Ficin nimi: Näkijä
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Doctor Who
Tyylilaji: Oneshot
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: 11. Tohtori ja River
A/N: Sain lyhyen idean, ja päätin sitten toteuttaa sen. Ei erityisen hyvä ficci, mutta täytyyhän niitäkin olla välillä. Eikun, kröhöm…
Näkijä
River tutkiskeli laitettaan tarkkaavaisesti ja liikkui edes takaisin huoneessa. Tohtori pyöri ympyrää äänimeisseli kädessään.
”Olette siis varma, että täällä kummittelee?” kysyi River heidän vierellään seisovalta, hiukan epäilevältä näyttävältä iäkkäältä naiselta, jonka talossa he olivat.
”Kyllä… mattoni siirtyilee ja veitseni katoilevat ajoittain.”
River loi merkitsevän katseen Tohtoriin, joka häsläsi omiaan.
”Kuulostaa vakavalta. Mitä mieltä olet, Tohtori?”
”Räyhähenki! Rakastan räyhähenkiä!” Tohtori huudahti. ”Me jäämme tänne yöksi tarkkailemaan. Karkoitamme sen jonnekin… vaikka räys räysin planeetalle!”
”Taidat huijata, sellaista planeettaa ei ole olemassakaan”, River kommentoi.
”No ei, mutta etukäteissuunnittelu ei ole alaani!”
Pimeys laskeutui. Tohtori ja River istuivat vierekkäin hiiren hiljaa hiilloksena hehkuvan takan edessä. Tohtori nuokkui, mutta yritti kaikin voimin pysyä hereillä. TYLSÄÄ. Mutta hän ei halunnut nukahtaa Tuo Nainen vierellään. Hän vain nauraisi tietäväistä nauruaan. Kuinka paljon yksi mysteerinen nainen saattoikaan häiritä.
Äkillinen rasahdus kuului. Räyhähenki! Mutta pienten jalkojen ääni sai Tohtorin kulmat kurtistumaan. Eihän räyhähengillä ollut jalkoja.
”Tohtori…”
”Kuulen sen.”
Kipitys tuli yhä lähemmäksi, ja pysähtyi sitten jonnekin Tohtorin eteen. Tohtori saattoi juuti ja juuri erottaa polven korkuisen hahmon edessään.
”Anteeksi”, ääni hahmon suunnalta sanoi. ”Ajattelin tulla kertomaan miksi talon emäntä luulee täällä kummittelevan. Syy on kokonaan minun.”
”Kuka sinä olet sitten?” Kysyi Tohtori, joka tapaili äänimeisseliään. Sen vihreä valo ei kuitenkaan riittänyt valaisemaan huonetta suuremmissa määrin, joten hän luovutti.
”Olen tonttu… tiedättekö, vartioin tätä taloa. Emäntä on huolimaton ja vanha. Näen joskus näkyjä kuinka hän teloo itsensä ja yritän auttaa… kerran näin näyn jossa hän kompastui kuprulla olleeseen mattoon… joten siirsin sitä. Luulin ettei hän huomannut, mutta ilmeisesti hän on terävämuistisempi kuin tiesinkään.”
Tonttu tuntui astelevan hermostuneesti jalalta toiselle.
”Olkaa kilttejä, älkää häätäkö minua… tämä on minun kotini ja… en voi elää muualla.”
”Emme tietenkään!” Tohtori sanoi. ”Kun tulee aamu, kerromme ettei räyhähenkeä ole olemassakaan, ja että tavaroiden siirtymisestä ei tarvitse olla huolissaan.”
”Jippii”, Tonttu sanoi. ”Kiitos!”
Sitten se kipitti omille teilleen.
”Joten.. odotetaanko aamua?” Tohtori sanoi.
”Kyllä. Käyhän pitkäksesi siihen sohvalle. Siinä on tilaa meille molemmille.”
Tohtori kauhistui.
”Ja tiedän että nyt näytät kauhistuneelta vaikka en näekään sinua. Samalla ihmettelen unohditko omistavasi aikakoneen?”
”Ai niin…”