Nimi: Neonvaloissa
Kirjoittaja: Onkonälkä
Ikäraja: S
Genre: Fluff
Neonvaloissa
Tönäisen sinua, tönäiset takaisin. Hellästi, mutta niin että horjahdan, mutta saat otteen vyötäröltäni ja vedät minut takaisin lähellesi. Olet voimakas mutta hellä. Vedän ilmaa keuhkoihini ja puhallan sen ulos huuruna. On talvi ja sormeni palelevat, vaikka lainasitkin lapasiasi. Ja ne tuoksuvat aivan sinulta.
Vedän itseni aivan kylkeesi kiinni ja hymyilet sitä valloittavaa hymyäsi, sitä niin iloista pikkupojan hymyäsi, joka muistuttaa minua lapsuuden kesistä naapuruston hiekkalaatikoilla.
Kivijalkojen kebabgrillien neonvalot värjäävät kasvosi kolmella värillä ja nopeilla askelilla peruutan eteesi ottamaan kuvan. Kaulassani roikkuu lähes poikkeuksetta kamera, jonka sain syntymäpäivälahjaksi jo vuosia sitten.
Näytät onnelliselta ja hymyilet kiihdyttäessäsi vauhtia, ja kaataessasi minut lumikinokseen. Osaat sen kuitenkin niin, etten pelkää satuttavani itseäni. Muksahdan kylki edellä päällesi ja kierähdän selälleni, kun nostat kameran vatsaltani ja otat meistä kuvan, yhden suosikeistani. Kasvomme värjäytyneenä grillikioskien pinkillä, sinisellä ja punaisella, aito nauru kasvoillamme, ja se toinen jossa pussaan sinua poskelle. Poskelle, jonka olet pullistanut täyteen ilmaa. Ketterästi kierähdät seisomaan ja ojennat kätesi, johon tartun ja kiskaiset minut pystyyn, nappaat valssiotteeseen, ja viet minua katua pitkin helisevän nauruni saattelemana.
Lumisade tekee valkoista huntua viininpunaiseen pipooni ja sinun hiuksiisi, poskeni punoittavat pakkasesta ja niihin sattuu hieman, olen nauranut niin paljon. Pysäytät minut äkkiä ja tuijotat syvälle silmiini, näytät ehkä hieman huolestuneelta. Kysyn syytä, ja vastaat painamalla leveän hymyn huuliani vasten. Ennen kuin suljen silmäni, näen yksinäisen lumihiutaleen takertuneena ripsiisi.
Miten paljon sinua rakastankaan.
