kunnioittaa nuorta herraa, joten olkaa kuin kotonanne." Sebastian lopetti puheenvuoronsa pieneen kumarrukseen.
Jean tiesi olevansa kaukana penaalin terävimmästä kynästä, mutta sotilaan vaistot olivat hyvät – viimeinen kohtelias hölynpöly oli verhottu uhkaus. Se, joka edes yrittäisi koskea poikaan, olisi ruumis.
Hän kohautti harteitaan. Sillä ei ollut väliä. Kun Hawkeye ryhtyi ravistelemaan vettä hiuksistaan ja Mustang puolestaan puristi hansikkaansa niin kuiviksi kuin mahdollista ja ripusti ne nuotion lähelle, Jean lähestyi kokkia. "Hei", hän tervehti.
Kokki vastasi tervehdykseen ja silmäsi häntä uteliaasti. Miehen kaulassa riippui suojalasit.
Oli jokseenkin noloa mennä noin vain pyytämään ventovieraalta, mutta Jean oli epätoivoinen. "Voisitko mitenkään heittää yhden tupakan?"
"Toki." Kokki veti taskustaan askin, jonka merkkiä Jean ei tuntenut. Heidän molempien ilmeet venähtivät, kun aski paljastui tyhjäksi. "Anteeksi, en voikaan. Poltan näköjään viimeistäni."
Jean kirosi katkerasti ja kaivoi esiin oman vettä tippuvan askinsa. "Putosin jokeen." Hänestä tuntui, ettei hänen tarvinnut selittää miten hirveää se oli.
Kokin kasvoille syttyi lähes pelottava virnistys. "Hei, ei hätä ole tämän näköinen! Minulla sattuu olemaan juuri oikea kapine noiden kuivattamiseksi silmänräpäyksessä."
Jean ei ollut uskoa hyvää onneaan. "Ihanko totta?"
"Tietysti! Minulla on aina tämä kaunokainen –"
Jeanin täydelliseksi tyrmistykseksi kokki veti katoksen nurkasta liekinheittimen. Kuka helvetti otti liekinheittimen mukaansa retkelle? Tai mielettömän hienoja posliiniastiastoja? Keitä hittoja nämä ihmiset oikein olivat ja mitä he tekivät täällä?
"Bardroy –" Sebastian aloitti huomattuaan mitä oli tekeillä.
Kokki käynnisti vempeleensä ja osoitti sillä tupakka-askia. Jean pudotti sen kiireesti kädestään ja loikkasi kauemmas. Hän oli ollut Mustangin alaisena riittävän kauan tietääkseen, että palovammat olivat häijyjä eikä hän todellakaan halunnut kättään liekitettävän.
Kapine syöksi liekkejä kuin kannettava lohikäärme, ja kun kokki – Bardroy – vihdoin sammutti sen, Jeanin tupakoista ei ollut jäljellä yhtään mitään ja katoksen seinäkin oli mustunut.
"Voi sentään", Sebastian huokasi. Asia ei näköjään kiinnostanut häntä sen enempää, sillä hän palasi nuoren herransa vierelle pudistelemaan päätään.
"Ups", Bardroy sanoi. "Anteeksi."
Jean huokasi raskaasti. "Ei se mitään. En olisi kuitenkaan voinut polttaa niitä hetkeen. Kiitos yrityksestä." Hänen kätensä tärisivät ja hän työnsi ne taskuihinsa vähän liian myöhään. Bardroy huomasi.
"Jos olet todella epätoivoinen, ehkä tämäkin kelpaa." Kokki nappasi lähes palaneen tupakan suustaan ja ojensi sen Jeanille.
Jean olisi voinut vaikka suudella miestä kiitollisuudesta. Savu kiemurteli hänen keuhkoihinsa ja sade hakkasi järjenvastaisen katoksen kattoa. Myös Hawkeye oli saanut käteensä kupillisen teetä, Mustang flirttaili kirkkaanpunaiseksi muuttuvan palvelustytön kanssa ja Jeanin polttama tupakka maistui Bardroyn huulilta, ja oikeastaan elämä oli sittenkin aika mukavaa.
