En osaa hymyillä | S

[Lasikuula]

Kirjoittaja: Lasikuula
Ikäraja: Sallittu
Genre: Angst

A/N: Tunteita tekstin muodossa.

Originaali10 #2 (itsenäisesti loppuun), sana/kuva/lause10 tällä kuvalla


Kaikki tuntevat minut iloisena, hymyilevänä nuorena naisena. He kantavat kasvoillaan samaa hymyä, nauravat yhdessä kanssani. Osaan nauttia siitä hiljaa sisälläni, valtapelistä heidän ja itseni välillä, kun kukaan ei kykene näkemään lävitseni. Siksi hymyilen heille.

En osaa kuitenkaan enää hymyillä. On vain tekohymy kasvoillani, kun katson sinua. Tunnen sisälläni sen kaiken rakkauden ja haluan osoittaa sen sinulle teoin ja sanoin. Osoitan sen sinulle jaksamalla hymyillä päivästä toiseen, vaikka kehoni joka ikiseen sopukkaan sattuu. Ihan liikaa. Hymyssäni on vain peiteltyä kipua, etkä edes näe sitä. Hymyilet ja vastaan siihen automaattisesti. Ei ole varaa jäädä kiinni, tai sinäkin hylkäät minut.

Hylkäsin hänet sinun vuoksesi. Koska sattui tapella, koska sinä. Sinä olit se, joka puhui minulle, kun hän ei. Sinä kannattelit minua käsivarsillasi, vaikket koskaan ollut lähellä. Mutta et opettanut enää hymyilemään. Hänen kanssaan en enää osannut olla. Hänen katseessaan oli liikaa vihaa sinua kohtaan, enkä osannut vastata kuin omalla vihallani. Sinä ajoit minut ja hänet toisistamme. Vaikka olet tuhat kertaa häntä rakastavampi, rakastettavampi, sinä rakensit hänen ja minun välille muurit.

Nyt kun näen häntä, murran muuria. Pala kerrallaan. Tänään katsoin silmiin särkynyttä. Hän ovella tuijottamassa eteensä kauas kauas taakseni, enkä osaa sanoa lohduttavaa sanaa. Sanat soljuvat suustamme, vaikka kumpikin varmasti aistii sen. Minä ja hän tunnemme ikävän, pelon, kaipauksen ja haaveet kaatuneet. Me tunnemme ne hyppysissämme, vaikka uusia on jo.

Me olemme tahoillemme särkyneet, tahoillemme nousseet. Hän sulkee oven, katsoo ennen sitä taakseen kasvoillaan ilme, joka saa minut lopulta lyyhistymään kyyneleiden alle. Sinä odotat minua toisaalla, mutta tuntuu että haluan palasen kaikkea. Palasen hänestä, palasen sinusta. Palapelin paloja, jotka muodostaisivat täydellisen kokonaisuuden.

Se kokonaisuus saisi minut taas hymyilemään. Koska tänään

en jaksa.

[LillaMyy]

Kommenttikampanjasta päiviä! (:

Wou, tämä oli todella vaikuttava teksti ja samalla vaikea. Puolet ajasta pysyin täydellisesti kärryillä ja puolet ajasta olin puoliksi mukana ja puoliksi jossain ihan muualla.

Hän ovella tuijottamassa eteensä kauas kauas taakseni, enkä osaa sanoa lohduttavaa sanaa.

Erityisesti tässä kohtaa pieni väsynyt blondi tipahti kärryiltä. Joko tuossa tuijottamassa on pääte pielessä tai sitten vika on mun päässäni ja mä en vain oikeasti saa tästä otetta.

Tämä on kyllä oikeasti ihan liian taiteellinen teksti, että nyt pitää oikeastikin pohtia hetki, että mitäs sitä sanoisikaan, koska tää vei multa oikeasti kyllä jalat suusta. Olin jo ajatellut, että tulen tänne ja kirjoitan pitkän, kivan kommentin ja nyt tuijoitankin tätä haavi auki, että mitäs sitä sitten pitäisikään sanoa.

Valitan, mutta nyt mä en oikeasti osaa sanoa enää mitään muuta kuin, että kiitos ja anteeksi. :  D Kiitos lukukokemuksesta ja anteeksi kommentin kämäisyydestä, mutta mä vaan oon nyt niin sanaton, että mun on turha edes yrittää keksiä mitään. Mä voisin varmaan tuijottaa tätä monta tuntia saamatta silti mitään enempää siitä irti, se vaan on liian hieno ja taiteellinen teksti mun kommentoitavaksi.