Katajamäki: Katajamäki kohtaa Aadan (Slice of life, fluff, romance, K-11 & raapalesarja) 7/7

[tirsu]

Katajamäki kohtaa Aadan

Kirjoittaja: tirsu
Beta: pelkkä Word vaan…
Genre: Slice of life, fluff & romance
Fandom: Katajamäki-kirjasarja
Päähenkilö: Aada Järvinen (+ Katajamäen asukkaita)
Ikäraja: Korkeimmillaan K-11
Varoitukset: No, eipä kai mitään muuta kuin, että käytän >>tällaisia>> merkkaamaan repliikkejä. Ne saattavat ensin vaikuttaa lukemiseen, mutta kun siihen tottuu, niin ei niitä enää huomaakaan. Ai niin. Spoilaa viimeisintä kirjaa, Valoa ja varjoa Katajamäellä!
Disclaimer: Tämä ficci on kirjoitettu pelkästään viihdytystarkoituksiin. Katajamäkeläiset (jopa iki-ihana Heikkikin) kuuluvat kaikkine paikkoineen loistavalle suomalaiselle kirjailijalle, Anneli Kivelälle. Minä ainoastaan jäljittelen hänen luomaansa kaunista ja mukaansa tempaavaa maailmaa – ainoastaan Aada Järvinen on minun mielikuvitukseni tuotetta. En hyödy tästä rahallisesti lainkaan, kunhan kirjoitan omaksi ilokseni (ja muiden iloksi) minulle rakkaasta kirjasarjasta, joka lukeutuu suomalaisen kirjallisuuden parhaimmistoon.
Haasteet: Spurttiraapale III, neljäs kierros, ja Original Character 5.
A/N: Olen jo jonkin aikaa tässä miettinyt, että olisi kiva kirjoittaa jotain Katajamäkeen (varsinkin Heikkiin) liittyvää ja tässä sitä nyt ollaan! Katajamäki-kirjat ovat lähellä sydäntäni (kaikkein lähimpänä on Heikki) ja toivon, että teen katajamäkeläisille oikeutta tässä raapalesarjassani.
En nyt oikein tiedä tuosta otsikosta. Yritin pysyä uskollisena kirjasarjan otsikoille, joissa Katajamäki mainitaan aina, mutta mutta…  On tää otsikko kyllä parempi kuin se jota ensin tälle meinasin.
Halutessasi voit kommentoida vapaasti. Tuskin puren siitä hyvästä ketään.

[tirsu]

Ikäraja: S
Genre: Slice of life
Henkilö: Aada
A/N: Neljännen kierroksen ensimmäinen osa, jossa Aada saapuu Katajamäelle.
Tän ekan raapaleen otsikon piti muuten ensin olla tän koko raapalesarjan otsikko…
Sanoja: 300

_____________________________________________________________________

Eka – Kesävieras saapuu

Taivas on pilvetön ja aurinko porottaa täysillä. Kuumana hehkuva ilma iskee täysillä Aadaa kasvoihin, kun hän astuu ulos ilmastoidusta citymaasturistaan. Hän venyttelee jäseniään ja katsoo ympärilleen uteliaana - se on hänen ensimmäinen kertansa Katajamäellä.

 Päätien (päätie se luultavasti on) varrella ei ole paljon mitään; on vain koululta vaikuttava rakennus, jokin toinen rakennus ja kyläkauppa, jonka parkkipaikalla Aada seisoo. Paikka todellakin on pikkukylä keskellä ei mitään. Miten Runo päättikin jäädä tänne asumaan?

 Aada läimäyttää auton oven kiinni ja lähtee astelemaan kaupan ovelle. Ennen kiviportaiden kipuamista hän lukitsee painalluksella citymaasturinsa ovet.

 Kaupassa on vain yksi asiakas, kun Aada astuu sisälle. Kilkattava kello vetää asiakkaan katseen tulijaan. Aada kohtaa huikean siniset silmät, jotka loistavat uteliaina paksun tumman, hivenen harmaantuneen, tukan takaa. Ruskettunut iho saa miehen valkoiset hampaat näyttämään melkein epäluonnollisilta, kun tämä hymyilee hänelle.

 Mies on varmaankin kylän oma hurmuripoika, Aada ajattelee väläyttäessään takaisin pikaisen hymyn ennen kuin kääntää selkänsä hurmurille ja menee kylmähyllykölle hakemaan lähdevettä. Kyläkaupaksi paikka on yllättävän hyvin varusteltu.

 Aadan kääntyessä takaisin tiskille päin on kaupan puolelle ilmestynyt kolmaskin henkilö. Hän ei ole vähään aikaan nähnyt sellaista ilmestystä. Eikä hän olisi uskonut törmäävänsä sellaiseen tällaisessa pikkukylässä.

 Miehellä on pellavahiukset ja erittäin miellyttävät kasvonpiirteet. Ohuet huulet ovat valloittavassa hymyssä ja Aadasta tuntuu, että hänen sydämensä jättää lyönnin pari välistä.

 Paikallishurmurin maksettua ja poistuttua kohteliaan tervehdyksen kera, Aada astuu tiskille ja ojentaa vesipullonsa pellavapäälle. >> Melkoinen valikoima teillä. >>
 >> Tietysti, vain parasta asiakkaillemme >>, pellavapää sanoo hymyillen.
 >> Se on hyvä >>, Aada myöntää. >> Mutta kuule, sattuisitko tietämään miten pääsisin Vuorensolaan? Ystäväni asuu siellä, mutten löydä perille. >>
 >> Tiedänhän minä >>, pellavapää myöntää. >> Jos vain jaksat odottaa hetken, niin voin opastaa sinut sinne. >>
 >> Toki, jos sulle vain sopii >>, Aada sanoo.
 >> Enhän olisi muuten ehdottanutkaan. Odota siinä >>, pellavapää sanoo. >> Uh, olen muuten Heikki. >>
 >> Aada >>, Aada esittelee itsensä ja hymyilee sitten, kun Heikki katoaa takahuoneeseen - ehkä tämä pikkukylä ei olekaan hullumpi paikka.

[tirsu]

Ikäraja: S
Genre: Slice of life
Henkilöt: Aada & Runo
A/N: Tää pätkä on enimmäkseen pelkkää vuoropuhelua Aadan ja Runon välillä. Ja tästä tuli erilainen kuin piti. Tässä piti ensin olla kaasonpuvun sovitusta ompelijan ja Vuorensolan armon ollessa paikalla, mutta sitten jotenkin kyseinen kaksikko jäi pois. Oh well.
Sanoja: 300
___________________________________________________________

Toka – Onko persikka edes väri?

Vuorensolan kartano on melkoinen ilmestys ja niin sokkeloinen, että niiden kahden päivän aikana, jotka Aada on siellä ollut vieraana, hän on eksynyt ainakin kymmenesti. Lopulta Erik olikin tehnyt hänelle kartan helpottamaan käytävillä liikkumista.

 >> Kyllä mä nyt ymmärrän miksi sä päätitkin jäädä tänne >>, Aada huokaa maatessaan ylellisellä divaanilla pukeutumishuoneessa. >> En panisi mäkään pahakseni tällaisen luksuskartanon emännän paikkaa, sähän olet melkein kuin prinsessa! >>
 >> En mä tänne siksi jäänyt! >> Runo protestoi nauraen.  >> Jäin tänne, koska mulla on kiva työpaikka ja Katajamäki on ihana paikka asua. Sitä paitsi Satu ja isäkin ovat täällä. >>
 >> Ja rakastuit >>, Aada lisää.
 >> Juuri niin. Erik on mahtava >>, Runo sanoo.
 >> Niin ja rikas. >> Aada virnistää.
 >> En mä välitä sellaisesta! En menisi naimisiin ilman rakkautta! >> Runo puuskahtaa.
 >> Tiedetään, tiedetään, kunhan kiusasin >>, Aada sanoo nauraen. >> Mutta. Koska se sun henk.koht. ompelijasi tulee? Haluaisin tehdä muutakin kuin olla mitattavana kaavoja varten. >>
 >> Kyllä sen kohta pitäisi tulla >>, Runo sanoo katse kellossa.

 Sitten hän siirtää katseensa parhaaseen ystäväänsä. Hän katselee arvioiden Aadan puolipitkiä hiuksia. Tirskahdus karkaa paljailta huulilta.

 >> Mitä nyt? Onko mun naamassa jotain? >> Aada kysyy.
 >> Ei, ei, mietin vain että miltä se persikkakangas näyttää sun hiuksien kanssa >>, Runo vastaa leveästi hymyillen.
 >> Heh, mahtaa hänen armonsa katua, ettei antanut sun valita kaason puvun väriä. >> Aada virnistää ja hipelöi räiskyvän oranssia tukkaansa.
 >> Luultavasti. >> Runo nyökkää. >> Hänen ilmeensä, kun hän näki sut ensimmäistä kertaa, naurattaa vieläkin. >>
 >> Jokin mun ulkonäössä aiheuttaa joissakin sellaisia reaktioita. En ymmärrä, että mikä >>, Aada hekottaa.
 >> En mäkään >>, Runo sanoo hymy huulilleen pinttyneenä.

 Kaksikko naureskelee makeasti ja raikuvasti. Käytäville asti kuuluva nauru tuo paikalle Erikin. Tämä kurkistaa uteliaana nauravia naisia ovensuusta.

 >> Mitäs täällä nauretaan noin kovasti? >> hän kysyy.
 Runo kääntyy kihlattunsa puoleen. >> Ei mitään, ei yhtikäs mitään. >>
 >> Vai niin >>, Erik sanoo ja hymyilee toispuoleisesti.
 >> Mietimme vain, onko persikka edes oikea väri >>, Aada ilmoittaa naureskellen.

 Erik katsoo kaksikkoa kummastuneena ja se lisää vain naisten naurua.

[tirsu]

Ikäraja: S
Genre: Slice of life
Henkilöt: Aada, Päivikki, Hilkka & Heikki
A/N: Pakkohan sitä mainio Päivikki oli jollain tapaa saada mukaan. Toivon vain, että tein hänelle oikeutta.
Sanoja: 300
______________________________________________________

Metallihyypiö

Koska Runo on töissä eikä uima-altaille päässyt niiden huollon takia, Aada on suunnannut citymaasturinsa nokan kohti Katajamäen keskustaa - jos sitä nyt keskustaksi voisi kutsua. Hän on suunnitellut kiertävänsä kävellen Katajamäen nähtävyydet ennen kuin suuntaisi Runon työpaikalle Myllyntupaan.

  Aada jättää autonsa jälleen Heinosen kaupan eteen ja lähtee siitä suunnistamaan kohti koulun vieressä olevaa rakennusta. Se paljastuu maamiesseurataloksi, mitä se sitten tarkoittaakaan.

  Käytyään koulun pihalla keinumassa Aada käy vilkuilemassa pientä punaista torppaa ja siitä hän jatkaa kulkuaan hautausmaalle. Hän kiertää sen huvikseen ympäri tutkaillen hautakiviä ja laskeskellen kuinka vanhoja jotkut olisivat, jos he eläisivät yhä.

 Ennen menoaan Purnukkaan Aada päättää poiketa kaupassa toivoen törmäävänsä Heikkiin. Vajaassa viikossa kyseinen pellavapää on onnistunut varastamaan hänen sydämensä (kaikessa kliseydessään).

 Aada astelee sisälle kaupan avonaisesta ovesta. Huomattuaan tiskin edustalla kaksi naista Aada pujahtaa karkkihyllyjen luo. Naiskaksikko puhuu niin kovaan ääneen keskenään, että Aadakin kuulee mistä he puhuvat. Puheenaihe ei tule yllätyksenä, kiitos Runon valistuksen pikkukylien suosikkiharrastuksesta - juoruilusta.

 >> Onko se porkkanapää todellakin Runon ystäviä? >> hentorakenteinen mummeli, Päivikki kaiketi, kysyy.
Toinen mummeli, Vuoksenmäen emäntä hän taitaa olla, nyökkää. >> On se. Sen tukka on kyllä hillitön. Kaupunkilaiset ovat sitten kummajaisia. >>
 >> Älä muuta virka. >> Päivikki nyökyttelee. >> Se on melkoinen näky, kun maanantaina törmäsin häneen. >>
 >> Niin, ne sen kasvot. Täynnä kaiken maailman koruja, kauhean näköistä >>, Vuoksenmäen emäntä toteaa.
 >> Kielenkäyttökin on kamalaa, kiroilee kuin paraskin merimies >>, Päivikki kauhistelee.
 >> Niin olen kuullut >>, Vuoksenmäen emäntä sanoo. >> Mikäkin metallihyypiö. >>
 >> Noh noh, Päivikki ja Hilkka >>, sanoo paikalle tullut Heikki paheksuen.

 Aada astuu huuleen purren esiin karkkihyllyjen takaa ja astelee määrätietoisesti tiskin luokse, jonka takana Heikki kohottaa kulmiaan merkitsevästi ja rykäisee. Aada ojentaa Pätkis-pussin Heikille mummeleiden ohitse.

 >> Päivää vaan >>, hän sanoo.
 >> Kuulitko… kuulitko sinä kaiken? >> Päivikki kysyy.
Aada ojentaa Heikille tarpeellisen määrän kolikoita, ottaa karkkipussinsa, suuntaa ovelle ja huikkaa ennen lähtöään: >> Metallihyypiöllä on lävistys koo kahdeksantoista paikassakin! >>

 Heikki purskahtaa nauruun, kun taas Päivikki ja Hilkka näyttävät järkyttyneiltä.

[tirsu]

Ikäraja: S
Genre: Slice of life, pikkiriikkinen fluffy
Henkilöt: Aada & Heikki ft. Minne
A/N: Äh, en sitten millään keksinyt tälle mitään osuvaa otsikkoa. Lopulta vain laitoin jonkun. Mutta hei, sai kirjoitettua vähän enemmän Heikkiä mukaan vihdoin ja viimein! Aristelen hieman kirjoittaa Heikistä, koska en halua millään muotoa pilata häntä. Heikki on kirjasarjan paras hahmo ja meitsi hihkuu aina, kun Heikki vain mainitaankin.
Sanoja: 300
_________________________________________________________

Neljäs – Piristysruiske

Kesäkuun jäätyä taakse juhannuksen aikoihin ei-niin-yllättävästi jäähtynyt ilma alkaa olla sietämättömän hiostava ja kuuma. Mittarin lähennellessä kahtakymmentäseitsemää astetta Aada päättää käyttää sen heti hyväkseen.

 Kirsikoilla kuvioitu bikinien yläosa ja mikrofarkkushortsit yllään hän suuntaa kaupalle, jossa Heikki on (jälleen) kassalla palvelemassa Minneä. Aada ei ole kertaakaan nähnyt kassalla ketään muuta kuin Heikin. Runon mukaan kaupassa työskentelevä Marjatta on parhaillaan sairaslomalla, joten se selittää tämän poissaolon. Hermannia, joka kaupan Runon sanojen mukaan omistaa, hän ei ole nähnyt kertaakaan. Aina vain Heikin.

 Eipä niin, että Aada valittaisi. Hän on oikein tyytyväinen nähdessään Heikin aina töissä, kun hän piipahtaa kaupalla, sillä hänestä on erittäin mukavaa flirttailla häpeämättömästi tälle.

 Mutta olisi vain kiva nähdä edes vilaukselta, miltä Runon lanko Hermanni näyttää. Asianlaita vaikuttaa kuitenkin olevan niin, että hän saa odottaa häihin asti tämän näkemistä.

 >> Heipparallaa >>, Aada tervehtii mennessään nojaamaan tiskille rintojaan korostaen.
 >> Hei >>, Minne vastaa hymyillen ojentaessaan pankkikorttinsa Heikille.
 >> Mitäs Metallihyypiö? >> Heikki virnistää.
 >> Mitään ihmeellistä. Odottelen Runoa saapuvaksi viimeisestä puvun sovituksesta; olemme menossa biitsille sen jälkeen >>, Aada kertoo. >> Ja illemmalla on polttarit. >>
 >> Kuulostaapa kivalta - minä voisin tulla illalla hoitamaan strippaamisen >>, Heikki toteaa.
 >> Käy mulle. >> Aada virnistää.
 >> Me näemmekin sitten illalla >>, Minne sanoo nostaessaan korin käsivarrelleen. >> Kiitos ja hei! >>
 >> Päivänjatkot! >> Heikki huikkaa Minnen perään.
 >> Iltaan! >> Aada heilauttaa kättään. >> No, mitäs mieltä olet biitsiasustani? >>
 >> Pyörähdä ympäri >>, Heikki sanoo.

 Aada tekee niin kuin pyydettiin ja pyörähtää hitaasti ympäri. Hän varmistaa, ettei yksikään sentti jää Heikiltä näkemättä hänen kurvikkaasta vartalostaan.

 >> Oikein sopiva >>, Heikki toteaa. >> Mitkä nuo silmät ovat? >>
 >> Erään näyttelijän lumoavat silmät, jotka halusin ikuistaa ihooni >>, Aada selittää.
 >> Siisti >>, Heikki sanoo. >> Mutta hei, saisiko olla jotain? >>
 >> Ei tällä kertaa, Runo lupasi tuoda tullessaan eväät. Tulin tänne vain hengaamaan kanssasi, jos sopii >>, Aada vastaa.
 >> Tietysti, sinun seurasi kelpaa aina. Olet melkoinen piristysruiske >>, Heikki sanoo hymyssä suin. >> Ja sitä tämä kylä kaipaa. >>

 Se on paras kohteliaisuus, jonka Aada on koskaan saanut.

[tirsu]

Ikäraja: K-11
Genre: Slice of life, jonkin asteinen romance.
Henkilöt: Aada, Runo ja muutama muu
A/N: Jaahas, Aadan on viimein aika tavata Hermanni, josta hän on kuullut Runolta paljon.
Hyvää juhannusta muuten!
Sanoja: 300
_______________________________________________________

Viides – Paljon puhuttu Hermanni

Aada loikoilee huoneensa parvekkeella olevalla aurinkotuolilla ja lukee Neiti Pinkertonin salaisuutta, kun Runo paukauttaa paikalle. >> Satu kutsui meidät Siniseen grillailemaan ja saunomaan. >>
 >> Pitäkää hauskaa >>, Aada sanoo ja kääntää kellastunutta sivua kirjastaan.
 >> Kutsu koski suakin >>, Runo toteaa.
 >> Ai. Ketä kaikkia siellä on? >> Aada kysyy.
 >> No, Satu, Hermanni ja kaksoset tietty >>, Runo luettelee, >> isä ja luultavasti Mari ja Jaakko lapsensa kera. >>
 >> Onko Heikkikin? >> Aada kysyy toiveikkaana.
Runo katsoo kummastuneena ystäväänsä. >> Tietysti… >>
 >> Koska on lähtö?>> Aada kysyy.
 >> Heti kun olet saanut jotain päällesi >>, Runo vastaa vilkaisten merkittävästi ystävänsä paljaita rintoja.
 >> Viisi minuuttia, sitten voidaan mennä >>, Aada sanoo ja ponnahtaa pystyyn.

***

Aada ei ole pysyä pöksyissään, kun Erik kaartaa auton Heinosten pihaan. Hänen olisi kerrankin helpompi flirttailla Heikin kanssa kuin kaupalla, jossa kuitenkin on yleensä muita asiakkaita paikalla. Tiedä vaikka tilanne kuumenisi tänään kielipeliin asti - ja ehkä kädetkin pääsisivät hipelöinti hommiin…

 Noustuaan autosta Aada oikoo superlyhyttä tunikaansa, jonka alta vilkkuvat mikroshortsit, jotka ovat yhtä sitruunankeltaiset kuin hänen huulensakin, ja seuraa Runon ja Erikin perässä takapihalle, jossa seisoo Runon vanhempi versio: Satu. Sadun seurassa on Matti, jota Runo ryntää halaamaan.

 >> Heipparallaa! >> Runo hihkaisee ja suukottaa isäänsä. >> Katsopas kenet toin mukanani! >>
Matti ilahtuu nähdessään Aadan. >> Kappas, Aada! Pitkästä aikaan, mukava nähdä! >>
 >> Täysin samat sanat, Masa >>, Aada sanoo ja halaa Mattia myös.
 >> Missäs loput ovat? >> Runo kysyy.
 >> Pajuset ovat matkalla ja kaksoset ovat Hermannin kanssa saunaa lämmittämässä >>, Satu kertoo.
 >> Eivät ole enää, tulevat tuolta juuri kilpaa juosten >>, Matti sanoo nyökäten rannalle päin.

 Aada kääntyy katsomaan, sillä hän haluaa viimeinkin nähdä paljon puhutun Hermannin. Mutta hän näkee vain vaaleapäiset tytön ja pojan ja Heikin, ketään muuta ei näy missään.

 Kun Heikki tulee heidän luokseen, Satu suikkaa suukon tämän suupieleen. >> Aada, tässä on mieheni Hermanni. >>
 >> Kyllä me ollaan tavattu kaupalla monesti >>, Heikki toteaa hymyillen.

 Hymy Aadan huulilta kuolee pois. Heikki ja Hermanni ovat yksi ja sama henkilö?!

 Voi paska!

[tirsu]

Ikäraja: S
Genre: Slice of life, ehkä hitusen angstahtava
Henkilöt: Aada & Heikki
A/N: Tulipas tehtyä vähän ilkeä temppu Aada-paralle edellisessä raapaleessa. Eikä tilanne oikein tässä ole helpottunutkaan. Aadasta itsestään ainakaan.
Sanoja: 300
________________________________________________________________________

Kuudes – Nolo, nolompi, noloin häävieras

Runo ja Erik seisovat Sahlstedtin puutarhassa vannomassa loppuelämiään toisilleen. Aada ei kuitenkaan nähnyt tai kuullut mitään. Hänen mielensä työskentelee jatkuvasti sen tosiasian ympärillä, että Heikki ja Hermanni ovatkin sama henkilö.

 Asian selvittyä Aada on vältellyt Heikkiä. Sen lisäksi, että hänen sydämensä oli särkynyt, kun hänelle oli selvinnyt Heikin olevan naimisissa, hän tuntee itsensä tavattoman noloksi, mikä on melkoisen uusi tuntemus hänelle - hän harvemmin nolostuu mistään. Mutta nyt… Kun hän vain ajattelikin sitä, kuinka hän oli flirttailut Heikille kuvitellen tämän olevan sinkku, hän halusi vajota syvemmälle kuin maan alle.

 Jos Aada olisi tiennyt Heikin olevan naimisissa, hän ei olisi flirttailut tälle… Ei ainakaan niin hävyttömästi. Pieni flirtti kaikkien kanssa kun kuuluu hänen luonteeseensa.

 Ensin Aada oli ollut vihainen Heikille - miksei tämä ollut sanonut mitään? Mutta sitten hän oli tajunnut. Eihän Heikki ollut voinut millään tietää, että hän oli pitänyt tätä ja Hermannia veljeksinä. Silloin on paha oikaista väärinkäsitystä.

 Eikä Heikki ollut rohkaissut häntä. Tämä on aina ollut oma itsensä: rento ja hauska kaveri.

 Aada säpsähtää ajatuksistaan, kun joku koskettaa häntä olkapäästä.

 >> Nukutko silmät auki? >> Heikki kysyy nauraen.
 >> Eh? >> Aada äännähtää räpäyttäen silmiään.
 >> Seremonia on ohitse ja kaikki muut siirtyivät jo teltoille, mutta sinä jäit seisomaan siihen kuin patsas… >> Heikki selittää.

 Aada katsoo ympärilleen. Totta tosiaan, hääpari ja pappi puuttuvat ja kauniit valkoiset rottinkituolit ovat ilman istujia. Häneltä on mennyt koko seremonia ohitse. Oih!

 >> Kaikki okei? >> Heikki kysyy huolestuneena.

 Aada nielaisee. Nyökkää ja toivoo olevansa näkymätön.

 >> Hyvä >>, Heikki sanoo hymyillen. >> Liitytäänkö muiden seuraan? >>

 Aada nyökkää jälleen ja lähtee Heikin perässä teltoille.

 Heikki vilkaisee häntä olkansa ylitse. >> Kiva asu. >>

 Aada kopeloi persikan väristä pukuaan. Se jättää selän miltei alaselässä olevaan tatuointiin asti paljaaksi paljastaen selän valloittaneet luomet.

 >> Kiitos. Mun täytyy mennä… tuonne >>, Aada sanoo ja karkaa paikallishurmurin luo.

 Heikki kurtistaa kulmiaan. Jokin Aadaa selvästi vaivasi. Tämä ei ollut oma itsensä. Ei sitten todellakaan.

[tirsu]

Ikäraja: S
Genre: Slice of life
Henkilöt: Aada & Heikki
A/N: Se olisi viimeisen raapaleen vuoro. Ja Aadan on aika jättää Katajamäki ja sen asukkaat taaksensa.
Sanoja: 300
____________________________________

Seitsemäs – Kesävieras poistuu

Hyvästeltyään häämatkalleen suuntaavat Runon ja Erikin Aada melkein huomaamattaan ajoi Heinosen kyläkaupalle. Hän nojaa rattia vasten ja tuijottaa kauppaa, johon Päivikki tallustaa yhdessä Samelin kanssa jutellen jostain kiivaasti.

 Menisikö hän kauppaan vai ei? Hän haluaisi nähdä vielä kerran Heikin edes vilaukselta ennen kotiin palaamista.

 Ei, kyllä hänen olisi nyt vain annettava olla ja lähdettävä takaisin kotiinsa. Niin olisi vain parempi.

 Aada huokaisee syvään suoristautuessaan ja kääntää avainta virtalukossa käynnistääkseen autonsa. Samassa joku koputtaa ikkunaa.
 
 Hymy leviää automaattisesti Aadan kasvoille, kun hän kohtaa nauravaisen Heikin. Hän avaa ikkunan puolilleen.

 >> Hei >>, Heikki sanoo.  >> Sinua ei olekaan vähään aikaa näkynyt. >>
 >> Hei. Niin, on ollut hieman tekemistä >>, Aada vastaa ympäripyöreästi.
 >> Tuletkos Katajanmarjaan? Minulla alkaa työvuoro vasta puolentunnin kuluttua, joten voisimme juoda kahvit ja jutella >>, Heikki ehdottaa.
 >> En minä nyt, olen juuri lähdössä >>, Aada sanoo.
 >> Minnes matka? >> Heikki kysyy.
 >> Kotiin Turkuun, Seinäjoen kautta tosin - vietän viikonlopun porukoilla >>, Aada kertoo.
 >> Joko? >>Heikki kysyy harmistuneena.

 Aada nyökkää.

 >> Ja minä kun luulin, että olisit jäänyt tänne asukkaaksi, kuten ihmisillä tuntuu olevan tapana >>, Heikki sanoo.
 >> Opiskelut odottaa Turussa, muuten olisin ehkä jäänytkin >>, Aada lausuu.
 >> No sitten, hoida opiskelusi alta pois ja palaa. >> Heikki hymyilee.
 >> Katsotaan nyt. >> Aada naurahtaa.
 >> Sinua tulee ikävä. Katajamäki ei ole sama ilman sinua >>, Heikki sanoo.
 >>Kiitos >>, Aada sanoo ilahtuneena. >> Suakin tulee ikävä, oikeasti. >>
 >> Kiva kuulla. >> Heikki virnistää.
 >> Musta on kiva, että meistä tuli ystäviä >>, Aada sanoo hymyillen toispuoleisesti.
 >> Niin minustakin >>, Heikki sanoo.
Aada heilauttaa kättään. >> Näkyy! >>
 >> Toivottavasti pian, Metallihyypiö! >> Heikki huikkaa.

 Aada virnistää ja sulkee ikkunan. Sitten hän suuntaa autonsa kohti kotia. Hän vilkaisee peruutuspeilistä paikallaan seisovaa Heikkiä, joka hymyilee leveästi.
 
 Hyvä vain, että hän näki Heikin sittenkin ennen lähtöään. Hänellä on hieman parempi mieli. On hyvä tietää, että Heikki pitää heitä ystävinä. Vaikka mieluummin Aada olisi ollut enemmänkin, mutta kyllä pelkkä ystävyys riittää hänelle hyvin.

 Katajamäki (ja Heikki) jää hänen taakseen. Toistaiseksi ainakin.