Hengähdystauko | S

[Sokerisiipi]

Nimi: Hengähdystauko
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: Draama
Haaste: Vuosi raapalehtien IV
Sanoja: 200

A/N: Lempielementti ja -vuodenaika: vesi ja kesä :)

Hengähdystauko

Laituri keinahtaa jalkojen alla ja vedenpinta ottaa pehmeästi vastaan. Lukemattomia kuplia pinnan alla, virtaviivainen liike ja liuku on pitkä. Vesi on viileää, hiukan kylmääkin, mutta sitä Eeli tarvitsee. Uidessa ei ole pakko ajatella. Voi vain antautua vedelle ja olla olemassa ainoastaan sitä varten. Kaikki muu muuttuu suloisen etäiseksi ja usvaiseksi.

Eeli ottaa tarvitsemansa hengähdystauon jaksaakseen vielä tämän päivän. Keuhkoja pakottaa, mutta hän kauhoo käsillään ja jalat potkivat voimakkaasti, rytmikkäin liikkein. Pinnan alla on niin hiljaista ja hämärää. Täällä Eeli tietää kuka hän on. Hän tietää miksi ja miten. Ei ole hämmennystä, pelkoa, pokerinaamaa tai rintalastan alla räsähtelevää kipua.

Kädet suuntaavat kohti pintaa, veri kohisee päässä ja Eeli näkee punaista silmäluomiensa takana. Pinta rikki ja ilmaa keuhkoihin. Sille tunteelle on nimikin: euforia. Kaunis, hieno sana ja se on totta. Eeli hymyilee, hengittää syvään ja sukeltaa uudestaan, mutta nyt vain hetkeksi.

Hän kauhoo vettä, hallitsee kehonsa ja antaa veden kannatella potkujen välissä. Ranta on äkkisyvää, mutta se ei haittaa. Eeli aikookin kauemmas, niin kauas, kunnes koko maailma näyttää olevan vain makeaa järvivettä ja ranta häämöttää rauhoittavan etäällä.

Poika heittäytyy selälleen veden syliin ja taivas on pökerryttävän sininen. Korvissa kohisee vesi ja hän lipuu hiljalleen vedenpinnalla katse suunnattuna ylös äärettömyyteen.

Eikä Eeli ajattele.

[Orenji]

Oh, Ei sitä tarvitse tahdikas olla -projektisi leviää joka suuntaan! En missään nimessä pidä sitä negatiivisena asiana, niin mahtavat hahmot tarvitsevat ilmeisestikin lisätilaa. Odotinkin tarkempaa selontekoa Eelin lähes pakkomielteisestä kiintymyksestä veteen ja uimiseen, mutta tässähän se tulikin kauniilla tavalla ilmi. Outoa kyllä, mutta jo otsikon luettuani yhdistin tämän epävarmasti Eeliin, vaikkei hänen persoonansa kovin selkeästi tullutkaan esiin. Kaiken kaikkiaan todella onnistunut tekele, oikein kunnolla kesäistä tunnelmointia!

Miljoonas kerta toden sanoo, mutta kuvailusi ihastuttaa edelleenkin ja yllättää aina vain uudelleen.
Lukemattomia kuplia pinnan alla, virtaviivainen liike ja liuku on pitkä.
Näinkin yksinkertainen lause voi olla turhia koreilematta kaunis! Tämä kohta maalasi mieleeni aivan omanlaistaan kuvaa suomalaisesta kesämaisemasta. Jollain lailla on ehkä tavallista vaikeampi valita oikeat sanat näinkin lyhyeen tekstiin, kun jokainen niistä korostuu tahtomattakin, mutta olit onnistunut hyvin.

Hymy kohosi huulille väkisinkin, kun huomasi, kuinka elementissään Eeli oli vedessä. Välistä tuntui siltä, kuin hän lähes pakenisi jotakin, mutta heti sen jälkeen tunnelma rauhoittuikin niin nopeasti, etten edes havainnut muutosta.
Poika heittäytyy selälleen veden syliin ja taivas on pökerryttävän sininen.
Tähän tapaan.

Kiitos odottamattomasta, mutta sitäkin miellyttävämmästä tekstistä, mukava yllätys illalle. Nyt jäi kommentti lyhyehköksi, mutta ihastuttava kertomus siitä huolimatta.

[Jahma]

Kesä ja rauhallinen vesi, jossa liukua, kuulostaa ihanan rauhoittavalta! Nimensä mukaan hengähdystauolta.

Täällä Eeli tietää kuka hän on. Hän tietää miksi ja miten. Ei ole hämmennystä, pelkoa, pokerinaamaa tai rintalastan alla räsähtelevää kipua.
Oi, kyllä kiitos.

J

[Sokerisiipi]

Voi kamala. Unohdin, että tämäkin pikkuinen raapale on saanut kommenttia jo kesän alusta! Voi voi, hajamielinen minä

Orenji: Eeno ja muut ovat kaikkialla Mun päässä, mun teksteissä, finissä. Ajatukset pyörii jätkien ja daamien menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Nämä ovat rakkaimmat hahmoni ikinä <3 Voisin kirjoittaa heistä aina vaan, koko heidän elämänsä, mutta ehkä en spämmää teitä kaikenlaisella turhalla. Voisi mennä aika hulluksi XD Tunnelmointi on ihanaa! Olen rakastunut siihen tyylikeinoon aivan mielettömästi (varmaan näkyy useimmissa teksteissäni, mutta ah, se on uusi intohimoni <3) Ja tämä sijoittuu aikajanalla vielä niin alkuun, että Eeli todellakin pakeni jotain! Omia tunteitaan ja Tinoa :3 jälkikäteen sitä vain huokailee, mutta on tyyni, kun kaikki on ikään kuin jo "tapahtunut" (eli olen saanut sen ulos) eikä nämäkään hetket tunnu enää niin piinallisilta. Oijoi, olen vain niin tämän tarinan ja sen henkilöiden lumoissa. Hyvä, että hymyilytti ja ihastutti. Kiitos kommentista! ♥

Jahma: Kesä ja vesi, a true heaven on earth <3 Kivaa kuulla, että pidit! Kiitos kommentista.

[Saappaaton]

Olen lukenut niin hajanaisesti näitä sun originaaleja, etten ihan yhdistä Eeliä mihinkään, mutta eipä se lukemista haitannut.

Tykkään siitä, miten olet tässä keskittynyt Eelin olotilaan, niihin aistimuksiin, mitä siellä pinnan alla sukelluksissa tulee. Tykkään myös siitä, miten tämän tekstin kautta tavallaan päästään Eelin turvapaikkaan, siihen hetkeen, jossa ei tarvitse olla mitään mitä ei ole, eikä tarvitse ajatella. Voi vaan katsoa pökerryttävän sinistä taivasta ja antaa veden kannatella.

Tästä pätkästä tulee kivasti kesäinen tunnelma tänne loskasateen keskellekin! Taisin just viimeksi sun tekstiä kommentoidessa sanoa siitä, miten sun teksteistä löytyy jänniä yksityiskohtia, ja niitä täälläkin riittää. Sulla on tässä kivan korullinen kerrontatyyli (voikohan näin sanoa ) ja se tuo tähän sellaista vähän abstratia tunnelmaa, vaikka kuvailet kuitenkin kovin konkreettisia asioita.

En muista mistä tämä on minun linkkilistalleni eksynyt ja koska, mutta kiitos tästä pienestä pätkästä joka tapauksessa. <3

[Sokerisiipi]

Saaps: Hii, kiva kuulla, että nautit tämän aistimuksista ja kesäisestä tunnelmasta! Tykkään tästä itsekin just sen takia, että Eeli on turvassa veden syleilyssä eikä tarvitse ajatella yhtikäs mitään. Kiitos, että luit ja kommentoita! <3