Ficin nimi: Janoinen juustohöylä
Fandom: Iron Man
Kirjoittaja: chitaur
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji/Genre: angst/yleishömppä/pienen pieni seonnut muka-huumori
Paritus/Hahmot: Pepper/Tony
Vastuuvapaus: En omista mitään enkä saa tästä myöskään rahaa. Kaikki kuuluu Marvelille, ohjatkaa myös rahavirrat niille.
Varoitukset: -
A/N: Kun sulla tulee tylsää, sä kirjoitat tälläistä. Et koskaan muulloin. Idea oli ihan hyvä, mutta toteutus ei. Joten antakaa armoa.
Osallistuu Älyttömät otsikot -haasteeseen sekä Valloita fandom -haasteeseen.
Janoinen juustohöylä
Virginia ”Pepper” Potts oli aina ollut vahva nainen. Hän oli tukenut Tonya kaikissa tilanteissa. Hän oli ollut miehelle aina se, jota mies oli tarvinnut. Vuoroin taloudenhoitaja, vuoroin lapsenvahti. Vuoroin sihteeri. Vuoroin potkut saanut sihteeri. Hyvinä hetkinä hän oli ollut toimitusjohtaja tai tyttöystävä.
Hänen työnkuvansa on kattava.
Samoin työsopimus. Vasta Pepperin eropaperit tehtyään oli Tony huomannut, että työsopimuksen mukaan hänellä ei ollut valtaa erottaa naista ennen vuotta 2631. Eikä naisella ollut itse valtaa erota ennen vuotta 2599. Ja kuolemankin kohdatessa Pepper olisi velvollinen työskentelemään Stark-yhtiöillä vuoteen 6743 saakka, jos hän ei eroaisi tai häntä ei erotettaisi ennen sitä. Toki eroamisen tulisi tapahtua vuoden 2599 jälkeen sekä erottamisen 2631 jälkeen. Joten Pepper oli palannut huolehtimaan Tonysta hyvin kokonaisvaltaisesti. Sen jälkeen hänelle oli selvinnyt myös muita hämmästyttäviä seikkoja hänen työsopimuksestaan, mutta ei perehdytä niihin nyt. Eikä hän välttämättä halua paljastaakaan niitä aivan jokaiselle.
Nyt Tony on saanut uuden innostuksen. Miehen mittapuulla on kyse hyvin turvallisesta ja harmittomasta innostuksesta, mutta ei sitä tiedä. Voi se olla hyvinkin vaarallinen. Tony kun saa kaikesta aikaan hengenvaarallisia seikkailuja, Pepper pohtii.
Kävellessään keittiöön Pepperin mielipide kuitenkin muuttuu. Kyse ei ole harmittomasta innostuksesta. Aivan ensimmäisenä, nainen pohtii, keittiön lemu on kamala. Kuin joku olisi yrittänyt saada viikon vanhoista jätteistä syötävää ruokaa. Pepper lähes kakoo.
Toisena tulee keittiön… ulkoinen olemus. Keittiö ei ole enää keittiö. Tony ei olisi alun perin edes halunnut kyseistä huonetta taloonsa, eihän mies edes osannut laittaa ruokaa. Keittiö oli kuitenkin Pepperille tärkeä, ja mies suostui naisen esitettyä pitkän listan syistä, joiden vuoksi keittiö tulisi hankkia. Nyt keittiö ei ole enää naiselle tärkeä. Se on pilalla. Se on täynnä ruokaroiskeita ja nokea.
Kolmantena syynä on ehdottomasti Tony itse. Yksi, yli-innokas ihminen ei ole voinut saada tätä aikaan kahdessa tunnissa. Viimeksi hän kävi katsomassa Tonya ennen lounaalleen lähtöään. Kun hän tulee takaisin, hän kohtaa tämän. Hän kohtaa hävitetyn keittiön. Keittiön, joka lemuaa kuin kehitysmaassa sijaitsevan slummikylän katu. Hän ei osaa valita, purskahtaako itkuun vai nauraako.
Itse herra keittiömestari istuu saarekkeen takana pöllämystyneen näköisenä. Hän on enemmän pihalla tästä maailmasta kuin paraskaan putkaan viety juomamestari. Miehen hiukset olvat pystyssä, vaatteet ruokatahroissa ja kasvoit nokiset, mutta hänessä on silti sitä jotakin. Sitä jotakin, johon Pepper nuorena ihastui.
Miehen vieressä on avattu viinapullo. Tai ei pullo niin kovin avattu ole. Pepperin mielestä se on puolityhjä, Tonyn mielestä puolitäysi. Pepper alkaa kallistua itkuun purskahtamisen puolelle. Se tuntuu paremmalta.
”Ai. Hei. Pep – per. Miten – hik – menee?” mies kysyy sammaltaen.
”Tony. Ylös siitä ja heti”, kivahtaa Pepper. Pian hän todella purskahtaa itkuun. Eikö S.H.I.E.L.D.:n kanssa riekkumisen jälkeinen putki riittänyt? Ymmärsihän Pepper sen, että siitä voi traumoja seuratakin. Mutta ei Tony voisi aloittaa samanlaista ryyppyputkea vain epäonnistuneen ruoanlaittoyrityksen vuoksi.
”Ei… pysty”, mies mutisee ja sulkee silmänsä.
”Mitä sinä teet?” Pepper kivahtaa.
”Juustohöylä oli – hik – janoinen”, mies sopertaa. Pian sen jälkeen alkaa lattialta kuulua kuorsausta. Tonyn pää kolahtaa lattiaan tämän kaatuessa istuvasta asennosta sivulle, mutta hän ei herää.
Lattialla tosiaan on juustohöylä.
Pepper kallistuu nauramisen puolelle.
Mutta hän purskahtaa itkuun. Äänekkääseen itkuun. Sellaiseen, jota pikkulapset itkevät kun jäävät ilman karkkia.
Hän ei ole enää vahva. Hän ei enää jaksa. Tämä päivä oli naiselle liikaa. Tämä kerta täytti hänen kiintiönsä, vaikka se ei ollut edes pahin. Ihan keskiverto. Tai oikeastaan aika tylsä verrattuna muihin.