Naruto: Kuroi Himo - Musta Nauha |k-11| AU, romance,fluffy (sasunaru + muita)| Prologi+7/7 (VALMIS)

[yuuri]

Title: Kuroi Himo - Musta Nauha
Author: yuuri
Beta:Daligar (animu.fi:stä on auttanut korjailemaan )
Raiting: k-11
Fandom: Naruto
Genre: angst,romance,fluffy, AU...
Pairing: Naruto/Sasuke + muita

Disclaimer: Masashi Kishimoto omistaa Naruton ja muut hahmot - minä vain lainaan ja leikin niillä

A/N: Tämä sama ficci löytyy valmiina Animu.fi (ent. Naruto.fi), mutta päätin laittaa sen myös tänne. Tämä ensimmäinen Naruto ficcini, jonka aikoinaan kirjoitin... Pidän tästä edelleen ja härre gyyd, itken itsekin lukiessani tätä :''D Olen myös hivenen muokannut tätä ja korjaillut myös vanhoja virheitä.

Huom!: Japanissa sanotaan usein nimen perään kun, chan, san, sama tai sensei, mutta olen vähentänyt noita liitteitä ficissä.
 Sensei on usein pomosta, johtajasta tai opettajasta käytetty lisä ja kertoo myös hierarkian.
Tyttöjen nimien perään sanotaan chan, mutta joskus poikienkin nimissä, jolloin chan-päätettä on käytetty lähinnä "suloistamaan" henkilö... myös lempinimissä voidaan käyttää chan, päätettä. Kun-pääte on poikien nimeen lisättävä.
San lisätään vanhemman henkilö nimeen, jolloin vanhempi voi kunitella ja chanitella nuorempaa.. samoin myös Sama-päätteen kanssa tehdään, tosin joskus sama-pääte on samalla viivalla sensein kanssa...
kerron nämä siksi, jotta ette ihmettelisi näitä päätteitä, mutta myös varmasti google ja wikipedia teitä valaisisivat

Summary: Naruto ei ole puhunut seitsemään vuoteen, ei sen jälkeen kun menetti rakkaan ystävän ja nyt vain oikea rakkaus voisi pyyhkäsitä surun pojan sydämestä.

____________________________________________________________________________


Prologi


Uzumaki Naruto oli seitsemäntoista vuotias nuoren miehen alku. Pojalla oli kullanvaaleat hiukset, jotka roikkuivat kirkkaiden, sinisten silmien edessä. Naruton pitkä ja hoikka vartalo oli peitetty vain ohuella valkoisella lakanalla. Pojan pitkät ja kauniit sormet tanssivat pojan sylissä olevan kitaran kielillä. Naruto hymyili pientä hymyä soittaessaan. Pojan poskilla oli kummallakin puolella kolme viirua, jotka hohtivat punaisina muutoin niin kalpeasta ihosta.  Naruto oli yksinekertaisesti sanottuna kaunis. Kaunis poika.

Umino Iruka, mies jonka ruskeat hiukset olivat kiinni ja jonka nenän yli kulki vanha arpi, seisoi Naruton huoneen raollaan olevan oven takana. Miehen tummat silmät katselivat kitaraa soittavaa poikaa haikeasti. Hän on niin yksinäinen. Siitä on niin kauan kun hän on viimeksi puhunut. Kaipaan hänen ääntään,  mies ajatteli ja hymyili surullisesti. Mies muisti ajan jolloin Naruto oli ollut iloinen ja toimelias. Kaikki oli muuttunut seitsemän vuotta sitten.

Naruto oli kymmenen löytäessään läheisestä metsästä emon hylkäämään ketunpoikasen, jolla oli yhdeksän häntää.  Poika oli antanut pennulle nimeksi Kyuubi. Narutosta ja Kyuubista tuli erottamattomia ja he menivät kaikkialle, jopa kouluun yhdessä. Vuotta myöhemmin kettu oli sairastunut ja kuollut. Naruto oli pitänyt Kyuubia sylissään ja itkenyt. Poika ei ollut päästänyt ketään lähelleen.

Iruka oli ollut tuolloin voimaton tekemään mitään ja hän ei osannut kuin aavistaa kuinka pahalta Narutosta oli tuntunut menettää ainoa ystävä. Iruka muisti, kuinka Naruto oli juossut kettu sylissään metsään ja tullut vasta auringon laskettua takaisin, kummallakin puolella kasvoja oli ilmestynyt kolme verta valuvaa arpea.
Jotenkin mies oli tiennyt, että Naruto oli tehnyt ne vain jotta tulisi aina muistamaan ensimmäisen ja rakkaimman ystävänsä. Siitä päivästä lähtien poika oli lopettanut puhumisen. Muutamia vuosia myöhemmin kitarasta oli tullut Narutolle tärkeä ja sen avulla poika ilmaisi tunteensa.

Iruka rakasti Narutoa kuin omaa poikaa. Oli rakastanut siitä hetkestä alkaen, kun oli löytänyt pojan kaksitoista vuotta sitten harhailemasta kadulta yksinään.
Pieni poika oli kertonut olevan yksinään. Iruka oli myöhemmin saanut tietää viranomaisilta, että pojan vanhemmat olivat kuolleet auto-onnettomuudessa tuona samaisena päivänä jolloin Iruka oli löytänyt Naruton. Mies oli ottanut Naruton huomaansa ja luvannut pojalle aina pysyvänsä tämän rinnalla. Ja sen lupauksen Iruka oli täyttänyt.

Iruka tuijotti Narutoa hiljaa, lähes hengittämättä.
Sävel jota vaalea, viirukasvoinen poika soitti oli sama, jonka Iruka oli kuullut niin monesti ennenkin.
Jokainen sointu porautui Irukan sydämeen saaden miehen tärisemään.
Suru pyyhkäisi miehen yli. Toivottavasti joku osaa rakastaa häntä sillä tavalla miten minä en voi, mies ajatteli, kääntyi pojan ovelta ja käveli keittiöön valmistelemaan aamiaista. Hän tulee kunhan on saanut surunsa soitettua.


__________________________________________________________________________


A/N2: ajatuksianne olisi kiva lukea toivottavasti piditte ja jatkoa tulee kun sen aika on

[yuuri]

Luku 1


Naruto käveli hiljalleen kohti Konohan lukiota. Pojan hiukset loistivat lähes kultaisina auringonsäteiden osuessa niihin. Pojan siniset silmät olivat hieman sirillään ja pojan suu oli supussa. Naruto hyräili sävelmää, jota oli jo vuosia soittanut kitarallaan. Hän rakasti sitä säveltä ja se muistutti jokaisella kerralla kipeästä surusta, jota hän tunsi sydämessään.

”Naruto-Kun! Pysähdy!” kirkas ääni huusi jonkin matkan päässä pojan takana. Naruto kääntyi ja pojan kasvot puhkesivat hymyyn. Haruno Sakura juoksi kohti poikaa kättään heiluttaen ja pinkit hiukset hulmuten. Naruto heilautti kättään tervehdykseksi ja odotti kunnes Sakura oli saanut hengityksensä tasattua. Tyttö huohotti ja tuki itseään Naruton olkapäätä vasten. Naruto naurahti pienesti, tuskin kuuluvasti. Sakura vilkaisi ystäväänsä ja suoristautui.
”Mennään ettei myöhästytä”, tyttö sanoi. Naruto nyökkäsi ja kaksikko lähti rinnatusten kävelemään kaukana edessään kohoavaa punatiilistä rakennusta.

Sakura vilkuili vähän väliä Naruton ylvästä olemusta. Tyttö ei tiennyt miksi poika ei koskaan puhunut, mutta oli tottunut jo siihen. Tyttö piti pojan läheisyydestä ja hiljaisesta rauhallisuudesta. Muutamia vuosia siten tyttö oli nähnyt Naruton istuvan keinussa yksin. Tyttö oli mennyt pojan luokse ja pyytänyt tätä leikkimään kanssaan, mutta oli kiukustunut, koska poika ei ollut vastannut hänelle. Naruto oli vain tuijottanut tyttöä tyhjin silmin. Sakura oli istahtanut viereiseen keinuun ja vain katsellut nuorta poikaa ihmeissään. Yleensä kaikki lähtivät innolla iloisen tytön leikkeihin mukaan, mutta poika oli vain istunut ja tuijottanut maahan.

Sakura hymyili muistolle. Jollain oudolla tapaa tytölle oli tullut tavaksi mennä joka päivä puistoon muutaman voileivän kanssa ja antaa toinen aina Narutolle, joka otti sen aluksi vastahakoisesti vastaan, mutta eräänä päivänä Sakura oli saanut palkinnoksi pojan kauniin hymyn. Siitä hetkestä alkaen tyttö oli päättänyt olla pojan ystävä, vaikka poika ei puhuisikaan ja ystäviä he olivat edelleen.

Sakura vilkaisi Narutoa vielä kerran ennen kuin he erosivat lukion porteilla. Naruto hymyili ja nyökäytti päätään hyvästiksi. Tyttö virnisti iloisesti ja juoksi vaalean, pitkähiuksisen tytön, Yamanka Inon, luokse. Naruto katseli tytön menoa hymyssä suin. Hän on niin...tomera, poika ajatteli, kääntyi ja lähti kohti lukion pääovien vieressä  seisovaa kolmen pojan ryhmää.


”Naruto-kun!” Inuzuka Kiba tervehti vaaleaa poikaa, joka hymyili ystävälleen. Kiban ruskeat hiukset roikkuivat pojan tummien silmien päällä ja olivat sekaisin. Naruto epäili, että poika ei tainnut tuntea sanaa kampa tai harja.
”Huomenta vain…”, Hyuuga Neji, jolla oli mustat pitkät hiukset ja lähes valkoiset silmät, toivotti Narutolle. Naruto nyökkäsi ja käänsi katseensa kolmanteen ystäväänsä Nara Shikamaruun, joka tuijotti tympääntyneesti ystäviään. Naruto tökkäisi Shikamarua otsaan ja sai vastauksesi suuren haukotuksen. Naruto pudisteli päätään. Niin laiska..Niin laiska, poika ajatteli ja katseli vuorotellen ystäviään. Jokainen heistä oli Narutolle hyvin tärkeä.



Inuzuka Kiba oli tuntenut Naruton vasta muutaman vuoden. Oikeastaan lukion ensimmäisen vuoden ensimmäisestä päivästä asti. Kiba oli tuolloin kompastunut kiveen ja rämähtänyt suoraan mutalätäkköön. Naruto oli ollut pelastava enkeli ja auttanut pojan ylös. Kiba oli kiittänyt poikaa ja hieman kummastellut, kun poika ei ollut vastannut mitään, hymyillyt vain. Aikaa myöten ja muutamien kommellusten kautta Kiba oli ystävystynyt Naruton kanssa ja hyväksynyt sen, että poika ei puhunut. Toisaalta se ei haitannut pyörremyrskyn kaltaista ja onnettomuusaltista Kibaa. Pikemminkin poika piti siitä, että Naruto vain oli siinä. Pojat olivat toistensa vastakohtia, mutta silti kaikki erilaisuus täydensi toinen toistaan.
 Tavallaan Naruto oli antanut Kiballe paikan oikealta puoleltaan. Naruto luotti toiseen poikaan täysin ja nautti joka hetkestä pojan kanssa. Kiba sai hänet aina hyvälle tuulelle ja hymyilemään.

Hyuuga Neji oli ollut samalla luokalla Naruton kanssa yläasteelta lähtien. Pojat ymmärsivät toisiaan puhumattakin ja Naruto tiesi Nejin näkevän hänen lävitseen. Neji itse oli hiljainen ja puhui vain jos oli asiaa. Naruto piti siitä piirteestä. Neji ja Naruto eivät tarvinneet sanoja kommunikoidakseen. Katseet riittivät.

Nara Shikamaru oli laiska ja hyvin outo persoona. Naruto ei ikinä ollut nähnyt niin laiskaa ihmistä, kuin Shikamaru. Shikamaru oli ollut koko lukion ajan Naruton pari kemian tunneilla ja siitä syystä Naruto joutui tekemään töitä kahdenkin edestä. Useimmiten Shikamaru vain makasi puoliksi pöydän päällä ja nukkui. Naruto ei kuitenkaan voinut olla pitämättä pojasta. Vaalea poika tiesi Shikamarun ainoan heikon kohdan ja pystyi sitä käyttämään hyödyksi, mikäli halusi saada Shikamaruun eloa ja liikettä.



”Naruto! Kuunteletko sinä?! ” Kiba karjui Naruton korvan juuressa. Vaalea poika irvisti nolostuneena ja pudisti päätään. Kiba huokaisi, ”Niin sitä vain, että meidän luokalle tulee uusi oppilas tänään.” Naruton silmät levisivät hämmästyksestä ja huitoi Kibaa jatkamaan.
”Poika. Nimi on Uchiha Sasuke”, Kiba sanoi oikean käden etusormi pystyssä. Naruto nippasi pojan sormea ja hymyili. Kiba veti sormensa nopeasti pojan lähettyviltä pois ja näytti kieltään. Neji seurasi poikien puuhia pieni hymyn huulillaan.
”Noniin. Rauhoittukaa ja uudesta oppilaasta puheen ollen… Eikö meidänkin pitäisi mennä jo sisälle?” Neji kysyi ja osoitti yläpuolellaan, koulun seinässä kiinni olevaa suurta kelloa. Kiba lopetti Naruton kiusaamisen ja vilkaisi kelloa.
”Hups”, Kiba mumisi ja virnisti. Naruto näytti kauhistuneelta, tarttui Kibaa kädestä kiinni ja veti pojan perässään sisälle. Neji puolestaan tökkäisi puolinukkuvaa Shikamarua kylkeen.
”Sinä myös, Shika-chan”, Neji sanoi asiallisesti. Shikamaru mulkaisi väsyneesti Nejiä, mutta seurasi kuitenkin poikaa sisälle tiilirakennukseen.

*

Naruto istui Kiban vieressä luokan perällä jännittyneenä. Poika vilkuili vähän väliä luokan ovea kohti ja siitä taas kynsiään putsaavaan Kibaan. Naruto huokaisi. [/i]Uuden oppilaan pitäisi tulla pian ja opettajakaan ei ole vielä tullut. Mikä kestää?[/i], poika ajatteli kärsimättömästi ja käänsi katseensa luokan oppilaisiin.

Neji ja Shikamaru istuivat Naruton ja Kiban edessä. Shikamaru kuorsasi ja Neji huvitti itseään leikkimällä kuminauhalla, jonka oli kietonut sormiensa ympärille.
Naruton viereisissä pulpeteissa istui Chouji, joka ahmi suuresta karkkipussista karkkeja ennätysvauhdilla ja pojan vieressä puoliksi istuen, puoliksi maaten torkkui Shino, jonka aurinkolasit olivat valahtaneet aivan pojan nenänpäähän paljastaen suljetut silmät. Naruto hymyili. Selvästi sukua Shikamarulle.

Luokan keskiosassa Sakura, Ino ja Nejin serkku, Hinata puhuivat kaikesta maan ja taivaan välillä. Tai oikeastaan vain Sakura ja Ino puhuivat ja Hinata mutisi mielipiteensä sinne ja toisen tänne. Tyttöjen edessä Rock Lee ja tämän tyttöystävä, Tenten, pusuttelivat. Naruto pudisteli päätään. Täysin sopimatonta.

Äkkiä arvaamatta luokan ovi aukesi. Naruton pää kääntyi kohti ovea, josta astui heidän opettajansa Yuuhi Kurenai. Nainen oli pitkä ja kaunis. Pitkät ruskeat hiukset oli laitettu korkealle ponnarille ja naisen punaiset silmät säihkyivät ilosta. Kurenai ei oikeastaan ollut ikinä vihainen tai surullinen vaan lempeä ja ystävällinen. Narutoa hymyilytti väkisinkin. Kurenain hymy tarttui helposti oppilaisiin ja monet oppilaat pitivät Kurenaita lukion parhaimpana opettajana.

”Noniin rakkaat oppilaani”, Kurenai puhkesi puhumaan ja luokka hiljeni. Jokainen heistä kunnioitti naista. ”Tänään meille siis on tulossa uusi oppilas, joten älkää kiusatko häntä ja olkaa kilttejä hänelle.”, nainen lopetti ja samaan aikaan luokan suljettuun oveen koputettiin. Ovea lähinnä istuva Lee avasi oven ja palasi paikalleen. Jokainen luokassa istuva oppilas oli kääntänyt katseensa avonaiseen oveen. Myös Naruto, joka odotti jännittyneenä. Millainen se uusi poika mahtaa olla?

Luokan ovesta astui koulun rehtori, Tsunade-sensei ja tämän perässä laahusti mustatukkainen ja tummasilmäinen poika. Pojan ylipitkät etuhiukset roikkuivat silmien edessä, mutta takaa mustat hiukset olivat sekaisin ja sojottivat jokaiseen ilmansuuntaan. Pojan tummat, lähes mustat silmät loistivat otsatukan alta ja pojan ohut, mutta punaistakin punaisempi suu oli kääntynyt pieneen hymyyn. Naruto katseli uutta tulokasta suu auki. Hän on… Hän.. ., poika ajatteli, mutta ei keksinyt mitään sanaa, joka kuvaisi Uchiha Sasukea täydellisesti.

”Hei, Naruto”,Kiba kuiskasi vierestä. Poika käänsi katseensa ystäväänsä silmät kysyvinä.
”Suun voit kyllä sulkea. Kuola voi pilata hienot pulpettimme”, Kiba sanoi ja naurahti pienesti. Naruto punastui ja sulki suunsa. Kiba hihitteli pojalle yksinään, mutta lopetti kuullessaan Tsunade-sensein köhivän luokan edessä, pyytäen näin hiljaisuutta.

”Tässä on Uchiha Sasuke ja se joka tekee pienenkin kepposen vastaa siitä suoraan minulle”, Tsunade sanoi ja kohdisti kiukkuisen katseensa Kibaan joka yritti näyttää mahdollisimman viattomalta, epäonnistui siinä täysin. Naruto pyöritteli päätään.  Ei voi olla totta.
”Uzumaki luotan sinuun että pidät Inuzukan pois minun toimistostani”, Tsunade sanoi kovaan ääneen. Naruto kohotti katseensa rehtoriin ja nyökkäsi vakavana. Pojan vieressä istuva Kiba tuhahti.
”Jo on aikoihin eletty. ”


Uchiha Sasuke käveli ainoan vapaan pulpetin luo. Sasuke vilkaisi vierustoveriaan ja soi lievästi punastuneelle tytölle pienen hymyn. Tyttö käänsi nolona päänsä kohti liitutaulua ja mutisi hiljaisen tervehdyksen. Sasuke vastasi tytölle ja istahti tytön viereen.
”Kuulit jo nimeni, mutta mikä sinun on?” Sasuke kysyi mutkattomasti. Tyttö käänsi ujona päänsä poikaan päin, mutta ei katsonut poikaa silmiin.
”Hinata. Hyuuga Hinata”, tyttö vastasi hiljaa ja alkoi nyppimään hihaansa. Sasuke katseli tyttöä toinen kulma koholla. Poika oli tottunut suorapuheisuuteen entisessä koulussaan, tosin se oli ollut poikakoulu ja Sasuke oli ollut tyttöjen kanssa tekemisissä ainoastaan poika- ja tyttökoulun yhteisissä tilaisuuksissa ja juhlissa. Poika huokaisi. Tästä tulee vaikeampaa kuin luulinkaan, Sasuke ajatteli ja kosketti vasemmassa ranteessaan olevaa mustaa nauhaa.

Naruto katseli kuinka Sasuke istuutui Hinatan viereen ja puhui tytölle, mutta poika joutui kääntämään huomionsa opettajaansa, Kurenaihin tämän aloittaessa tunnin.
”Eli kuka kertoo miten sokeri ja happi vaikuttavat viherkasvustoon?”

*

Naruto raahusti Kiban perässä, joka pomppi, kuin vieteriukko. Naruto huokaisi. Mahdoton, poika ajatteli, mutta sen pidemmälle poika ei ajatuksissaan päässytkään, kun jo löysi itsensä koulun lattialta. Naruto katseli hämmästyneenä ympärilleen ja hieroi otsaansa, jonka oli johonkin kolauttanut. Naruto katsahti ylös päin ja näki uuden oppilaan, Uchiha Sasuken, katsovan kauhistuneena lattialla istuvaa Narutoa. Sasuke löi kaappinsa oven kiinni ja auttoi Naruton ylös.

”Anteeksi, en nähnyt sinua”, Sasuke sanoi Narutolle, joka vain pudisteli päätään ja hymyili. Sasuke katseli vaaleaa poikaa ihmeissään. Miksi hän ei puhu? Oliko hän samalla luokalla kuin minä? Entäpäs nuo viirut sitten? mustatukkainen poika ajatteli ja säikähti hieman tuntiessaan kosketuksen olallaan. Sasuke käänsi tummat silmänsä Narutoon, joka taputti poikaa rohkaisevasti olkapäälle. Sasuke aukoi suutaan, mutta ei keksinyt mitään sanottavaa. Naruto heilautti Sasukelle kättään ja jatkoi hymyillen matkaansa. Mihin se Kiba oikein hävisi?

*

Kolme päivää myöhemmin Naruto käveli Kiban rinnalla kohti Konohan keskustaa. Pojat, tai oikeastaan Kiba, oli päättänyt, että he menisivät erääseen pieneen kahvilaan, Ichigoon,  joka sijaitsi aivan Konohan kylän ytimessä.
Naruto katseli vieressään kävelevää poikaa hymyssä suin. Kiballa oli kädessään pieni sammakko, jonka poika oli löytänyt läheisestä ojasta. Kiba tökki sammakkoa etusormellaan ja tuhisi innoissaan.
”Vau! En olekkaan pitkään aikaan löytänyt näin pientä sammakkoa”, poika hihitteli innoissaan ja jatkoi sammakon tökkimistä. Naruto vilkaisi sammakkoa säälivästi.
Sammakko kurnutti hetken aikaan Kiban kädessä, mutta loikkasi pian maahan ja katosi valkoisen talon kulman taakse. Kiba huokaisi.
”Sinne meni. ”
Naruto naurahti ja taputti poikaa lohduttavasti päälaelle. Kiba virnisti ja tarttui Naruton käteen.
”Mennään jo tai menetämme vakiopaikkamme”, ruskea hiuksinen  poika sanoi ja alkoi raahaamaan hämmästynyttä poikaa perässään.

Ichigo Café oli täynnä höliseviä nuoria. Kahvila oikeastaan oli halpojen hintojensa vuoksi nuorten suosima paikka. Kiba ja Naruto istahtivat viimeiseen pöytään, joka sijaitsi ikkunan vieressä.
”Tuleeko pojille se tavallinen?” Nuori tyttö kysyi hymyillen. Kiba katsahti tyttöön hymyillen ja nyökkäsi.
”Pitäisihän sinun se jo tietää, Temari.”
”Kyllä kyllä. Tuon ne aivan pian, ettette kuole nälkään”, tyttö sanoi ja lähti kohti kahvilan keittiötä.

Kiba katsahti Narutoa, joka tuijotti ulos ikkunasta.
”Onko siellä jotain mielenkiintoista?” Kiba kysyi. Naruto nyökkäsi ja osoitti jotain. Kiba käänsi katseensa.  Vähän matkan päässä Hyuuga Hinata puhui mustatukkaiselle pojalle innoissaan ja osoitteli kahvilaa.
”Mistä lähtien Hinata on puhunut noin paljon? Ja eikös tuo ole se uusi poika?” Kiba uteli ja vilkaisi vaaleaan poikaan, joka kohautti harteitaan ja sitten nyökkäsi. Kiba ymmärsi näiden kahden eleen olleen vastauksia hänen esittämiinsä kysymyksiin. Kiba käänsi katseensa takaisin kadulle, mutta Hinata ja poika olivat kadonneet. Tosin eivät kovin kauas.

Kahvilan ovi avautui ja ovenkahvassa oleva kello kilahti iloisesti. Niin Kiba kuin Narutokin käänsivät huomionsa kahvilan ovelle. Kahvilan sisään asteli tyttö, jonka violetit pitkät hiukset oli letitetty, tytön takaa ilmestyi poika, jonka ilme oli hyvin hapan.

”Sasuke. Sinulla oli nälkä, joten tämä on paras vaihtoehto”, Hinata sanoi niin hiljaa, että vain hänen vieressään seisova poika kuuli sen. Sasuke murahti.
”Tämähän on kauhean pieni”, Sasuke valitti. Hinata huokaisi.
”Sinä sitten olet vaikea tapaus, Uchiha Sasuke.”
 Sasuke irvisti ja samalla katseli ympärilleen. Pojan silmät osuivat häntä tuijottavaan vaaleatukkaiseen poikaan. Sasuke nykäisi Hinataa hihasta ja sai tytön kohdistamaan katseensa itseensä.
”Mitä?” Tyttö kysyi.
”Kuka tuo poika on?”
Hinata käänsi katseensa edelleen heihin tuijottavaan Narutoon ja punastui.
”Hän on Uzumaki Naruto… Hän on todella mukava tai siis vaikka hän ei puhukaan hän on tosi mukava”, Hinata änkytti ja punastui. Sasuke hymyili pienesti punastuneelle Hinatalle ja tarttui tyttöä kädestä.
”Mitä… Mitä sinä nyt?” Hinata huudahti hämmästyneenä ja kompuroi Sasuken perässä. Sasuke päästi tytön kädestä irti vasta, kun he olivat päässeet Naruton ja Kiban pöydän viereen.

Naruto katseli Sasukea hämmästyneenä ja vilkuili vähän väliä myös Hinatan puoleen. Kiba tuijotti tulijoita epäkohteliaan avoimesti.
”A-anteeksi, mut-mutta Sas-Sasuke…”, Hinata änkytti ja tökki etusormiaan yhteen. Kiba ähkäisi, mutta ei sanonut mitään. Sasuke katseli hermostunutta tyttöä vieressään ja huokaisi. Naruto katseli kolmikkoa hetken ja tarttui sitten Hinataa hihasta ja veti tämän viereensä istumaan. Kiba hymähti hyväksyvästi ja siirtyi sen verran, että Sasuke mahtui pojan vieren istumaan.

Hetken aikaa nelikko tuijotti toisiaan hiljaa, kunnes Hinata rikkoi hiljaisuuden.
”Tuota...Eee..Kiba-kun..Naruto-kun..Tässä on Uchiha Sasuke”, Tyttö mutisi hiljaa, katse kahvilan puisessa pöydässä. Pojat katsahtivat toisiaan ja huokaisivat epätoivoisina. 
”Se tiedettiin kyllä”, Kiba ja Sasuke sanoivat yhteen ääneen, Naruton nyökkäillessä hyväksyvästi. Hinata punastui ja laski päätään hieman lähemmäs pöydän pintaa. Kiba naurahti.
”Ei se haittaa ja on oikeastaan ihan kiva ottaa selvää mitä tämä Uchiha Sasuke on miehiään”,  Kiba selitti ja katsoi Sasukea kierosti. Sasuke irvisti pojalle.
”Minä mikään pervo ole, jos sitä tarkoitat”, poika vastasi saaden Kiban nauramaan. Naruto vilkuili uteliaana vitsailevia poika ja hymyili itsekseen. Ei hän ainakaan voi olla paha ihminen, vaalea poika ajatteli.

”Kiba-kun. Naruto-kun. Tässä olisi molemmille vohveleita vadelma-karpalohillolla ja kermavaahdolla.”
  Kiba ja Naruto kääntyivät katsomaan pöydän edessä seisovaa Temaria, joka piteli kahta suurta lautasta toisessa kädessään ja toisessa tytöllä oli tarjotin, jonka päällä oli kaksi höyryävää mukia.
”Aah. Ruokaa”, Kiba sanoi ja tällä tavoin kiitti tyttöä. Temari naurahti ja ojensi toisen lautasen Narutolle, joka nyökäytti päätään ja hymyili kauniisti. Temari vastasi hymyyn ja kääntyi katsomaan Hinataa ja Sasukea.
”Mitäs teille saisi olla?”
”Minulle riittää kaakaolatte”, Hinata vastasi ja kääntyi katsomaan kysyvästi Sasukea, joka tutki mietteliään näköisenä ruokalistaa. Temari odotti pojan tilausta kärsivällisesti ja hämmästyi, kun poika pian osoitti Kiban ruokaa.
”Tollainen. Ja kaakaon tilalle maitokahvi”, Sasuke sanoi. Temari kirjoitti pojan tilauksen ylös ja ilmoitti tuovansa ne pian, yhdessä Hinatan tilauksen kanssa. Sasuke nyökkäsi ja käänsi katseensa pöytätovereihinsa. Kiba ahmi vohveleitaan hyvällä vauhdilla. Hinata pyöritteli peukaloitaan ja vilkuili kulmiensa alta Kibaa, pieni puna poskillaan. Naruto tuijotti ulos ja yritti tökkiä haarukkaa suuhunsa, mutta tuloksena ei ollut kuin kermavaahdon jääminen pojan poskeen. Vaaleapoika ei sitä huomannut, ajatuksissaan kun oli. Sasuke katseli Narutoa paremmin nyt kun hänellä oli aikaa.

Naruton hiukset roikkuivat tavalliseen tapaansa pojan silmillä ja pojan siniset silmät tuijottivat kaukaisuuteen. Nuo viirut sopivat hänelle, Sasuke ajatteli ja kurottautui pöydän yli. Poika sipaisi vaalean pojan poskelle jääneen kermavaahdon sormeensa. Kiba ja Hinata eivät tätä huomanneet, mutta Naruto käänsi kysyvän katseensa Sasukeen, joka hymyili pienesti. Naruto punastui ja laski katseensa. Hänellä on pehmeät kädet, Naruto ajatteli ja puna pojan poskilla syveni entisestään.

*

Naruto käveli eteenpäin, potkien pientä kiveä, joka oli pyörinyt hänen jaloissaan kahvilalta saakka. Poika oli vieläkin hämmästynyt Sasuken käytöksestä kahvilassa, mutta Naruton oli myönnettävä, että se ei haitannut häntä yhtään. Pikemminkin hän oli pitänyt Sasuken kosketuksesta. Naruto huokaisi. Miksi tunteiden hallitseminen on niin vaikeaa? poika mietti ja potkaisi pienen kiven ojaan.

Sasuke käveli kädet taskuissa ja vilkuillen vähän väliä vieressään kävelevään Narutoon. Sasuke oli kiinnostunut vaaleasta pojasta jo koulussa, mutta hänellä ei ollut ollut aikaa puhua pojalle tai muuta vastaavaa. Ja nyt kun kävelemme kahdestaan minä olen idiootti ja kävelen tuppisuuna? Tyhmä minä! Poika ajatteli ja tuhahti.

Naruto ja Sasuke todellakin kävelivät vierekkäin kadulla, mutta tämä johtui vain siitä, että molemmat pojat asuivat samassa suunnassa. Naruton, Kiban, Sasuken ja Hinatan seisoessa vielä kahvilan edessä, oli Kiba päättänyt saattaa Hinatan kotiin, koska tyttö sattui asumaan melko lähellä Inuzukien taloa. Kiban ja Hinatan lähdettyä, Naruto ja Sasuke olivat kääntyneet vastakkaiseen suuntaan. Naruto oli hieman ihmetellyt sitä, mutta Sasuken mutistessa jotain kotiin menemisestä ja samalla suunnalla sijaitsemisesta, oli vaalea poika ymmärtänyt yskän.
Naruto vilkaisi Sasukea. Poika näytti väsyneeltä ja turhautuneelta. Naruton olisi tehnyt mieli kysyä minkä vuoksi, mutta hän ei ollut valmis sellaiseen vielä. Naruto huokaisi ja laski katseensa katuun.

Sasuke huomasi toisen pojan vilkuilun ja jokin hänen sisällään liikahti lämpimästi. Äkkiä mustahiuksinen poika pysähtyi. Narutolta kesti hetken ymmärtää, että Sasuke oli pysähtynyt, mutta tajuttuaan ettei kukaan kävele enää hänen vieressään, Narutokin pysähtyi. Poika käänsi siniset silmänsä Sasukeen.

”Minä käännyn tästä”, Sasuke sanoi. Naruto vilkaisi pojan osoittamaan suuntaan. Pieni tie kääntyi oikealle ja kohosi pienen kukkulan juurelle. Naruto katsahti Sasukeen. Pojan takana loistivat Konohan valot. Naruto nyökkäsi pojalle ja oli jo kääntymässä, kun Sasuke tarrasi pojan paidanhihaan.

”Odota.”  Naruto katseli odottavasti Sasukea. Sasuke mietti hetken, mutta jatkoi kuitenkin.
”Tai siis ei minulla ollut mitään. Tärkeää. Ööö. Nähdään huomenna!” Sasuke takelteli ja ennen kuin Naruto oli ehtinyt mitään tekemään, oli Sasuke jo kadonnut. Naruto huokaisi ja jatkoi matkaansa kotiin päin.

*

Naruto vetäisi ulko-oven kiinni astuessaan sisälle asuntoon. Iruka oli valmistamassa iltapalaa, ainakin kolinasta päätellen. Naruto laahusti väsyneenä keittiöön ja istahti lasipäällysteisen pöydän ääreen. Iruka kääntyi kuullessaan tuolia vedettävän lattiaa pitkin.
”Naruto. Tervetuloa takasin kotiin”, mies sanoi ja hymyili pojalle. Naruto virnisti Irukalle ja viittoi menevänsä suihkuun. Iruka nyökkäsi. Naruto lähti kohti kylpyhuonetta, mutta pysähtyi kuullessaan Irukan äänen takaansa.
”Kakashi tulee tänään.”

  Naruto kääntyi salamana ympäri. Pojan silmät olivat lautasen kokoiset ja säkenöivät, kuin iltatähdet. Iruka naurahti ja käveli pojan luo.
”Sinä ehdit kyllä käymään suihkussa ja hän ei ole lähdössä enää mihinkään”, mies sanoi ja puristi Naruton olkapäätä. Naruto katseli kysyvänä Irukaa.
”Hän palaa jäädäkseen. Hän tulee, koska me olemme hänelle kaikki. Niin hän minulle sanoi”, Iruka lopetti lauseensa ja pyyhki Naruton poskelle vierineen kyyneleen. Mies ja poika halasivat toisiaan hetken, mutta pian Iruka oli taas valmistamassa kurkkuvoileipiä ja Naruto nauttimassa suihkuveden lämmöstä.



___________________________________________________________________________

A/N: Ichigo Café=Mansikka kahvila. Ichigo on japania ja tarkoittaa todellakin mansikkaa

[Amlae]

Pitkähköstä aikaa lueskelen Naruto ficciä ja tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta
Tykkään siitä että ficci on sijoitettu nykypäivään ja kerronta etenee mielestäni soljuvasti.  Naruton puhumattomuus tuntuu tässä jotenkin luontevan oloiseslta ja olettasin että Sasuken ranteessa olevalla mustalla nauhalla saattasi olla ficin nimen perusteella jotain syvempiäkin tarkoituksia...
Jään mielenkiinnolla tarkkailemaan tätä =)

[yuuri]

Amlae: Kiitos paljon kommastasi! Mukava tietää, että vielä joku lukee Naruto ficcejä ^^ Mustalla nauhalla voikin olla tarkoitus, tai sitten ei >.< ei makeaa mahan täydeltä, vai miten se menee

Jatkoa olisi tässä
_____________________________________________________________________________



Luku 2


Sasuke makasi sängyllään, kädet päänsä alla ja tuijotti kattoon. Mikä minuun on oikein mennyt. Naruto on poika! Minä olen poika. Ainakin olin kun viimeksi tarkistin. Kaiken lisäksi olen tuntenut  hänet vasta kolme päivää! ei tällaista tapahdu. Ei minulle… Hän on niin suloinen ja silti kauhean surullinen. Miksiköhän? Hän on minun. Minun enkelini. Poika sulki silmänsä, mutta avasi ne pian ja katsoi sänkynsä vieressä olevasta ikkunasta taivaalle. Kirkas tähti loisti kauniisti kuun vieressä. Hän on minun iltatähteni.
Sasuke tuijotti jonkin aikaa taivaalle, mutta nousi sitten ylös ja veti mustan kangastakin ylleen ja juoksi Uchihan kartanon läpi ja ovesta ulos. Jos en nyt kerro hänelle. En ehkä koskaan kykene siihen. Vaikka rakkautta ensisilmäyksellä - myytti on täyttä potaskaa…

*

Sasuke tasasi hengitystään valkoisen omakotitalon edessä. Pojalla oli kestänyt lähes puolituntia löytää oikea talo. Sasuke oli melkein jo kääntynyt takaisin, mutta hänen onnekseen vanha mies oli astunut läheisestä talosta ulos ja kertonut Sasukelle oikean talon, kun poika oli sitä kauniisti kysellyt.
Nyt Sasuke seisoi talon edessä, jossa Naruto asui. Pojan sydän hakkasi ja maha heitteli kuperkeikkaa. Poika huokaisi ja asteli kuistin portaat ylös, mutta ei soittanut ovikelloa. Minä en voi olla näin neiti. Hitto.  Poika ei ehtinyt ajatuksissaan pidemmälle, kun kuuli matalan äänen takaansa;

”Oletko eksyksissä? ”

Sasuke kääntyi ympäri ja näki edessään miehen, jonka kasvot olivat puoliksi mustan kankaan peitossa ja samoin vasen silmä. Miehen hopeiset hiukset olivat pystyssä, mutta se sopi miehen olemukseen. Sasuke tajusi tuijottavan miestä ja laski katseensa.

”E-en minä. Minä tuota- Tulin tapaamaan Narutoa”, Sasuke sönkötti ja punastui. Poika kiitti, että oli pimeää, mies ei huomaisi sitä.
”Ah. No sitten olet oikeassa paikassa”, mies vastasi ja kääntyi pimpottamaan ovikelloa. Sasuke piiloutui puoliksi miehen taakse ja toivoi, että olisi jättänyt tulematta. Oven toiselta puolelta, eli asunnon sisältä, kuuli kauhea ryske ja kolina. Hopeahiuksinen mies naurahti ja vilkaisi takanaan seisovaa Sasukea virnistäen. Sasuke virnisti hermostuneena takaisin. Äkkiä ulko-ovi avautui ja Naruton hymyilevät kasvot ilmestyivät oven tilalle.

Naruto katseli siniset silmät suurina edessään seisovaa hopeahiuksista miestä, mutta hyppäsi pian miehen kaulaan. Mies naurahti ja katseli Narutoa päästä varpaisiin heidän irrottauduttuaan halauksesta.
”Olet kasvanut Naruto ja lihaksiakin näkyy olevan. Tosin tuo pinkki pyyhe ei pue sinua”, mies sanoi vaalealle pojalle, joka nyt vasta tajusi, että vain pinkki suihkupyyhe peitti hänet. Ja sekään ei peittänyt, muuta kuin lantiosta polviin asti. Naruto punastui ja köhäisi. Mies pörrötti pojan vaaleita, mutta vieläkin suihkun jäljiltä kosteita hiuksia.
”Sinulle on muuten vieras”, mies sanoi ja astahti Naruton ohi sisälle asuntoon.

Jos kukaan ei keskittyisi Naruton ja Sasuken kohtaamiseen, he näkisivät, että Iruka oli kuullut jonkun tulevan ja seisoi suu auki keskellä olohuonetta ja tuijotti juuri sisään astunutta miestä.
”Kakashi!” Iruka huudahti ja juoksi suoraan hopeahiuksisen miehen syliin. Kakashi kuiskasi Irukan korvaan suloisia sanoja ja saaden näin miehen punastumaan. Kakashi veti Irukan syvään suudelmaan. Iruka ei voinut olla yhtään onnellisempi ja tietämättömänä siitä, että Kakashi ajatteli täysin samoin, Iruka sulki silmänsä ja nautti toisen miehen kosketuksesta.

Sillä aikaa Naruto tuijotti edessään seisovaa Sasukea posket punaisina. Sasukea nolotti, mutta hän ei kääntänyt katsettan pojan paljaasta vartalosta. Naruto katseli Sasukea kiinnostuneena ja kysyvänä, mutta odotettuaan hetken poika tökkäsi mustatukkaista poikaa otsaan. Sasuke säpsähti ja katsoi suoraan Naruton sinisiin silmiin.
”Ööh. Tuota-ei-ei minulla ollutkaan mitään asiaa. Tai siis oli, mut-mutta unohdin sen”, Sasuke änkytti kasvot punaisina. Sasuke sulki silmänsä. Olen täys taulapää.
”Öö. Huomiseen. Hyvää yötä”, Sasuke sanoi, avasi silmänsä ja kääntyi lähteäkseen. Sasuke ei päässyt muutamaa metriä kauemmas tuntiessaan käden selässään.
Poika kääntyi ja näki Naruton edessään. Poika tuijotti häpeilemättömästi Sasukea silmiin ja hymyili. Naruto kosketti oikean käden etu- ja keskisormella huuliaan ja painoi ne sitten Sasuken poskelle. Sasuke tuijotti Narutoa hämmästyneenä. Naruto naurahti pienesti, käveli ovelle ja heilautti vielä kättään Sasukelle, joka heilutti takaisin. Naruto sulki oven hymyillen.

Sasuke katseli sulkeutunutta ovea hetken ja kosketti sitten poskeaan. Iltatähteni. Tämän ajatuksen saattelemana, mustatukkainen poika lähti kävelemään kotiaan kohti.

*

Naruto seisoi hetken ulko-ovea vasten ja hengitti raskaasti. Mitä ihmettä minä oikein tein? Olen tuntenut hänet vasta kolme päivää! Naruto huokaisi ja raahautui olohuoneen sohvalle, johon rojahti lähes koko painollaan. Kakashi vilkaisi valkoisesta nojatuolista vaaleaa poikaa, joka tuijotti televisiota mitään näkemättömin silmin. Iruka oli mennyt keittiöön kattamaan pöytää. Kakashi pudisteli päätään.

”Tapahtuiko jotain kauheaa?” Mies kysyi ja sai vastaukseksi vain heikon olan kohautuksen.
”Riitelittekö te?”
  Naruto pudisteli päätään ja katsahti Kakashiin paljon puhuvasti. Kakashi kurtisti kulmiaan, mutta äkkiä hänen kasvoilleen syttyi oivalluksen valo.
-Seurusteletteko te? Naruto ähkäisi, mulkaisi miestä ja lähti keittiöön katsomaan tarvitsisiko Iruka vielä apua. Kakashi tuijotti pojan perään kummastuneena.
”Eli eivät ilmeisesti”, mies mutisi ja kääntyi katsomaan illan uutisia.

*

Seuraavana aamuna Naruton päivä alkoi hyvin huonosti. Alkajaisiksi hän putosi sängystään suoraan kitaransa päälle. Ja jos joku olisi ajatustenlukija olisi hän oppinut liudan uusia sanoja. Kitara oli ollut pojalle hyvin tärkeä.
Noustuaan ylös lattialta Naruto raahautui kylpyhuoneeseen, mutta ovi oli lukossa ja sisältä kuului suihkun ääniä. Naruto huokaisi ja tallusteli kohti keittiötä, mutta kompastui olohuoneen mattoon ja löi päänsä valkoiseen nojatuoliin, jossa Kakashi oli istunut edellisenä iltana. Naruto nousi ähkien jo toistamiseen ylös. Tämä on taas näitä päiviä.

Viirukasvoinen poika oli päässyt keittiöön asti ja pöydän ääreen mutustelemaan Irukan valmistamaa aamiaista eli paistettua kanamunaa, kurkkuvoileipiä ja appelsiinimehua. Tosin Naruto joi maitoa, koska hän ei liiemmin pitänyt mehuista. Poika oli juuri kulauttamassa loput maidoistaan kurkusta alas, kun hänen näkökenttäänsä ilmestyi Iruka, jonka vartaloa peitti vain sininen froteepyyhe. Näky ei olisi ollut kammottava, mutta heti Irukan perässä keittiöön ilmestyi Kakashi, jonka vihreä pyyhe oli tippumaisillaan miehen päältä. Naruto yskäisi ja sai kohdistettua miesten huomion itseensä. Iruka punastui, mutta hopeahiuksinen mies oli kuin asia olisi ollut joka aamuinen traditio. Naruto epäili, että näin tulisi jopa käymään. Vaalea poika virnisti miehille, nousi pöydästä ja kättään heilauttaen katosi ulos ovesta.

Iruka vilkaisi Kakashia kulmiensa alta.
”Olikohan tämä ehkä liikaa?”
”Ääh. Poika on herranjestas jo seitsemäntoista ja luulempa, että hän on tainnut ihastua”, Kakashi totesi. Irukan naama venähti.
”Että mitä? Naruto? Ihastunut? Keneen?” mies kyseli, mutta Kakashi naurahti ja suuteli Irukaa. Iruka unohti hetkessä kyseessä olevan puheen aiheen ja antautui Kakashin käsivarsille.

*

Naruto käveli kädet housujen taskuissa kohti koulua. Hetken kuluttua poika kuuli tutun huudon ja sai Sakuran seurakseen. Tyttö pölpötti yhtä paljon kuin aina ennenkin ja Naruto oli tyytyväinen. Ja useimmiten poika kuuli myös edellispäivien tapahtumat ja kuumimmat juorut. Tosin Narutoa se ei kiinnostanut yleensä, mutta tänään Sakuralla olikin herkullisia uutisia, joten Naruto kuunteli tyttöä herkeämättä.

”Niin mitä sanoinkaan...? Aivan siis Hinata-chan ja Kiba-kun seurustelevat. Ilmeisesti he olivat eilen menneet samaa matkaa kotiin ja no Kiba oli kerännyt rohkeutensa… viimein… ja kysynyt Hinataa tyttöystäväkseen.”
 Naruto kuunteli hymyillen. Poika oli tiennyt Kiban kiinnostuksen, vaikka poika ei sitä näyttänytkään ja no Hinatan kiinnostus näkyi kilometrien päähän. Naruto naurahti ja sai Sakuran kysyvän katseen osakseen. Poika pudisteli päätään ja sohi tyttöä jatkamaan. Kahta kehotusta tyttö ei tarvinnut.
”Niin ja meillä on tänään sijainen. Kurenai-sensei on kipeänä. Flunssa ilmeisesti. Sijainen on joku sensein hyvä ystävä. Maito Gai taisi olla hänen nimensä”, tyttö selitti. Naruto ei voinut kuin hymyillä tytön innolle puhua juoruista. Äkkiä Sakura lähti juoksemaan ja heilutti Narutolle hyvästiksi. Naruto oli aluksi ihmeissään tytön käytöksestä, mutta huomasi pian olevansa koulun alueella. Että osaan olla tyhmä.

Naruto raahautui ystäviensä luokse, jotka seisoivat perinteisellä paikallaan koulun pääovien vieressä. Naruto heilautti kättään tervehdykseksi ja puhkesi aurinkoiseen hymyyn.
”Huomenta, Naruto-kun”, hento tytön ääni sanoi pojan vierestä. Naruto hätkähti ja katsoi ääneen suuntaan. Hinata oli ilmestynyt jostain ja hymyili Narutolle ujosti. Vaalea poika nyökkäsi. Hinata kipitti Kiban viereen ja poika heitti käsivartensa tytön ympäri, saaden tytön punastumaan ja laskemaan katseensa maahan. Naruto käänsi katseensa kahteen muuhun ystäväänsä Shikamaruun, joka torkkui pitkähiuksisen pojan olkapäätä vasten ja Nejiin, joka yritti tökkiä olkapäätään vasten nuokkuvaa Shikamarua. Naruto naurahti. Toivottavasti nuo tajuavat pian, että he ovat kuin luodut toisilleen.

”Naruto”, Kiban ääni tavoitti Naruton korvat ja poika käänsi päänsä Kibaa kohti.
”Tapahtuiko eilen mitään poikkeavaa, kun lähditte Sasuken kanssa?” Kiba kysyi. Naruto punastui ja pudisteli päätään tarmokkaasti. Kiba katseli Narutoa hetken aikaa tutkivasti, mutta keskittyi pian Hinataan.

Naruto katseli kolmea ei- neljää ystäväänsä. Jokainen heistä näytti olevan onnellinen. Hinatan ja Kiban onnellisuuden syyt Naruto tiesi. Shikamaru oli onnellinen aina nukkuessaan, mutta Nejin olkapäätä vasten uinuva poika näytti, jopa hymyilevän. Neji puolestaan katseli hellästi Shikamarua, vaikka tökkikin tätä. Naruto huokaisi. Minäkin haluan jonkun.

”Huomenta, Naruto-kun”, Naruto kääntyi ja näki edessään Sasuken, joka hymyili pojalle. Naruto ei voinut punastumiselleen mitään. Sasuke katseli punastunutta Narutoa hetken.
”Niin minulla on sinulle jotain”, Sasuke sanoi. Naruto käänsi yllättyneenä katseensa mustahiuksiseen poikaan. Sasuke kosketti kahdella sormellaan omia huuliaan ja sitten vaalean pojan poskea.
”Tämä jäi antamatta” Sasuke kuiskasi Naruton korvaan. Vaalea poika henkäisi ja taas kerran Sasuke oli nopeampi ja ehti kadota ennen kuin toinen poika ehti tehdä mitään.

Naruto kääntyi ympäri ja näki ystäviensä tuijottavan itseään. Naruto heilautti käsiään ja oli itsekin ihmeissään. Kiban suu oli auki. Hinata oli tarttunut Kiban käteen, kuin mato onkeen. Neji tuijotti Narutoa hyvin tiiviisti ja Shikamaru oli alkanut kuorsaamaan. Naruto virnisti ja raapi päätään ajatuksissaan. Kului muutama sekunti ja Naruto oli päättänyt, että mitään ei ollut tehtävissä, jonka vuoksi poika suunnisti koulun pääovista sisälle.

Kiba tuijotti hetken Naruton sisälle katoavaa selkää, mutta veti pian Hinatan mukanaan ja seurasi vaaleaa poikaa. Neji töni puoliunista Shikamarua eteenpäin ja mutisi jotain kohtalon oikuista.

*

Naruto istui Kiban vieressä ja yritti vältellä ystäviensä katseita, mikä tosin oli mahdotonta Kiban tunkiessa kasvonsa kaikkialle mihin Naruto sitten käänsi päätään. Kiba lopetti pojan kiusaamisen vasta kuullessaan luokan oven suljettavan ja ylipirteän äänen täyttävän luokan.

”Noniin nuoret ritarit ja prinsessat! Teidän innollanne ja voimallanne jaksatte varmasti tämän tunnin, joka on muuten musiikkia. Minä olen sijaisenne ainakin tämän päivän. Nimeni on Maito Gai! Nyt ylpeät sotilaani, laulakaa, soittakaa, tanssikaa!”  Pottatukkainen ja tuuheakulmainen mies, jonka päällä oli vihreä puku, huusi luokalle ja heitti voitokkaasti oikean nyrkin ilmaan. Ainoa, joka seurasi sijaisopettajan esimerkkiä oli etupulpetissa istuva Rock Lee.

Naruton ja muiden, paitsi Leen, mielestä musiikin tunti oli ollut kauhea ja jokainen sai vain päänsärkyä. Naruto oli täynnä laululeikkejä, joita hän oli viimeksi harrastanut tarhaikäisenä. Kiba piteli herkkiä korviaan ja valitti bongorumpujen jättämästä kauheasta kaiusta. Neji nurisi, kuinka laulun kuului solista eikä rääkyä. Tämä johtui Gain ja Leen huonoista sävelkorvista. Oikeastaan Shikamaru oli ainut, joka ei valittanut, tosin se saattoi johtua pojan hyvistä unenlahjoista.

Naruto kuunteli juuri sillä hetkellä Kiban kertomusta, miten poika oli saanut koiransa Akamarun, kun Sasuke tuli vetämään Narutoa sivummalle. Naruto hämmästyi, mutta ei pannut vastaan. Sasuken pysähtyessä suuren vaahteran alle, käänsi Naruto kysyvän katseensa poikaan.

”Niin minä sitä vain, että-että-”, Sasuke ei löytänyt sanoja ja alkoi hermostumaan. Naruto huomasi tämän ja kosketti toista rauhoittavasti selkään. Sasuke huomasi rauhoittuvansa Naruton kosketuksesta ja hymyili sisäisesti. Naruto tapitti Sasukea, joka toisen pojan kosketuksesta rohkaistuneena jatkoi siitä mihin oli jäänyt, ”Niin minä sitä vain, että-tai siis haluaisin tutustua sinuun paremmin ja ajattelin, että jos mentäisiin johonkin koulun jälkeen?” Sasuke lopetti hengästyneenä.
Naruto katseli poikaa hetken, mutta pudisti sitten päätään. Sasuke huokaisi. Tiesin, että näin kävisi. Olen niin idiootti.

Naruto katseli kulmiensa alta surullisen näköiseksi käynyttä Sasukea. Naruto virnisti ja tökkäisi poikaa olkapäähän. Sasuke käänsi katseensa Narutoon, joka hymyili lohdullisesti. Naruto nosti etusormensa pystyyn ja alkoi kaiveleman koululaukkuaan. Sasuke vaihtoi painoa jalalta toiselle katsellessaan Naruton puuhia. Pian Naruto veti vihkon ja kynän laukustaan ja ryhtyi kirjoittamaan.
Nyt hän kirjoittaa pahoittelut ja sen jälkeen haukkuu aasiksi. Mikä kyllä ilmeisesti olen, Sasuke ajatteli ja katseli pää kenossa kirjoittavaa Narutoa.

Naruton vaaleat hiukset olivat valahtaneen pojan silmille ja siniset silmät seurasivat pojan käden liikkeitä. Naruton katse ja koko olemus oli keskittynyt. Sasuke ei voinut kuin ihailla pojan kauneutta.

*

Tule meille tänään niin katsotaan jokin vuokraelokuva ja Iruka kuitenkin valmistaa päivällistä.Tuletko?

Sasuke räpytteli silmiään ja tuijotti Naruton antamaa paperilappua. Hän haluaa olla kanssani? Minä en tyrinytkään? Sasuke sipaisi mustia hiuksiaan pois silmiensä edestä ja kääntyi hymyilevään Narutoon päin.

”Tulen jos minä saan vuokrata leffan”, Sasuke sanoi, eikä voinut estää itseään punastumasta. Naruto nyökkäsi innostuneena ja nappasi mustatukkaista ja hämmästynyttä poika ranteesta kiinni ja talutti tämän seuraavalle tunnille.

Ja jos jotakuta sattuu mietityttämään mikä tuo tunti on niin saanen kertoa; kuvaamataitoa. Tosin kuvaamataidon opettajan, Deidera-sensein mielestä, kuvaamataito on räjähdysmäistä ja venyvää. Tosin kukaan oppilaista ei ikinä ollut pitänyt opettajaansa järkevänä, joten he antoivat Deidera-sensein vaahdota räjähdysmäisistä asteikoista, sun muista. Oppilaille riitti kynä ja paperi ja he olivat hyvin tyytyväisiä.

*

Naruto käveli Sasuken rinnalla kohti videovuokraamoa. Heidän luokkansa oli päässyt aikaisemmin kotiin, koska heidän kuvaamataidon opettajansa oli nyrjäyttänyt ranteensa selittäessään innoissaan kuinka räjähdysmäinen Nejin maalama työ oli ollut. Tosin Narutoa ei haitannut vaikka päivä lyheni muutamalla tunnilla. Pojan mielestä se oli vain hyvä. Hän saisi viettää enemmän aikaa Sasuken kanssa ja tutustua tähän. Mitä minä oikein ajattelen? Tosin olenhan hänelle jo tavallaan pusun antanut. Ääh. Lopetan ajattelemisen kokonaan, Naruto päätti ja huokaisi. Sasuke käänsi päänsä vaaleaan poikaan päin.

”Onko jokin hullusti?”
 Naruto pudisti päätään kieltävästi. Sasuke hymähti, mutta ei sanonut mitään, jatkoi vain toisen pojan vierellä kävelemistä.


”Naruto, sinä olet vaikein tuntemani ihminen”, Sasuke tuhahti ja mulkaisi vaaleaa poikaa, joka hymyili sädehtivästi. Pojan sylissä oli kuusi elokuvaa, jotka poika oli raahannut minkä mistäkin. Naruto halusi Sasuken valitsevan jonkin hänen sylissään olevista elokuvista. Sasuke olisi ollut tyytyväinen tähän, mutta aina hänen osoittaessaan valitsemaansa elokuvaa, Naruto pudisteli kieltävästi päätään, jolloin Sasuke joutui valitsemaan jonkin toisen. Minunhan piti leffa vuokrata, poika ajatteli ja katseli hymyilevää Narutoa kulmiensa alta. Tosin en pysty olemaan hänelle vihainen, Sasuke ajatteli ja hymyili.

Suunnilleen tunnin valitsemisen jälkeen Naruto ja Sasuke astelivat ulos videovuokraamosta. Naruto hymyili onnellisena, eikä Sasukekaan nyt niin totinen ollut. Pojat olivat päätyneet zombi-elokuvaan. Sasukella kuitenkin oli kutina, että ei olisi ensimmäinen kerta, kun Naruto katsoisi sen. Sasuke pudisteli päätään. [/i]Taidan olla pahasti koukussa Narutoon.[/i]

[Sielunsyöjä]

Öööö... Mitäköhän mun piti tähän kommata?
Mulla oli hieno kommentti kasassa ja sitten tää paska puhelin sammu.
Noei. Ei n9 oo paska. Joo-o... Sitten kommenttiini:
Ihan karseen ooc tarina, mut hyvällä tavalla.
Naruton ja yhdeksänhännän suhteet oli ainakin ihan erilaiset, kuin alkuperäsessä.
Onks nää ees ninjoja tässä ficissä?
Jatkoa odottelen <3

[yuuri]

Sielunsyöjä: Ei, tässä kaikki on AU:ta eli han tavallisia lukiolaisnuoria Mutta hyvä jos on hyvällä tavalla ooC:mäinen

Ja jatkoa olkaa hyvä

_____________________________________________________________________________



Luku 3



Naruto avasi ulko-oven ja päästi Sasuken sisälle asuntoon ja seurasi itse perässä. Naruto viittoi Sasukea menemään sohvalle. Mustahiuksinen poika totteli. Naruto itse meni keittiöön olettaen, että Iruka olisi siellä ja hän oli oikeassa. Naruto veti miestä hihasta. Iruka kääntyi ja hymyili pojalle.

”Niin, Naruto-kun?” mies kysyi ja katseli edessään seisovaa, pienesti punastunutta poikaa kysyvästi. Naruto osoitti Sasukea, joka istui sohvalla ja katseli hämmentyneesti ympärilleen. Tämän jälkeen Naruto nosti neljä sormea pystyyn ja osoitti ruokapöytää. Iruka naurahti.
”Kyllähän se käy pikkuinen”, Iruka hymyili ja pörrötti pojan hiuksia. Naruto tuhahti ja lähti Sasuken luo olohuoneeseen.

Naruto istui aivan kiinni Sasukessa ja oli peittänyt silmänsä. Sasuke katseli vaalea poikaa huvittuneena. Hän siis inhoaa kauhuelokuvia. Hyvä tietää, poika ajatteli ja jokin välähti pojan silmissä. Sasuke tökkäisi Narutoa, joka vilkaisi toista poikaa ja sen jälkeen televisiota. Poika hypähti ilmaan, kun elokuvassa joku hullu tyyppi ajoi ainakin kymmenen zombin ylitse. Sasuke virnisti. Naruto mulkaisi poikaa kiukkuisesti, mutta pian poika oli laskenut päänsä Sasuken olkapäälle niin, ettei hän nähnyt elokuvaa. Sasuke hätkähti aluksi Naruton elettä, mutta rentoutui pian ja keskittyi elokuvaan, vaikka kymmeniä perhosia lepatti hänen mahassaan.

Iruka nojaili keittiön ovenpieleen ja katseli sohvalla olevia poikia hymyillen. Kakashi oli ilmestynyt työhuoneestaan Irukan taakse ja kietoi kätensä miehen ympärille. Iruka hymähti, mutta ei sanonut mitään.
”He ovat suloisia yhdessäW, Kakashi kuiskasi Irukan korvaan. Iruka värähti.
”Totta, mutta sinä tulet nyt herraseni keittiöön kanssani”, Iruka vastasi ja irrottautui Kakashin otteesta. Kakashi virnisti.
”Ainahan minä sinun kanssasi…”
”Ei, Kakashi. Me teemme ruokaa. Emme mitään muuta”, Iruka sanoi ja naurahti Kakashin hyvin pettyneelle ilmeelle. Kakashi huokaisi, mutta totteli rakastaan. Olenko minä näin pahasti tossun alla? Kakashi ajatteli kattaessaan pöytää, mutta mies ei voinut olla hymyilemättä. Hän todellakin rakasti Irukaa ja tekisi mitä vain tämän vuoksi.
*
Iruka, Kakashi, Naruto ja Sasuke, istuivat ruokapöydän ääressä. Iruka jutteli Sasuken kanssa, luoja ties mistä ja Naruto oli joutunut Kakashin kaikentietävän katseen kohteeksi. Naruto pyöritteli haarukallaan viatonta lihapullaa ja yritti vältellä Kakashin katsetta.

”Tietääkö hän?” Kakashi kysyi äkkiä vaalealta pojalta. Naruto nosti katseensa hopeahiuksiseen mieheen, joka katseli häntä odottavasti. Naruto puri huultaan ja pudisti päätän. Kakashi huokaisi.
”Aiotko kertoa hänelle?”  Naruto nyökkäsi ja osoitti Kakashia itseään ja Irukaa. Kakashi ymmärsi, että Naruto ei ollut valmis puhumaan vielä ja halusi jomman kumman, Irukan tai Kakshin itsensä kertovan Sasukelle. Mies huokasi ja nyökäytti päätään.

”Sasuke-kun”, Kakashi sanoi mustahiuksiselle pojalle, joka käänsi katseensa Irukasta suoraan Kakashiin.
”Niin Kakashi-sama?”
  Irukakin vilkaisi Kakashia kysyvästi, mutta huomasi miehen totiset silmät. Naruto siis antoi luvan. Poika taitaa todellakin pitää tuosta pojasta, Iruka ajatteli ja katsahti Narutoon, joka oli painanut katseensa tyhjään ruokalautaseensa.

”Tulisitko käymään työhuoneessani. Nyt heti? Naruto ja Iruka voivat siivota pöydän”, Kakashi sanoi Sasukelle, joka nyökkäsi. Mies ja nuoren miehen alku lähtivät keittiöstä, jättäen Irukan ja surullisen näköisen Naruton jälkeensä.

Iruka huokaisi ja nousi ylös.
”Naruto, jos hän välittää sinusta, hän tulee kyllä ymmärtämään, kuinka paljon sinuun sattui. Ja kuinka paljon sinuun sattuu vieläkin”, Iruka sanoi Narutolle lempeästi. Naruto katsahti mieheen, hymyili pienesti ja nousi ylös auttamaan astioita keräävää Irukaa.

*

Sasuke katseli Kakashia silmät suurina.

”Onko tuo totta?” Poika kysyi. Kakashi nyökkäsi.
”On. Poika rakasti sitä kettua ja luulenpa, että se on ainut asia, jota Naruto on todella koskaan rakastanut”, mies sanoi ja hymyili pienesti.
”Mut-Mutta miksi sinä kerrot tämän minulle? Emmehän ole tunteneet vasta kuin muutaman päivän”, Sasuke sanoi Kakashille hämmästyneenä.
”Sen mitä Naruto näki ketussa, hän näkee sen myös sinussa”, Kakashi totesi ja haroi sekaisia hiuksiaan. Sasuke aukoi suutaan, mutta ei sanonut mitään.
Mies ja poika tuijottivat hetken toisiaan. Äkkiä Sasuke kääntyi ympäri ja juoksi ulos huoneesta, suoraan keittiöön.
Iruka ja Naruto katselivat hämmästyneinä Sasukea, joka tarttui Narutoa kädestä ja veti pojan mukaansa mitään sanomatta.

Pian pojat olivat pimeän illan ympäröimänä. Naruton sydän hakkasi lujaa. Sasuke piteli häntä edelleen kädestä ja johdatti häntä jonnekin. Mitä se Kakashi oikein sanoi Sasukelle?

Pojat kulkivat äänettöminä eteenpäin. Hiljalleen poikien silmien eteen alkoi ilmestyä puita, jotka kasvoivat kohti taivasta ja levittäytyivät kaikkialle. Metsä.

*

Naruto pudottautui polvilleen ja itki. Sasuke katseli poikaa hetken ja käänsi sitten katseensa pieneen ruohokumpuun, jonka päällä kukki pieni talviruusu.
Sasuke kumartui ja kosketti kukkaa hellästi. Sinä annoit Naruton rakastaa itseäsi. Sinä annoit rakkautesi hänelle. Nyt on minun vuoroni. Poika käänsi tummat silmänsä vaaleaan poikaa, jonka siniset silmät olivat kyynelistä kirkkaat. Sasuke kosketti Narutoa. Vaalea poika käänsi katseensa häneen.

Sasuke näki rikkinäisen sielun edessään. Sielun, joka pystyi kuitenkin rakastamaan. Sasuken omat silmät alkoivat kirvelemään ja poika henkäisi terävästi. En ole ennen itkenyt toisen ihmisen tuskan vuoksi. Silti se tuntuu hyvältä, itkeä.
Sasuke veti Naruton itseensä kiinni ja tunsi kuinka poika kietoi kätensä varovasti hänen ympärilleen. Sasuke yritti hymyillä, mutta tunsi kuinka kuuma kyynel tipahti hänen viileälle poskelleen. Sasuke värähti tahtomattaan. Älä itke iltatähteni. Olen tässä. Aina.

Naruto huokaisi. Häneen sattui. Todellakin sattui. Kaikki muistot pulpahtelivat hänen mieleensä sekavina.

Pieni ketunpoikanen kyhjöttämässä suuren kuusen alla yksin.
Naruto pyörittämässä kettua sylissään.
Kettu hyppimässä Naruton sängyssä tämän yrittäessä nukkua.

Muisto vaihtui toiseen silmänräpäyksessä. Naruto tiesi itkevänsä viimeistä kertaa noille muistoille. Hän tiesi, että seuraavalla kerralla muistellessaan niitä, hän voisi hymyillä.
Poika puristi Sasukea tiukemmin ja hengitti pojan tuoksua. Kuin kesäinen ruoho tai myrskyn jälkeinen metsä.

Pojat irrottautuivat toisistaan ja katselivat toisiaan silmiin. Sasuke näki niin paljon Naruton silmissä, että unohti melkein hengittää.
Naruto tuijotti äänettömänä Sasuken tummia silmiä, jotka loistivat tunteesta, jonka Naruto oli luullut unohtaneensa.

Sasuke hivuttautui hieman lähemmäs vaaleaa poikaa. Naruto hengitti raskaammin, mutta hymyili rohkaisevasti. Sasuke virnisti ja kiskaisi Naruton syliinsä ja kosketti pojan huulia hellästi. Tunnustelevasti. Naruton huulet vapisivat hieman, mutta poika ei torjunut Sasukea. Sasuke syvensi suudelmaa, johon Naruto vastasi.

Naruto ja Sasuke istuivat sylikkäin ja toisiaan tuijottaen vielä pitkään, suudelman jo loputtua. Pojat nousivat vasta, kun heistä tuntui, että he olivat huolestuttaneet Irukaa ja Kakashia tarpeeksi.
Naruto tarttui Sasuken käteen ja he lähtivät käsikkäin takaisin. He eivät päässeet pitkälle, kun Naruto äkisti pysähtyi. Sasuke käänsi katseensa miettiväisen näköiseen Narutoon.

”Mitä?” Sasuke kysyi.
”Ei mitään”, pehmeä, mutta hieman epävarma ääni vastasi.
”Ai. Jatkam-”,  Sasuke keskeytti lauseensa ja tuijotti nyt Naruton kasvoja, jotka olivat punehtuneet. Sasuken sydän jätti lyönnin väliin.
”Sinä-Sinä puhuit”, poika sanoi hämmästyneenä. Naruto virnisti.
”Ihmiset osaavaat kyllä puhua, vaikka joskus ovatkin hiljaa”, Naruto vastasi.

Pojan pehmeä ja matala ääni sai kylmät väreet kulkemaan Sasuken selässä.
”Mutta miksi nyt?” Sasuke kysyi ja valmistautui jo kuulemaan kauneimman äänen, minkä maa päällään kantaa. Ainakin hänen mielestään kauneimman.
”Koska halusin kertoa sinulle jotain”, Naruto vastasi ja hymyili pienesti. Sasuke katseli Narutoa kysyvästi. Naruto naurahti.
”Tahdoin vain kertoa, että sinä olet nyt minun Kyuubini”, Naruto sanoi ja tarttui tummasilmäisen pojan käteen.

Sasuke tuijotti poikaa hetken ja veti tämän pian suudelmaan, joka ei varmaan olisi koskaan loppunut, jollei heidän olisi tarvinnut haukata välillä happea.

”Mennään kotiin”, Naruto kuiskasi ja sai Sasukelta myöntävän vastauksen.

*

Iruka saapasteli edes takaisin eteisessä. Mies oli hermostunut. Naruto ja Sasuke olivat olleet ikuisuuden poissa, eikä Irukalla ollut tietoakaan mihin pojat olivat menneet.

Kakashi puolestaan oli vastakohta Irukalle. Mies istui rauhallisena valkoisessa nojatuolissa ja luki lehteä. Tosin lehti oli väärinpäin. Iruka vilkaisi Kakashia hermostuneena, mutta nähdessään lehden olevan vasten miehen kasvoja, Iruka meni Kakashin luo ja otti lehden käteensä. Iruka huokaisi.

”Kakashi! Et voi nukkua!” Iruka huudahti ja tökkäisi miestä rintakehään. Kakashi säpsähti hereille ja nähdessään Irukan edessään, mies puhkesi hymyyn.
”Kas. Huomioit sinä minuakin”, Kakashi totesi ja veti Irukan syliinsä. Tummahiuksinen mies punastui. Iruka ei ollut vielä lähes 13 vuodenkaan jälkeen tottunut Kakashin läheisyyteen. Kakashi silitteli Irukan selkää rauhoittavasti.
”Kyllä pojat pian tulevat. Sitä ennen…”,  Kakashi jätti lauseensa kesken ja suuteli Irukaa, joka vastasi suudelmaan.

Äkkiä ulko-ovi kävi ja miehet vetäytyivät erilleen. Eteisestä kuului hiljaista puhetta ja pian Naruto ja Sasuke tallustelivat olohuoneeseen. Iruka pomppasi Kakashin sylistä pois ja peruutti sohvalle istumaan. Hopeahiuksinen mies huokaisi pettyneenä, mutta ei sanonut mitään. Miehet katselivat edessään seisovia poikia odottavasti.

Sasuke huokaisi ja astahti eteenpäin.
”Tuota...öö...Siis minä ja Naruto ollaan..tai siis…”, Sasuke takelteli ja sai Kakashin sekä Irukan hymyilemään.
”Ei sinun tarvitse kertoa, Sasuke. Sen näkee teidän silmistänne”, Kakashi sanoi ja sai pojat punastumaan.
”Ki-Kiitos”, Sasuke sönkötti ja tarttui huomaamattaan Narutoa kädestä. Naruto hymyili pienesti ja astahti vuorostaan eteenpäin.
”Kyuubi on muisto sydämessäni, mutta Sasuke on minun tulevaisuuteni”, Naruto sanoi miehille suoraan.

Kakashi ja Iruka katselivat hetken hämmästyneinä Narutoa, mutta syöksyivät sitten yhtä aikaa halaamaan Narutoa. Naruto naurahti ja halasi kumpaakin miestä. Sasuke oli irrottanut Naruton kädestä ja katseli halaavia miehiä sivummalta.

Iruka käännähti pois vaaleatukkaisen pojan luota ja katseli nyt Sasukea hymyillen. Sasuke ei tiennyt mitä tehdä, joten hän seisoi paikallaan ja hymyili pienesti. Äkkiä Sasuke oli lämpimässä halauksessa. Sasuke vastasi vaistomaisesti halukseen.

”Sinun ansiostasi Naruto puhuu taas. Olen ikävöinyt hänen ääntään liian kauan, joten haluan kiittää sinua”, Iruka sanoi Sasukelle, irrottautuessaan halauksesta. Sasuke hymyili ja nyökkäsi pienesti.
”Minäkin olen onnellinen, että kuulen hänen äänensä”, Sasuke kuiskasi ja sai hellän pään taputuksen osakseen. Sasuke katsahti hieman ylöspäin ja näki Kakashin, joka hymyili.

Nyt vasta Sasuke tajusi, että Kakashi ei peittänyt kotonaan kasvojaan. Miehen vasemman silmän yli kulki pitkä arpi, joka ulottui leukaan asti, mutta Sasuke ei välittänyt hieman pelottavasta ulkonäöstä. Poika tiesi Kakashin olevan kiltti ja hyvä ihminen ja todennäköisesti Kakashi luotti, että Sasuke ei tuomitsisi häntä.

”Sasuke”, Naruto sanoi kauniilla äänellään ja sai Sasuken huomion itseensä.
”Niin?” Tummatukkainen kysyi.
”Tule viereeni nukkumaan”, Naruto vastasi taas suoraan tapaansa. Sasuke nyökkäsi ja poikien jätettyä hyvät yöt Irukalle ja Kakashille, pojat raahustivat väsyneinä Naruton huoneeseen.

Naruto kaatui suoraan sänkyyn ja nukahti melkein heti. Sasuke katseli vaatteet päällä nukkuvaa Narutoa hetken, mutta kömpi pian pojan viereen ja nukahti itsekin. Onneksi huomenna on lauantai. Tämä oli Sasuken viimeinen ajatus ennen kuin poika nukahti hymyillen.


Iruka nojasi Naruton huoneen ovenpieleen ja katseli vierekkäin nukkuvia poika hymyillen. Sinulla on vihdoinkin joku joka rakastaa sinua, Naruto.
”He ovat täydellisiä yhdessä”, Kakashi kuiskasi Irukan takaa. Mies hätkähti, mutta painautui pian pidempää vasten.
”He ovat kuin me”, Iruka kuiskasi ja sai Kakashin hymyilemään. He kuuluvat vain ja ainoastaan toisilleen, Kakashi ajatteli ja suuteli Irukan niskaa.

*

Unissaan Naruto kääntyi Sasukea päin ja tarttui pojan käteen kiinni. Sasuke hymähti ja kietoi vasemman kätensä Naruton ympärille. Aino asia mitä Sasuke pelkäsi, oli hetki, jona hän joutui kertomaan ranteessaan olevasta mustasta nauhasta. Sasuke kuitenkin tiesi olevansa velkaa Narutolle. Poika oli kertonut kipeän muiston ja nyt olisi Sasuken vuoro, mutta ei vielä…

”Rakastan”, Naruto puhui unissaan ja tietämättään sai samanlaisen vastauksen Sasukelta, joka rutisti vaaleaa poikaa tiukemmin sylissään.


____________________________________________________________________________

A/N: Seuvaassa osassa hypätään vuosi eteenpäin, koska alun perin se oli Speciaali jatko-osa tälle ficille, mutta yhdistin nyt ja näin

[yuuri]

HUOM! Vuosi on mennyt eli hieman aikahyppelyä Mutta jatkoa on tässä


_____________________________________________________________________________


Luku 4



Konohan suuri ja punainen lukiorakennus kohosi mäenpäällä uhkaavana ja kiusallisena. Siltikin sinne oli matkalla kymmenittäin nuoria aikuisia, jotka innolla odottivat kesää ja koulun loppumista. Tosin heille tulisi pitkä odotus. Koulu oli alkanut vain muutama viikko sitten.

Naruto käveli ystäviensä kanssa kohti koulua nauraen. Vuosi oli kulunut siitä, kun Naruto oli alkanut puhumaan. Aluksi poika puhui vain Irukan, Kakashin ja poikaystävänsä, Sasuken, kuullen. Mutta Naruton tottuessa ääneensä, poika alkoi puhua ystäviensä kanssa, jotka lumoutuivat pojan äänestä.
Nyt, juuri tällä hetkellä, Uzumaki Naruto tunsi itsensä hyvin onnelliseksi. Hänellä oli kourallinen hyviä ystäviä ja poikaystävä, jonka hänen kaverinsa hyväksyivät.

Naruto vilkaisi vieressään kävelevää Sasukea, joka puhui iloisesti Kiban kanssa. Poika oli kasvanut vuodessa paljon ja Narutoa harmitti olla lyhyempi, kuin mustahiuksinen poika. Naruto hymyili poikaystävälleen, joka oli vilkaissut nopeasti Naruton tekemisiä. Naruto sai kauniin hymyn vastaukseksi ja poika tunsi sydämensä heilahtavan samanlaisesti, kuin vuosi sitten.  Miten voisin olla rakastamatta häntä? poika ajatteli ja käänsi katseensa Kiban vieressä kävelevään tyttöön.

Hinata oli luopunut kesäloman aikana ujoudestaan ja jutteli nyt serkkunsa, Nejin, kanssa jostain hyvin tärkeästä ja tähtitieteellisestä asiasta. Tai niin viirukasvoinen poika oletti, kun kyseessä oli Hyuugan suvun jäsenet.
Naruto pudisteli päätään ja vilkaisi Nejin vieressä puolinukuksissa laahustavaan Shikamaruun. Poika oli yhtä laiska, kuin aina ennenkin ja todennäköisesti ei muuksi muuttuisi. Ainakaan muutamaan vuoteen.

Nämä viisi, hänen kanssaan kulkevaa nuorta, olivat hänen ystäviään. Ihmisiä joihin Naruto saattoi luottaa. Yksinkertaisesti, Naruto oli onnellinen- ja rakastunut.

*

Naruto heilutteli lyijykynää kädessään ja oli tavattoman tylsistynyt. Kuvaamataidon tunnit olivat ainoat tunnit, jotka hän joutui viettämään erossa Sasukesta. Sasuke ei piitannut piirtämisestä tahi maalamisesta.

Niinä tunteina, jolloin Naruto joutui homehtumaan Deidera-sensein luokassa, Sasuke opiskeli ilmaisutaitoa. Poika oli valinnut sen edellisenä vuonna vaihtoehtoiseksi kurssiksi, kun taas Naruto oli valinnut ylimääräisiä kuvaamataidon kursseja.

Tosin erossa oleminen ei ollut niin vaikeaa, kuin pojat kuvittelivat. Naruto ja Sasuke tekivät siitä vaikeaa. Naruto ikävöi aina tumman pojan hymyä ja mustia silmiä, joihin Naruto hukkui yhä uudelleen ja uudelleen. Sasuke oli kertonut vaalealle pojalle, että ikävöi aina tämän läheisyyttä ja lempeää ääntä.

Naruton ajatus katkesi, kun joku tökki ikävällä tavalla pojan kylkeä. Naruto käänsi kirkkaan siniset silmänsä tökkijään. Tökkijä virnisti ja ojensi kätensä, johon Naruto tarttui hieman hermostuneena.
”Sabaku no Gaara”,  tökkijä totesi. Naruto tuijotti poikaa epäkohteliaan suorasti ja ääntäkään päästämättä.

Gaara oli pitkä ja Naruton oli myönnettävä, että poika näytti hyvältä. Gaaran silmät olivat vaaleanvihreät, täysin luonnottomat, mutta ne sopivat pojalle hyvin. Pojan hiukset olivat kirkkaan punaiset ja sojottivat jokaiseen ilmansuuntaan.
Nartuo laski katseensa Gaaran kasvoista tämän vaatetukseen. Pojalla oli valkoinen pitkähihainen päällään sekä  mustat polvihousut ja mustat lenkkarit jaloissaan.

Naruto hätkähti hieman tuntiessaan puristuksen kädessään. Poika tajusi edelleen pitävänsä Gaaraa kädestä kiinni. Naruto punastui ja irrotti otteensa toisen kädestä.
”Uzu-Uzumaki Naruto”, poika mutisi jonnekin lattian tienoille, eikä tämän vuoksi voinut nähdä punatukkaisen pojan virnistystä.
”Oli hauska tutustua- Uzumaki Naruto”, Gaara kuiskasi edelleen lattiaa tuijottavan Naruton korvaan. Naruto värähti ja kohotti katseensa, mutta Gaara oli kadonnut. Naruto huokaisi. Voisin jopa epäillä hankaluuksia olevan tiedossa., Naruto ajatteli ja hermostuksissaan katkaisi kädessään pyörittämänsä lyijykynän.

*

Sasuke tuijotti paperia, jonka ilmaisutaidon opettajansa, Sasori, oli tunkenut hänelle. Ja minun pitäisi osata ilmaista itseäni? Huoh. Ainoastaan Naruto saa minussa aikaan jotain, Sasuke ajatteli ja käänsi katseensa luokan avonaiseen oveen.

Juuri sillä hetkellä oven ohitse käveli poika, jonka punaiset hiukset leiskuivat käytävään tulvivan auriongon säteiden osuessa niihin. Punatukkainen poika käänsi katseensa suoraan Sasukeen. Sasuke hätkähti pojan vinoa hymyä, joka kareili tämän ohuilla huulilla. Pojat tuijottivat toisiaan hetken, mutta pian punatukkainen käänsi katseensa pois ja jatkoi matkaansa.

Sasuke rypisti kulmiaan.
”Mitä hän täällä tekee?” poika mutisi hiljaa yksinään. Hankaluuksia, arvelen mä… Kas osaan ilmaista itseäni, Sasuke ajatteli ja hymyili pienesti, mutta vakavoitui pian ja upposi ajatuksiinsa samalla hajamielisesti rannettaan koristavaa mustaa nauhaa hipaisten.

*

Gaara katseli vaaleaa poika, jonka molemmilla poskilla oli viiruja. Hän on kaunis-kuin enkeli. Punatukkainen poika ajatteli ja käveli rauhallisesti pojan luo. Gaara ojensi kätensä pojalle, joka katseli sitä epäilevästi.

”Sabaku no Gaara”, Gaara sanoi pojalle, joka tuijotti häntä hetken aikaa hyvin arvioivasti. Gaara puristi pienesti vaalean enkelin kättä.
”Uzu-Uzumaki Naruto”, enkeli vastasi änkyttäen, saaden Gaaran hymyilemään. Jumalainen ääni. Syötävä pakkaus. Poika ajatteli ja kuiskasi hyvästit Narutoksi esittäytyneen pojan korvaan.
”Oli hauska tutustua- Uzumaki Naruto”, Gaara kääntyi ja lähti pois luokasta.

Hetken käytävää pitkin käveltyään poika käänsi katseensa sivulle ja huomasi tuijottavansa avoimesta luokkahuoneen ovesta sisään, suoraan kirkkaan mustiin silmiin. Gaara ei voinut estää pienen virnistyksen kohoamista kasvoilleen.
Gaara tuijotti hetken aikaa noita hiilenmustia silmiä, mutta käänsi sitten katseensa ja jatkoi matkaansa.

Gaara tunki kädet housujensa taskuun ja hymähti. Uchiha..Aika on tullut…

*

Naruto oli vilkuillut koko loppupäivän ympärilleen nähdäkseen oliko hän nähnyt vain unta kuvaamataidon tunnilla. Sasukekin tuijotti olkansa yli, mutta oli tyytyväinen, ettei punatukkainen poika ilmestynyt hänen näköpiiriinsä.

Koulun päätyttyä Naruto ja Sasuke jättivät hyvästit Kiballe, Hinatalle, Nejille sekä Shikamarulle, jotka jäivät vielä kouluun, ylimääräiselle filosofian tunnille.
Vaalea ja tumma kävelivät rinnakkain kohti lukion porttia. Äkkiä Sasuke henkäisi ja ryntäsi juoksuun. Naruto katseli kummastuneena Sasuken loittonevaa selkää.

Tumma poika pysähtyi koulun portille. Naruto käveli lähemmäs ja näki poikaystävänsä juttelevan iloisesti mustatukkaiselle pojalle, jolla oli mustat pillifarkut ja musta, pitkäkauluksinen toppi yllään.
Naruto murahti ja käveli hieman ripeämmin kohti Sasukea ja tuota outoa poikaa. En todellakaan ole mustasukkainen.

Naruto oli päässyt Sasuken viereen ja tunsi kuinka tuntematon poika tuijotti häntä. Sasuke hymyili Narutolle ja osoitti portinpieleen nojailevaa poikaa.
”Naruto, tässä on serkkuni Sai. Sai tässä on poikaystäväni Uzumaki Naruto”, Sasuke esitteli pojat toisilleen. Naruto hymyili epävarmasti ja nyökkäsi pojalle, jonka silmät olivat yhtä mustat, kuin Sasukella. Sai katseli Narutoa päästää varpaisiin hyvin arvioivasti.

”Hmm. Hän on kieltämättä söpö”, Saiksi kutsuttu poika totesi ja vinkkasi silmää Narutolle, joka punastui. Sasuke näytti kieltään serkulleen ja veti Naruton kiinni itseensä.
”Hän on minun, joten anna olla Sai”, Sasuke sanoi ja antoi Narutolle pusun, tämän poskelle.  Sai kohotti kätensä antautumisensa merkiksi ja naurahti.
”Hyvä on. Hyvä on. ”

”Ei hän pahalta vaikuta - eikä pervolta”, Naruto kuiskasi Sasuken korvaan. Sasuke huokaisi.
”Tietäisitpä vain”, mustatukkainen poika kuiskasi takaisin. Naruto tirskahti, saaden Sain kohottamaan kulmiaan.
”Sai aloittaa viimeisen lukio vuotensa meidän koulussamme ja todennäköisesti tulee meidän luokalle”, Sasuke sanoi nyt niin, että Saikin kuuli.
Naruto käänsi katseensa Sasuken serkkuun. Sai nyökkäsi ja hymyili.
”Aloitan huomenna.”

Pojat puhuivat hetken aikaa ja kääntyivät sitten kulkemaan kohti Konohaa.


Muutama metri porttien sisäpuolella, punatukkainen poika ilmestyi suuren kuusen takaa. Poika ei hymyillyt.
Ja lisää vanhoja tuttuja, poika ajatteli ja tunsi pienen piston sydämessään.

*

Sai katseli serkkuaan ja tämän poikaystävän katoavia selkiä. Sai hymyili.
”He ovat suloisia ja Sasuke on ansainnut onnen”, poika mutisi hiljaa, mutta hätkähti kuullessaan matalan ja hieman käheän äänen takaansa.
”Ehkäpä, mutta kuinka kauan sitä kestää?”
Sai kääntyi puhujaa kohti.

Punatukkainen poika seisoi kädet puuskassa, vino hymy huulillaan ja tapitti vaaleanvihreillä silmillään Saita.
”Gaara”, Sai murahti. Pojan teki mieli sylkäistä, mutta ei tehnyt niin. Hän halusi olla fiksumpi, kuin tämä hänen edessään seisova poika oli.
Punatukka naurahti ja astahti hieman lähemmäs Saita. Sai ei liikahtanutkaan. Gaara kohotti hieman toista kulmakarvaansa.

”Sai. Siitä on aikaa. Vuosi?” Gaara sanoi pojalle, joka mutristi huuliaan kiukkuisesti.
”Niin. Niin on, mutta olisit vain pysynyt poissa”, Sai vastasi kylmästi. 
”Minä en millään pystynyt. Tuli ikävä, vaikka hän satutti minua”, Gaara sanoi ja nyökäytti päätään Sain ohi.
”Sinä satutit häntä ensin”, Sai sanoi ja kiristeli hampaitaan. Gaara alkoi käydä hänen hermoilleen.
”Aina huolehtimassa muista. Mitä sinä siitä hyödyt?” Gaara kysyi viattomasti.
”Minä saan juuri sitä mitä haluan. Ystäviä ja tyytyväisen sydämen. Mutta niistähän sinä et tiedä mitään”, Sai sylkäisi sanat suustaan.

Gaara hymähti, käänsi selkänsä ja lähti takaisin siihen suuntaan josta oli tullutkin. Sai tuijotti Gaaran perään salamoivin silmin ja kuuli pojan viimeiset sanat, ennen kuin poika katosi kulman taakse.
”Sinä et voi olla kaikkialla.”

Sai puristi kätensä nyrkkiin. Minä tapan vielä tuon…

_____________________________________________________________________________

[Sielunsyöjä]

Jatkoa löydetty tällekkin <3
Nyt alkaa mennä hyvään suuntaan. Naruto puhuu 
Niih. Hieno ficci. Ei muuta nytten tähän aikaan tuu mieleen.

[yuuri]

Sielunsyöjä:Joo Naruto alko puhumaan kiitos Sasuken ^^ Tässä olis taas vaihteeks jatkoa


Luku 5


Sasuken lähdettyä kotiinsa, Naruto oli heittäytynyt sängylleen ja alkanut tuijottamaan huoneensa kiehtovan valkoista kattoa. Pojan ajatukset kääntyivät punatukkaiseen poikaan, jonka oli tavannut kuvaamataidon tunnillaan. Poika oli ollut hieman pelottava, mutta kieltämättä hyvännäköinen. Naruto murahti omille ajatuksilleen.

Tyhmä. Tyhmä. Hän vain esitteli itsensä. Tyyyyhmä.

Naruto nousi huokaisten ylös sängystään ja ilmoitti holhoojilleen menevänsä hyvin pitkään suihkuun.

Kakashi ja Iruka vilkaisivat toisiaan kummastuneina.
”Onko tuolla pojalla kaikki hyvin?” Kakashi kysyi. Iruka kohautti harteitaan.
”En tiedä. Mutta annetaanpa asian olla. Kyllä hän kertoo, jos jokin on hullusti”, ruskeatukkainen mies vastasi ja hymyili Kakashille rauhoittavasti. Hopeahiuksinen mies virnisti ja veti Irukan syliinsä.
”Siinä tapauksessa minun pitänee kertoa yksi huoleen aiheeni.”

Iruka tuijotti Kakashia kulmat kysyvästi koholla. Kakashi nousi ja käveli Iruka sylissään kohti yläkerran portaita.

”Se liittyy meidän makuuhuoneeseemme”,Kakashi kuiskasi. Iruka naurahti.

Kakashi nousi portaita varovasti.
”Kuulostaa hyvin vakavalta”,Iruka vastasi totisena.

Kakashi avasi makuhuoneen oven ja auttoi kyljellään sitä avautumaan kunnolla, jotta mies mahtuisi Iruka sylissään, ovesta sisään huoneeseen.
”Voi kyllä se on, rakkaani. Kyllä se on”, Kakashi sanoi, laski ruskeahiuksisen miehen heidän yhteiselle sängylleen ja kävi painamassa oven kiinni.

*

Naruto käveli Sasuken kanssa kohti kouluaan. Sasuke oli kummallisen hyvällä päällä ja Narutoa hermostutti. Vaalea poika muisti Sasuken serkun, Sain, joka oli kertonut aloittavansa tänä nimenomaisena päivänä viimeisen vuotensa samassa koulussa kuin he. Naruto tarttui kiinni Sasuken käteen. Mustahiuksinen poika vilkaisi Narutoa ja hymyili.

”Älä panikoi, Naruto. Sai on ok tyyppi”, Sasuke sanoi ja sai vastaukseksi syvän huokauksen.
”Uudet oppilaat ovat pelottavia”, Naruto mutisi ja sai Sasuken naurahtamaan.
”Olinko minäkin vuosi sitten?” Sasuke kysyi ja virnisti viirukasvoiselle pojalle. Naruto naurahti.
”Et. Olit vain... mmm.. mielenkiintoinen”, vaalea poika vastasi. Sasuke hymähti ja suikkasi suukon toisen pojan poskelle. Naruto punastui. Hän on niin arvaamaton, oika ajatteli ja katseli lukion suurta porttia, joka kohosi hänen ja Sasuken edessä.

Pojat astelivat porttien sisäpuolelle ja etsivät ystävänsä, jotka seisoivat perinteisellä paikalla, pääovien vieressä.

*

Sai seisoi luokan edessä ja kiristeli hampaitaan. Poika mulkoili vähän väliä vieressään seisovaa Gaaraa, joka hymyili valloittavasti.
Tytöt huokailivat, nähdessään Gaaran ja mulkoilivat omituisen näköistä Saita. Mustatukkainen poika ei pitänyt tilanteesta vähääkään. Ainoa hyvä asia oli, että hän sattui olemaan samalla luokalla kuin Sasuke ja Naruto.

Gaara hymyili sisäisesti. Tämäpä oli hyvää tuuria. Päästä nyt tuon enkelin kanssa samalle luokalle. Gaara vilkaisi vieressään murisevaa Saita. Jos Gaara olisi ollut hieman huumorintajuisempi, hän olisi voinut jopa nauraa Sain kiukkuiselle ilmeelle. Hyvin huvittavaa.

Naruto tuijotti luokan edessä seisovia poikia kulmat kurtussa.  Tästä ei hyvää seuraa. Nuo ovat jo suunnilleen toistensa kurkuissa kiinni, poika ajatteli ja huokaisi pienesti.
Sasuke vilkaisi vieressään istuvaa Narutoa. Hänkin huomasi, tumma poika ajatteli ja käänsi katseensa Saihin, joka käveli paraikaa kohti Sakuraa, jonka vieressä oli vapaa paikka.
Ilmeisesti pinkkitukkaiselle tytölle ja Inolle oli kesän aikana tullut riitaa ja seuraukset näkyivät myös koulussa. Gaara joutui siis tyytymään Inon vieressä olevaan paikkaan.

Luokka hiljeni, Kurenain noustessa ylös opettajan pöydän äärestä.
”No niin. Rakas rehtorimme…”
”Miten niin rakas?” Kiba mutisi hiljaa luokan keskeltä, mutta ei niin hiljaa etteikö heidän tarkkakorvainen opettajansa olisi sitä kuullut.
”Inuzuka, vaiti”, Kurenai sanoi topakasti ja jatkoi puhumistaan, ”Niin kuten olin sanomassa, rakas rehtorimme antoi meille tehtäväksi järjestää joulutanssiaiset.”
”Miksi juuri me?” Sakura kysyi..
”Koska olette viimeistä vuottanne täällä. Siksi”,  Kurenai vastasi ja antoi katseensa kiertää ympäri luokkaa kysymysten varalta.
Kysymyksiä ei kuitenkaan herännyt, eikä Shikamarukaan, vaikka Neji yritti huomaamattomasti tökkiä poikaa hereille.

Oppilaat tuijottivat opettajaansa hiljaa, joka tapitti heitä takaisin. Muutaman minuutin kuluttua Kurenai huokaisi.
”Elikkä. Teidän pitää suunnitella koko tapahtuma yhdessä. Edes minä en osallistu siihen”, Kurenai tiedotti ja sai aikaan innokkaan puhetulvan. Nainen huokaisi ja palasi paikalleen, opettajan pöydän taakse. En edes viitsi keskeyttää heitä.

*

Naruto käveli yksin kohti ruokalaa. Kurenai oli pyytänyt tunnin päätteksi Sasukea jäämään luokkaan, puhumaan tulevista tanssiaisista. Kaikki, Naruto mukaan luettuna, olivat yksimielisesti päättäneet, että Sasuke olisi juhlien pääorganisoija, joten nyt poika oli jäänyt luokkaan vastaanottamaan kaikki liput ja laput opettajalta.

Naruto avasi ruokalan oven ja asteli ruokatiskille. Poika tunki tarjottimelleen muutaman leivän, ramenlaatikon ja kolme pillimehua, jonka jälkeen hän suunnisti kohti vapaata pöytää. Poika ei kauan ehtinyt istua yksin, kun punatukkainen poika istahti häntä vastapäätä.

”Näytit yksinäiseltä, joten päätin tulla pitämään sinulle seuraa”, Gaara sanoi ja hymyili kauniisti vaalealle pojalle. Naruto punastui pienesti.
”E-ei haitta, Gaara-sama”, Naruto vastasi hiljaa.

Poikien ylle laskeutui hiljaisuus, joka rikkoutui Sasuken serkun, Sain, rojahtaessa Naruton viereen istumaan.
”Hei, Naruto”, Sai sanoi iloisesti ja mulkaisi Gaaraa kulmiensa alta. Gaara ei pyyhkinyt hymyä kasvoiltaan. Ei tämän helppoa pitänytkään olla, poika ajatteli ja haroi punaisia hiuksiaan tyytyväisenä. Gaara oli aina pitänyt haasteista ja Naruto, jota Sai ilmeisesti suojeli oli juuri täydellinen haaste Gaaran kaltaiselle pojalle.

”Tule, Naruto”, Sai sanoi pojalle. Naruto katsahti Saita ja nyökkäsi. Poika katsahti pahoittelevasti Gaaraa, joka pudisteli päätään ja hymyili Narutolle. Naruto virnisti ja lähti Sain perään, unohtaen tarjottimensa pöydälle. Gaara huokaisi ja nappasi leivän Naruton jättämältä tarjottimelta ja alkoi mutustamaan sitä ajatuksissaan.
Parempi paikka. Parempi aika. Missäköhän poika asuu? Voisin käydä vierailulla.

Naruto laahusti Sain perässä, maha kurnien. Ääh… Unohdin ottaa leivän mukaani, poika ajatteli ja piteli mahaansa. Sai pysähtyi heidän kotiluokkansa oven eteen.
”Mitä me tässä?” Naruto kysyi ihmeissään. Sai hymyili.
”Odotamme Sasukea tietenkin”, mustatukkainen poika vastasi. Naruto löi itseään sisäisesti. Niinpä tietenkin.
Pojat olivat ehtineet aloittaa seitsemännen pokeri-pelinsä, Sasuken astuessa luokasta hyvin väsyneen näköisenä. Naruto kohotti katseensa Sasukeen.
”Näytät uupuneelta”, Naruto sanoi. Sai nyökkäili Naruton takana. Sasuke huokaisi.
”Näkisittepä sen paperi pinon, minkä Kurenai-sensei minulle antoi”, Sasuke vastasi. Naruto nousi ylös lattialta ja ojensi pelikortit Saille, joka laittoi ne säilytysrasiaan.
Naruto halasi poikaystäväänsä.
”Entäpä, jos skippaamme loput tunnit ja menemme meille?”, Naruto kuiskasi. Sasuke punastui.
”Skippaaminen käy hyvin, mutta mennään meille”, tummatukkainen poika vastasi kuiskaten ja yhdessä tuumin pojat lähtivät käsi kädessä, kohti ulko-ovea.

Sai katseli pariskunnan menoa kummissaan.
”Hei! Mihin te menette?” Poika huusi Naruton ja Sasuken perään. Sasuke kääntyi ja virnisti.
”Sano opettajille, että meille tuli äkkinäinen migreeni”, Sasuke huusi takaisin. Sai nyökkäsi ja näytti miettiväiseltä.
”Sasuke!” Sai huusi ja sai pojan kääntymään uudelleen.
”Niin?”
”Mikä on migreeni?” Sai pystyi melkein vannomaan, että kuuli serkkunsa huokaavan.
”Sillä ei ole väliä, kunhan keksit jotain!”  Sasuke vastasi ja pyrähti juoksuun vetäen Narutoa perässään. Sai katseli poikien menoa ja hymyili itsekseen, kunnes vakavoitui.

Pitänee käydä koulun kirjastossa tarkistamassa mikä se migreeni on. Mikäli täällä kirjastoa on, Sai ajatteli ja lähti etsimään mielenkiinnon puuskassaan kirjastoa.


Gaara nojasi välikerroksen seinään. Pojan silmät olivat kiinni ja tämä hengitti raskaasti. Enkelini.. Minä olisin sinut halunnut. Poika räpäytti silmänsä auki. Minä haluan vain kostaa, joten miksi edes ajattelen tuollaista?

[Sielunsyöjä]

Hmm... Gaara vaikuttaa liiankin epäilyttävältä ja pahismaiselta. Sellanen vähän liiankin pedarityylinen poika varmaan tulisi ekana mieleen, jos naruto olisi vähääkään nuorempi
Jälleen kerran ihana luku. Ehei. Gaarakin oli mainio. en minä sitä haukkunut. Julkaisin vain mielipiteeni

[yuuri]

Sielunsyöjä:Gaara on Gaara Ja se on suloinen >.<

Jatkoa olisi tässä. Tämä on siis toiseksi viiminen luku eli seuraavasta luvusta - tämä tarina on ohitse Nauttikaa vielä kun voitte


_____________________________________________________________________________



6 Luku


Gaara nojaili katulampun runkoa vasten ja tuijotti muutamia metrejä edessään kävelevää Narutoa. Naruto oli hetki sitten ilmestynyt sivukujalta, joka johti suoraan Uchihojen kartanolle. Gaara oli odottanut Narutoa lähes kolme tuntia, mutta se ei häntä lannistanut. Juuri sillä hetkellä, kun Naruto oli ilmestynyt kujalta, oli Gaaran kasvot lähes tulkoon loistaneet. Gaara todellakin keskittyi siihen mitä halusi ja juuri nyt hän halusi tuon kauniin, sinisilmäisen blondin.

Punatukkainen poika alkoi hiljakseen seuraaman Narutoa. Gaara puristi huomaamattaan kätensä nyrkkiin. Poika oli jännittynyt ja kuitenkin samaan aikaan jollakin tavoin hämmentynyt. Hän on hirveän suloinen katulampun valossa. Ja Uchiha ei todellakaan ansaitse häntä.
Gaaran ajatukset keskeytyivät, tämän huomatessa Naruton nousevan valkoisen omakotitalon kuistin portaita ylös. Gaara mietti murto-osasekunnin, mutta toimi sitten täysin järjenvastaisesti ja hyvin epägaaramaisesti. Punatukkainen poika ryntäsi pimeyden keskeltä suoraan Naruton kuistille.

Naruto katseli edessään seisovaa, hengästynyttä Gaaraa säikähtäneenä. Punatukkainen poika hymyili pienesti ja otti Naruton kasvot omien käsiensä väliin. Naruto tuijotti suoraan Gaaran silmiin, jotka sädehtivät nousevan kuun haaleassa kajossa. Gaara lähestyi Naruton kasvoja hiljalleen ja ennen kuin Naruto oli mitään ehtinyt tekemään, oli Gaara sulkenut Naruton suun omallaan.

Naruto oli liian järkyttynyt tönäistäkseen toista poikaa pois, mutta poika ei myöskään vastannut suudelmaan. Gaara vetäytyi itse suudelmasta ja vilkaisi nopeasti Naruton sinisiin silmiin. Vaalean pojan silmät loistivat ja pojan posket olivat punaiset. Gaara naurahti ja sipaisi nopeasti Naruton poskea ennen kuin katosi illan varjoihin.

Naruto seisoi kuistilla, pimeyteen tuijottaen. Poika kosketti huuliaan ja hymähti. Mitä tuo oli?,  Naruto ajatteli, aukaisi ulko-oven ja astahti sisään.

*

Gaara juoksi muutamia metrejä ja pysähtyi vasta, kun oli varma ettei Naruto näkisi häntä. Poika rojahti tiilisen rakennuksen kulmalle ja huokaisi. Mitä hemmettiä minä oikein sähläsin? Se suudelma ei ollut sellainen kuin sen piti olla… Olen tulossa hulluksi… Ei… Minä olen jo, poika ajatteli ja kopautti takaraivonsa muutaman kerran punatiiliseen seinään. Se sattui, mutta Gaara toivoi sen selventävän hänen ajatuksiaan.

Gaara murjotti ja sätti itseään hetken, mutta nousi pian ja lähti raahustamaan kotiin päin.

*

Seuraavana aamuna Naruton herätessä, satoi kaatamalla. Naruto tuijotti ikkunaan ropisevia sadepisaroita hetken, mutta käänsi pian päänsä huokaisten. Poika muisti vielä liiankin selvästi edellisen illan ja Gaaran. Naruto inhosi itseään, inhosi todella. On parempi, jos en kerro Sasukelle vielä yhtään mitään. Naruto päätti ja nousi ylös sängystä, joka natisi pojan painon alla.

Naruto oli pesemässä hampaitaan, kun ovikello soi. Naruto huokaisi jo toistamiseen sinä päivänä. Iruka ja Kakashi voisivat ilmoittaa, jos lähtevät jonnekin, Naruto ajatteli. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun miehet katosivat, mutta Naruto epäili ettei se jäisi viimeiseksi. Ei se Narutoa haitannut, mutta kylpyhuoneesta ulko-ovelle oli kamalan pitkä matka ja Naruto oli liian väsynyt kävelläkseen ripeästi avaamaan ovea.

Sasuke murahti pienesti Naruton avattua oven.
”Mikä kesti? ”Mustatukkainen poika sanoi hieman kiukkuisesti. Naruto haroi vaaleita hiuksiaan.
”Anteeksi, mutta pesin hampaitani”, poika vastasi. Sasuke hymyili pienesti.
”Sen kyllä huomaa”, Sasuke vastasi, astahti lähemmäs toista poikaa ja nuolaisi tämän kasvoja. Naruto tuijotti Sasukea hämmästyneenä.
”Mit-mitä sinä nyt?” Naruto änkytti ja sai Sasuken nauramaan.
”Sinulla oli hammastahnaa poskellasi. Mintun makuista?” Sasuke virnisti vaalealle pojalle.
”Ni-niin”, Naruto mutisi ja mutristi suutaan. Sasuke taputti poikaa päälaelle.
”No niin. Takki niskaan ja lähdetään”, Sasuke sanoi ja puoliksi puki Naruton mustan villakangas takin pojan ylle.

Sasuke käveli Naruton vieressä, pidellen oikealla kädellä Naruton vasemmasta kädestä kiinni. Naruto oli ollut koko matkan hiljainen. Naruton hiljaisuus toi mieleen ajan jolloin Naruto ei puhunut lainkaan.Mikä häntä oikein vaivaa. En viitsi kysyä, koska tiedän ettei hän suostu kertomaan minulle syytä. Sasuke puristi Naruton kättä pienesti. Naruto käänsi katseensa tummahiuksiseen poikaan ja hymyili pienesti. Sasuke katsoi suoraan pojan sinisiin silmiin. Naruton silmät eivät loistaneet samalla lailla, kuin ennen. Sasuke murahti ja pysähtyi niin äkisti, että Sasuken kättä pitelevä vaalea poika oli lentää selälleen.

”Naruto. Mikä sinulla on? Et ole puhunut koko matkan aikana yhtään mitään”, Sasuke sanoi ärtyneesti. Naruto katseli tovin Sasuken tummia silmiä ja huokaisi sitten.
”Gaa-Gaara suuteli minua eilen”, Naruto sanoi hiljaa. Sasuke ei meinannut uskoa korviaan kuullessaan Naruton tunnustuksen.
”Niin, että... että... mitä!?” Sasuke karjahti. Naruto vingahti ja laski katseensa maahan.
”A-anteeksi”, vaalea poika mutisi tuskin kuuluvalla äänellä. Naruto ei ollut ikinä kuullut Sasuken huutavan ja varsinkaan kiroilevan niin paljon, kuin sillä hetkellä, kun poika päästi kiukkunsa valloilleen. Naruto kuunteli silmät lautasen kokoisina Sasuken raivoamista.

”Se saamarin Gaara. Ei tarvitsisi koskea toisen omaa. Hemmetti soikoon. Minä vielä... Minä vielä nitistän sen jos se liikauttaa sormeaankaan sinua kohti.”
Tätä jatkui muutaman värikkään litanian verran, joissa Gaara sai upeita lempinimiä.
Sasuken lopetettua, Naruto astahti hieman lähemmäs poikaa.
”O-olen todella pahoillani”, Naruto sanoi Sasukelle, joka katseli poikaystäväänsä hölmistyneenä.
”Mitä? En minä sinulle kiukkuinen ole”, Sasuke vastasi ja halasi Narutoa, joka oli liian hämmästynyt vastatakseen mitään.

*

Sasuke istui Naruton vieressä kuten tavallisestikin. Naruto oli keskittynyt Kurenain opetukseen, mutta Sasukella oli muuta ajateltavaa. Poika pyöritteli kynää oikeassa kädessään ja nojasi päätään oikeaan käteensä.

Mitä Gaara oikein haluaa? Satuttaa minua lisää? Luulin, että en voisi saada ikinä aikaan mitään samanlaista kuin hänen kanssaan. Olin väärässä. Sain vieläkin parempaa. Tiedän Sain vahtivan häntä, mutta ei hän pysty kauheasti mitään tekemään... Ellei sitten…
Sasuke heräsi ajatuksistaan ja virnisti pienesti. Poika repäisi pienen palasen vihostaan ja kirjoitti siihen muutaman lauseen, jonka jälkeen Sasuke tökkäisi edessään istuvaa Saita selkään. Sai kääntyi ja nappasi paperinpalan Sasukelta. Sai luki kirjoituksen nopeasti, katsahti sen jälkeen nopeasti serkkuunsa ja nyökkäsi. Pieni hymynpoikanen kareili Sain huulilla pojan kääntyessä taas tuijottamaan luokan edessä höpöttävään opettajaan.

No niin. Se on nyt hoidossa, Sasuke ajatteli ja vilkaisi vieressään istuvaa tai oikeastaan nukkuvaa Narutoa. Sasuke hymyili ja hipaisi pojan poskea. Rakastan sinua, iltatähteni.


Sai rypisti Sasuken antaman paperilapun ja tunki sen housujensa taskuun. Poika vilkaisi nopeasti muutaman penkkiriviä sivummalla istuvaa Gaaraa. Vihdoinkin, mustatukkainen poika ajatteli, hymyili pienesti ja käänsi katseensa pois punahiuksisesta pojasta.
*

Gaara kuuluu sinulle. Minä luotan sinuun. Tee mitä pystyt ja jään palveluksen velkaa.

Siisti käsiala koristi pientä paperin palaa, jonka Sai rypisti taskuunsa. Poika nosti kaakaomukinsa huulilleen ja oli polttaa kielensä siitä hörpätessään.
”Auts…”, Sai mutisi ja alkoi puhaltelemaan mukiin, jotta kaakao viilenisi. Sai oli hetki sitten saapunut Ichigo nimiseen kahvilaan ja odotti seuraa, joka oli myöhässä. Mustatukkainen poika ei pitänyt myöhästelijöistä. Vaikkakin hän itse oli aina myöhässä kaikkialta.

Kahvilan ovi aukesi ja pieni kellojen kilinä ilmoitti asiakkaan saapuneen kahvilaan. Sai käänsi katseensa ovelle. Punatukkainen poika ilmestyi ovesta ja antoi katseensa kiertää kahvilan, kunnes se pysähtyi Saihin. Gaara virnisti, eikä aikaakaan kun poika oli päässyt jo istahtamaan Saita vastapäätä.

”Sai.”
”Gaara.”

Pojat tuijottivat hetken toisiaan, kunnes Sai laski katseensa kaakaomukiinsa. Gaara hymähti, muttei sanonut mitään. Gaara hätkähti Sain alkaessa puhumaan hiljaisella äänellä.

”Sinä satutit hätä. Tiedät sen itsekin”, Sai kohotti katseensa Gaaraan. Punatukkainen poika ei vastannut.


Punatukkainen poika kohotti oikean kätensä ja löi edessään seisovaa mustatukkaista poikaa.

”Sinä teet minusta heikon, enkä voi sietää sitä. Minä en pidä heikkoudesta. Vain vahvat selviytyvät. Sinä, Uchiha, olet säälittävä”, punatukkainen poika mesosi ja löi toista poikaa uudelleen. Tällä kertaa mustahiuksiselta pojalta aukesi huuli, mutta tämä ei valittanut. Poika otti iskut vastaan yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes vajosi tiedottomuuteen. Punahiuksinen poika katseli maassa makaavaa, tajutonta poikaa ja hymähti.
”Sinä olet heikko, Uchiha Sasuke”, poika sanoi ja jätti Sasuken tiedottomana makaamaan maahan.

Toinen mustatukkainen poika, joka oli katsellut tapahtumaa suuren puun takaa, huokaisi, mutta ei tehnyt elettäkään liikkuakseen. Vasta pojan ollessa varma, että punahiuksinen poika oli kadonnut paikalta, saattoi mustahiuksinen poika ilmestyä puun takaa ja mennä auttamaan tajutonta poikaa.

Sasuke alkoi virkoamaan ja nähdessään serkkunsa, Sain huolestuneen katseen, heräsi poika kokonaan.
”Sai! Sinä näit, etkö?” Sasuke sanoi hiljaa. Sai nyökkäsi.
”Näin. Sasuke, jätä hänet. Sinä et ole hänen arvoisensa”, Sai vastasi ja sai Saukelta vastaukseksi pienen nyökkäyksen. Sai auttoi serkkunsa pystyyn ja pojat lähtivät Sain kotiin paikkaamaan Sasuken ruhjeita.

Muutamaa päivää myöhemmin, Sasuke tapasi punatukkaisen pojan. Pojan, joka oli lyönyt häntä vain sen vuoksi, ettei hyväksynyt heikkoutta. Sasuke tuijotti edessään seisovaa poikaa tuimasti.

”Gaara. Meitä ei ole enää. Tästä hetkestä alkaen on vain sinä ja minä”, Sasuke sanoi, kääntyi lähteäkseen, mutta muutaman metrin jälkeen poika kääntyi Gaaraan päin ja hymyili pienesti.
”Se mitä sinä luulit heikkoudeksi, oli rakkautta. Tosin sinä et erota niitä kahta toisistaan”, Sasuke kuiskasi ja niine hyvineen kääntyi ja lähti, jättäen Gaaran seisomaan hämmentyneenä omenapuun alle.


Naruto tuijotti Sasukea silmät ymmyrkäisinä.

”Gaara… Gaara siis löi sinua?” Naruto kysyi järkyttyneenä. Sasuke nyökkäsi , hypisteli Naruton sängyn sinistä päiväpeittoa ja tuijotti mustaa nauhaa ranteessaan.
”Olen pahoillani. Minä-minä en tiennyt… Ja tuon nauhan hän antoi sinulle, koska?”, Naruto kysyi hiljaa.
”Gaara halusi omistaa minut”, Sasuke vastasi yksinkertaisesti. Hän ei jaksanut selittää vaalealle pojalle miksi edelleen piti mustaa nauhaa, mutta jotenkin Sasuke tiesin Naruton ymmärtävän miksi. Sasuke tunsi lämpimän käden oman kätensä päällä ja kohotti katseensa poikaystäväänsä. Sasuke hämmästyi nähdessään kirkkaan siniset silmät, mitkä olivat täynnä kyyneliä.
”Miksi sinä itket?” Mustatukkainen poika kysyi. Naruto naurahti vaimeasti.
”En minä itke.”
”Älä selitä. Tunnen sinut liian hyvin, Naru-chan”, Sasuke sanoi hiljaa, mutta lempeästi. Pojat tuijottivat toisiaan hetken, kunnes Sasuke kumartui lähemmäs Narutoa, ottaen poikaa leuasta kiinni.
”Rakastan sinua”, Sasuke sanoi ja suuteli vaaleaa poikaa. Naruto hymyili Sasuken huulia vasten ja vastasi suudelmaan.

*

Gaara tuijotti Saita äimistyneenä.
”Sinä olit siellä ja näit sen?” Punatukkainen poika sanoi. Sai nyökkäsi.
”Ikävä kyllä. Minä vihasin sinua, koska satutit serkkuani. Siltikään en voinut lopettaa rakastamasta sinua”, Sai sanoi ja tuijotti suoraan Gaaran vaaleanvihreisiin silmiin. Gaara tuijotti mustahiuksista poikaa suu auki.
”Sinä-mitä?” Gaara ei ymmärtänyt tilannetta yhtään. Sai hymyili pienesti.
”Ihastuin sinuun jo yläasteella, mutta sinä katselit vain Sasukea, joten annoin asian olla. Tiesin serkkuni pitävän sinusta ja luulin-luulin, että sinäkin pidit hänestä, kunnes näin mitä teit hänelle”, Sai sanoi hiljaa. Gaara ei pystynyt vastaamaan mitään. Sain tummat silmät välähtivät.
”Ja tiedän, että haluat vain kostaa Naruton kautta Sasukelle, koska hän jätti sinut. Voin paljastaa sinulle salaisuuden. Minä käskin Sasuken jättää sinut ja en kadu sitä yhtään. Sasuke on onnellinen Naruton kanssa ja hyvä niin. He sopivat toisilleen saumattomasti. Vai oletko erimieltä?” Sai lopetti ja tuijotti pakottavan kysyvästi Gaaraan. Punatukkainen poika mietti hetken ennen kuin vastasi.
”He sopivat toisilleen. Sitä en kiellä, mutta jos jokin on minun-se myös on minun. Sasuke rikkoi tämän kaavan ja jätti minut. Katkeruudeksi sitä voisi varmaan sanoa”, Gaara vastasi. Sai nyökkäsi.
”Juuri sitä se on, mutta serkkuni taisi kerta sinulle jotain sen jälkeen, kun hän oli jättänyt sinut?” Sai totesi. Gaara nyökkäsi.
”Hän sanoi, etten erota heikkoutta ja rakkautta toisistaan. Se teki minut vieläkin vihaisemmaksi ja halusin kostaa hänelle entistäkin enemmän”, punatukkainen poika sanoi ja huokaisi. Sai hymähti.
”Sasuke oli oikeassa. Sinä olit sokea hänen tunteilleen.”
 Gaara ei vastannut Sain kommenttiin mitään vaan piti katseensa kahvilan pöydässä.

Poika hätkähti tuntiessaan pehmeiden käsien laskeutuvan omien käsiensä päälle. Gaara kohotti katseensa Saihin, joka hymyili hieman ja puristi käsillään Gaaran käsiä.
”Anna minulle mahdollisuus”, Sai sanoi ja pojan silmissä oli pyytävä katse. Gaaran oli pakko virnistää.
”Mitä minä siitä hyödyn?”
”Minä opetan sinulle heikkouden ja rakkauden eron”, Sai vastasi totisena. Gaara hymähti, mutta nyökkäsi hyväksyvästi.

Sai hymyili voitonriemuisesti, kunnes äkkiä vakavoitui.
”Ja unohda Naruto. Hän on kaunis katsella, mutta täydellinen hän on vain Sasukelle”, Sai sanoi Gaaralle, jonka kasvot levisivät.
”En minä Na-”, Gaara ei ehtinyt pidemmälle selityksessään Sain jo keskeyttäessä tämän.
”Minä näin sinun suutelevan Narutoa eilen illalla ja näin myös ilmeesi sen jälkeen”, Sai vastasi ja olisi voinut nauraa Gaaran pelästyneelle ilmeelle, jos tilanne olisi ollut toinen.
”Sinä-sinä näit… Taas?” Gaara kysyi epäuskoisena. Sai virnisti.
”Näin, koska katselin Naruton perään, ettet sinä tee hänelle mitään”, Sai vastasi. Punatukkainen poika tuhahti.
”En nähnyt sinua, joten olet ovelampi kuin luulin”, Gaara sanoi ja sai Sain puhkeamaan heleään nauruun.
”Sinä vain et tunne minua tarpeeksi hyvin ja olen sentään Uchihoille sukua”, Sai sanoi naurunsa lomasta.

Gaara tuijotti mustatukkaista poikaa silmiään uskomatta. Hänellä on kaunis nauru. Heti tämän ajatuksen jälkeen Gaara löi itseään henkisesti. Lankeat aivan liian helposti.

Sai laski kahvilan pöydälle maksun kaakaosta, nousi pöydästä ja vilkaisi Gaaraa.
”Tuletko sinä?” Sai kysyi.
”Minne?” Gaara vastasi kysymykseen kysymyksellä. Sai hymyili.
”Pyytämään anteeksi ja kertomaan Sasukelle, että hän saa ottaa sen nauhan pois kädestään”, Sai totesi. Gaara tuijotti Saita hetken, kunnes nyökkäsi ja nousi pöydästä. Pojat lähtivät kahvilasta rinnakkain, molempien hymyillessä pienesti.

[yuuri]

VIIMEINEN LUKU! Kiitos kaikille lukijoille ja Sielunsyöjälle, joka on tähän asti vaivautunut jopa kommaamaan Toivottavasti piditte, vanha ficcihän tämä oli pienillä korjauksilla, mutta pidän tästä itse edelleen hyvin paljon Olkaa hyvä!


______________________________________________________________________________


7. Luku



Naruto, Sasuke, Iruka ja Kakashi istuivat kaikki keittiön pöydän vieressä ja pelasivat jonkin näköistä lautapeliä. Kakashi oli löytänyt pelin aikaisemmin päivällä varastosta ja nyt he yrittivät pelata sitä tuloksetta. Peli oli vanha ja sen ohjeet olivat aikoja sitten haihtuneet tomuksi.

”Iruka! Et sinä voi siihen mennä”, Sasuke torui ponnaripäistä miestä. Iruka nosti katseensa hämmentyneenä ylös.
”Miten niin en?” Iruka mutisi ja tuijotti lautaa tutkivasti. Kakashin oikea käsi oli tämän leuan alla ja mies näytti miettiväiseltä, kunnes tämän ilme kirkastui.
”Haa! Voitto!” Hopeahiuksinen mies huudahti ja siirsi valkoista pelinappulaansa kuuden ruudun yli suoraan maaliin. Naruto, joka istui kasvatti isäänsä vastapäätä, pongahti pystyyn.
”Tuo oli täysin sääntöjen vastaista!”, poika huudahti. Kakashi virnisti tietävän näköisesti.
”Missä niin lukee?” mies kysyi. Naruto murahti.
”No säännöissä tietysti!”
”Mutta, Naru-chan - ei tässä pelissä ole sääntökirjaa enää.”
Vaalea poika mutristi huuliaan ja huokaisi. Kakashi huijaa minkä ehtii, Naruto ajatteli ja mutristi suutaan.

Kakashin ja Naruton kinan aikana, Sasuke oli kertonut edessään istuvalle Irukalle, miksi tämä ei yksinkertaisesti voinut mennä ruutuun, jonka jokaisella sivulla luki; vankila.
”Eli vain jos saat vankilakortin voit mennä sinne”, Sasuke selitti.
”Mutta, kun haluan olla siellä”, Iruka vastasi päättäväisesti.
”Miksi ihmeessä?”
”No kun... Kakashikin on…”,  Iruka vastasi, mutta miehen ääni hiipui lopussa ja vain vaivoin Sasuke sai selvää, mitä mies oli sanonut. Sasuke virnisti miehelle, joka vastasi kauniilla hymyllä.

Niin Iruka, kuin Sasukekin kääntyivät katsomaan vieressään istuvien miesten puuhia -tosin he eivät tehneet mitään. Kakashi tuijotti hiljaa Narutoa, joka mulkoili kiukkuisesti takaisin. Äkkiä ovikello alkoi soimaan. Naruto käännähti dramaattisesti kannoillaan ja käveli eteiseen avaamaan ulko-ovea.

Kakashi käänsi hölmistyneen katseensa Irukaan, joka vain pudisteli päätään.
”Sinun kanssasi.”, ruskeahiuksinen mies mutisi ja töni Kakashia kohti tiskiallasta. Hopeahiuksinen mies sönkötti hetken aikaa vastaan, mutta alkoi pian yhdessä Irukan kanssa tiskaamaan.

Sasuke katseli miesten touhuja pieni hymy huulillaan ja seurasi pian Naruton jälkiä eteiseen. Poika pysähtyi aivan vaalean pojan taakse ja tuijotti kahta poikaa, jotka seisoivat aivan suljetun ulko-oven edessä.

*

”Sai, mitä-?” Sasuke aloitti, mutta ei ehtinyt jatkaa, Sain jo keskeyttäessä hänet.
”Me - tai siis oikeastaan Gaara tuli pyytämään Narutolta anteeksi käyttäytymistään”, Sai sanoi ja tökkäisi samalla punatukkaista poikaa vierellään. Gaara hätkähti ja nosti lattiaan painetun katseensa suoraan Naruton kirkkaansinisiin silmiin.
”Niin. Anteeksi”, Gaara mutisi hiljaa, mutta ei kääntänyt katsettaan pois Naruton silmistä. Gaara ei ollut tottunut pyytämään anteeksi. Yleensä muut tulivat pyytämään sitä häneltä. Naruto astahti hieman lähemmäs Gaaraa, jolloin punatukkainen poika perääntyi muutaman sentin. Aikooko hän lyödä? Tosin... Olisin kyllä ansainnut sen, Gaara ajatteli.

Naruto tuijotti hetken Gaaran vaaleanvihreisiin silmiin ja ojensi äkkiä kätensä. Gaaran silmät suurenivat hämmästyksestä.
”Mitä?” poika sanoi kysyvänä. Naruto naurahti ja heilautti kättään.
”Saat anteeksi”, vaalea poika sanoi ja tarttui oma-aloitteisesti Gaaran käteen. Gaara tuijotti heidän yhteen tarttuneita käsiään hetken ja hymyili sitten pienesti.
”Kiitos”, Gaara vastasi ja käänsi sen jälkeen katseensa Naruton takana seisovaan Sasukeen. Mustatukkaisen pojan ilme oli tuima. Gaara sävähti hieman, mutta pakotti sanat ulos suustaan.
”Olen pahoillani, Sasuke. Kaikesta. Ja tuota… Tuon voit ottaa pois”, Gaara sanoi ja heilautti kättään tumman pojan rannetta kohti. Naruto tuijotti Gaaran kasvoja ja huomasi pojan puhuvan totta ja olevan todellakin pahoillaan. Naruto vei oikean kätensä selkänsä taakse ja nykäisi Sasuken mustan paidan kulmaa. Tummasilmäinen poika säpsähti, mutta rentoutui kuitenkin hieman.
”Ei siinä, tai siis… Äh, unohdetaan menneet. Tosin taidan pitää tämän. Se sopii minulle”, Sasuke vastasi. ja kohotti kättään. Gaara henkäisi helpottuneena.

Poika tiesi päässeensä pälkähästä. Hän olisi ansainnut rangaistuksen. Poika oli melkein rikkonut kahden toisiaan rakastavan ihmisen välit vain kostaakseen Sasukelle, mutta olisi rikkonut yhden sydämen sijasta kaksi. Joten Gaara ei voinut olla onnellisempi.

Kaikki neljä poikaa tuijottivat toisiaan hetken, hiljaisuuden vallitessa heidän välillään. Äkkiä Naruto liikahti ja Sasuke näki pojan vaalean hiuspehkon katoavan keittiöön.
Sai katsahti kysyvästi serkkuunsa, joka kohotti harteitaan hämmästyneenä.

*

Eteisessä seisovat pojat säikähtivät kuullessaan kauhean pamauksen ja sen jälkeen kilinää ja räjähtävän naurun. Sasuke ryntäsi ensimmäisenä keittiöön ja pysähtyi keittiön ovelle järkyttyneenä. Gaara ja Sai hiippailivat rauhallisemmin Sasuken perässä ja jäivät hekin tuijottamaan edessään avautuvaa näkyä.

Iruka seisoi tiskipöydän edessä vielä puoliksi pesuaineen peitossa oleva paistinpannu kädessään. Miehen jalkojen juuressa puoliksi istui, puoliksi makasi hopeahiuksinen Kakashi, jonka ympärillä lojui veitsiä ja haarukoita. Naruto seisoi miesten edessä ja nauroi kyyneleet silmissä.

”Mitä oikein tapahtui?” Sasuke sai kysyttyä. Naruto käänsi katseensa poikaystäväänsä ja yritti hillitä nauruaan.
”Minun… minun piti tulla kysymään, josko Iruka voisi valmistaa voileipiä ja kuumaa kaakaota… ja... ja… sit- sitten Iruka pelästyi ja löi paistinpannulla, jota oli juuri pesemässä, Kakashia ja no… hih… sen takia Kakashi tuossa lattialla onkin…”, Naruto sai pitkän selityksensä selitettyä ja oli jopa saanut naurunsa kuriin. Sasuke tuijotti epäuskoisena kahta miestä, joiden poskilla kareili puna. Tosin Kakashin puna johtui vain siitä, että hänen poskeensa oli osunut paistinpannu.

Sai ja Gaara tuijottivat näkyä ilmeettöminä ja tietämättään ajattelivat aivan samoin. Hullu perhe.[ Sasuke sopii tänne todella hyvin. Sai vilkaisi nopeasti Gaaraa ja molemmat tajusivat jotain ja repesivät raikuvaan nauruun.

Naruto katsoi hölmistyneenä Gaaran ja Sain naurua, mutta hymyili itsekin. Suloinen pari, nuo kaksi, poika ajatteli ja kääntyi ottovanhempiensa puoleen.i
”Niin kuten olin tulossa kertomaan… Tuossa Sasuken takana vasemmalla on hänen serkkunsa Sai ja ilmeisesti Sain vieressä seisova punatukkainen poika on hänen poikaystävänsä, Gaara”, Naruto lopetti ja samalla hetkellä myös Sai ja Gaara lopettivat nauramisen.
”Todellako?” Sai kuiskasi tuskin kuuluvasti silmät sädehtien.
”Enkä ole”, Gaara mutisi ja punastui pienesti. Naruto vilkaisi omaa poikaystäväänsä ja sai Sasukelta iloisen virnistyksen takaisin.

”Ah. Aivan. Voileipiä”, Iruka mutisi ja alkoi touhuamaan ympäri keittiötä. Mies paimensi pojat ja Kakashin olohuoneeseen ja alkoi tekemään sitä missä hän oli paras. Leikkimään kodinhengetärtä.

*

Kakashi istui valkoisessa nojatuolissaan ja luki kirjaa. Tosin kirja oli väärinpäin ja siitä saattoi päätellä tämän kuuntelevan rakkaansa häärimistä keittiössä.
Naruto istui lattialla ja nojasi Sasuken jalkoihin. Sasuke itse istui sohvalla vieressään Sai. Gaara istui Naruton vieressä lattialla. Kukaan heistä ei puhunut mitään.

”Soita Naru-chan jotain”, Sasuke sanoi hiljaa. Naruto vilkaisi yläpuolellaan olevaa Sasukea ja nyökkäsi pienesti. Vaalea poika nousi ylös ja kävi hakemassa kitaransa huoneestaan. Kitara oli uusi. Poika oli saanut sen lahjaksi Irukalta ja Kakashilta, vanhan kitaran mentyä rikki. Tosin vika oli ollut tyystin Naruton. Pojalla oli ollut huono aamua ja tämä oli astunut kitaran päälle, jonka oli jättänyt illalla lojumaan lattialle.

Naruto istahti takaisin Sasuken jalkojen juureen ja asetteli kitaran syliinsä. Poika ei ollut soittanut sen jälkeen kitaraa, kun oli Sasuken tavannut, mutta nyt tuntui, kuin kaikki vanhat, kipeät muistot olisivat muuttuneet iloisiksi ja ikuisiksi. Poika tapaili kitaran kieliä hetken ja alkoi pian soittamaan säveltä, jonka vain yksi ihminen oli koskaan kuullut.
Naruto soitti kauniisti ja jokainen joka sävelmän kuuli, tunsi käsittämättömän tunteen sisällään. Sitä ei voinut selittää.

Iruka kuuli tutun sävelmän kantautuvan olohuoneesta. Mies meni keittiön ovelle ja nojautui oven karmiin. Mies katseli lattialla istuvaa Narutoa ja hymyili. Hän saa vihdoin sen mitä tarvitsee. Rakkautta ilman ehtoja.

Vaalea poika oli sulkenut silmänsä ja uppoutunut täysin toiseen maailmaan. Maailmaan, jossa hän tapasi ensimmäisen ystävänsä; yhdeksänhäntäisen ketunpoikasen, Kyuubin.

[Sielunsyöjä]

Mun piti kommentoid tota kutososaakin erikseen, mutta lähdin koiran kaa lenkille. Sen jälkeen olikin tullut uusi luku. Jotenkin mulla on sellanen olo, että jokaiseen luettuun ficciin on jätettävä puumerkkinsä ja kiitokset hienosta ficinkirjoitustyöstä.
Tässä se nyt oli. Hieno Ficci. Söpö loppu. Aika paljon homoja narutomaailmassa
Gaarakin muuttui lopulta ihanaksi. Sitähän se onkin.
Joo... Kiitän Vaan. Ei ole muutakaan kirjoitettavaa tästä. <3

[Legendrainfox]

Okei vihdoinkin (eli noin 5-10 lukukerran jälkeen) yritän saada aikaiseksi jonkinmoista kommenttia. Tämä fikki on yksi mun lemppareista (okei mun LEMPPARI) ja luen sen varmaan vielä useaankin otteeseen. Naruto on muutenkin lähellä sydäntä (miksi? sitä en tiedä).

Vaikka nyt ei ollutkaan ninjailusta kyse, pidin tästä. Kyuubin ja Naruton menneisyys oli jotenkin ihana ja ihastuin Narutoon sen puhumattomuuden takia (ADHD-Naruto on kyl kans jees ei siinä mitään). Niin ja onneksi olkoon! ITKEN JOKA KERTA KUN LUEN TÄMÄN! Joten tunteet nousee pintaan!

+En enää pysty katsomaan/lukemaan Narutoa ilman etten muistelisi tätä fikkiä.

Toivon kommentin riittävän ;P (koska rakentava ja hyvä kommentti otti omalomaa)

-Legendrainfox

[SpringRose]

Mikäs onkaan parempaa kuin triplaslashi? Sori mä en saa tähän mitään järkevää. Narutoa kävi kovasti sääliksi ja onneksi Sasuke ei ollut sellainen ylimielinen idiootti *irti musta, Sakura!*
Kakashi ja Iruka awwww.. Kaikissa näköjään piilee pieni homouden siemen, ja sitten ficcarit ravitsevat sitä   Gaara oli aika ärsyttävä.. Mua vähän häiritsi kun tässä oli esim. Uzumaki Naruto, Inuzuka Kiba ja niin edelleen. Mutta ei se niin paljon häirinnyt. Tosiaan oli ihana ficci ja nautin kovasti, ehkä luen tän joskus yöllä niin saan itkeäkin
SR