Tulen kommentoimaan, vaikka tämä olikin tarkoitettu etupäässä Amalialle. Ficci oli kuitenkin niin suloinen ja paritus sen verran ihastuttava, että otan oikeudekseni tulla kertomaan ylistävän mielipiteeni. Eli murskakritiikkiä ei ole nyt saatavilla, mutta oletan, ettet ole siitä pahoillasi, sillä ihmisethän pitävät kehuista näin yleisesti ottaen. Minä taas pidän kommentoinnista, joten kumpikin osapuoli ei häviä mitään.
Ensin täytyy todeta, että pengon muutkin ficcisi läpi, jos kirjoitat puoliksikin näin hyvin. En ole ennen lukenut sinulta mitään, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan, niinhän ne sanovat. Suo anteeksi rakentavan palautteen puuttuminen, haluan vain ilmoittaa lukeneeni. Josko nyt olisi sopiva hetki siirtyä itse kommentointiin.
Fandom on niin rakastettava, ettei minulla ole suoranaisesti mitään valitettavaa. House on kohtalaisen tuttu hahmona, mutten voi sanoa ymmärtäväni häntä täysin. Wilson taas on niin sympaattinen ja suloinen, että hän korjasi Housen vioittuneen tunnepuolen kätevästi. Paritus on omalla tavallaan hieman ristiriitainen ja epätoimiva silloin tällöin, mutta useimmiten hyvä kirjoittaja saa mitä vain toimimaan haluamallaan tavalla.
Alun sekä lopun dialogi ja puheenvuorot ylipäätään olivat täydellisen toimivia, joka on varsin harvinaista. Kaikki kuitenkin toimi tyylikkäästi ja kokonaisuus vaikutti kohtuullisen huolitellulta ja mietityltä.
Onkologi tuhahti.
”Haluan, että olet selvä tänä yönä.”
”Hemmetin romantikko.”
Nimikkeiden käyttö (viittaan juuri noihin onkologiin ja diagnostikkoon) toimi hienosti!
Ideana aivan ihana, mutta toteutus ei mennyt yltiöromanttisen puolelle, joka oli helpotus, sillä tämä pari ei sitä todellakaan ole. Lopetus oli sopivan kepeä, mitään suoraa rakkaudentunnustusta en Houselta odottanutkaan, vaikka sekin olisi ollut hauskaa. Ei voi muuta sanoa, kun että hyvää työtä! Lähdenpäs tästä penkomaan muut tekstisi piiloistaan ja kiitos vielä kerran.
