Fandom: Hobitti
Paritus: Bilbo/Thorin
Ikäraja: S
Tiivistelmä: Bilbon ajatuksia ja pohdintoja tunteistaan Thorinia kohtaan. Kohtaukset sijoittuvat ensimmäisen elokuvan aikaan.
A/N: Osallistuu TROPES-haasteeseen aiheella
missing scene. YouTubesta voi käydä katsomassa
kohtauksen (S), jota ei jätetty elokuvan varsinaiseen versioon, mutta joka on kirjoitettu mukaan tähän tekstiin.
KAKSI MURTUVAA PATOA
Bilbo ei ole koskaan ennen pysähtynyt kunnolla katsomaan ketään. Hän ei alkuun edes tajua, että tuijottaa kääpiötä kuin ei olisi jo nähnyt lukuisia samankaltaisia istumassa hänen keittiössään. Vaan yksikään heistä ei ole kuin
hän. Thorin astuu ovesta sisään ja vangitsee katseita. Kuninkaallista auraa hehkuva näky tervehtii tovereitaan ja ääni sujahtaa suoraan Bilbon ihon alle. Kukaan ei huomaa, että hän on jähmettynyt tuijottamaan uusinta tulijaa.
Vasta Gandalf vie huomion ensimmäistä kertaa Bilboon. Eteinen hiljenee, ja Bilbo tuntee lukuisten uteliaiden silmäparien katseen. Vain yhden katse ei utele – pikemminkin haastaa. Bilbon katse kääntyy pois ja hobitin kasvoille jää vakava ilme kuin padoksi sisäisille tunnekuohuille. Hän ei tiedä, mitä tuntee, mutta tietää, että mitä ikinä se onkaan, Thorin ei voi olla sellaisten tunteiden kohde.
Sitä paitsi Bilbo ei ole lähdössä seikkailuun. Hänen ei tarvitse ratkoa sisäisiä myllerryksiään, sillä pian Bilbo on jälleen yksin, omassa rauhassaan, ja kaikki on ennallaan.
*
Maa rahisee Bilbon jalkojen alla ja ruohikko tallautuu, kun Bilbo juoksee eteenpäin. Hän on menettänyt järkensä, siitä hän on varma. Miksi hän kiiruhtaa kääpiöiden perään, kun koti on ollut aamulla hiljaisempi kuin aikoihin? Bilbo kiroaa koko Tukin puoleisen sukunsa, sillä heidän syytään se varmasti on, että hän ei voi vastustaa seikkailun kutsua.
Vaan kutsuuko häntä pelkkä seikkailu? Bilbo ei ennätä ajatella enempää, mutta on kuin häntä kantaisi voimallisempi tuulenpuuska, jota vastaan hobitin kaltaisen pienen olennon on turha taistella. Hän antaa sen kuljettaa, vetää keuhkot täyteen ilmaa ja huutaa nähdessään ponien huiskivat hännät. Koko jono pysähtyy. Bilbon polvet tutisevat, mutta eivät pitkästä juoksusta.
Hän näkee Thorinin katseessa ensimmäistä kertaa mielenkiinnon häivän ja toteaa sen itselleen uudestaan: hän on todellakin menettänyt järkensä. Ja niin hän kipuaa ponin selkään eikä enää vilkaise taakseen.
*
Bilbo kuulee iltanuotion äärellä ensimmäistä kertaa Thorinin menneisyydestä. Kääpiön käsissä on örkkien verta ja örkit janoavat kostoa. Bilbolle valkenee viimein, kuinka vaaralliselle matkalle hän on lupautunut. Hänen on ihmeteltävä kääpiöiden sinnikkyyttä lähteä palauttamaan vanhaa kuningaskuntaa lohikäärmeen ikeestä, sillä se on jokseenkin hullua. Mutta yhtä järjetön on ollut Bilbokin rynnätessään matkaan.
Hän tarkkailee Thorinin turkisviittoihin verhottua selkää ja kuuntelee, kun Balin kertoo tarinoitaan. Kääpiöt ovat kokeneet kauheuksia ja nähneet, kuinka paha kaataa tantereeseen jopa kuninkaallisia, ja kuinka uusi kuninkaallinen nousee kaitsemaan kansaansa. Kivun häivä Thorinin katseessa on yhtä nopeasti poissa kuin ohitse lentävä lintu, mutta Bilbo ennättää pistää sen merkille. Hän ei edelleenkään käsitä, miksi tarkkailee Thorinia vähintään kaksi kertaa enemmän kuin muita kääpiöitä, mutta hän tekee sen mielellään.
Ehkä Thorin ei ota Bilboa vielä kovin vakavasti, mutta hobitille on annettu mahdollisuus näyttää sisukkuutensa. Bilbo ei halua tuottaa pettymystä.
*
Koko tapahtumaketju peikkojen kanssa on koettelemus, mutta ei niinkään itse peikkojen, vaan kääpiöiden takia. Bilbon hoksottimet toimivat nopeammin kuin muiden ja hän ehtii hämmentää peikkojen yksinkertaista ajatusmaailmaa aina aamunkoiton ensisäteisiin asti. Vaan katastrofin ainekset eivät hetkessä unohdu Bilbon mielestä. Henki pihisee edelleen heistä jokaisessa, mutta savun haju vaatteissa muistuttaa koetuista kauhuista.
Balin on ensimmäinen, joka kiittää Bilboa ja hänen takanaan moni muu nyökkää hiljaisemman kiitoksensa. Thorin on kauempana juttelemassa Gandalfin kanssa eikä Bilbo odota, että vakavailmeinen kääpiö kohdistaisi huomiota häneen.
Kaiken ahdingon keskellä Thorin on luottanut Bilbon taktiikkaan, antanut hänen taistella sanoin ja viestinyt muille, että nyt on hobitin vuoro näyttää taitojaan.
Se on ollut ensimmäinen kerta, kun Thorinin henki on ollut Bilbon käsissä.
*
Bilbo nauttii ajastaan Rivendellissä ja niin tekee moni kääpiökin päästyään yli ensijärkytyksestään. Thorin ei rentoudu, mutta se ei yllätä Bilboa. Jos ei luota haltioihin, koko Rivendell on suoranainen vankityrmä. Käy myös ilmi, että sen avoimet tilat tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden kuulla asioita, joita ei välttämättä ole tarkoitettu kaikkien korville.
Bilbo kävelee usein iltaisin pitkin Rivendellin pitkiä käytäviä ja tekee niin taas, kunnes pysähtyy kuullessaan Gandalfin äänen. Keskustelu Elrondin kanssa on selkeästi yksityinen ja Bilbo tajuaa heti, että hän on väärässä paikassa. Omatunto vihlaisee ja Bilbo harkitsee kääntyvänsä takaisin muiden kääpiöiden pariin, mutta sitten hän kuulee keskustelussa mainittavan Thorinin nimen ja se pitää hänet aloillaan.
"Ethän vain ole unohtanut, että Durinin suvussa kulkee hulluus? Miten voit olla varma, että Thorin Tammikilpi ei lankea samaan ansaan kuin isänsä ja isoisänsä?" Elrond kysyy, ja Bilbo tajuaa heti perään, että ei ole salakuuntelemassa yksin. Hänen taakseen on ilmestynyt hahmo kuin vaivihkaa, ja Bilbo vilkaisee olkansa yli tulijaa. Thorinin piirteet piirtyvät hänen silmänurkkaansa ja vasta siinä hetkessä Bilbo ehtii käsitellä kuulemaansa.
Durinin suvulla on synkkä menneisyys ja Thorinin kohtalo tuntuu sinetöidyltä. Millä hinnalla Ereboria ollaan ottamassa takaisin? Bilbo haluaa kovasti sanoa jotain takanaan seisovalle Thorinille, mutta sanoja on vaikea löytää. Elrond ja Gandalf kävelevät kauemmaksi ja ympäristö hiljenee. Bilbon sisuksissa myllertää taas, mutta hän tyytyy nyökkäämään Thorinille ja poistuu paikalta vikkelään.
Hänelle on selvää, että Thorin ei unohda, mitä Bilbo on kuullut, eikä Bilbo pysty siihen itsekään.
*
Bilbo pelkää ensimmäistä kertaa elämässään, että kuolee. Kivet sinkoilevat retkikunnan ympärillä ja sade liukastaa jokaisen pinnan. Jalat lipsuvat, märät vaatteet kylmettävät ihoa ja kukaan ei tunnu tietävän, mitä tehdä. He ovat kuin kirppuja kivijättien taistelutantereella ja Bilbo tajuaa kauhukseen, että he ovat paiskautumassa hyvää vauhtia kohti vuoren seinämää. Thorinin karjaisusta ei saa mitään selvää, ja kun kivi osuu vasten kiveä, Bilbo menettää tasapainonsa ja kääpiöt hänen ympärillään heilahtelevat holtittomasti. He vierivät yhtenä ryppäänä jätin kyljeltä alas ja Bilbo ehtii ajatella, että heidän mukanaan ovat korkeammat voimat, mutta iloa kestää vain hengähdyksen verran. Bilbon jalka lipeää ja hän putoaa eikä edessä ole kuin pohjaton rotko. Mistä ihmeestä hänen sormensa vielä löytävät voimaa pidellä kiinni kapeasta ulokkeesta kalliossa, sitä Bilbo ei tiedä, mutta hän huutaa ja pakottaa itsestään ulos viimeisetkin tahdonvoiman rippeet.
Vahva koura saa tiukan otteen Bilbon takista, ja yhtäkkiä Bilbon vieressä puhkuu Thorin. Häntä kiskotaan ylöspäin, mutta kovin voima on kourassa, joka työntää hänet takaisin kielekkeelle ja Bilbon ylikierroksella kulkevat ajatukset menevät hetkellisesti ääripäästä toiseen. Sen täytyy olla vain reaktio kuolemanpelkoon, Bilbo miettii, mutta Thorinin kädet eivät jätä häntä rauhaan, vaikka ne eivät häntä enää kosketa.
Hän tajuaa, että kaipaa enemmän kuin pelkkää tunnustusta tarpeellisuudestaan. Repunpäästä asti seuranneet tunteet ovat romanttista laatua eikä Bilbo tiedä, miten hän pitää patonsa kasassa, sillä siinä on nyt railo.
"Hän on ollut hukassa siitä asti, kun poistui kotoaan", Thorinin äänestä kuultaa läpi turhautuminen ja Bilbon sisimpään sattuu. Hän ei jaksa tuottaa enää yhtäkään ajatusta.
Vaan kun luola löytyy ja koko seurue rauhoittuu, Bilbo tietää, että hän ei voi jäädä. Thorin tuntuu suhtautuvan häneen kylmemmin ja Bilbo arvelee, että se on reaktio siihen, mitä he molemmat ovat kuulleet Rivendellissä. Kuningas ei kaipaa lähelleen hobittia, joka pelkää Thorinin vaipuvan hetkenä minä hyvänsä hulluuteen.
Paitsi että Bilbo ei pelkää. Jos joku heistä pelkää hulluutta, se on Thorin itse.
*
Mitä Bilbo muka tietää menetetystä kodista? Miten yksinkertainen hobitti voi mitenkään olla lojaali kääpiöiden päämäärälle? Miten Bilbo voi ymmärtää tuskaa, jota Thorin selvästi kantaa mukanaan?
"Herra Reppuli on nähnyt tilaisuutensa ja lähtenyt takaisin kotiin. Hän on ajatellut vain kotinsa mukavuuksia. Emme näe hobittia enää, sillä hän on jo kaukana poissa", Thorin tokaisee, ja sillä hetkellä Bilbo tajuaa, että kuinka vaikea Thorinin on luottaa toisten hyviin aikeisiin. Se on sydäntäsärkevää, ja kyllä, nyt jos koskaan Bilbo on vapaa lähtemään kotiin. Kukaan ei näe häntä. Jos Bilbo haluaisi, hän voisi kadota kääpiöiden elämästä vikkelään ja elää kuin ei olisi koskaan tavannutkaan heitä.
Mutta Bilbon jalat eivät kanna häntä pois Thorinin luota. Sen sijaan hän työntää sormuksen taskuunsa ja astuu sydän pamppaillen näkyviin puun takaa.
"Ei, ei hän ole kaukana", Bilbo toteaa itsestään ja näkee monia ilahtuneita ja ihmetteleviä katseita. Thorin on selin häneen, mutta kääntyy oitis kohtaamaan Bilbon, kun kuulee tämän äänen. Kääpiön pää painuu kumaraan ja hän on hiljaa, kun muut kyselevät Bilbolta, miten hän on päässyt hiisien ohi.
Gandalf yrittää sanoa, että sillä ei ole väliä, mutta siinä vaiheessa Thorin havahtuu ja hänen katseessaan on häivä jotain uutta. Bilbosta tuntuu kuin Thorin katselisi häntä ensimmäistä kertaa kunnolla, ja Bilbo ei käännä katsettaan pois, vaikka osoittaakin sanansa kaikille kääpiöille.
Sen jälkeen on hiljaista.
Kunnes kauhut tulevat.
*
Bilbo pelastaa Thorinin hengen. Hän pelkää ja huutaa pahuuden edessä, joka ratsastaa valkoisella hukalla ja uhkaa repiä riekaleiksi maat ja mannut, hobitin ja kuninkaan.
Mutta sitten heidät pelastetaan.
Palavasta maasta yläilmoihin ja taivaan sineen.
*
Bilbo katsoo, kuinka Gandalf rientää auttamaan haavoittunutta ja tajutonta Thorinia. Matka on pysähdyksissä, sillä ilman Thorinia se ei voi jatkua. Taivaanranta siintää eri väreissä seurueen ympärillä, mutta kukaan ei ihaile sen kauneutta.
Thorinin murjottu keho on kuitenkin sitkeä. Kuuluu kiivas hengenveto, kun keuhkot täyttyvät jälleen ja Thorinin silmät rävähtävät auki.
"Entä hobitti?" Thorin kysyy ensimmäiseksi ja Bilbo ei ole varma, onko kuullut oikein. Mutta Thorin kampeaa pystyyn ja kukaan ei estele, kun kääpiö lähestyy Bilboa. Loukkaantuneenakin Thorin on ylväs ja määrätietoinen. Sitten hän suoltaa suustansa sanoja kuin olisi jälleen pettynyt Bilboon.
Hän tulee silti lähemmäksi, lähelle. Ja silloin Bilbo tajuaa, että Thorin on ottanut paikan syvältä hobitin sydämestä.
Sillä niin paljon Bilbon sydämeen sattuu.
"En ole koskaan elämäni aikana ollut niin väärässä", Thorin huokaisee, sulkee Bilbon syliinsä ja korjaa ehjäksi kaiken minkä pystyy.
Kaksi patoa murtuu ja Bilbo iloitsee rakkauden kuohuavasta virrasta.
