Title: Antton haluaa istua pöydällä.
Author: EYE-YEAR-OH eli minä
Rating: K11
Genre: Angst, Slash
Pairing: Kosmo/Antton, Antton/Mariela
Disclaimer: Minun kaaikki.
Warnings: Viittauksia seksiin ja muutama kirosana.
Summary: Oikeastaan Kosmo tykkäsi kun Antton istui pöydällä. Varsinkin silloin kun se kumartui suutelemaan Kosmoa. Kosmo oli muutenkin Anttonia lyhyempi. Kosmo on vieläkin lyhyempi, mutta Antton ei enää kumarru suutelemaan.
A/N: Enemmän tai vähemmän itsenäistä jatkoa ''
Rukoukset on merkityksettömiä'' orginaalilleni. Suosittelen lukemaan sen ekaksi, vaikkei sitä tietty pakko oo, kyllä tän tajuu ilmanki. Elikkä tosiaan tää on ollu nyt vähän aikaa kirjotettuna ja kun rupesin näistä NaNoWriMoa kirjottamaan, niin aattelin että heitänpä tänkin tänne. Jos siis saan ton nanon valmiiksi, niin luvassa on teinislashii c:
*
Kosmo on vihainen. Se on ihan saatanan vihainen, sen edessä istuvalle miehelle. Niin vihainen, että se kuvittelee kuinka se potkaisisi sitä miestä niin kovaa kun vaa pystyy, ellei niiden välissä olisi ollut auton penkin selkänojaa. Vaikka eihän Kosmo oikesti Anttonia olisi satuttanut.
Hitaasti mutta varmasti Kosmo alkaa olla vihainen myös itselleen. Vaikka Antton häntä olikin pyytänyt mukaan, ei Kosmon nyt olisi tarvinnut sanoa tulevansa. Mutta tietenkin Kosmo sanoi tulevansa ja myös tuli, sillä ei Kosmo heittäisi hukkaan yhtäkään mahdollisuuutta viettää aikaa Anttonin kanssa. Vaikka se tarkottaisi, että hänen täyty kestää myös Marielaa, eli Anttonin tyttöystävää. Naista jolle Kosmo oli hävinnyt.
Ei Kosmo oikeasti ollut Marielalle hävinnyt. Ainakaan teknisesti ottaen, mutta Kosmo kuvitteli heillä olleen jonkunlaisen kilpailun siitä, kumpi sai Anttonin ja nyt Mariela oli heistä kahdesta se, joka seurusteli Anttonin kanssa. Kosmo pysyi mahdollisimman kaukana Marielasta, sillä se ei halunnut haistaa Marielan kallista parfyymiä. Tosin Kosmo pysytteli mahdollisimman lähellä Anttonia, joka myös tuoksui Marielan kalliilta parfyymiltä, joten mitä väliä sillä oikeastaan oli?
Viimeisen vuoden aikana Kosmo oli oppinut vihaamaan sen parfyymin hajua enemmän kuin mitään maailmassa. Se parfyymi oli ollut syy siihen, että Kosmo tiesi menettävänsä Anttonin, eikä Kosmo halunnut ajatella sitä. Kosmoon sattui liikaa muistaa, kuinka Anttonin kumartuessa illalla suutelemaan poskea ja kertomaan että se rakastaa, se oli tuoksunut tuolta samaiselta parfyymiltä. Kosmoon sattui.
Kosmo katsoo vasemmalle ja näkee toisen syyn miksi siihen sattuu. Toisella puolella autoa makaa pieni vauva sen turvaistuimessa ja vaikka se on kuinka suloinen, Kosmo ei voi muuta kuin vihata sitä. Vauva oli syy siihen, miksi Antton oli lopulta lähtenyt.
Mariela pysäyttää auton ja ilmoittaa tekopirteästi lähtevänsä etsimään parkkilappujen ostomasiinaa ja jättää heidät yksin autoon hiljaisuuteen. Antton kääntyy katsomaan Kosmoon ja se hymyilee surullisesti. ''Sori kun mä pakotin sut mukaa, mä tiiän ettet sä oikee pidä Marielast'', se sanoo ja Kosmo kohautti olkiaan. Oikeastaan missä tahansa muussa tilanteessa, Kosmo olisi saattanut pitääkkin Marielasta, mutta ei nyt. Ei kun Antton rakasti Marielaa. ''On se ihan kiva ja mä oon onnellinen sun puolestas. Joten ei se kai mitää'', Kosmo selittää virnistäen. Niin se aina tekee, virnistää kun sattuu.
Mariela tulee takaisin ja hoputtaa Kosmon ja Anttonin ulos, pettyneinä, etteivät he tajunneet alkaa purkaa autoa itsekseen. Kosmo ottaa oman pikkureppunsa ja jonkun vauvanhoitolaukun, kyllähän se voisi auttavan kätensä ojentaa. Kosmo sulkee silmänsä kun Mariela siirtää varovaiseti Anttonin hiukset Anttonin kasvoilta. Liian intiimiä.
Kosmo kävelee viimeisenä, kun he saapuvat vastaanottotiskille. Ei se oikein sovi niiden viereenkään. Mariela kertoo nimensä sen omaan ylipirteeseen tyyliin ja Kosmoa vituttaa. Ei se halua viettää yötä tuon kanssa samassa hytissä. ''Joo eli yks kahen hengen hytti ja yks kahen hengen hytti, jossa toinen sänky vauvalle'', vanhempi nainen vastaanottotiskillä sanoo ja Kosmolta menee hetki käsittää. ''Eikun meille oli neljän hengen hytti varattuna'', Mariela ilmoittaa ja nainen alkaa tutkia tietokoneen näyttöä. ''Anteeksi, mutta valitettavasti meillä ei ole neljän hengen hyttejä vapaana. Teidän täytyy nyt vaan tyytyä tähän'', se ilmoittaa ja Kosmon vatsanpohjassa tuntuu hassulta.
Mariela ei ole tyytyväinen. Se selittää jotain, mutta kukaan ei kuuntele. Lopulta se ottaa avaimet ja lähtee johdattamaan joukkoa kahvilaan. Kyllä hirviöidenkin pitää syödä, Kosmo ajattelee, vaikka eihän se oikeasti pidä Marielaa hirviönä. ''Mä voin mennä Niklauksen kanssa toisee hyttii, olkaa te jätkät vaan kaksin. Ei teistä kuitenkaan oo vauvaa hoitamaan'', Mariela ilmoittaa huokaisten, kutsuen vauvaa sen nimellä. Mariela ei näytä tyytyväiseltä. Kai se oli ajatellut pääsevänsä viettämään laatuaikaa poikaystävänsä kanssa. Kosmo tavallaan toivoikin tätä, ylimääräistä aikaa Anttonin kanssa. Samassa huoneessa kahdestaan, mutta samalla sitä pelottaa. Se tietää että aamulla se itkee, tapahtuipa mitä tahansa.
Mariela näyttää niin luottavaiselta, että Kosmo miettii tietääkö se Kosmon ja Anttonin taustasta. Kai sen nyt sen verran oli pitänyt tajuta, ettei Kosmo alussa ollut kokonaan sen, mutta tiesikö se että vielä joskus Kosmo oli ollut Anttonin ainoa rakkaus. Joskus he olivat asuneet yhdessä ja olleet kihloissa. Joskus Antton oli suunnitellut elämää Kosmon kanssa, miehen kansssa. Mutta nyt Antton on Marielan kanssa ja Kosmo oli yksin. Kosmo päättää ettei Mariela tiennyt.
Toisaalta se käy järkeen, miksi Mariela olisi pyytänyt Kosmoa mukaan, jos olisi tiennyt. Kai sillä nyt sen verran järkeä on päässä, että poikaystävää ei laiteta nukkumaan samassa huoneessa sen eksän kanssa. Ei Marielakaan niin tyhmä voi olla.
Kosmo istuutuu sängyn reunalle Marielan ja vauvan hytissä, koska he oottavat että Mariela vaihtaa vauvan vaipan. Antton istuutuu pöydälle, niin kuin aina. Kosmo on niin tottunut siihen, ettei kiinnitä huomiota, ennen kuin Mariela huomaa. ''Anttonius samperi nyt alas sieltä!'' se ärähtää ja Antton laskeutuu hätkähtäen alas. Kosmoon sattuu, se oli ollut ainut joka oli saanut kutsua Anttonia sen oikealla nimellä. ''Sano mua viel kerran Anttoniukseks ni mä vannon et mä häivyn tost ovest etkä sä nää mua enää ikinä'', Antton ärähtää takaisin ja Kosmo on ylpeä. Se on yhä ainut joka saa kutsua Anttonia sillä nimellä.
Kosmo on myös iloinen, koska Mariela ei anna Anttonin istua pöydällä. Kosmo on iloinen, koska se tekee Kosmosta paremman kumppanin Anttonille. Ei Kosmokaan koskaan erityisen iloiselta siitä vaikuttanut, mutta ei se koskaan ärähtänyt, pikemminkin huomautti ystävällisesti silloin tällöin. Oikeastaan Kosmo tykkäsi kun Antton istui pöydällä. Varsinkin silloin kun se kumartui suutelemaan Kosmoa. Kosmo oli muutenkin Anttonia lyhyempi. Kosmo on vieläkin lyhyempi, mutta Antton ei enää kumarru suutelemaan.
Ilta jatkuu, vaikka Mariela on mennyt jo nukkumaan. Antton kysyy haluaisiko Kosmo mennä nukkumaan, mutta Kosmo ei halua. Kosmo haluaa vetää pään täyteen, panna Anttonilta aivot pellolle ja herätä Anttonin kainalosta, sen kertoessa kuinka paljon se oli pahoillaan ja kuinka se halusi muuttaa takaisin yhteen ja mennä uudestaan kihloihin Kosmon kanssa. Mutta Kosmo tietää ettei niin käy. Hyvällä tuurilla he ehkä päätyisivät sänkyyn, mutta aamulla Antton pikemminkin valittaisi kuinka paljon sitä kadutti. Kosmo ei halua, että niin käy.
Joten sen sijaan että Kosmo ja Antton menisivät nukkumaan, he vetävät päänsä täyteen ja hetken Kosmo on tyytyväinen. Antton auttaa vielä pahemmin kännissä olevan Kosmon hyttiin ja naurahtelee samalla. ''Tiiäksä... Mä en oo onnellinen'', se kertoo kun Kosmo makaa puolikuolleena sängyllään ja silittelee Kosmon ruskeita sekaisia hiuksia. ''Joo'', Kosmo vastaa, sillä se tosiaankin tietää. Antton ei pidä vauvoista, eikä se pidä siitä ettei sen anneta istua pöydällä, se ei myöskään pidä siitä jos sitä kutsutaan Anttoniukseks ilman lupaa, joten miten helvetissä se voisi olla onnellinen Marielan kanssa? ''Tiiäksä... Mä haluun sut. Mariela on kiva, mut mä en rakasta sitä'', Antton kertoo ja Kosmo huokaa. Vaikka se on kännissä, kyllä se tietää ettei Antton oikeesti tarkota.
Silti kun Antton tulee lähemmäksi ja suutelee intohimoisesti, imien jokaisen järjen rippeen Kosmon päästä Kosmon huulien kautta, se panee Anttonilta aivot pellolle. Ja kun Kosmo lauetessaan huutaa sen nimeä, se kutsuu Anttonia Anttoniukseksi, vaan koska se voi.
Ja aamulla Antton katuu ja Kosmo itkee.
