Nimi: Entten tentten
Author: Nenia
Genre: romance, drama, het
Ikärajoitus: Max. K-11
Disclaimer: Teksti on minun, täysin ja kokonaan. Ethän käytä tai lainaa sitä ilman lupaani.
Yhteenveto: Veera on väsynyt olemaan yksin. Miehiä riittää kyllä baari-illaksi, yöksi, ehkä vielä seuraavaksi aamuksi, mutta lopulta hän on silti yksin. Saapuu kotiin pimeään asuntoon, jakaa Hesarin itsensä kanssa, tekee jälleen liian suuren annoksen makaronilaatikkoa. Eräänä iltana Veera laittaa hetken mielijohteesta ilmoituksen internetin deittipalstalle. Löytyykö onni nettiprofiilien takaa?
A/N: En ole kirjoittanut pitkään, pitkään aikaan. Vanhat teininovellit kyllästyttivät, päätin viimein astua nuorten aikuisten maailmaan. Kaikenlaiset kommentit, niin risut kuin ruusutkin, otan vastaan ilolla ja kiitoksella!
Entten tentten
Veera kiihdyttää askeliaan. Nahkanilkkurit yrittävät turhaan väistellä asfaltilla kiemurtelevia vesipuroja, kosteat sukat liimautuvat jo kengänpohjiin. Ilmassa haisee märkä sora ja keräämättömät koiranjätökset. Talitintti laulaa niin kuin kaupunkien talitintit laulavat, ti-tyy, ti-tyy. Vielä näidenkin vuosien jälkeen se kuulostaa Veeran korvissa vajaalta, jotenkin surulliselta. Että linnutkin jättävät lauseensa kesken.
Jos Veera ajattelisi asiaa, hän huomaisi, että aurinko lämmittää jo kasvoja, sulattaa pälvipaikkoja puiden juurille ja mäenrinteisiin. Sellaista hän ei kuitenkaan nyt mieti. Kiiruhtaa vain eteenpäin, ottaa pari juoksuaskelta ehtiäkseen oikeaan bussiin. Upottaa kenkänsä kuralätäkköön, kuinkas muutenkaan.
Kyyneleet tulevat vasta kun kotiovi loksahtaa kiinni. Ensimmäinen nyyhkäys kun Veera laittaa kengät saunanlauteille kuivumaan, toinen kun hän purkaa kauppakassistaan kevytjogurtit ja hunajamarinoidut kanat jääkaapin hyllylle. Kun hän napsauttaa vedenkeittimen päälle, itkusta ei meinaa enää tulla loppua ollenkaan.
Veera laittaa Keisarin morsianta hautumaan ja syö kaksi eineslihapullaa suoraan paketista. Kylmät valmispullat inhottavat. Hän ottaa vielä kolmannen.
Yksin. Veera on taas yksin.
"Meidän täytyy puhua", Veera siteeraa. Even kulmat kohoavat. "Niin se mulle lähetti, että täytyy puhua."
"Ja sitten...?"
"Menin käymään. Ei siinä paljon puhuttavaa ollut", Veera toteaa ja hörppää reilusti minttuteetä, hätkähtää kun kuuma juoma polttaa kielen.
"Istuttiin siinä keittiössä, Lauri vain totesi että ei ole enää kiinnostunut mistään. Tai siis minusta. Mistään minun kanssani."
Eve kallistaa päätään, näyttää pahoittelevalta.
"Voi ei, tosi kurjaa kuulla. Mitä sä siihen?"
"Mitäs mä. Sanoin että ei se mitään ja rupesin itkemään." Veera kohauttaa olkapäitään ja katselee kahvilan ikkunan läpi näkemättä oikeastaan sen toiselle puolen.
"Nolottaa. Ei tällaisen jutun jälkeen ole mitään oikeutta nostaa sen suurempaa numeroa. Eihän me edes seurusteltu eikä mitään", Veera lisää.
Niin Laurikin oli muistuttanut. Heittänyt kai kevennyksenä, että ethän sä nyt sentään vielä mitään häitä ollut suunnitellut. Eihän Veera. Mitä nyt miettinyt, että Westerlund olisi ollut hemmetin hyvä sukunimi. Veera Westerlund, se olisi rimmannut.
Ei häitä, ei westerlundeja. Peltomaana hän on ja pysyy.
Eve tarjoaa servettiään ja Veera pyyhkäisee silmiään. Mustat rajaukset tarttuvat paperinkulmaan.
"Kiitos."
Eve hymyilee, mutta ei osaa sanoa sen enempää, ei lohduttaa muuten kuin vakuuttamalla, että vielä niitä miehiä tulee vastaan, ehkä juuri silloin kun vähiten odotat, saatpa nähdä. Veera hymyilee vaisusti ja nyökkää.
Eihän tämä mikään maailmanloppu ole. Jos Veera on aivan rehellinen itselleen, hän tietää ihan hyvin, ettei jutusta olisi koskaan tullut mikään vakavampaa. Ei Lauri puhunut tunteistaan, saanut sydäntä läpättämään yhdellä katseella, ottanut yhteyttä muulloin kuin baari-iltojen jälkeen. Silti sekin oli parempi kuin ei mitään: että oli yksi ihminen joka halusi yöksi juuri hänet, että oli joku jonka vierestä herätä ja jolle laittaa aamulla juustosämpylöitä ja appelsiinimehua. Yksinään Veera ei koskaan edes syönyt aamiaista.
"Okei, se minusta. Kuinka sulla itsellä menee?"
Sitä samaa kuin ennenkin. Työtä ja opiskelua, jumppatunteja ja personal trainer -koulutusta. Evellä on nytkin treenikassi viereisellä tuolilla, bodybalance alkaa puolen tunnin päästä. Mitä se nyt onkaan, jotain joogaa?
"Yhdistelmä joogaa, tai chitä ja pilatesta", Eve korjaa, ja Veera nyökkää ikään kuin olisi juuri muistanut, että niinhän se olikin.
Kahdesta ystävästä Eve on aina ollut se liikunnallisempi. Yleisurheilua ja hiihtoa ala-asteella, tanssia yläasteella, lukiossa cheerleadingin SM-edustusjoukkueessa. Sittemmin ryhmäliikuntatuntien ohjausta ja kuntosalia, aina protskupatukat ja joogamatot mukana. Miesten katseet seuraavat ystävän treenattua olemusta missä Veera ja Eve ikinä liikkuvatkin, nytkin, tavallisessa kahvilassa. Veera vilkaisee Even pientä juustokakkupalasta ja sitten omaa suklaaleivostaan, tuntee pienen syyllisen kirpaisun muttei malta jättää syömättäkään. Hän pistää sacheria suuhun koko haarukallisen ja vetää murusia henkeen, saa yskäkohtauksen ja kääntää viereisten pöytien katseet itseensä.
Eve jatkaa juttuaan kuin ei mitään, hän on tottunut tähän. Veera ei osaa syödä siististi, ei vain osaa. Aina on muruset rinnuksilla, hilloa paidanhelmassa, kastiketta suupielessä.
"Se on hupaisaa", Eve nauraa niin että ruskeat silmät menevät sirrilleen.
"Se on nöyryyttävää. Aikuinen nainen eikä vieläkään ole oppinut syömään", Veera mutisee ja etsii puhtaita servettejä.
"Mitä teet perjantaina?" Eve jatkaa. "Tulisitko meille? Karo on poissa, sillä on jotkut treffit. Otettaisiin vähän skumppaa ja jotain, mennään vaikka baariin jos jaksetaan. Lauantaiaamu vapaata."
"Treffit? Karolla? Kenen kanssa?" Veera hämmästyy. Even sisko tunnetaan koiraharrastuksestaan, siisteydestään, poliittisesta ehdottomuudestaan. Ei miesonnestaan, ei missään tapauksessa deittailustaan.
"Jostain nettideittipalstalta se oli kai jonkun löytänyt. Harrastaa metsästystä, kasvattaa kuulemma lintukoiria tai jotain. No, tuutko?
"Tuun tuun, tietty. Nettideittailu, eikö se tunnu jotenkin... keski-ikäiseltä?"
"Ehkä niin", Eve sanoo. "Ei ole tarvinnut ottaa selvää." Hänellä miehiä on aina riittänyt, nimi vain on välillä vaihtunut. Jani on pysynyt kuvioissa nyt puolitoista vuotta ja Eve on alkanut vihjailla yhteenmuutosta. Silmäillyt vuokrakämppiä ja selaillut sisustuslehtiä, eikö Töölö olisi aika ihana?
Ystävä vilkaisee kelloaan ja treenikassiaan siihen malliin, että Veerakin tajuaa hörpätä viimeiset teet ja alkaa pukea takkia päälleen.
"Perjantaihin siis. Mä voin tuoda skumpat", Veera lupaa vielä.
Kotona Veera harppaa Hesari-pinon yli, nakkaa ensimmäisenä eteen osuvat paidat pyykkikoriin ja istuu koneelle. Facebookissa yksi uusi kaveripyyntö, toimiston uusi viestintäharjoittelija. Veera hyväksyy pyynnön, vilkaisee Feissarimokat ja Kuvatonin uudet kuvat, katsoo Master Chefin uusimman jakson.
Ajatus palaa mieleen yllättäen.
Veera tuijottaa Googlen tyhjää hakupalkkia hetken aikaa. Sitten hän kirjoittaa: nettideittisivusto ilmainen.
